KÄRSIMYS JA JUMALAN VOIMA SAVIASTOISSA
2 KOR 4:7-9 OSA 3
7 Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. 8 Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, 9 vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut. (33/38)
7Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. 8Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, 9vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. (92)
ii. Me olemme vainotut, ahdistuksessa ja kuolema tekee työtään meissä
Näihin kahteen jakseeseen sisältyy neljä antiteesia, jotka kuvaavat sekä Paavalin heikkoutta tehtäväänsä hoitaessaan että Jumalan voimaa hänen elämänsä ja henkensä säilyttämisessä.
Verbruggen ja Harrisin mukaan, jokainen metafora voi heijastaa gladiaattoritaistelua tai sotilaallista taistelua. Paavalia "painostettiin kaikilla puolilla", mutta hän ei ollut täysin kulmissa tai ilman liikkumavaraa, eikä häntä koskaan ajettu antautumaan. Hän oli "hämmentynyt, mutta ei koskaan järjessämme", "lähes epätoivoinen, mutta ei koko epätoivoinen" tai (yrityksenä säilyttää kreikan sanapeli) "tappiolla, mutta ei koskaan täysin tappiolla". Vihollinen toivoi häntä, mutta ei jätetty armoihinsa, "mutta Jumala ei koskaan hylännyt häntä". Hänet kaatui maahan, mutta ei pysyvästi "maahan kaadettu".
Krusen mukaan jakeessa 7 esitettyä yleistä periaatetta havainnollistaa jakeiden 8 ja 9 neljän paradoksaalisen lausunnon sarja. Nämä heijastavat toisaalta Paavalin ja hänen työtovereidensa haavoittuvuutta ja toisaalta Jumalan voimaa.
Paavali aloittaa vaikeusluettelonsa 4: 8-11 kahdella lauseella, jotka sanovat: ”Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa” (33/38) tai ” Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa” (92).
Sanat jotka on käännetty ”kaikin tavoin” on luultavasti lauseen alussa antaakseen sillä lisää painoarvoa ja että se ei voisi keskeyttää listan rytmikästä kulkua. Luettelo koostuu neljästä termistä, jotka kuvaavat Paavalin palvelustyössä kokemaa kärsimystä, ja jokaiseen niistä on yhdistetty vastaus, joka asettaa Paavalin kärsimykset perspektiiviin:
ahdingossa – mutta ei umpikujassa; neuvottomat – mutta emme toivottomat; vainotut – mutta emme hyljätyt; maahan kukistetut – mutta emme tuhotut (33/38).
ahtaalla – mutta emme umpikujassa; neuvottomia – mutta emme toivottomia; vainottuja – mutta emme hylättyjä; maahan lyötyjä – mutta emme tuhottuja (92).
Kaikki Paavalin palvelukseen osallistuvien haasteita kuvaavat lauseenosat ovat muodoltaan preesenssissä, mikä osoittaa, että Paavalilla on mielessä yhteiset, jatkuvat kokemukset, ja siten ovat preesenssin "tavanomaisen" käyttötavan mukaisia.
Guhthrien mukaan, Paavali kokee että hänen palvelukseensa liittyvät vaikeudet kuuluvat työnalaan; ne muodostavat normaalin dynamiikan aidossa palvelutyössä. Paavalin näkökulmasta tällaiset kärsimykset ovat luonnehtineet hänen palvelustaan aikaisemmin ja varmasti jatkuvat.
Apostoli aloittaa luettelonsa: ”Me olemme kaikin tavoin ahdingossa” (33/38) tai ”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla” (92). Verbi (thlibo) ja sen sanaperhe muodostavat Paavalin suosikkisanaryhmän kuvaamaan palveluksessa kokemiaan koettelemuksia ja vainoa ja löytävät ilmaisun 2 korinttilaikirjeesessä tusinan kertaa.
Muinaisessa maailmassa kirjoittajat voisivat käyttää sanaa viittaamaan erilaiseen painostuksiin ja puristukseen, mukaan lukien painostaminen tungoksessa sosiaalisessa tilanteessa (esim. Markus 3: 9) tai, kuten täällä, ahdistuneisuus tai sorto (esim. 3. Moos 19:33; 5.Moos 28:53; 1.Tess. 3:4; 2.Tess. 1:6-7.) On todennäköistä, että apostoli käyttää tätä termiä luettelossa ensimmäisenä kaiken kattavana kuvaajana lähetystyöhönsä liittyvistä erittäin suurista ongelmista. Nämä ongelmat on koettu "kaikin tavoin", mikä puhuu Paavalin kohtaamien vaikeuksien laajuudesta ja moninaisuudesta täten täyttäen Jeesuksen sanat "kuinka paljon" Paavali tulisi kärsimään hänen nimensä puolesta (Apt teot 9:16).
Paavali sanoo olevansa ”ahdingossa” ”mutta emme umpikujassa” (33/38) tai ”ahtaalla” ”mutta emme umpikujassa”. Semanttisesti (thlibo) yhdessä verbin (stenochoreo) kanssa tarkoittaa ”rajoitettua tai rajoittua kapeaan tilaan, ahtaa täyteen, täyttää, tunkea jotakin johonkin” tai kuvainnollisesti ”olla ahdistunut” (ts. olla emotionaalisesti ahtaalla).
Ainoa paikka jossa se esiintyy UTssa on 6:12 jossa Paavali kirjoittaa ”Ei ole teillä ahdasta meidän sydämessämme, mutta ahdas on teidän oma sydämenne.” (33/38) tai ”siinä on teille tilaa. Sen sijaan teidän sydämenne on ahdas.” (92).
LXX:ssä sana esiintyy neljä kertaa (Joos 17:15; 4 Macc 11:11; Jes 28:20; 49:19), suurimmaksi osaksi puhuen liian pienistä tiloista tai paikoista. Vuoden 92 tulkinta on "ahtaalla", 33/38 ”ahdingossa” mikä olisi minun mielestäni lähempänä Paavalin tarkoitusta, kun otetaan huomioon sanan normaali käyttö muinaisessa maailmassa ja sanan käyttö kohdassa 6:12.
Toisessa kuvaajaparissa todetaan, että Paavali ja työtoverit ovat "neuvottomat, mutta emme toivottomat" (33/38) tai ”neuvottomia mutta emme toivottomia” (92) (aporoumenoi all 'ouk exaporoumenoi).
Ensimmäinen näistä termeistä (aporeo) esiintyy kuusi kertaa NTssä (Markus 6:20; Luukas 24: 4; Johannes 13:22; Apostolien teot 25:20; 2.Kor 4: 8; Gal 4:20), ja se liittyy hämmennykseen tai epävarmuuteen, olla hämmentynyt siitä, miksi jotain tapahtuu tai miten reagoida.
Esimerkiksi termi kuvaa niiden naisten hämmennystä, jotka kohtaavat ylösnousemuksen haudalle mennessään eivätkä löytäneet Jeesuksen ruumista (Luukas 24: 4); sitä käytetään myös kun Festus ymmällään Paavalin ja Jerusalemista tulleiden juutalaisten johtajien välisestä kiistasta (Apostolien teot 25:20).
Lisäksi Paavali on selvästi järkyttynyt, kun hän käyttää termiä Gal 4:20 tunnustaessaan olevansa "ymmällä" (33/38) galatalaisista tai sanoessaan ”en tiedä mitä teille tekisin” (92) galatalaisista.
Siten termi liittyy henkisen sekaannuksen tilaan tai epävarmuuteen jostakin. Niinpä Paavali kommentoi korinttilaisille, että hän on kohdannut epävarmuuden tai hämmennyksen aikoja, jolloin hän työtovereineen ovat olleet "neuvottomat" (33/38) tai ”neuvottomia” (92).
Tällainen hetkellinen hämmennys ei kuitenkaan ole johtanut täydelliseen hämmennykseen tai "toivottomuuteen" (exaporoumenoi), verbi, joka merkitsee psykologisen hämmennyksen tai epäilyn voimakkaampaa muotoa.
Esimerkiksi Polybius käyttää termiä kuvaamaan joutumista toivottomuuden tai epätoivon valtaan.
Apostolin täytyy tarkoittaa, ettei häntä ole vedetty jatkuvaan epätoivon tilaan tai ettei sellainen tila koskenut häntä tällä hetkellä, sillä samalla sanalla hän on jo todennut kohdassa 1:8, että hänen Aasiassa kohtaamansa poikkeuksellinen vaino oli vienyt hänet ja hänen palvelutyöryhmänsä pisteeseen, jossa "jo olimme epätoivossa hengestämmekin" (33/38) tai ”ettemme enää uskoneet selviävämme hengissä” (92).
Tärkeintä on, että Jumala vapautti hänet siinä tilanteessa ja siten vapautti hänet hetkellisestä epätoivosta. Voi olla, että siirtyminen 1:8sta 4:8een osoittaa, että Paavali oppi läksynsä Aasiassa, kuten Hafemann toteaa, että hetkellisen hämmennyksen ei pitäisi koskaan antaa aihetta epätoivoon.
Lähteet:
Guthrie George H.; 2 Corinthians: Baker Exegetical Commentary on the New Testament; Baker Academic; 2015
Kruse Colin G.: 2 Corinthians: Tyndale New Testament Commentaries; IVP Academic; 2015
Thiselton Anthony C.; 2 Corinthians: A Short Exegetical and Pastoral Commentary; Cascade Books; 2019
Verbrugge Verlyn & Harris Murray J.; 1 and 2 Corinthians; Zondervan, 2017
KÄRSIMYS JA JUMALAN VOIMA SAVIASTIOISSA OSA 1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti