Mietteitä Paavalista

Apostolien teot läpi kuunneltuina ovat kuin jännityskertomus. Nautin aivan erityisesti siitä, miten Luukas kuljetti Paavalia vaarasta toiseen ja kuinka Paavali aina luotti Jumalaan. Kaikenlaista sattui ja tapahtui ja apostolien ja alkuseurakuntalaisten usko vain kasvoi. On mielenkiintoista miten erilaiset yksityiskohdat nousevat esille, esimerkiksi Eytykos joka tippui ikkunasta kun Paavalin puhe vain pitkittyi (Apt. Teot 20:7–12). 

Samalla ihmettelin seurakunnan ja Paavalin rohkeutta, Paavali on yritetty tappaa useampaan kertaan ja siellä yläsalissa ollaan ikkunat auki ja lamppuja joka puolella, ei tosiaankaan piileskellä. Sen jälkeen, kun Eytykos kuolee, Paavali toteaa, että poika elää ja palaa ylös syömään, juomaan ja puhumaan. Nuori mies ilmeisesti jätetään alas kadun varteen heräämään henkiin. Paavalilla on aika valtava luottamus Jumalaan, aamulla ehditään vain todeta, että mies on hengissä ja matka jatkuu. 

Sama rohkeus näkyy vankilassa Felixin edessä (apt. Teot. 24:24–27). Paavali on tuomiolla mutta hän alkaa puhua tuomarilleen oikeamielisyydestä, itsehillinnästä ja tulevasta tuomiosta. Tai kun Maltalla käärme puree Paavalia käteen, hän vain ravistaa sen tuleen ja jatkaa toimiaan (Apt. Teot. 28:1–6).

Tätä taustaa vasten Paavalin kirjeet ovat vielä vaikuttavampia. Tämä ihminen eli todeksi sen mitä hän kirjoitti. Samoin voi nähdä muista apostoleista. He eivät eläneet yhtä ja kirjoittaneet toista. Minulle rakkaita ovat aina olleet myös Johanneksen kirjeet sekä Jaakobin kirje. 

Apostolit näyttivät toteen teoillaan, sen minkälaista on elämä uskossa, he kantoivat uskon hedelmiä elämässään. Itsekin tahdon olla, ei vain sanan kuulija, vaan tekijä. Rukoukseni on aina, että voisin syventyä yhä enemmän tutkimaan vapauden täydellistä lakia.

Paavalin kirjeistä nousee esille huolestunut ja rakastava paimen. Hän on ehkä rajat ja rakkautta-lauseen esimerkki. Paavali ohjaa, kehottaa ja myös nuhtelee. Hänellä on selkeästi läheinen ja henkilökohtainen suhde suurimpaan osaan ihmisistä, joille hän kirjoittaa. Nämä eivät ole tuntemattomia seurakuntia, joille lähetetään yleisiä ohjeita vaan kaikki on täsmäohjausta, juuri siihen tilanteeseen mistä seurakunnat ja yksittäiset ihmiset itsensä löytävät. Välillä tulee suorastaan tungetteleva olo, mikä oikeus minulla on kuunnella tätä yksityistä keskustelua.

On mielenkiintoista ajatella mitä Paavali minulle kirjoittaisi. Aivan varmasti ensimmäiseksi hän lähettäisi rakkaita terveisiä sisarelleen Kristuksessa ja iloitsisi ja kiittäisi Herraa Jeesusta siitä työstä, jota olen tehnyt ja siitä minkälainen maine minulla on niiden ihmisten parissa, joiden kanssa asun. Sitten hän muistelisi aikaa, jonka vietimme yhdessä ja kertoisi miten ikävöi minua, ja kotiani ja kertoisi vähän omista vaiheistaan. 

Seuraavaksi olisi opetuksen vuoro, varmasti hän kiittäisi Jumalaa siitä, että saan oppia lisää Jumalan Sanasta ja sitä kautta tuntea Jeesuksen paremmin, hän myös kehoittasi opiskelemaan vielä ahkerammin ja tavoittelemaan kunniaa Jumalalle koulun ulkopuolella, pelkkä teoria ei riitä, se pitää myös laittaa käytäntöön. Hänellä olisi varmasti kommentteja opettelemiini kursseihin ja jopa niiden opettajille. 

Varmasti korjattavaa löytyisi myös, toivottavasti ei kuitenkaan mitään mikä murehduttaisi häntä. Sen jälkeen hän ehkä antaisi käytännön ohjeita sokerin syönnin vähentämiseen ja liikunnan lisäämiseen, toisaalta vakuuttaen, että ruumiillinen kunto ei ole niin tärkeä kuin hengellinen.

Mitä Paavali kirjoittaisi sinulle?

KÄRSIMYS JA JUMALAN VOIMA SAVIASTOISSA 2 KOR 4:7-9 OSA 3

  KÄRSIMYS JA JUMALAN VOIMA SAVIASTOISSA  

2 KOR 4:7-9 OSA 3

⁷ Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. ⁸ Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, ⁹ vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut. (33/38)

 

⁷Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. ⁸Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, ⁹vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. (92)

ii. Me olemme vainotut, ahdistuksessa ja kuolema tekee työtään meissä

Näihin kahteen jakseeseen sisältyy neljä antiteesia, jotka kuvaavat sekä Paavalin heikkoutta tehtäväänsä hoitaessaan että Jumalan voimaa hänen elämänsä ja henkensä säilyttämisessä.

Verbruggen ja Harrisin mukaan, jokainen metafora voi heijastaa gladiaattoritaistelua tai sotilaallista taistelua. Paavalia "painostettiin kaikilla puolilla", mutta hän ei ollut täysin kulmissa tai ilman liikkumavaraa, eikä häntä koskaan ajettu antautumaan. Hän oli "hämmentynyt, mutta ei koskaan järjessämme", "lähes epätoivoinen, mutta ei koko epätoivoinen" tai (yrityksenä säilyttää kreikan sanapeli) "tappiolla, mutta ei koskaan täysin tappiolla". Vihollinen toivoi häntä, mutta ei jätetty armoihinsa, "mutta Jumala ei koskaan hylännyt häntä". Hänet kaatui maahan, mutta ei pysyvästi "maahan kaadettu".

Krusen mukaan jakeessa 7 esitettyä yleistä periaatetta havainnollistaa jakeiden 8 ja 9 neljän paradoksaalisen lausunnon sarja. Nämä heijastavat toisaalta Paavalin ja hänen työtovereidensa haavoittuvuutta ja toisaalta Jumalan voimaa.

Paavali aloittaa vaikeusluettelonsa 4: 8-11 kahdella lauseella, jotka sanovat: ”Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa” (33/38) tai ” Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa” (92).

Sanat jotka on käännetty ”kaikin tavoin” on luultavasti lauseen alussa antaakseen sillä lisää painoarvoa ja että se ei voisi keskeyttää listan rytmikästä kulkua. Luettelo koostuu neljästä termistä, jotka kuvaavat Paavalin palvelustyössä kokemaa kärsimystä, ja jokaiseen niistä on yhdistetty vastaus, joka asettaa Paavalin kärsimykset perspektiiviin:

ahdingossa – mutta ei umpikujassa; neuvottomat – mutta emme toivottomat; vainotut – mutta emme hyljätyt; maahan kukistetut – mutta emme tuhotut (33/38).

ahtaalla – mutta emme umpikujassa; neuvottomia – mutta emme toivottomia; vainottuja – mutta emme hylättyjä;  maahan lyötyjä – mutta emme tuhottuja (92).

Kaikki Paavalin palvelukseen osallistuvien haasteita kuvaavat lauseenosat ovat muodoltaan preesenssissä, mikä osoittaa, että Paavalilla on mielessä yhteiset, jatkuvat kokemukset, ja siten ovat preesenssin "tavanomaisen" käyttötavan mukaisia.

Guhthrien mukaan, Paavali kokee että hänen palvelukseensa liittyvät vaikeudet kuuluvat työnalaan; ne muodostavat normaalin dynamiikan aidossa palvelutyössä. Paavalin näkökulmasta tällaiset kärsimykset ovat luonnehtineet hänen palvelustaan ​​aikaisemmin ja varmasti jatkuvat.

Apostoli aloittaa luettelonsa: ”Me olemme kaikin tavoin ahdingossa” (33/38) tai ”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla” (92). Verbi (thlibo) ja sen sanaperhe muodostavat Paavalin suosikkisanaryhmän kuvaamaan palveluksessa kokemiaan koettelemuksia ja vainoa ja löytävät ilmaisun 2 korinttilaikirjeesessä tusinan kertaa.

Muinaisessa maailmassa kirjoittajat voisivat käyttää sanaa viittaamaan erilaiseen painostuksiin ja puristukseen, mukaan lukien painostaminen tungoksessa sosiaalisessa tilanteessa (esim. Markus 3: 9) tai, kuten täällä, ahdistuneisuus tai sorto (esim. 3. Moos 19:33; 5.Moos 28:53; 1.Tess. 3:4; 2.Tess. 1:6-7.) On todennäköistä, että apostoli käyttää tätä termiä luettelossa ensimmäisenä kaiken kattavana kuvaajana lähetystyöhönsä liittyvistä erittäin suurista ongelmista. Nämä ongelmat on koettu "kaikin tavoin", mikä puhuu Paavalin kohtaamien vaikeuksien laajuudesta ja moninaisuudesta täten täyttäen Jeesuksen sanat "kuinka paljon" Paavali tulisi kärsimään hänen nimensä puolesta (Apt teot 9:16).

Paavali sanoo olevansa ”ahdingossa” ”mutta emme umpikujassa” (33/38) tai ”ahtaalla” ”mutta emme umpikujassa”. Semanttisesti (thlibo) yhdessä verbin (stenochoreo) kanssa tarkoittaa ”rajoitettua tai rajoittua kapeaan tilaan, ahtaa täyteen, täyttää, tunkea jotakin johonkin” tai kuvainnollisesti ”olla ahdistunut” (ts. olla emotionaalisesti ahtaalla).

Ainoa paikka jossa se esiintyy UTssa on 6:12 jossa Paavali kirjoittaa ”Ei ole teillä ahdasta meidän sydämessämme, mutta ahdas on teidän oma sydämenne.” (33/38) tai ”siinä on teille tilaa. Sen sijaan teidän sydämenne on ahdas.” (92).

LXX:ssä sana esiintyy neljä kertaa (Joos 17:15; 4 Macc 11:11; Jes 28:20; 49:19), suurimmaksi osaksi puhuen liian pienistä tiloista tai paikoista. Vuoden 92 tulkinta on "ahtaalla", 33/38 ”ahdingossa” mikä olisi minun mielestäni lähempänä Paavalin tarkoitusta, kun otetaan huomioon sanan normaali käyttö muinaisessa maailmassa ja sanan käyttö kohdassa 6:12.

Toisessa kuvaajaparissa todetaan, että Paavali ja työtoverit ovat "neuvottomat, mutta emme toivottomat" (33/38) tai ”neuvottomia mutta emme toivottomia” (92) (aporoumenoi all 'ouk exaporoumenoi).

Ensimmäinen näistä termeistä (aporeo) esiintyy kuusi kertaa NTssä (Markus 6:20; Luukas 24: 4; Johannes 13:22; Apostolien teot 25:20; 2.Kor 4: 8; Gal 4:20), ja se liittyy hämmennykseen tai epävarmuuteen, olla hämmentynyt siitä, miksi jotain tapahtuu tai miten reagoida.

Esimerkiksi termi kuvaa niiden naisten hämmennystä, jotka kohtaavat ylösnousemuksen haudalle mennessään eivätkä löytäneet Jeesuksen ruumista (Luukas 24: 4); sitä käytetään myös kun Festus ymmällään Paavalin ja Jerusalemista tulleiden juutalaisten johtajien välisestä kiistasta (Apostolien teot 25:20).

Lisäksi Paavali on selvästi järkyttynyt, kun hän käyttää termiä Gal 4:20 tunnustaessaan olevansa "ymmällä" (33/38) galatalaisista tai sanoessaan ”en tiedä mitä teille tekisin” (92) galatalaisista.

Siten termi liittyy henkisen sekaannuksen tilaan tai epävarmuuteen jostakin. Niinpä Paavali kommentoi korinttilaisille, että hän on kohdannut epävarmuuden tai hämmennyksen aikoja, jolloin hän työtovereineen ovat olleet "neuvottomat" (33/38) tai ”neuvottomia” (92).

Tällainen hetkellinen hämmennys ei kuitenkaan ole johtanut täydelliseen hämmennykseen tai "toivottomuuteen" (exaporoumenoi), verbi, joka merkitsee psykologisen hämmennyksen tai epäilyn voimakkaampaa muotoa.

Esimerkiksi Polybius käyttää termiä kuvaamaan joutumista toivottomuuden tai epätoivon valtaan.

Apostolin täytyy tarkoittaa, ettei häntä ole vedetty jatkuvaan epätoivon tilaan tai ettei sellainen tila koskenut häntä tällä hetkellä, sillä samalla sanalla hän on jo todennut kohdassa 1:8, että hänen Aasiassa kohtaamansa poikkeuksellinen vaino oli vienyt hänet ja hänen palvelutyöryhmänsä pisteeseen, jossa "jo olimme epätoivossa hengestämmekin" (33/38) tai ”ettemme enää uskoneet selviävämme hengissä” (92).

Tärkeintä on, että Jumala vapautti hänet siinä tilanteessa ja siten vapautti hänet hetkellisestä epätoivosta. Voi olla, että siirtyminen 1:8sta 4:8een osoittaa, että Paavali oppi läksynsä Aasiassa, kuten Hafemann toteaa, että hetkellisen hämmennyksen ei pitäisi koskaan antaa aihetta epätoivoon.

 

Lähteet:

Guthrie George H.; 2 Corinthians: Baker Exegetical Commentary on the New Testament; Baker Academic; 2015

Kruse Colin G.: 2 Corinthians: Tyndale New Testament Commentaries; IVP Academic; 2015

Thiselton Anthony C.; 2 Corinthians: A Short Exegetical and Pastoral Commentary; Cascade Books; 2019

Verbrugge Verlyn & Harris Murray J.; 1 and 2 Corinthians; Zondervan, 2017

 

KÄRSIMYS JA JUMALAN VOIMA SAVIASTIOISSA OSA 1

KÄRSIMYS JA JUMALAN VOIMA SAVIASTIOISSA OSA 2

KÄRSIMYS JA JUMALAN VOIMA SAVIASTIOISSA OSA 4