Ajatuksia lankeamuksen äärellä

Kaiken tämän jälkeen, ensimmäinen kysymys Raamatussa on Jumalan hyvyydestä.

Jumala antoi ihmisille kaikkea hyvää, kaikkea mitä he tarvitsivat, mikä tuottaisi heille iloa ja nautintoa. Mutta ihmiset etsivät silti vielä jotakin enemmän, jotakin joka olisi ehkä heiltä piilossa. Ja he lankesivat kiusaukseen, houkutukseen, syödä kielletty hedelmä.

Tämä kiusaus alkoi epäilyksellä Jumalan hyvyydestä. Raamatun ensimmäinen kysymys on tämä jonka käärme esittää naiselle:

”...Onko Jumala todella sanonut: ”Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta?”

1 Moos 3:1

Kysymyksen taustalla on demoninen valhe siitä että Jumala ei antaisi, piilottelisi ihmisiltä, jotakin joka oli todella hyvää ja mielenkiintoista.

Oliko kyseessä oikea puu ja oikea hedelmä? Onko tämä symboolista puhetta? Oliko houkutus tehdä jotakin Jumalan tehdon vastaista ja laittaa oma tahto ja mieli Jumalan edelle ja se on tehty ymmärrettäväksi näin yhden heldelmän, ja sen syömisen kautta?

Minulla ei ole näihin kysymyksiin vastausta. Uskon että jos Jumala oli puutarhaan tehnyt puun jolla oli tällaisia kemiallisia, fysikaalisia tai metafyysisiä ominaisuuksia, niin varmasti ihmiset sitä tuijottelivat ja miettivät mielessään että miltähän tuo ainoa kielletty hedelmä maistuisi.

Ajatus siitä että jokin on kiellettyä, kun kaikki muu on sallittua, on varmasti ollut houkutteleva ja pelottava samaan aikaan. Ja tähän juuri käärme iskee. Se tiesi että olemme itsenäisiä Jumalasta, meillä on Jumalan antama vapaa tahto ja tämä mahdollistaa Jumalan käskyjen tottelematta jättämisen tai jopa niitä vastaan menemisen ja niiden epäilyn.

Ja ihminen sokeasti lankeaa, kuurona Jumalan sanoille hän antaa käärmeen houkutella itseään. Eikä vain nainen, vaan myös mies. Missä oli Aadam? Missä oli mies jolle Jumala sanoi että tästä puusta ei pidä syödä. Miksi hän on hiljaa?

Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?" Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi'." Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan". Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi. Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.

1 Moos 3:1-7

Ajatuksia ensimmäisestä avioliitosta

 Jumala antoi ihmisille kaiken mitä me tarvitsemme ja mitä me voisimme haluta: ravintoa, mielekästä tekemistä, lepoa ja seuraa.

”Herra Jumala sanoi: ”Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.”

1 Moos 2:18

Jumalan ensimmäinen ajatus, hänen luotuaan ihmisen, oli miten voin tehdä hänen elämästään vielä parempaa. Jumala loi ihmiselle kumppanin ja avioliiton, sitoutumisen kahden ihmisen välillä jossa voi olla täydellinen luottamus ja turva. Hän antoi ihmisille lahjaksi seksin ja nautinnon ja se oli täysin vailla häpeää.

”Ja he olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä tunteneet häpeää.”

1 Moos 2:25

Kun on itse kokenut huonoja ihmissuhteita, ollut sekä uhri että haavoittaja, on vaikea kuvitella minkälaista olisi ymmärtää toista täysin ja tulla täysin ymmärretyksi. Minkälaista olisi olla suhteessa jossa ei tarvitse hävetä mitään? Ei ole mitään hävettävää? Ei koska kaikki on sallittua vaan koska kaikki on hyvää.

Suoraan sanottuna pelkkä ajatus koskee sydämeen. Kaipuu juuri tällaiseen suhteeseen on niin valtavan suuri. Haluaisin tietää miten voisin saada sen aikaan kun en pysty siihen edes Jumalan kanssa. Minulla on niin valtava kasa painolastia jota kannan mukanani ympäriinsä ja häpeän näyttää toisille. Miten avoimuus on mahdollista ja rakkaus kun toinen tietää minusta kaiken?

Suoraan sanottuna on helpompi olla yksin. Mutta Jumala sanoo että meidän ei ole hyvä olla yksin vaan tarvitsemme toisiamme, tarvitsemme merkittäviä ihmissuhteita. Tällä hetkellä taidan tyytyä merkittävään jumalasuhteeseen ja merkittäviin suhteisiin poikieni kanssa sekä vanhempieni ja sisarusteni kanssa ja seurakunnan jäsenten kanssa. Mutta en tiedä koska olen valmis uskaltautumaan todella merkittävään suhteeseen jossa olen täysin alasti toisen ihmisen edessä, niin että hän tietää ja tuntee minut kokonaan ja minä hänet ja meillä ei ole lainkaan häpeää.

Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman". Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva". Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva. Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut. Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu". Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa.

1 Moos 2:15-25

Ajatuksia hyvän ja pahan tiedon puun äärellä

 

Jumala antoi Aadamille ja Eevalle luvan syödä kaikista puutarhan puista, paitsi yhdestä.

”Herra Jumala sanoi ihmiselle: ”Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma.”

1 Moos 2:16-17

Miksi Jumala loi puun ja laittoi sen puutarhaan jos siitä ei saanut syödä? Miksi tieto hyvästä ja pahasta on edes tarpeellista? Entä jos sitä ei edes olisi ollut olemassa? Mitä olisi tapahtunut jos ihminen ei olisi koskaan langennut?

En osaa kauhean kattavasti vastata omiin kysymyksiini. Sen tiedän sydämeni pohjasta että me emme olisi ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja, jos meillä ei olisi vapaata tahtoa. Ja koska meillä on vapaa tahto me voimme toimia Jumalan tahdon vastaisesti.

Me voimme ymmärtää eron hyvän ja pahan välillä. Se ei välttämättä olisi ollut tarpeellista. Olen varma että olisimme yhtä lailla ihmisiä jos syntiinlankeemusta ei olisi ollut. Paljon onnellisempia ihmisiä, ilman valtavia ongelmia joita meillä ihmiskuntana ja yksittäisinä ihmisinä on.

Meidän ei ole tarpeen tuntea ja kokea pahuutta. Jumala tahtoo että tuntisimme vain hyvän ja hän kutsuu meitä takaisin tilaan jossa saamme levätä hänessä ja tuntea hänen hyvyytensä.

Silti me olemme, tai ainakin minä olen, valtavan viehtyneitä pahuudesta ja synnistä. Tuntuu että siinä on jotakin seksikästä, viehättävää, houkuttelevaa, jotakin parempaa kuin pelkässä hyvyydessä. Lopulta kokemamme kipu kuitenkin vakuuttaa meidät siitä että synti ei ole seksikästä tai mukavaa, se ei tuota mielihyvää eikä se todellakaan ole parempaa kuin hyvyys. Monesti me vain olemme niin hukassa itseltämme että emme enää osaa löytää tietä Jumalan luokse. Onneksi kaikki ei kuitenkaan riipu meistä itsestämme.

Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman". Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva". Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva. Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut. Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu". Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa.

1 Moos 2:15-25