Kertomus riittää -kurssi Balsayakun kylässä viidakossa

Oli suuri ilo tehdä Jumalan työtä yhdessä Kertomus riittää -tiimin kanssaan Tenan lähistöllä sijaitsevassa Belsayakun kylässä viidakossa. Andit vaihtuivat rehevään viidakkoon ja lämpötila nousi huomattavasti.

Kaksi Chiriwasin kurssin nuorta osaanottajaa, sisarukset Rut (11 v) ja Josué (10 v) Cashaloman kylästä innostuivat Raamatun kertomuksista niin paljon että lähtivät, vanhempiensa luvalla, toisen Vapaakirkon lähetin Hannan Eriksonin mukana viidakkoon jotta voisivat osallistua myös Tenassa pidettävälle peruskurssille ja olla apuna siellä.

Lisäksi mukana olivat Punkuwaykusta Jorge ja hänen vaimonsa Noma, sekä heidän 5 vuotias poikansa Natán, lähtivät viidakkoon meidän mukaamme. Ennen lähtöämme Norma kertoi minulle heidän rukoilevan etteivät saisi töitä Tenan kurssin ajalle voidakseen lähteä mukaan. Norma on ompelija ja tekee äitinsä kanssa perinteisiä intiaanivaatteita kylien naisille ja Jorge on puuseppä.

”Tuntuu hassulle pyytää Jumalalta ettemme saisi töitä kun muut rukoilevat että Jumala antaisi heille työtä. Mutta me tunnemme sydämissämme että Jumala on kutsunut meidät lähtemään Tenaan ja tekemään Hänen työtään ja jos joku pyytää meidät nyt töihin niin emme pääsekään lähtemään.” Norma sanoi minulle.

Norma on yksi Punkuwaykun naisista jotka osallistuvat maanantaisin pidettävään naisten Raamatun opintoryhmään.

Viidakosta kouluttajina olivat Hanna, pastori Ramiro sekä nuori nainen nimeltään Gina, Bellavistan kylästä. Kaikki kolme olivat mukana myös vuoriston koulutuksissa meidän apunamme.

Viikko oli meille raskas. Kuumuutta ja kosteutta riitti, juomavettä sen sijaan ei. Muutenkin kurssien aikana oli kaikenlaisia pikku hankaluuksia. Ibarrassa minun asuinalueeltani meni vesi ja emme pystyneet pesemään itseämme ja juomavesi piti ostaa kaupasta.

Tenassa ei kauppoja ollut lähellä koska olimme leirikeskuksessa pikkukylän vierellä ja juotavaa piti hakea kaupungista saakka. Lisäksi huoneisiin tunki taranteloja ja muuta alueen eläimistöä. Jumala oli kuitenkin hyvä ja kantoi meitä koko koulutuksen ajan.

Kurssilla oli mukana useita varhaisteinejä ja teinejä joiden kanssa Hanna työskentelee viidakossa ja oli mahtava nähdä miten Jumala saapui heidän elämäänsä ja muutti heidän sydämiään ja antoi toivon ja rakkauden heille. On suuri etuoikeus saada olla mukana Jumalan työssä.

Erityisesti Jorge ja Norma saivat olla suurena siunauksena varhaisnuorille. Heidän intonsa oppia yhä enemmän Jumalan Sanasta ja jakaa sitä toisille sekä heidän rakkautensa omaa kansaansa ja viidakon kichwoja kohtaan näkyi kaikessa heidän tekemisessään ja sanomisessaan. Heidän pienryhmissään olevat nuoret ja varhaisnuoret rohkaistuivat keskustelemaan Jumalasta ja jopa ottamaan Hänet vastaan oman elämänsä ruhtinaaksi.

Myös Rutin ja Josuen esimerkki rohkaisi varhaisnuoria. Heistä oli uskomatonta tavata nämä pienet evankelistat ja lähetystyöntekijät vuoristosta jotka olivat rohkeasti saapuneet, ilman vanhempiaan, viidakkoon. Vain voidakseen jakaa siellä asuville hyvää sanomaa Jeesuksesta. Moni varhaisnuori saapui koulutukseen heidän esimerkkinsä innostamana.

Rukoilettehan kaikkien puolesta joita Jumala on koskettanut sekä täällä vuorilla että viidakossa jotta he saisivat kasvaa uskossa ja Jumalan tuntemisessa. Ja jotta työ saisi jatkua seurakunnissa ja kylissä.

Kertomus riittää jatkokurssi Punkuwaykun kylässä

Heinäkuussa pidimme Kertomus riittää -jatkokurssin Punkuwaykun kylässä. Kylän nimi tarkoittaa rotkon ovea tai porttia kichwa-kielellä.

Punkuwaykussa oli pidettiin viime vuonna peruskurssi ja nyt kutsuimme mukaan kurssilla olleita, jatkamaan opintoja ja jotta he paremmin pysyisivät jakamaan Jumalan sanaa sukulaisille, naapureilleen, kyläläisille ja seurakunnassa.

Kurssille saapui myös viidakosta mukaan kokeneempia kertomuksen kertojia jotka auttoivat meitä peruskurssin järjestämisessä toisessa alueen kylässä. Heidän taitojaan hiottiin kurssin aikana ja he antoivat tukea Punkuwaykun tarinankertojille.

Mukana oli enimmillään kaikkiaan viisitoista henkeä. Täkäläiseen tyyliin osa osallistui koko kurssiin, toiset tulivat vain iltapäivällä tai aamulla ja osa vain yhtenä tai kahtena päivänä. Kaikkiaan kurssi kesti viisi päivää.

Parasta minusta oli nähdä että seurakunnan naistenpiirin naisista, joiden kanssa olen työskennellyt viikottain kertomusten parissa, mukana oli useampi nainen. Yksi ihan koko viikon, toiset vain iltapäivän tai päivän tai pari, mutta tärkeintä oli että he olivat mukana.

Kurssin vetäjistä, Irlantilainen Bryan Thompson ja hänen vaimonsa Amarylis, oli varmasti välillä hämmentävää kun ihmisiä tuli ja meni, miten sattui. Mutta onneksi he ovat jo tottuneita Latinaisamerikkalaiseen tyyliin. Amarylis on itse Dominikaanisesta tasavallasta.

Jokainen kurssilainen esitti ainakin yhden Raamatun kertomuksen ja sai siitä palautetta. Monelle tämä jatkokurssi on hetki kun menetelmä vihdoin alkaa selkeytyä. Itse muistan miten jännitin tuon ensimmäisen kertomuksen kertomista, niin etten saanut sitä edes tehtyä loppuun saakka. Onneksi tämän kurssin osallistujille ei käynyt yhtä huonosti.

Marraskuun Muistoja

Marraskuu oli täynnä tekemistä ja siunauksia. Niin etten oikein ehtinyt edes seurata mitä omassa blogissani tapahtui.

MEKSIKON MATKA

STs kouluttajia. Cheryl Kermeel, USAlainen lähetystyöntekijä Meksikossa; Butch Vernon, USAlainen pastori; Bryan Thompson, irlantilainen lähetystyöntekijä; Amarylis Thompson, irlantilais-dominikaaninen lähetystyöntekijä ja minä.

Marraskuun alusta lähdin Meksikoon opiskelemaan Simply The Story tarinankertomis-jatkokurssille ja opettamaan STS-peruskurssille. Matka oli hyvin mielenkiintoinen ja siunattu.

Saavuin Meksikoon kuolleiden päivän aattona. STS-kurssit pidettiin Cuernavacan-kaupungissa Morelosin osavaltiossa. Perillä kadut oli koristeltu luurangoin ja joka puolella oli kuolleiden päivään kuuluvia Catrina-hahmoja.

Lapset kulkivat pitkin katuja naamiaisasuissa. Oli luurakoja ja Catrinoja, sekä vampyyreja, zombeja ja muita kauhuelokuvien henkilöitä ja hirviöitä.

Kaduilla kuului laulua kun he, vanhempiensa tai isompien sisarustensa saattamina, kulkivat talolta toiselle pyytämässä herkkuja ovelta ovella.

Kuollutta puutarhuria esittävä nukke puutarhakaupassa.

Luurangolla on nälkä ja se haluaa leipää. Jos se ei saa leipää, emme lähde pois.

Kuolleiden päivään kuuluu perinteinen makea, pullan tapainen, kuolleiden leipä. Perinteisesti sellainen annettiin ovelle saapuneille mutta nykyään on tavallisempaa että he saavat karamellia tai rahaa.

Oma perheeni, jossa asuin Meksikossa oloni ajan, ei avannut oveaan kadullakulkijoille. Eivätkä he muutenkaan viettäneet kuolleiden päivää. Oma oloni oli kaksijakoinen, toisaalta kulttuuri on tärkeä, mutta tässä tapauksessa demonit ja pimeyden palvonta paistoivat liian selkeästi läpi. Tunsin että Meksiko on monella tapaa pimeyden kahlitsema ja tarvitsi hyvän sanan valoa.

Minä ja Catrina Zocalossa, eli kaupungin keskustassa.

Sinällänsä en ehtinyt kummemmin nähdä maata tai kaupunkia jossa olin. STSn aikataulut ovat tiukkoja ja meillä kouluttajilla oli useampi yli 12 tunnin päivä. Mutta toisena iltana ja viimeisenä päivänä kävimme pikavierailulla zocalossa, eli keskustassa kuten opin nyt Meksikossa käydessäni.

Näin Hernan Cortezin linnoituksen ja patseen, useamman mariachin sekä kaupungintalon. Sain myös otettua kyseisistä paikoista ja ihmisistä valokuvia. Eli voisi sanoa että ehdin vähän turisteeraamaankin.

Hernan Cortezin linna Cuernavacassa. Torni kärsi vahinkoja tämän vuoden maanjäristyksessä ja linna on nyt suljettu vierailta.

PASTORIPARISKUNTA

STS jakokurssilla kurssilaisten pitää aina valmistaa tarina jonka he esittävät kaikkien edessä. Kaikki, minun mielestäni, hyvät tarinat oli jo varattu, joten jouduin valitsemaan tarina Pietarin ja Johanneksen puheesta Sanhedrinin edessä, Apostolien Teot 4:13-22, sen jälkeen kun he olivat parantaneet ramman miehen.

Meksikoon saapumista seuraavana päivänä isäntäperheeni luokse tuli kylään pastoripariskunta joka työskentelee yhdellä Cuernavacan laitaosien uudemmista alueista. He ovat siellä seurakunnanistutustyössä ja kertoivat siitä miten raskasta työ on heille ollut. Isäntäperheeni äiti, Blanca, innostui silloin kertomaan siitä miten loistava menetelmä STS on ja miten varmasti heille olisi hyötyä heidän työssään oppia kertomaan Raamatun-tarinoita. Ja paikalla oli oikein ulkomailtatullut ekspertti joka voisi näyttää heille miten tarina kerrotaan oikealla tavalla.

Pastoripariskunta syömässä minun tekemiäni sopes-tortilloja.

Yritin sanoa heille etten ollut valmistautunut, enkä ollut sitäpaitsi mikään ekspertti ja olin aivan liian hermostunut kertoakseni minkään tarinan hyvin, saati sellaisen jota vasta opettelin. Ja etten millään osaisi tehdä menetelmälle oikeutta.

Blanca, itse jatkokurssin osallistujana, tiesi että minulla täytyi olla tarina valmiina ja niin minun oli aivan pakko kertoa tarinani pastoripariskunnalle.

Ihmeellistä oli että hermoista huolimatta sain tarinan näin aivan yllättäen kerrottua. Ja vaikka se ei aivan kaikkien taiteen sääntöjen mennytkään, niin Jumalan sana vaikutti itse kuulijoihin, kuten meitä aina koulutuksissa muistutetaan. Me emme itse ole tärkeitä, ei edes menetelmä ole tärkeä vaan tärkeää on Jumalan sana ja se on se joka oikeasti tekee työn ihmisissä.

Pastoripariskunta STSn peruskurssilla. Kouluttajana Alex Coloradosta.

Sain kuulla pastoriperheen henkilökohtaisen todistuksen siitä miten he ovat kärsineet vainoja ja selvinneet todella vaikeista olosuhteista Jumalan avulla. Erityisesti mieleeni jäi miten he ovat tehneet työtä maaseudulla alueella joka on kartellin alaisena, vaikka kartelli on heitä kieltänyt. Heidän autonsa hajosi sinne kesken paluumatkan salaisesta kotiseurakunnasta ja he joutuivat etsimään apua. Silti Jumala varjeli niin että kartelli ei saanut heistä tietoa, koska heille oli jo sanottu että seuraavan kerran kun heidät löydetään alueelta he ovat kuoleman omia.

Pastoripariskunta päätti tarinan kuultuaan sitoutua viiden päivän peruskoulutukseen. Koulutuksen käytyään he tulivat vielä viimeiseksi viikonlopuksi jatkokoulutukseen ja teki päätöksen käyttää tarinoita omassa työssään. Ja minä sain siunauksen kun opin miten vahva sanoma tarinassa olikaan sitoutumisesta Jumalan tahtoon ja sen tottelemisesta, kaiken muun yli.

Koulutus kesti koko päivän ja meillä oli välillä ruokatauko ja myös välipaloja. Silloin meksikolaiset osallistujat näyttivät että he todella nauttivat chilistä. Todella kuumaa chilikastiketta meni litroittain.

MUISTAMISEN IHME

Itselleni tapahtui Meksikon STS-kurssilla ihme. Olen vuosien ajan rukoillut että voisin oppia muistamaan Raamatun-paikkoja ja –tarinoita ulkoa. Ulkoamuistaminen, minkään asian, on kuitenkin tuntunut täysin mahdottomalta minulle. Unohdan pankkikortin pin-koodin vähän väliä ja hyvä jos muistan oman syntymäaikani, Mikkiksen syntymäpäivän kanssa menen myös aina välillä sekaisin.

Pisin Raamatunlause jonka olen oppinut muistamaan on, Jeesus itki.

STS on siis ollut minulle rukousvastaus, osoitus Jumalan huumorintajusta ja uskomaton haaste. On tuntunut aivan mahdottomalle että minä oppisin noin monia tarinoita. Tai jos opin ne, niin sitten hetkeksi, ja sen jälkeen ne unohtuvat.

Minä yhden pienryhmäni osallistujan kanssa STSn peruskurssilla.

Meksikossa rukoilin edelleen asian eteen. Itkin ja höpisin yksin vessassa ja isäntäperheen luona illalla ja yöllä sängyssä. Tuntui jo että olen menossa sekaisin ja että edessäni on ylikäymätön este.

Mutta mikä meille ihmisille on mahdotonta, on Jumalalle mahdollista. Ja Hän poisti tuon esteen elämästäni. Se ei ollut helppoa ja välillä se oli hyvin kivuliasta. Mutta alkeiskurssin viimeisenä päivänä meillä oli kymmenen minuuttia oppia kymmenen jaetta ulkoa. En uskonut sitä pystyväni tekemään, eikä meillä ollut koetta siitä, mutta yritin kuitenkin.

Lisää pienryhmän osallistujia.

Saimme pysyä paikoillamme tai lähteä kauemmas. Joten minä menin toisen kerroksen vessan eteen porraskäytävään ja rukoilin. Kävin tarinaa läpi, luin sen ääneen itselleni, sitten suljin silmäni ja toistin sen ääneen. Ja huomasin osaavani sen ensimmäisellä kerralla melkein kokonaan (olimme kuulleet sen jo kerran ääneenluettuna). Ja toisella kerralla, eleiden ja ilmeiden kanssa, se meni melkein täysin oikein. Ja kolmannella kerralla ei tarvinnut korjata kuin pari pikkuseikkaa. Ja kun kymmenen minuuttia oli ohi, olin oppinut tarinan ulkoa.

Eikä tuo ihme ole mihinkään mennyt. Samoin olen oppinut tarinoita Meksikosta takaisin tultuanikin. Jumala on suuri ja ihmeellinen!

STS perus- ja jatkokurssin osallistujia ja kouluttajia.

ISÄNTÄPERHE MEKSIKOSSA

Meksikolainen siskoni Carla ja äitini Blanca aamupalalla.

Minua hermostutti aivan valtavasti Meksikoon lähtiessäni että kenen luokse joutuisin asumaan. Isäntäperhe oli vapaaehtoinen, he olivat itse tarjoutuneet majoittamaan minut. Mutta kokemuksieni mukaan joskus onnistaa ja joskus taas ei ollenkaan.

Tällä kertaa Jumala oli ilmiselvästi suunnitellut asiat koska isäntäperheeni oli aivan uskomattoman ihana. Vajaan kahden viikon aikana heistä tuli Meksikon äitini, isäni ja siskoni. Vaikka kaikkein nuorin, meidän poikamme ikäinen Aimi, alkoi kutsua minua äidikseen.

Minä ja toinen Meksikon siskoni, tai tyttäreni, Aimi.

Heti toisena päivänä Meksikossa perheenäiti, Blanca, alkoi opettaa minulle tortillojen tekoa. Sain tehdä sopes aterian koko perheelle ja vieraille. Onnistuin kuulemma oikein hyvin.

Ruoka Meksikossa oli uskomattoman hyvää. Erityistä herkkua mielestäni olivat tamales de mole negro, suklaamolessa tehdyt tamalit joita Carla, perheen vanhempi tytär, toi minulle tutulta myyjältä.

Tamal de mole negro ja frijoles refritos, ehdoton suosikkini. Suosittelen kaikille!

Blanca osallitui itsekin osaan koulutuksista ja kun perheenisä, Carlos, kuljetti meitä aina kun pystyi. Mutta kun hän ei pystynyt, ja vaikka Blanca ei olisi ollut mukana, perhe kustansi minulle omilla varoillaan taksikuskin Javierin.

Javierista tuli minun henkilökohtainen valmentajani. Hänelle kerroin kaikki tarinat jotka olin valmistamassa etukäteen ja kävimme niitä yhdessä läpi. Sain myös häneltä aivan uskomattoman arvokkaita neuvoja, niistä tärkein, olla vain oma itseni eikä yrittää olla kuin muut pidemmälle edenneet kouluttajat.

Meksikon isäni Carlos ja äitini Blanca.

Tutustuin myös Javierin perheeseen ja sain neuvoa heitä perheen tulevaisuuden suhteen. Jumala todella huolehti koko matkastani, siitä lähtien kun kotoa läksin ja siihen saakka kun saavuin takaisin kotiin.

Blanca huolehti liiallisesta Coca-colan juonnistani ja kielsi sen minulta lopulta kokonaan. Hän myös hankki minulle hierojan kun huomasi miten paljon selkäkivut vaivasivat minua. Carlos huolehti että kaikki asiat sujuivat ja olisin siellä missä minun piti, silloin kuin minun piti, tosin lattarityylisellä ei-sillä-tarkalla-kellonajalla-nyt-ole-niiiiiin-kauheasti-väliä-asenteella.

Aimi kertoi minulle koulupäivistään, kyseli mitkä vaatteet hänelle sopivat parhaiten, keskusteli kanssani ja antoi haleja aina tarvittaessa. Carla taas soitti minulle viulua, hän on itse viulunsoiton opettaja ja todella lahjakas muusikko.

Meksikon siskoni Carla soittaa viulua.

Minut on myös kutsuttu, koko perheen kanssa, lomailemaan ja oikeasti tutustumaan Meksikoon ja erityisesti Cuernavacan ympäristöön. Perhettä selkeästi harmitti, paljon enemmän kuin minua, että en ehtinyt lomailla ja turisteerata oikein kunnolla.

En varmasti unohda heitä koskaan!

Minä, Meksikon äitini Blanca ja STSn peruskurssin vetäjä, kentuckylainen, Butch Vernon.

STS – ESITTELY SEMINAARISSA ECUADORISSA JA KICHWA DISTRITON PÄÄTÖS

Meksikosta Ecuadoriin palattuani oli seuraavana viikonloppuna Pacto-kirkon seminaarin luentojakso. Siellä minun oli tarkoitus pitää esittely STS-työstä. Esittely kestää kaksi tuntia. Sinä aikana kerrotaan Raamatun-tarina ja keskustellaan siitä, sekä esitetään ihmisille, ei Raamattuun perustuvien, tarinoiden kautta mitä STS-menetelmä oikein on. Kaikki tämä pitää oppia ulkoa eikä apuna saa käyttää mitään kirjallista materiaalia.

Minun joka en osannut nelinumeroista PIN-koodia ulkoa, piti pitää kahden tunnin esitys, täysin ulkomuistista.

Jumalan ihme piti ja Hänen rakkautensa kantoi. Muistin kaiken ja sain tehtyä koko esityksen. Keskustelussa olivat mukana melkein kaikki seminaariopiskelijat ja osa opettajistakin. Ja illalla esitykseni jälkeen Distrito Kichwa, johon suurin osa Pacto-kirkon kichwaa puhuvista seurakunnista kuuluu, teki päätöksen että he alkavat käyttää STS-menetelmää koko distriton alueella ja haluavat että heidän pastorinsa ja työntekijänsä kouluttautuvat siinä.

Minä pitämässä STS-esittelyä.

Vieläkin tulee kyyneleet silmiin kun muistan tämän. Jumala teki toteen rukoukseni. Moni pastoreista tuli itse puhumaan kanssani että he tuntevat että tämä menetelmä on heille juuri oikea koska heidän kirkoissaan niin moni on lukutaidoton.

Olemme järjestämässä nyt useampia STS-koulutuksia. Ensin maaliskuussa jatkokurssi viidakossa edellisen kurssin osallistujille. Sitten pääsiäisviikolla Ibarrassa, Andeilla, peruskurssi johon tulee osallistumaan osa kichwa-seurakunnista. Elokuun lopulla on myös tarkoitus järjestää isommalle joukolle STS-peruskurssi. Sinne kichwa-seurakunnat ovat varanneet itselleen 20 paikkaa.

Kichwa distriton pastoreita ja johtajia.

Rukoilettehan kaikkien näiden STS-kurssien järjestymisen puolesta. Ja että Jumala lähettäisi sinne oikeat ihmiset oppilaiksi jotka tulevat seurakunnissaan sitoutumaan tekemään STS-työtä ja kertomaan tarinoitaan sekä opettamaan ihmisiä tätä kautta.

Imbaburan alueella, missä teen STS-työtä helmikuussa peruskurssinkäyneiden veljien kanssa, Ernesto-veli, joka on alueen viiden kichwa-seurakunnan työn koordinaattori kertoi minulle oman näkynsä. Hän tahtoo kääntää koko STS-materiaalin kichwaksi ja että Imbaburaan syntyy Ecuadorin kichwankielisen STS-työn keskus josta sitä johdetaan ja tehdään koko maassa kaikella kichwankielisellä alueella. Rukoilettehan tämän näyn toteutumisen puolesta.

Pacto-kirkon seminaarin osallistujia.

Kerro oma tarinasi. Mitä sinun marraskuuhusi kuului?

Epäonnistuminenkin On Onnistumista Oppimisessa - STS Guatemala - Osa 4

Perjantaina 04.08. koulutuksen alkaessa olin myökky ylirasittuneita hermoja. Minun oli tarkoitus kertoa neljä eri tarinaa, kaikki ulkoa, ilman minkäänlaisia muistiapuja. Olin aivan varma etten millään onnistuisi. Ja yksi suuria hämmästyksenaiheitani oli että Jumala tuntui puhuvan minulle siitä että minun oli opittava epäonnistumaan.

Minä kerron tarinaa Johanneksen evankeliumin yhdeksännestä luvusta.

 Ajatus epäonnistumisesta ei tuntunut mitenkään mukavalta. Ensinnäkin koska ei ole mukava epäonnistua, varsinkaan toisten edessä. Toisekseen koska minun ei tarvinnut maksaa ravitsemuksesta tai majoituksesta lainkaan, koska osallistuin koulutukseen kouluttajien avustajana. Joten tunsin että minun oli annettava jotain vastinetta heidän sijoitukselleen.

Jumala antoi rauhan kun oli minun vuoroni kertoa tarina, vaikka ensi alkuun tuntuikin etten millään pystyisi sitä tekemään.

Kauhun keskellä perjantai-ilta meni ohi. En oikein tajunnut yhtään mitään siitä mitä muut puhuivat koska jännitin omia osuuksiani niin paljon. Ihmeellisesti kun oma vuoroni tuli, Jumala kantoi ja tarinat vain luistivat minusta välittämättä. Sain jopa onnitteluja siitä miten hyvin meni.

Alex ja Luis, STS apulaiskouluttajat USAsta ja Costa Ricasta, näyttävät esimerkkejä erilaisista tunteista ja reaktioista.

 Majoitukseemme palattuamme Angelica, STSn lähetystyöntekijä Meksikossa, onnitteli minua vielä ennen nukkumaanmenoa ja sanoi että nyt ei tarvitse enää jännittää. Olin jo hänelle kertonut hermoistani ja koko tiimi oli rukoillut niiden puolesta. Valitettavasti totesin hänelle etten hermoile enää perjantain puolesta, nyt minua jännittää miten lauantai menee.

Alex ja Luis, STS apulaiskouluttajat USAsta ja Costa Ricasta, näyttävät esimerkkejä erilaisista tunteista ja reaktioista.

Lauantai-aamuna heräsin ehkä vielä hermostuneempana. Yritin vakuuttaa itselleni että kaikki menee hyvin, mutta minun oli vielä kerrottava yksi tarina, joka oli kaikkein pisin ja vaikein. Ja lisäksi minun olisi vedettävä yhtä ryhmää jossa kouluttaisin tulevia tarinankertojia.

Alex ja Luis, STS apulaiskouluttajat USAsta ja Costa Ricasta, näyttävät esimerkkejä erilaisista tunteista ja reaktioista.

Taas kerran muiden kertomukset ja ohjeet menivät ohi korvieni kun vain hermoilin omaa vuoroani. Tarina meni hyvin, mutta kun oli vuoro vetää tiimityötä tuntui että kaikki epäonnistui ja epäonnistumisetkin epäonnistuivat. Ensinnäkin tiimini tuli yksi mies myöhässä, hän ei ollut lainkaan mukana perjantai-illan ja lauantai-aamun koulutuksissa, eikä siis tiennyt menetelmästä yhtään mitään. Toiseksi ryhmäni kaksi muuta nuorta miestä olivat uskomattoman ujoja, lattareiksi täysin epäsosiaalisia ja he puhuivatkin niin hiljaisella äänellä että jouduin pyytämään vähän väliä että he toistaisivat uudelleen mitä he olivat sanoneet.

Angelina, filippiniläis-USAlainen lähetystyöntekijä Meksikossa, kertoo Raamatun tarinaa kirkon autotallissa jonne jouduimme peruskurssin toisen viikonlopun launtaiaamuna tilanpuutteen vuoksi.

 Ryhmätyön ideana oli että ryhmän jäsenet kaikki kertoisivat vuorollaan Raamatun tarinan toiselle ryhmälle. Ensimmäiseksi ilmoittautui Odilio, joka oli siis tullut myöhässä eikä tiennyt mitä hänen oli tarkoitus tehdä. Hän ei oppinut Raamatun tarinaa ulkoa vaan luki sen Raamatusta ja sitten hän unohti mitä seuraavaksi oli tarkoitus tehdä ja minun piti toistaa hänelle ohjeita jatkuvasti ja keskeyttää hänet kun hän alkoi puhua aivan muista asioista.

Angelina, filippiniläis-USAlainen lähetystyöntekijä Meksikossa, kertoo Raamatun tarinaa kirkon autotallissa jonne jouduimme peruskurssin toisen viikonlopun launtaiaamuna tilanpuutteen vuoksi.

Käytyämme ryhmässä läpi toisen kertomuksen, kumpikaan ujoista pojista ei olisi tahtonut millään kertoa sitä toiselle ryhmälle. Tarina oli kertomus siitä miten Pietari ja Johannes paransivat ramman miehen Apostolien tekojen kolmannesta luvusta. Viimein toinen pojista, joka oli itse ollut auto-onnettomuudessa ja käveli vieläkin kainalosauvojen avulla, tunsi että kertomus kosketti häntä henkilökohtaisesti ja päätti yrittää. Valitettavasti hän ei muistanut kertomusta ulkoa ja unohti miten keskustelua sen jälkeen piti johtaa. 

Kun kävimme hänen kanssaan läpi hänen kokemustaan jälkeenpäin hänen kasvonsa kuitenkin loistivat ja hän kertoi minulle haluavansa jatkaa Raamatun kertomusten jakamista. Tarinalla oli ollut niin suuri henkilökohtainen merkitys hänelle.

Angelina, filippiniläis-USAlainen lähetystyöntekijä Meksikossa, kertoo Raamatun tarinaa kirkon autotallissa jonne jouduimme peruskurssin toisen viikonlopun launtaiaamuna tilanpuutteen vuoksi.

Huolimatta tästä lähdin lauantai-iltana hyvin väsyneenä ja masentuneena kohti asumispaikkaamme. Olin sinä päivänä totisesti saanut aikamoisen koulutuksen epäonnistumisesta. Mutta ihmeellisintä on että vaikka minä epäonnistuin totaalisesti, Jumala oli silti voitollinen koko ajan.

Mauricio (vihreässä paidassa) Hondurasista opastaa Fernandoa löytämänsä aarteen luoksi. Tämä on yksi STS-kertomuksista joilla kuvataan miten menetelmä toimii.

 Sunnuntaina edellisiltainen poika ei enää palannut. Hänen jalkansa oli turvonnut kokopäiväisen istumisen tuloksena ja lääkäri oli määrännyt hänet vuodelepoon. Tiimissäni oli siis enää Odilio, joka taas kerran onnistui myöhästymään, ja koko ryhmän kaikkein hiljaisin poika, Fernando.

Mauricio (vihreässä paidassa) Hondurasista opastaa Fernandoa löytämänsä aarteen luoksi. Tämä on yksi STS-kertomuksista joilla kuvataan miten menetelmä toimii.

Kävimme yhdessä viikonlopun viimeisen Raamatunkertomuksen läpi ja sitten kysyin Fernandolta haluaisiko hän jakaa sen toiselle ryhmälle. Koska muita vaihtoehtoja ei ollut. Hän oli hyvin epäileväinen alkuun mutta päätti yrittää lopulta. Opettelimme yhdessä läpi kertomusta, siihen liittyviä ilmeitä ja liikkeitä ja keskustelun vetämistä toisessa ryhmässä.

Angelina ja Alex selittävät tarinan valmistamisen ja kertomisen eroja.

Tuntui että rämmimme suolla, mistään ei tullut mitään. Lähetin vain välillä tekstiviestejä taivaaseen apua huutaen. Minä en tähän pysty, tee Sinä.

Ennen tarinan kertomista toisessa ryhmässä meillä oli pieni tauko jolloin ehdin rukoilla ja viedä asian Jumalan eteen. Minä olin valmis jatkamaan epäonnistumisen opettelua. Toivoin vain ettei Fernandon tarvitsisi epäonnistua yhdessä minun kanssani.

Kurssin pääkouluttaja Bryan Irlannista piti esimerkin viidenminuutin tarinasta. Miten voit kertoa Raamatun tarinan viidessä minuutissa ja tehdä merkityksellisiä kysymyksiä ja löytää aarteita siitä.

Kun oli aika lähteä toiseen ryhmään, Fernandoa ei näkynyt missään. Olin jo aivan varma että hän oli karannut paikalta kun hän myöhässä ilmestyi vakavan näköisenä pihalta. Menimme meille kuuluvaan ryhmään ja rukouksen aikana hän luki vielä kerran kertomuksensa läpi Raamatusta, yrittäen muistaa sen kokonaan.

Hermot pettivät valitettavasti Fernandon ja hän ei muistanut tarinaa vaan jouduin sen useamman kerran hänelle muistuttamaan. 

Tarina ei ollut helppo, se oli kertomus siitä miten Saul menetti kuninkuutensa 1 Samuelin kirjasta. Sitten kesken keskustelun johtamisen jotakin tapahtui ja Fernando alkoi oikeasti johtaa keskustelua. Minä istuin penkissäni hiljaa ja näin vain miten Raamatun tarina kosketti ihmisiä, ryhmän jäsenet, kaksi keski-ikäistä naista, alkoivat jakaa omia kokemuksiaan siitä miten he olivat kapinoineet ylpeydessään Jumalaa vastaan.

Yksi ryhmistä dramatisoi sokean Bartimeuksen tarinan. STS-menetelmä toimii myös draaman tukena.

 Sitten tapahtui ihme, isäntäperheen keskimmäinen tytär Rocío oli ryhmässämme. Koko koulutuksen ajan hän oli istunut paikallaan käsivarret ristissä ja silmiään pyöritellen. Nyt Fernandon kysyessä häneltä oliko hänellä samanlaisia kokemuksia Rocío istuutui kunnolla tuolilleen ja alkoi kertoa siitä miten hän oli kapinoinut Jumalaa vastaan kun hänen äitinsä oli sairastunut syöpään vähän yli vuosi sitten. Ja miten hän oli kapinoinut vanhempiaan vastaan ja ollut ylpeä vaikka oli tiennyt että se on väärin, vielä kun Jumala oli parantanut hänen äitinsä syövästä. Ja miten hänen oli aika päästää irti siitä kapinasta ja ylpeydestä joka aiheutti sen.

Minun ryhmäni dramatisoi tarinan leskestä ja öljyastioista. Kommenttina oli ettei koskaan ole ollut yhtä onnellisen ja nauravan näköisiä tulevia orjia.

Koulutuksen loputtua kuulin että Fernando oli mennyt tauolla ulos soittaakseen isälleen joka asui toisella paikkakunnalla. Hän oli itse sydämessään kapinoinut isäänsä vastaan joka oli jättänyt perheensä ja muuttanut muualle. Fernando oli vastuussa äidistään ja siskoistaan ja oli perheessä ainoa joka oli töissä ja ansaitsi rahaa. Meidän käydessämme läpi Raamatun kertomusta Saulista hän oli tuntenut että Jumala kutsui häntä tilille hänen ylpeydestään ja asenteestaan isäänsä kohtaan. Siksi hän soitti isälleen sopiakseen asiat ja he olivat molemmat puhelinsoiton aikana pyytäneet toisiltaan anteeksi.

Jumala on uskollinen, Hän pitää sanansa.

STS Guatemalan peruskurssin ja jatkokurssin (malkein kaikki) osallistujat yhteiskuvassa.

Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, yhteyteen.

1 Korinttilaisille 1:9