sunnuntai 31. lokakuuta 2021

Jeesuksen seuraaminen on itsensä kieltämistä ja ristinsä ottamista


Omassa elämässäni olen saanut olla turvassa vainoista. Minua ei ole uhattu tappaa uskoni tähden, en ole menettänyt työpaikkaani tai joutunut vangituksi. Olen saanut kulkea ihmisten rinnalla joilla näin on käynyt. Ja olen saanut kunnian kokea pilkkaa ja häpeää Jeesuksen nimen tähden sekä nälkää, kipua, väsymystä ja pettymyksiä.

Monet kohdat Jeesuksen opetuksissa Uuden testamentin lehdillä haastavat meitä Jumalan lapsina ja hänen seuraajinaan eri tavoin. Jeesus ravistelee meitä melko tavalla ja haastaa ja kutsuu meitä seuraamaan itseään.

Lapsena jo rukoilin että Jumala ottaisi minut uhriksi itselleen, että saisin hänen tähtensä kieltää itseni, ottaa ristini ja kantaa sen. Kärsimys on monella tapaa ollut läsnä elämässäni sekä puute, samoin suuri ilo ja runsaus. Maailmassa olen saanut kokea kärsimystä, kuten Jeesus on meille luvannut. Hänessä olen kokenut iloa ja runsautta.


Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
Markuksen 8:34

Tämä kohta Markuksen evankeliumissa on meille tuttu monella tavalla. Siitä on tehty lauluja ja olemme varmasti kuulleet opetusta. Mutta on hyvä pysähtyä tähän kohtaan ja miettiä mitä se todella tarkoittaa.

Tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista. Kellään kuulijoista, ei edes Jeesuksen lähimmillä opetuslapsilla, ei ollut aavistustakaan siitä mitä tämä tarkoittaa.

Jeesus oli menossa kohti Jerusalemia. Tulossa oli pääsiäisviikko ja sen kärsimysnäytelmä. Mutta Jeesus puhui tämän ennen Jerusalemiin menoa ja ristiinnaulitsemista.

Jeesus puhui tämän suurelle kansanjoukolle. Suurin osa heistä oli juutalaisia ja juutalaisilla oli tässä ensimmäisen vuosisadan tienoilla erityisesti vahva käsitys Tooran merkityksestä hurskaan juutalaisen elämän suunnannäyttäjänä.


Farisealainen synergismi on termi joka kuvaa juutalaisen jatkuvaa pyrkimystä Jumalan yhteyteen, nimenomaan omien meriittien ja lain edessä tapahtuvien ansioiden ja oman tekemisen kautta. Tooralla oli suuri merkitys kun mietittiin miten ihminen voi päästä Jumalan yhteyteen. Lain noudattaminen nähtiin siinä keskeisenä. Ja tähän yhteyteen tulee Jeesuksen opetus.

Ristiinnaulitseminen ei ollut mikään harvinainen kidus- ja teloitustapa Rooman valtakunnassa tuona aikana. Joten voi olla että kun puhutaan rististä ja ristin ottamisesta se herätti kuulijoissa joitakin mielikuvia. Mutta tässä tapauksessa ristin ottaminen tulee kuulijoille sellaisessa yhteydessä jossa he miettivät Jumalan seuraamista, Jumalan yhteydessä olemista lain noudattamisen ja sitä kautta saavutettujen meriittien valossa.

Tässä kohdassa Jeesus tuo kuulijoilleen aivan erilaisen näkökulman. Ikäänkuin kontrastina laille ja sen edessä meritoitumisella, Jeesus osottaa tässä että kun Jumalan valtakunnan periaatteista puhutaan ja Jumalan lapsena olemisesta ja Jeesuksen seuraamisesta, niin periaatteet ja toimintatavat poikkeavat oleellisesti siitä mihin nämä juutalaiset kuulijat ovat tottuneet. Voidaan sanoa että omat meriitit kärsivät inflaation kun puhumme Jeesuksen seuraamisen lähtökohdista.

Tähän todellisuuteen tulee tämä Jeesuksen opetus itsensä kieltämisestä ja ristinsä ottamisesta. Nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa. Jälkimmäinen täydentää edellistä. Jotakin koskee minua ja minun omia intressejäni, on se jonka Jeesus asettaa uuteen valoon.


Täällä Ecuadorin intiaaniseurakuntien yhteydessä olen tavannut ihmisiä joita on kivitetty uskonsa tähden. Jotka on ajettu kodeistaan, uhattu polttaa elävältä uskonsa tähden ja jotka ovat menettäneet perheensä, sukunsa ja elinkeinonsa, Jeesuksen tähden. He ovat kieltäneet itsensä, ottaneet ristinsä ja kantavat sitä, päivittäin.

Moni on menehtynyt matkalla ja päässyt vielä suurempaan kunniaan ja iloon, Jeesuksen luokse. Monen kanssa olemme saaneet iloita täällä maan päällä kun he ovat ihmeellisesti pelastuneet vaaroista ja kärsimyksestä ja eläneet voidakseen taas uudelleen ottaa ristinsä ja kantaa sitä hetken verran eteenpäin.

Jeesus sanoo, joka tahtoo minua seurata tai minun perässäni kulkea. Ensinnäkin siihen kuuluu itsensä kieltäminen. Hän kieltäköön itsensä. Tämä on hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi sanottu. Mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa? Voidaanko sitä edes määritellä?

Joten katsotaan ensin mitä se ei tarkoita. Se ei tarkoita oman olemassaolonsa kieltämistä. Olet olemassa ja olet äärimmäisen arvokas ja tärkeä Jeesukselle. Sitä sinun ei tarvitse pohtia tai yrittää kieltää. Eikä oman olemuksesi ja luonteesi kieltämistä. Sinua ei kutsuta kieltämään persoonaasi. Olet ainutlaatuinen luomus. Eikä sinua kutsuta kieltämään omaa historiaasi, sitä kertomusta joka on tuonut sinut tähät hetkeen. Jeesus ei oleta että kieltäisit oman elämänhistoriasi, joka on sinut muovannut ja tuonut tähän hetkeen ja tehnyt sinusta sen kuka olet. Eikä myöskään tarkoita itsensä pettämistä vaan päinvastoin Jeesus antaa tässä Jumalan lapsen olemukseen jotakin sellaista mitä nämä kuulijat, ensimmäisen vuosisadan juutalaiset, eivät olleet tulleet ajatelleeksi, ja joka meiltäkin myös usein unohtuu.


Vaikka ajattelemmekin tätä farisealaista synergismiä ensimmäisen vuosisadan juutalaisten ominaispiirteenä mutta totuus on että meissä jokaisessa asuu pieni fariseus. Meriitit ovat oleellisia ja saavutukset ovat Jumalan miellyttämisen kannalta oleellisia, se mitä me teemme. Ei tämä ole merkityksetöntä mutta Jeesus haluaa tässä alleviivata että lähtökohdan pitää olla jossakin muualla. Lähtökohta on itsensä kieltämisessä ja ristin ottamisessa.

Kun tämä itsensä kieltäminen ja ristinsä ottaminen tapahtuu, sen jälkeen myös meidän tekomme ja toimintamme kumpuavat tästä todellisuudesta. Me kiellämme itsemme ja seuraamme Jeesusta ja hänen tähtensä, rakkaudesta häntä kohtaan, toimimme hänelle iloksi.

Itsensä kieltäminen tarkoittaa oman elämänsä oikeuden luovuttamista pois itseltään, toiselle. Se tarkoittaa sanomista ”ei” itselleen, omille rajoittamattomille mielihaluille, himoille ja vapaudelle. Tämä koskee jokaista joka tahtoo ”kulkea Jeesuksen perässä.

Tekstissä ei jätetä meitä tyhjän päälle sen suhteen kenelle me tämän oikeuden omasta elämästämme luovutamme. Me luovutamme sen Herralle. Jeesuksella on oikeus meidän elämäämme. Se ei tarkoita kahliutumista johonkin.


Paavali sanoo että hän on Kristuksen orja ja hän on sitä mieluusti. Orjan elämään kuuluu se että hän on luovuttanut elämänsä oikeuden omalle heralleen. Ja voiko meillä olla mitään suurempaa etuoikeutta kuin luovuttaa oma elämämme meidän elämämme Herralle, Jeesukselle Kristukselle?

Itsensä kieltäminen ja ristin ottaminen liittyvät yhteen. Mitä Jeesus haluaa meille sanoa? Orjat, kapinalliset, maanpetturit ja muut vaaralliset vangit olivat usein Jeesuksen aikana saaneet kokea ristiinnaulitsemisen kohtalon. Voi olla että näitä kulkueita joissa tuomittu kantoi oman teloitusvälineensä poikkipuuta tuomiopaikalle oli useinkin ja kuulijoilla oli henkilökohtaista kokemusta siitä että he olivat nähneet tämän tapahtuvan.

Ainoastaan tällainen kokemushistoria joka nousee tästä Rooman valtakunnan käytännöstä teloituttaa näitä vaarallisia vankeja ja ihmisiä saattoi olla kuulijoiden ajatuksissa. Jeesuksen ristiinnaulitseminen ei ollut vielä tapahtunut ja se ei voinut olla kuulijoiden mielessä tai liittyä tähän opetukseen.

Tuomittu kantoi teloitusvälineensä selässään ja kun tuomiituspaikalle saavuttiin ja tuomittu oli naulittu ristille, hän vielä usein lausui, ennen ristillenaulitsemistaan, tuomionsa. Jeesuksen tapauksessa näin ei käynyt vaan hänen päänsä päälle kirjoitettiin hänen syytteensä. Kyseessä oli hyvin nöyrryyttävä, julkinen tapahtuma joka usein kesti useamman päivän kun tuomittu roikkui ristillä kidutettuna. Kun joku oli tuomittu ristillinaulittavaksi hänellä ei enää ollut oikeutta omaan elämään. Hänen oikeutensa elämään oli annettu toisille, hänen tuomitsijoilleen.


Näillä vahvoilla kuvilla Jeesus haluaa murtaa synergismin illuusiota joka kuulioilla oli omilla teoillaan armon ansaitsemisesta. Jeesus sanoo heille että heidän pitää olla kuin ristille tuomitut rikolliset joka ottaa sen poikkipuun ja lähtee kantamaan sitä teloistuspaikalle. Tähän liittyi pilkkaa, häväistystä ja halveksuntaa. Kuten saimme nähdä Jeesuksen ristiinnaulitsemisen yhteydessä.

Mitä tähän samaistuminen tarkoittaa. Ristin ottaminen huipentaa itsensä kieltämisen. Itsensä kieltämisellä Jeesus sanoi että meillä ei ole oikeutta omaan elämäämme ja se huipentuu tässä ristin ottamisessa. Jeesuksen kehotus ei liity elämämme päättämiseen tai itsemme teloituttamiseen, että kuolemas olisi kunniakas lähtökohta meille.

Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.
Luukas 9:23

Jos tuomitulla kysymys oli kertaluontoisesta tapahtumasta joka päättyi ristinkuolemaan, niin meitä Jeesuksen seuraajia kehoitetaan ottamaan ristimme joka päivä. Tekemään näin joka päivä.


Ristin ottamisen ja itsensä kieltämisen tulisi olla Jeesuksen seuraajan elämän päivittäinen tunnuspiirre. Me joka päivä luovutamme oikeuden omasta elämästämme Jeesukselle. Me emme ryntää omien intressiemme ja mielihalujemme perässä, vaan Jeesuksen perässä. Jeesuksen perässä kulkeminen tarkoittaa sitä että hänellä on oikeus meidän elämäämme.

Kenellä on oikeus meidän elämäämme? Mikä on itseni kieltämisen todellisuus minun elämässäni tänään? Mitä se minulle tänään tarkoittaa? Miten sen näkyy minun elämässäni?

Jeesus kehoittaa meitä samaistumaan samankaltaiseen itsensä kieltämiseen kuin mikä odotti ristiinnaulittavaksi tuomittua. Oikeus meidän elämäämme on Jeesuksella, ei meidän mielihaluillamme. Ristiä ei voi päiväksikään laskea pois vaan se seuraa meitä päivittäin.

Emme todellakaan voi laskea omasta elämästämme pois sitä ristin työtä jonka Jeesus meidän edestämme teki. Samalla meitä kutsutaan päivittäiseen ristin ottamiseen ja elämän oikeuden antamiseen Jeesukselle. Ristiinnaulitut saivat usein, tuomionsa konkretisoituessa, vielä siinä viimeisillä hetkillä kokea kaikenlaista häväitsemistä ja nöyryyttämistä. Niin tapahtui Jeesukselle ja se oli yleistä ristiinnaulituille.


Ehkä mekin, tällä polulla kun kuljemme sitä Jeesuksen kanssa, kun annamme hänelle vallan elämässämme, rajattomien mielihalujemme yli, joudumme vielä kokemaan jotakin samankaltaista kuin mitä Jeesus joutui kokemaan. Mitä minä päätän silloin tehdä? Mitä teen näiden kokemusten kanssa?

Paavali sanoo 2 Kor 4:8-9 ”Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.” Ja näihin sanoihin yhdyn.

Olen ollut kaikin tavoin ahdingossa ja olen siinä nytkin mutta en ole umpikujassa, tiedän että Jumala osoittaa tälläkin kertaa meille ulospääsyn. Olen neuvoton mutta en toivoton, koska toivoni ei ole minussa itsessäni vaan Jeesuksessa ja tiedän että hän näkee kauemmas ja paremmin kuin minä ja hän tulee osoittamaan minun parhaat neuvot. Olen vainottu mutta en hylätty, koska Jeesus on kanssani joka hetkellä. Maahan kukistettu mutta en tuhottu.

Viime kuukausi on ollut todella raskas, vielä raskaampi kuin kulunut vuosi. Monena yönä olen maannut hereillä, ahdingossa, neuvottomana, vainottuna ja maahan kukistettuna. Enkä ole voinut tehdä muuta kuin itkeä ja rukoilla apua. Aamulla olen saanut taas jälleen kerran kieltää itseni, ottaa ristini ja kantaa sitä eteenpäin.


Joskus saapui se ylen kirkas hetki kun pääsen perille ja saan laskea ristini alas ja levätä Jeesuksen käsivarsilla. Vielä ei ole sen aika, olen valmis jatkamaan täällä, kuten Jumala tahtoo. Samalla kaivaten sinne todelliseen iloon jossa ei ole enää kärsimyksen häivettäkään tai surun varjoa.

Me voimme nämäkin kokemukset jättää Jeesukselle. Jeesus sanoo vuorisaarnassa että autuaita olette te joita minun nimeni tähden vainotaan. En tiedä minkälaista painetta sinä olet saanut kokea Kristuksen seuraajana. Mutta Jeesus lupaa siinäkin olla meidän kanssamme ja antaa sen ilon, joka ei ehkä vielä tässä ajassa, mutta myöhemmin, tulee meidän osaksemme.

Tällaisen elämän kadottaminen on todellisen elämän löytämistä. Kun kadotamme sen elämän jota hallitsee omat mielihalut ja jossa olemme itse itsemme herroja, sen elämän kadottaminen Kristukseen on todellisen elämän löytämistä.

Siunausta sinun elämääsi ja iloa itsesi kieltämiseen ja ristin ottamiseen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti