Onko mahdollista jäädä henkisesti kiinni hyväksikäyttäjään vaikka muuten on jo tilanteesta vapaata? Olemmeko me todella vapaita ennenkuin olemme vapautuneet myös sisimmässämme? Voimmeko olla tapojemme, menneisyytemme ja perinteidemme vankeja? Oletko sinä jonkin vanki? Elätkö elämääsi, tietämättäsi, orjana?
Vaikka heprealaiset, Israelin kansa jätti Egyptin, Egypti ei kuitenkaan jättänyt heidän sisimpäänsä. Heidän ajatusmallinsa ja tapansa olivat edelleen kiinni Egyptissä. He toistivat vanhoja malleja jotka he olivat oppineet siellä selviytyäkseen. Vaikka heidän ruumiinsa olivat vapaita orjuudesta, heidän mielensä oli edelleen orjana Egyptissä.
Voitko tunnistaa saman itsessäsi? Kun olen käynyt läpi omaa elämääni, olen huomannut että lapsuudessani j nuoruudessani opin toimimismalleja jotka auttoivat minut selviytymään tilanteista joissa elin. Ja kun jatkoin niiden toistamista aikuisena, nämä aikanaan terveelliset ja tarpeelliset toimintamallit olivatkin muuttuneet epäterveiksi ja jopa myrkyllisiksi. Olikin aika jättää mennyt taakseen ja muuttua uudeksi.
Egyptissä perheet ja suvut olivat joutuneet kokemaan ja tekemään kammottavia asioita selvitäkseen hengissä ja pelastaakseen edes osan lapsistaan. He olivat joutuneet tappamaan omia poikalapsiaan, hylkäämään heitä Niilin veden ja eläinten armoille ja elämään sen kanssa.
Onko sinun menneisyydessäsi kammottavia asioita joita olet joutunut tekemään? Oletko joutunut hylkäämään jonkun toisen, selvitäksesi itse hengissä? Kannatko vieläkin syyllisyyttä ja tuskaa siitä mitä teit selvitäksesi?
Miehet olivat eläneet melkein pelkästään yhdessä ammatissa,
tiilientekijöinä. Heillä ei välttämättä ollut mitään muita taitoja. Mitä naiset
olivat joutuneet tekemään sinä aikana? Mitä se tarkoitti että heidän ruumiinsa
ei kuulunut heille itselleen, ei miesten eikä naisten? Mitä heiltä oli
vaadittu?
Mitä sinulta on vaadittu selvitäksesi? Oletko saanut itse päättää mitä ruumiillesi ja sinulle itsellesi tehdään? Onko sinun rajojasi aina kunnioitettu? Vai oletko joutunut ottamaan kaiken vastaan ja jäänyt kynnysmatoksi?
Raamattu kertoo meille että heprealaisia ruoskittiin ja
pahoinpideltiin. Että he menettivät lapsensa suoraan äidin rinnoilta. Ja että
he elivät köyhyydessä. Raamattu kertoo myös että kun heprealaiset, entiset
orjat, jättivät Egyptin taakseen, olivat he rikkaita. Heidän naapurinsa olivat
antaneet heille kultaa, jalokiviä ja koruja lahjoina ja heillä oli mukanaan
karjaa ja muita rikkauksia.
Miten erilaiseksi heidän on täytynyt tuntea itsensä! Mutta
erämaassa heidän entiset naapurinsa eivät voineet enää nähdä heitä. Oli
mahdotonta vertailla rikkauksia egyptiläisten kanssa koska nämä olivat takana
Egyptissä. Ja kaikki oli aivan erilaista ja pelottavaa. Jopa tutut jumalat
jäivät heidän taakseen.
Vertaatko sinä edelleen itseäsi menneisyyden ihmisiin? Haluatko päteä heidän silmissään ja näyttää että selvisit? Onko sinulla vanhoja, tuttuja jumalia jotka ovat jääneet taakse ja joita edelleen kaipaat? Ketkä tai mitkä ovat sinun epäjumaliasi?
On surullista lukea miten israelin kansa pelkää Jumalaa, välttelee häntä, karkaa pois hänen luotaan, uhmaa häntä ja ei millään ymmärrä omaa identiteettiään Jumalan esikoisina. Jumala on valinnut heidät, he ovat esikoisia kaikkien kansojen keskellä.
Vaikka Jumala itse ilmestyy heidän
keskelleen, näyttäytyen pilvipatsaana päivällä ja tulipatsaana yöllä sekä
tulessa ja pilvessä vuoren päällä, he eivät silti käsitä Jumalan pyhyyttä ja
suuruutta. Nämä ominaisuudet vain pelottavat heitä lisää ja he etsiytyvät yhä
uudelleen takaisin tuttujen ja turvallisten epäjumalien ja väärien oppien
pariin. He haluavat laittaa Jumalalle rajat ja menevät orjuudesta kapinalliseen
röyhkeyteen ja takaisin.
Pelkäätkö sinä Jumalaa tai välttelet häntä? Uhmaatko hänen tahtoaan? Oletko ymmärtänyt identiteettisi Jumalan lapsena, hänen omanaan? Käsitätkö Jumalan pyhyyden ja suuruuden? Hänen rakkautensa määrän sinua kohtaan? Vai tahdotko rajoittaa Jumalaa ja palata entiseen orjuuteen?
Jumalakin tietää jo etukäteen että luvattuun maahan
saavuttuaan Israel tulee unohtamaan hänet. Ja silti hän rakastaa heitä, ohjaa
heitä, opastaa heitä ja lohduttaa sekä vahvistaa heitä. Eikä hän koskaan hylkää
heitä suuressa rakkaudessaan.
Rakas Jumala, sinä tunnet minut ja minun sisimpäni haavat. Tunnet lapsuuteni ja nuoruuteni ja selvitymiskeinoni, tavat joilla olen pärjännyt, uhrit jotka olen joutunut tekemään ja häpeän jota kannan sisimmässäni. Tiedät että tuo häpeä sitoo minut menneisyyteen, samoin kuin kipu jota kannan sisimmässäni. Vapauta minut, auta minua asettamaan terveet rajat ja ymmärtämään sinun pyhyytesi, suuruutesi, ihmeellisyytesi ja rakkautesi. Anna minulle uusi identiteetti sinun lapsenasi ja auta minua elämään se identiteetti todeksi. Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti