Monet kohdat Jeesuksen opetuksissa Uuden testamentin
lehdillä haastavat meitä Jumalan lapsina ja hänen seuraajinaan eri tavoin. Jeesus
ravistelee meitä melko tavalla ja haastaa ja kutsuu meitä seuraamaan itseään.
Lapsena jo rukoilin että Jumala ottaisi minut uhriksi
itselleen, että saisin hänen tähtensä kieltää itseni, ottaa ristini ja kantaa
sen. Kärsimys on monella tapaa ollut läsnä elämässäni sekä puute, samoin suuri
ilo ja runsaus. Maailmassa olen saanut kokea kärsimystä, kuten Jeesus on meille
luvannut. Hänessä olen kokenut iloa ja runsautta.
Tämä kohta Markuksen evankeliumissa on meille tuttu monella
tavalla. Siitä on tehty lauluja ja olemme varmasti kuulleet opetusta. Mutta on
hyvä pysähtyä tähän kohtaan ja miettiä mitä se todella tarkoittaa.
Tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista.
Kellään kuulijoista, ei edes Jeesuksen lähimmillä opetuslapsilla, ei ollut aavistustakaan
siitä mitä tämä tarkoittaa.
Jeesus oli menossa kohti Jerusalemia. Tulossa oli
pääsiäisviikko ja sen kärsimysnäytelmä. Mutta Jeesus puhui tämän ennen
Jerusalemiin menoa ja ristiinnaulitsemista.
Jeesus puhui tämän suurelle kansanjoukolle. Suurin osa
heistä oli juutalaisia ja juutalaisilla oli tässä ensimmäisen vuosisadan
tienoilla erityisesti vahva käsitys Tooran merkityksestä hurskaan juutalaisen
elämän suunnannäyttäjänä.
Ristiinnaulitseminen ei ollut mikään harvinainen kidus- ja
teloitustapa Rooman valtakunnassa tuona aikana. Joten voi olla että kun
puhutaan rististä ja ristin ottamisesta se herätti kuulijoissa joitakin
mielikuvia. Mutta tässä tapauksessa ristin ottaminen tulee kuulijoille
sellaisessa yhteydessä jossa he miettivät Jumalan seuraamista, Jumalan
yhteydessä olemista lain noudattamisen ja sitä kautta saavutettujen meriittien
valossa.
Tässä kohdassa Jeesus tuo kuulijoilleen aivan erilaisen
näkökulman. Ikäänkuin kontrastina laille ja sen edessä meritoitumisella, Jeesus
osottaa tässä että kun Jumalan valtakunnan periaatteista puhutaan ja Jumalan
lapsena olemisesta ja Jeesuksen seuraamisesta, niin periaatteet ja toimintatavat
poikkeavat oleellisesti siitä mihin nämä juutalaiset kuulijat ovat tottuneet.
Voidaan sanoa että omat meriitit kärsivät inflaation kun puhumme Jeesuksen
seuraamisen lähtökohdista.
Täällä Ecuadorin intiaaniseurakuntien yhteydessä olen tavannut ihmisiä joita on kivitetty uskonsa tähden. Jotka on ajettu kodeistaan, uhattu polttaa elävältä uskonsa tähden ja jotka ovat menettäneet perheensä, sukunsa ja elinkeinonsa, Jeesuksen tähden. He ovat kieltäneet itsensä, ottaneet ristinsä ja kantavat sitä, päivittäin.
Moni on menehtynyt matkalla ja päässyt vielä suurempaan
kunniaan ja iloon, Jeesuksen luokse. Monen kanssa olemme saaneet iloita täällä
maan päällä kun he ovat ihmeellisesti pelastuneet vaaroista ja kärsimyksestä ja
eläneet voidakseen taas uudelleen ottaa ristinsä ja kantaa sitä hetken verran
eteenpäin.
Jeesus sanoo, joka tahtoo minua seurata tai minun perässäni kulkea. Ensinnäkin siihen kuuluu itsensä kieltäminen. Hän kieltäköön itsensä. Tämä on hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi sanottu. Mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa? Voidaanko sitä edes määritellä?
Joten katsotaan ensin mitä se ei tarkoita. Se ei tarkoita
oman olemassaolonsa kieltämistä. Olet olemassa ja olet äärimmäisen arvokas ja
tärkeä Jeesukselle. Sitä sinun ei tarvitse pohtia tai yrittää kieltää. Eikä
oman olemuksesi ja luonteesi kieltämistä. Sinua ei kutsuta kieltämään
persoonaasi. Olet ainutlaatuinen luomus. Eikä sinua kutsuta kieltämään omaa
historiaasi, sitä kertomusta joka on tuonut sinut tähät hetkeen. Jeesus ei
oleta että kieltäisit oman elämänhistoriasi, joka on sinut muovannut ja tuonut
tähän hetkeen ja tehnyt sinusta sen kuka olet. Eikä myöskään tarkoita itsensä
pettämistä vaan päinvastoin Jeesus antaa tässä Jumalan lapsen olemukseen
jotakin sellaista mitä nämä kuulijat, ensimmäisen vuosisadan juutalaiset, eivät
olleet tulleet ajatelleeksi, ja joka meiltäkin myös usein unohtuu.
Kun tämä itsensä kieltäminen ja ristinsä ottaminen tapahtuu,
sen jälkeen myös meidän tekomme ja toimintamme kumpuavat tästä todellisuudesta.
Me kiellämme itsemme ja seuraamme Jeesusta ja hänen tähtensä, rakkaudesta häntä
kohtaan, toimimme hänelle iloksi.
Itsensä kieltäminen tarkoittaa oman elämänsä oikeuden
luovuttamista pois itseltään, toiselle. Se tarkoittaa sanomista ”ei” itselleen,
omille rajoittamattomille mielihaluille, himoille ja vapaudelle. Tämä koskee
jokaista joka tahtoo ”kulkea Jeesuksen perässä.
Tekstissä ei jätetä meitä tyhjän päälle sen suhteen kenelle
me tämän oikeuden omasta elämästämme luovutamme. Me luovutamme sen Herralle.
Jeesuksella on oikeus meidän elämäämme. Se ei tarkoita kahliutumista johonkin.
Itsensä kieltäminen ja ristin ottaminen liittyvät yhteen.
Mitä Jeesus haluaa meille sanoa? Orjat, kapinalliset, maanpetturit ja muut
vaaralliset vangit olivat usein Jeesuksen aikana saaneet kokea
ristiinnaulitsemisen kohtalon. Voi olla että näitä kulkueita joissa tuomittu
kantoi oman teloitusvälineensä poikkipuuta tuomiopaikalle oli useinkin ja kuulijoilla
oli henkilökohtaista kokemusta siitä että he olivat nähneet tämän tapahtuvan.
Ainoastaan tällainen kokemushistoria joka nousee tästä
Rooman valtakunnan käytännöstä teloituttaa näitä vaarallisia vankeja ja ihmisiä
saattoi olla kuulijoiden ajatuksissa. Jeesuksen ristiinnaulitseminen ei ollut
vielä tapahtunut ja se ei voinut olla kuulijoiden mielessä tai liittyä tähän
opetukseen.
Tuomittu kantoi teloitusvälineensä selässään ja kun tuomiituspaikalle
saavuttiin ja tuomittu oli naulittu ristille, hän vielä usein lausui, ennen ristillenaulitsemistaan,
tuomionsa. Jeesuksen tapauksessa näin ei käynyt vaan hänen päänsä päälle
kirjoitettiin hänen syytteensä. Kyseessä oli hyvin nöyrryyttävä, julkinen
tapahtuma joka usein kesti useamman päivän kun tuomittu roikkui ristillä
kidutettuna. Kun joku oli tuomittu ristillinaulittavaksi hänellä ei enää ollut
oikeutta omaan elämään. Hänen oikeutensa elämään oli annettu toisille, hänen
tuomitsijoilleen.
Luukas 9:23
Jos tuomitulla kysymys oli kertaluontoisesta tapahtumasta
joka päättyi ristinkuolemaan, niin meitä Jeesuksen seuraajia kehoitetaan
ottamaan ristimme joka päivä. Tekemään näin joka päivä.
Kenellä on oikeus meidän elämäämme? Mikä on itseni
kieltämisen todellisuus minun elämässäni tänään? Mitä se minulle tänään
tarkoittaa? Miten sen näkyy minun elämässäni?
Jeesus kehoittaa meitä samaistumaan samankaltaiseen itsensä
kieltämiseen kuin mikä odotti ristiinnaulittavaksi tuomittua. Oikeus meidän
elämäämme on Jeesuksella, ei meidän mielihaluillamme. Ristiä ei voi
päiväksikään laskea pois vaan se seuraa meitä päivittäin.
Emme todellakaan voi laskea omasta elämästämme pois sitä
ristin työtä jonka Jeesus meidän edestämme teki. Samalla meitä kutsutaan
päivittäiseen ristin ottamiseen ja elämän oikeuden antamiseen Jeesukselle.
Ristiinnaulitut saivat usein, tuomionsa konkretisoituessa, vielä siinä viimeisillä
hetkillä kokea kaikenlaista häväitsemistä ja nöyryyttämistä. Niin tapahtui
Jeesukselle ja se oli yleistä ristiinnaulituille.
Olen ollut kaikin
tavoin ahdingossa ja olen siinä nytkin mutta en ole umpikujassa, tiedän että
Jumala osoittaa tälläkin kertaa meille ulospääsyn. Olen neuvoton mutta en
toivoton, koska toivoni ei ole minussa itsessäni vaan Jeesuksessa ja tiedän
että hän näkee kauemmas ja paremmin kuin minä ja hän tulee osoittamaan minun
parhaat neuvot. Olen vainottu mutta en hylätty, koska Jeesus on kanssani joka
hetkellä. Maahan kukistettu mutta en tuhottu.
Viime kuukausi on
ollut todella raskas, vielä raskaampi kuin kulunut vuosi. Monena yönä olen
maannut hereillä, ahdingossa, neuvottomana, vainottuna ja maahan kukistettuna.
Enkä ole voinut tehdä muuta kuin itkeä ja rukoilla apua. Aamulla olen saanut
taas jälleen kerran kieltää itseni, ottaa ristini ja kantaa sitä eteenpäin.
Me voimme nämäkin kokemukset jättää Jeesukselle. Jeesus
sanoo vuorisaarnassa että autuaita olette te joita minun nimeni tähden
vainotaan. En tiedä minkälaista painetta sinä olet saanut kokea Kristuksen
seuraajana. Mutta Jeesus lupaa siinäkin olla meidän kanssamme ja antaa sen
ilon, joka ei ehkä vielä tässä ajassa, mutta myöhemmin, tulee meidän osaksemme.
Tällaisen elämän kadottaminen on todellisen elämän
löytämistä. Kun kadotamme sen elämän jota hallitsee omat mielihalut ja jossa
olemme itse itsemme herroja, sen elämän kadottaminen Kristukseen on todellisen
elämän löytämistä.
Siunausta sinun elämääsi ja iloa itsesi kieltämiseen ja ristin ottamiseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti