Ajatuksia hyvän ja pahan tiedon puun äärellä

 

Jumala antoi Aadamille ja Eevalle luvan syödä kaikista puutarhan puista, paitsi yhdestä.

”Herra Jumala sanoi ihmiselle: ”Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma.”

1 Moos 2:16-17

Miksi Jumala loi puun ja laittoi sen puutarhaan jos siitä ei saanut syödä? Miksi tieto hyvästä ja pahasta on edes tarpeellista? Entä jos sitä ei edes olisi ollut olemassa? Mitä olisi tapahtunut jos ihminen ei olisi koskaan langennut?

En osaa kauhean kattavasti vastata omiin kysymyksiini. Sen tiedän sydämeni pohjasta että me emme olisi ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja, jos meillä ei olisi vapaata tahtoa. Ja koska meillä on vapaa tahto me voimme toimia Jumalan tahdon vastaisesti.

Me voimme ymmärtää eron hyvän ja pahan välillä. Se ei välttämättä olisi ollut tarpeellista. Olen varma että olisimme yhtä lailla ihmisiä jos syntiinlankeemusta ei olisi ollut. Paljon onnellisempia ihmisiä, ilman valtavia ongelmia joita meillä ihmiskuntana ja yksittäisinä ihmisinä on.

Meidän ei ole tarpeen tuntea ja kokea pahuutta. Jumala tahtoo että tuntisimme vain hyvän ja hän kutsuu meitä takaisin tilaan jossa saamme levätä hänessä ja tuntea hänen hyvyytensä.

Silti me olemme, tai ainakin minä olen, valtavan viehtyneitä pahuudesta ja synnistä. Tuntuu että siinä on jotakin seksikästä, viehättävää, houkuttelevaa, jotakin parempaa kuin pelkässä hyvyydessä. Lopulta kokemamme kipu kuitenkin vakuuttaa meidät siitä että synti ei ole seksikästä tai mukavaa, se ei tuota mielihyvää eikä se todellakaan ole parempaa kuin hyvyys. Monesti me vain olemme niin hukassa itseltämme että emme enää osaa löytää tietä Jumalan luokse. Onneksi kaikki ei kuitenkaan riipu meistä itsestämme.

Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman". Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva". Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva. Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut. Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu". Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa.

1 Moos 2:15-25

Ajatuksia ihmisen luomisesta

 Tiedämme Raamatusta että Aadamin ja Eevan elämä Eedenissä oli täydellistä. Heidän suhteensä oli täynnä iloa ja toisen sekä itsensä tuntemista ja lisäksi he tunsivat Jumalan täydellisesti, näkivät hänet kasvoista kasvoihin ja keskustelivat hänen kanssaan. Jumala käytti aikaansa vieraillakseen heidän luona ja kävelläkseen ympäri Eedenin puutarhaa heidän kanssaan.

Aadam ja Eeva elivät levosta käsin. He nauttivat Eedenin kauneudesta ja siellä oli valmiina kaikki mitä he tarvitsivät ravinnokseen, ajanvietokseen ja pitääkseen mielenkiinnon yllään. Puutarha oli kaunis, mielenkiintoinen, sieltä löytyi seikkailuja ja heillä oli seuraa toinen toisestaan sekä Jumalan läheisyys elämässään.

”Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.”

1 Moos 2:15

Jumala loi ihmisen lepoon ja samalla hän loi työn. Työn tekeminen, mielekäs työ ja maailmasta huolen pitäminen, on osa Jumalan suunnitelmaa, ei syntiinlankeemuksen seuraus. Jumala loi myös lepopäivän ja lepäsi itse. Lepo ei ole vapaaehtoista vaan osa Jumalan suunnitelmaa, hän käskee meitä lepäämään. Meidän on tarkoitus olla eikä vain tehdä.

Meidät on luotu sekä olemaan ja että tekemään, tasapainossa. Monesti tunnen että työ on rangaistus. Sen täytyi tulla vastauksena syntiinlankeemukseen. Ansaitsemme leipämme otsamme hiellä ja kärsimyksellä. Ja tämä on totta, meille ei enää anneta ilmaisena lahjana kaikkea mitä me tarvitsemme elääksemme, meidän täytyy ansaita se työllämme. Mutta samalla tiedän että työ on ilo kun saa tehdä jotakin mielenkiintoista, jotakin jossa voin ilmaista itseäni ja sitä kuka olen, silloin tuntuu että jokin minussa kurkottaa Luojaan ja on yhteydessä hänen kanssaan. Me luomme yhdessä jotakin uutta ja nautimme siitä.

Lepo voi myös olla rangaistus, kuten kuka tahansa sairaslomalainen tai työtön tietää. Jumalan lahjat ovat vääristyneet syntiinlankeemuksen mukana ja ne eivät enää ole täydellisiä, ei edes lepo. Mutta kun me käytämme levon lahjaa Jumalan tarkoittamalla tavalla, lepäämme työn jälkeen, annamme itsellemme aikaa ja etsimme sen kautta yhteyttä Jumalaan, voimme taas koskettaa häntä ja löytää yhteyden rakastavaan Jumalaan joka tahtoo meille kaikkea hyvää. Tahtoo tuoda meidät luoksensa ja uudistaa Eedenin puutarhan, luoda uuden maailman jossa me voimme levätä ja tehdä työtä hänen kanssaan ja olla yhteydessä häneen.

 Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat". Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet". Ja Jumala sanoi: "Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi. Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi". Ja tapahtui niin. Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä.

1 Moos 1:26-31