Jumala antoi Aadamille ja Eevalle luvan syödä kaikista
puutarhan puista, paitsi yhdestä.
”Herra Jumala sanoi ihmiselle: ”Saat vapaasti syödä
puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja
pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma.”
1 Moos 2:16-17
Miksi Jumala loi puun ja laittoi sen puutarhaan jos siitä ei
saanut syödä? Miksi tieto hyvästä ja pahasta on edes tarpeellista? Entä jos
sitä ei edes olisi ollut olemassa? Mitä olisi tapahtunut jos ihminen ei olisi
koskaan langennut?
En osaa kauhean kattavasti vastata omiin kysymyksiini. Sen tiedän sydämeni pohjasta että me emme olisi ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja, jos meillä ei olisi vapaata tahtoa. Ja koska meillä on vapaa tahto me voimme toimia Jumalan tahdon vastaisesti.
Me voimme ymmärtää eron hyvän ja pahan välillä. Se ei
välttämättä olisi ollut tarpeellista. Olen varma että olisimme yhtä lailla
ihmisiä jos syntiinlankeemusta ei olisi ollut. Paljon onnellisempia ihmisiä,
ilman valtavia ongelmia joita meillä ihmiskuntana ja yksittäisinä ihmisinä on.
Meidän ei ole tarpeen tuntea ja kokea pahuutta. Jumala
tahtoo että tuntisimme vain hyvän ja hän kutsuu meitä takaisin tilaan jossa
saamme levätä hänessä ja tuntea hänen hyvyytensä.
Silti me olemme, tai ainakin minä olen, valtavan viehtyneitä pahuudesta ja synnistä. Tuntuu että siinä on jotakin seksikästä, viehättävää, houkuttelevaa, jotakin parempaa kuin pelkässä hyvyydessä. Lopulta kokemamme kipu kuitenkin vakuuttaa meidät siitä että synti ei ole seksikästä tai mukavaa, se ei tuota mielihyvää eikä se todellakaan ole parempaa kuin hyvyys. Monesti me vain olemme niin hukassa itseltämme että emme enää osaa löytää tietä Jumalan luokse. Onneksi kaikki ei kuitenkaan riipu meistä itsestämme.
Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman". Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva". Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva. Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut. Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu". Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa.
1 Moos 2:15-25
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti