Taivaskaipuu - missä on kotimme?

"Isäni talossa on monia huoneita", sanoi Jeesus.

Miten hellä lause tuo onkaan. Se tuo mielikuvia levosta, turvallisuudesta, lämmöstä ja kodista. Siellä on pöytä, sänky, lepopaikkaa ja kotiliesi. Mutta tämä ei ole mikä tahansa talo, tämä on Isämme talo ja koti.

Emme aina tunne olevamme tervetulleita täällä maan päällä. Mietimme, onko täällä meille paikkaa. Ihmiset voivat saada meidät tuntemaan olomme ei-toivotuksi. Suru ja kipu saavat meidät tuntemaan itsemme tunkeilijoiksi. Muukalaisia, vieraita maassa joka ei ole meidän. Emme aina ole täällä tervetulleita.

Meidän ei pitäisi, tämä ei ole kotimme. Tuntemattomuuden tunne ei ole tragedia. Se on terveellistä. Emme ole täällä kotona. Tämä kieli jota puhumme, ei ole meidän. Tämä ruumis, jota käytämme, ei ole vielä, täydellisesti, me itse. Ja maailma jossa elämme, ei ole vielä koti.

Meissä on levottomuus jota ei voi tyydyttää ennen kuin täysin lepäämme Jumalassa, kirjoitti A. W. Tozer.

 

Tarina lähteestä

Sisälläsi, syvällä sisälläsi, asuu pieni lähde. Kuuntele niin kuulet hänen laulavan. Hänen aariansa suree iltahämärää ja hän laulaa soolonsa aamunkoitteessa.

Se on kevään laulu. Lähteesi ei ole hiljaa ennen kuin aurinko on näkyvissä. Unohdamme että hän on siellä, hänet on niin helppo on jättää huomiotta. Muut sydämen eläimet ovat suurempia, meluisampia, vaativampia ja vaikuttavampia. Mutta kukaan muu ei ole niin uskollinen ja muuttumaton.

Muut sielun olennot ruokitaan nopeammin ja ne tyydyttyvät yksinkertaisemista asioista. Annamme heille ruokaa ja silitämme heitä, suitsemme heidät ja päästämme juoksemaan. Mutta mitä me teemme lähteelle joka kaipaa ikuisuutta?

Sillä se on hänen laulunsa ja se on hänen tehtävänsä. Kun kaikki on harmaata, hän laulaa kultaisesta valosta. Aikaan sidottuna hän laulaa ikuisuudesta. Kivun läpi kurkkien hän näkee paranemisen. Tyhjyydessä hän aavistaa täyteyden ja yksinäisyydestä hän kaipaa läheisyyteen. Siitä hän laulaa.

Ja vaikka yritämme sivuuttaa hänet emme voi tehdä sitä. Hän on osa meitä ja hänen laulunsa on meidän. Sydämemme laulua ei voida hiljentää, ennen kuin olemme valossa.

"Jumala on istuttanut ikuisuuden ihmisten sydämeen" Saarnaaja 3:10, sanoo viisas mies. 

Mutta viisaan ihmisen ei tarvitse tietää, että ihmiset kaipaavat enemmän kuin tätä maata. Kun näemme kipua, kaipaamme. Kun näemme nälän, kyseenalaistamme miksi. Kuolema on meille järjetön, samoin kuin loputtomat kyyneleet ja tarpeeton menetys. Mistä ne tulevat? Minne ne johtavat? Eikö elämässä ole muuta kuin kuolema?

Ja niin laulaa lähde. Keväästä ja valosta, jostakin paljon paremmasta. Jostakin joka on toisella puolen, jostakusta.

Maan päällä kokemamme onnettomuus kasvattaa Jumalan valtakunnan nälkää. Se antaa meille syvän tyytymättömyyden. Jumala etsii ja pidättää huomiomme. Ainoa tragedia on siis olla ennenaikaisesti onnellinen. Tyytyä pelkkään maahan ylösnousun sijaan. Vieraaseen maahan kotiin palaamisen puolesta.

Emme ole onnellisia täällä, koska emme ole täällä kotona. Emme ole onnellisia täällä, koska meitä ei ole tehty tähän paikkaan. Meidän ei pitäisi olla onnellisia täällä. Olemme "kuin vieraita ​​ja muukalaisia ​​tässä maailmassa". 1. Pietari 2:11.

Ja emme koskaan ole täysin onnellisia maan päällä, koska meitä ei ole luotu tätä maata varten. Meillä on ilon hetkiä, saamme valon välähdyksiä, tunnemme hetkiä tai jopa päiviä rauhaa. Mutta he eivät yksinkertaisesti vertaa edessä olevaan onnellisuuteen, koska meidät on luotu Jumalaa varten ja lepäämään, työskentelemään ja iloitsemaan Jumalan valtakunnassa, hänen luomassaan uudessa maassa ja taivaassa.

Jumalan valtakunnan koti ja palkkio

C. S. Lewisin mukaan "Jos havaitsemme haluavamme jotakin mitä mikään tässä maailmassa ei voi tyydyttää, todennäköisin selitys on, että meidät on luotu toista maailmaa varten".

Yksi suurimmista kristinuskon opeista on uskomme taivaalliseen kotiin, kirjoitti Charles Swindoll. Viime kädessä vietämme ikuisuuden Jumalan kanssa paikassa, jonka hän on valmistanut meille. Ja osa tätä jännittävää ennakointia on hänen lupauksensa palkita palvelijansa hyvin tehdystä työstä. Pyhät kirjoitukset eivät ainoastaan ​​tue ikuisten palkintojen ideaa, vaan myös kuvaavat yksityiskohtia.

Suurin osa palkinnoista saadaan ylösnousemuksessa, kun Jumala luo meille uuden ylösnousemusruumiin ja tekee meille uuden maailman ja taivaan kodiksi, ei tämän rikkinäisen maan päällä. 

Älä nyt ymmärrä väärin. On olemassa myös maallisia palkintoja. Mutta kun on kyse palvelemisesta, Jumala varaa erityisen kunnian sille päivälle, jolloin jokaisen ihmisen työ tulee ilmeiseksi ja hän saa palkkion.

Täällä syntisen ja rikkinäisen maan päällä on helppo unohtaa mihin todella kuulumme. Mutta emme voi koskaan täysin hiljentää sisäistä ääntämme joka muistuttaa meitä siitä että tämä maailma ei ole kotimme. Kuulumme jonnekin muualle, sydämemme kaipuu on johonkin muualle.

On hetkiä jolloin tunnemme onnea ja melkein voisimme sanoa olevamme kotona. On myös hetkiä jolloin tuo jokin ryöstäytyy läpi tähän maailmaa ja saamme maistiaisen siitä mitä meille on odotettavissa. Ja on hetkiä jolloin tiedämme varmasti että meitä ei ole luotu tähän suruun, tuskaan ja kipuun.

Kun Jeesus kirkastettiin, Jumalan valtakunta ryöstäytyi maan päälle. Ja kun hän nousi ylös, kuolema voitettiin ja me olemme osallisia tästä voitosta ja sen palkinnoista. Me elämme täällä, tässä maaillisessa kiirastulessa joka koettelee meitä ja jonka kärsimysten kautta meitä valmistetaan Jumalan valtakunnan, uuden maailman ja uuden taivaan, täydellisyyteen.

En tarkoita että pelastumme tekojemme kautta vaan vain armosta. Me rakastamme koska Jumala on rakastanut meitä ja hänen rakkautensa tähden teemme niitä hyviä tekoja joihin hän on meidät valmistanut. Samoin me kärsimme koska olemme osallisia Jeesuksen kärsimyksestä, emme pelastuaksemme kärsimyksen kautta vaan koska maailma on rikki ja synti on täällä valloillaan ja emme voi välttää kärsmiystä.

Jumala on meidän kanssamme kärsimyksessä ja hän muuttaa kaiken kärsimyksen meille hyväksi. Samoin kuin hän meidän kanssamme onnemme hetkinä ja muuttaa ne vielä paremmiksi. On varmaa että tämä maailma ei ole hyvä paikka ja että me kaikki kärsimme täällä. On myös varmaa että me kaikki Jeesuksen seuraajat pääsemme kotiin, paikkaan jota varten Jumala on meidät luonut.