torstai 25. marraskuuta 2021

Ajatuksia Israelin kansan historiasta


Mitä tapahtuu kun uskovina teemme syntiä? Unohtaako Jumala meidät kokonaan? Heittääkö hän meidät luotaan? Vai rankaiseeko hän meitä kivulla, sodalla ja rutolla? Kuinka suuri ja rakastava sydän Jumalalla on? Antaako hän anteeksi uudelleen? Jopa seitsemän kertaa? Tai seitsemän kymmentä kertaa seitsemän? Kuinka suuri, korkea, syvä ja pitkä on Jumalan armo?

Mitä Israelin historia on paitsi israelin kansan eksymistä pois Jumalan luota ja Jumalan etsimistä heitä takaisin luokseen. Jokaisen sukupolven keskellä näemme tämän toistuvan. Vaikka ihmiset ensin tahtovat palvella Jumalaa, alkavat he kuitenkin toistaa vanhoja tuttuja kaavoja joita heidän esi-isänsä ja perheensä ovat jo aikaisemmin toistaneet. 

He etsivät itselleen toisia, vääriä jumalia, he palvovat niitä ja rikkovat maata ja sen ihmisiä vastaan sekä Jumalaa vastaan. Kunnes Jumala viimein suuttuu heihin ja syntiin heidän elämässään ja heidän toisille ihmisille aiheuttamaan kärsimykseen. Ja antaa heidät ympärillä olevien kansojen käsiin. Silloin Israel katuu ja palaa takaisin Jumalan luokse ja Jumala itse etsii heidät eri kansojen keskuudesta ja tuo heidät takaisin luokseen.


Miksi meidän elämämme on niin samanlaista? Miten saisimme rikkottua tämän noidanpyörän?

Meidät on otettu Jumalan lapsiksi Jeesuksen uhrin tähden ja kautta. Me olemme myös Jumalan lapsia, hänen kansaansa. Miksi meidän täytyy toistaa hänen esikoiskansansa käyttäytymismalleja elämässämme?

Uskon ja luotan, ja näin Raamattu meille vakuuttaa, että Pyhän Hengen kautta voimme oppia pois näistä malleista. Kunhan ensin opimme tuntemaan itsemme ja tunnistamaan nämä mallit ja tuntemaan Jumalan ja tunnistamaan hänen rakkautensa ja työnsä meidän elämissämme.


Muisti on mielenkiintoinen asia. Ei ole niin varmaa mitä me muistamme. Tunteet auttavat muistamista ja hajut ja maut ovat monella tapaa yhteydessä muistoihimme. Siksi ruoka on tärkeä apu muistoille ja myös voi tuoda meille monenlaisia muistoja esiin joita emme tietäneet edes muistavamme.

Me voimme myös, edes jollakin tavalla, hallita muistiamme. Meillä on mahdollisuus päättää mitä muistamme ja mitä unohdamme. On asioita joita Raamattu käskee meitä unohtaa ja asioita joita se kutsuu meitä yhä uudelleen muistamaan.

Vanhassa testamentissa Jumala yhä uudelleen käskee ja kertoo Israelin kansalle että heidän tulee muistaa että he olivat orjia Egyptissä ja että heidän Jumalansa pelasti heidät sieltä. Vt myös varoittaa Israelin kansaa unohtamasta tätä tosiasiaa.


Koska Israelin kansa oli orjina Egyptissä heidän pitää muistaa niitä jotka kärsivät: yksinäistä, orpoa ja leskeä sekä muukalaista. Heidän tulee pitää huolta köyhistä ja tarpeellisista. Anteliaisuus köyhiä kohtaan ei ollut henkilökohtaisen omatunnon asia vaan laki. Samoin on meidän kristittyjen, Kristuksen seuraajien kesken, Jumala ei ehdoita että rakastaisimme lähimmäistä vaan se Jeesuksen mukaan hänen toiseksi tärkein käskynsä ja lakinsa meille.

Kuten Israelin kansa kutsuttiin muistamaan että Jumala vapautti heidät Egyptin orjuudesta, meidän kritittyjen tulee muistaa että Jumala vapautti meidät synnin orjuudesta. Usko johtaa nöyryyteen. Mitä tahansa teemme Jumalan palveluksessa, Jumala ei koskaan voi olla meille velkaa. Kaikki mitä me teemme on kiitollisuudesta häntä kohtaan.

Meidät on vapautettu synnin vankeudesta ja orjuudesta jotta voisimme tehdä niitä hyviä tekoja jotka on alusta asti valmistettu meitä varten. Jumala on maailmankaikkeuden alusta lähtien valmistanut meille mahdollisuuden tehdä hyvää, etsiä ja totella häntä ja elää hänen läheisyydessään!


Jos rakastat jotakuta, kaipaat kaikkein eniten hänen läheisyyttään, saada viettää aikaa hänen kanssaan. Kun Aadam ja Eeva menettivät paikkansa Eedenin puutarhassa lankeamuksen jälkeen, he menettivät myös Jumalan läheisyyden ja sen tunnun. 

Israelin kansan tunnusomainen piirre, enemmän kuin laki ja sen tunteminen, oli Jumalan läheisyys ja läsnäolo heidän luonaan. Temppeli ei ollut ennen kaikkea paikka jossa uhrata vaan se oli Jumalan läsnäolon paikka. Kun Israelin kansa joutui pakkosiirtolaisuuteen, se oli katastrofi heille, koska he joutuivat kauas Jumalan läheisyydestä, Jumalan läsnäolon paikasta.

He menettivät Jumalan rakkauden tuoksun ja tunnun elämässään ja saman tekee synti meille. Jumala ei poistu meidän luotamme mutta syntiä tehdessämme me käännymme pois hänen luotaan. Ja joudumme elämään erossa hänestä, ilman hänen läsnäoloaan ja suojaansa.


Jumala on luvannut olla uudelleen seuraajiensa keskellä. Tämä lupaus täyttyi Jeesuksen syntyessä ja hänen jättäessään Pyhän Hengen meidän keskellemme. Hän on luvannut olla sinun kanssasi. Meidän kaikkien kanssa. Ja hän on luvannut uudistaa minut ja sinut, meidät kaikki ja tämän koko maailman.

Meille on luvattu ikuinen elämä Jumalan luona, hänen läsnäolossaan. Ikuinen elämä jonka saamme elää Jeesuksen kanssa kun hän tekee uuden maailman ja taivaan ja täyttää lupauksensa koko luomakunnalle. Me kaikki saamme elää vapaina synnistä ja pahuudesta, Jumalan täydellisinä luotuna, hänen täydellisen luotunsa keskellä.

Rakas Jumala, kiitos sinun armostasi ja rakkaudestasi, kiitos läheisyydestäsi ja läsnäolostasi elämässäni. Anna anteeksi kun yhä uudelleen teen syntiä sinua vastaan ja käännyn pois sinun luotasi ja satutan sinua. Anna minulle anteeksi ja uudista minut, tee minut sinun kaltaiseksesi ja pyhitä minut niin että saan aina nauttia sinun läsnäolostasi ja elää sinun valtakunnassasi, elämää jota varten sinä olet minut luonut, olen oma täydellinen itseni, sinun täydellisen luomakuntasi keskellä, kuten sinä olet aina tahtonut. Aamen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti