Ajatuksia rukouksesta ja Jumalan läsnäolosta

Muutama viikko sitten rukoilin elämäni parhaan rukouksen. Olen ollut jo vuosia kiinnostunut meditatiivisesta rukouksesta ja siitä miten rukoilla koko ajan, kuten Paavali meitä kehottaa tekemään. Mutta jotenkin rukouksessa viipyminen on liian vaikeaa, ajatukset harhailevat, keskittyminen ja Jumalan läheisyyden tunteminen on vaikeaa ja huomaan tekeväni ostoslistaa tai pohtivani mitä syödä päivälliseksi sen sijaan että rukoilisin.

En halua tehdä rukouksestani ostoslistaa, tai listaa valituksia ja toivomuksia sekä vaatimuksia Jumalalle. Mutta miten pystyä viipymään Jumalan seurassa ja rukoilla jatkuvasti?

Kuten sanoin, muutama viikko sitten se tapahtui. Löysin itseni itkemästä ääneen sängystä. Takana olivat pitkään kestäneet omat terveysongelmat, kyvyttömyyden tunne, epäonnistunut avioliitto, poikani epilepsia, masennus ja toinen itsemurhayritys ja kaikki vain kaatui päälle. Tunsin että minusta ei ole mihinkään, että tulevaisuutta ei enää ole, että en vain enää pystynyt... mihinkään.

Kun yritin rukoilla sanoja ei tullut. Silloin mieleeni tuli raamatunpaikka jossa sanotaan Pyhän Hengen rukoilevan meidän puolestamme sanottomin huokauksin. Huusin Jumalalle että tässä ovat minun sanattomia huokauksiani, minä en pysty enää puhumaan, Pyhä Henki sinun on parempi rukoilla minun puolestani. Mutta lopulta en pystynyt edes huokailemaan vaan sisältäni lähti äänetön huuto.

En tiedä kuinka pitkään se kesti, tuntui että ikuisuuden. Huusin ja karjuin pääni sisällä ja hoin välillä mielessäni, Jumala tässä on rukoukseni, sinä sen ymmärrät, minä en. Ja jatkoin sanatonta huutoani.

En tiedä mitä sanoin, kuvittelen että kerroin kaiken. Sen mitä oli vuosien mittaan tapahtunut ja miltä se sai minut tuntemaan ja mitä olisin tahtonut tapahtuvan ja miltä minusta tuntui kun se ei tapahtunut ja kaiken, kaiken sen mitä oli sisälläni. Koska vähitellen itku hiljeni ja tuskan tunne. Tunsin itseni tyhjäksi, kunnes tilalle laskeutui armo ja rauha.

Mikään ei muuttunut, mutta kaikki muuttui. Kuten Jeesus sanoi, maailmassa teillä ei ole rauhaa. Sitä minulla ei ole täällä ole. Ecuador on keskellä pandemia-myrskyä joka on tuhonnut terveydenhuollon ja maan talouden sekä ihmisten elämät. Meidän perheemme oma myrsky on tuhonnut meidän terveytemme ja perusturvallisuuden tunteemme.

Ajalehdimme ilman airoja, purhetta, perämoottoria tai ohjainta keskellä vuosisadan myrskyä, vuosituhannen myrskyä, joka yrittää kaataa veneemme ja upottaa meidät meren pohjaan. Ja mitään toivoa ei ole. Maailmassa ei ole meillä rauhaa, myrsky ei tule hellittämään.

Mutta kaikki muuttui, koska meidän veneessämme on nyt rauha. Minun sydämessäni on rauha.

Terveyteni ei parantunut ihmeellisesti, pandemia ei lakannut, Ecuadorin talous ja turvallisuus ei ole kohentunut, poikani ei tullut terveeksi, avioliittoni ei palautunut yhteen, mikään ei muuttunut. Mutta kaikki muuttui. Koska Jumala muutti minut. Jumalan armo ja rauha muuttivat minut.

Toissapäivänä sain ruokamyrkytyksen, kaikkien muiden terveysongelmien päälle. En pystynyt nousemaan vessanpytyltä joten oksensin vessan seinät ja lattiat täyteen sekä makuuhuoneen lattialle ja vessan peiliin kun viimein pääsin pois vessanpytyltä. Sitten tärisevänä ja kuumeisena jouduin siivoamaan kaiken jotenkin ja kömmin takaisin sänkyyn, rukoillen että Jumala auttaisi. Myöhemmin nousin uudestaan oksentamaan ja kuralle ja näin itseni vessan peilistä, olin mennyt nukkumaan pää ja hiukset täynnä oksennusta. Siinä vaiheessa olo oli niin paha etten edes viitsinyt vaihtaa tyynyliinaa kun viimein pääsin takaisin sänkyyn, pesin vain hiukseni käsisaippualla ja totesin että huolehdin muusta kun ehdin ja jaksan.

Vessanpytyllä istuessani minuun nousi katkeruus. Miksi Jumala ei ottanut tätä pois? Miksi hän antoi minun olla näin sairas? Ja silloin tajusin että Jumala oli siinä minun kanssani. Hän oli ottanut kivun pois jotta saatoin nukkua hetken ja levätä, hän oli kanssani kun heräsin ja auttoi minut sängystä ylös ja takaisin vessaan kun omat voimani ja tärisevät jalkani eivät pystyneet sitä tekemään.

Jumala oli minun kanssani kun sitä tarvitsin. Hän antoi rauhansa ja armonsa. Hän piti huolta, kantoi ja auttoi jaksamaan ja otti pahimman kivun pois ja antoi levon.

Minun pitää tyhjentyä. Minun savikuppini pitää olla tyhjä jotta Jumalan aarre, hänen rakkautensa valo, mahtuu sinne. Ja sen pitää säröillä jotta tuo valo voisi loistaa muille.

Kun minä tarvitsen, Jumala on läsnä. Minun ei tarvitse kuin huutaa, kuiskata tai pyytää.

Jumalan Läsnäolo Sinun Elämässäsi

Meidän sydämissämme on syvä hengellinen nälkä jonka voi tyydyttää vain Jumalan itsensä läsnäolo. Kuten kirkkoisä Augustus sanoo, meidän sydämissämme on Jumalan kokoinen aukko ja tarvitsemme Häntä sen täyttämiseen.

Aatami ja Eeva menettivät tämän läsnäolon tunteen heidän syntinsä kautta. Siitälähtien Jumalan läsnäoloa ei voinut enää tuntea samalla tavalla.

Jumala on Pyhä. Hän on Kaikkivoipa.

Jumala on kaiken rauhan lähde. Se ei koskaan ole minun rauhani vaan aina Hänen rauhansa. Ja kun Hän lähtee pois, rauhaa ei enää ole.

Jos minä sallin minkään piilottaa Hänen kasvonsa, Hänen läsnäolonsa ja Hänen muistonsa minulta, niin rauhani  joko häiriintyy tai minulla on väärä turvallisuudentunne. 

Me emme saa pitää Hänen läsnäoloaan itsestäänselvyytenä. Vain ristinkuoleman ja Jeesuksen ylösnousemuksen kautta on mahdollista päästä Hänen luoksensa ja Pyhän Hengen eläminen sinussa on näin tehty mahdolliseksi.

Jeesuksen uhrin tähden voit kokea Jumalan läsnäolon uskomattoman voiman tänään.

Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.
Johannes 16:33

Jumalan läsnäolon valo paljastaa pimeyden sydämissämme. Synnit jotka tahtoisimme pitää piilossa jopa itseltämme.

Mitä pidempään pysymme lähellä Jumalaa ja Hänen voimassaan, sitä enemmän Hänen valonsa paljastaa meidän sisimmässämme piilotettuja syntejämme.

Kristittyinä tahdomme suhteemme Jumalan kanssa kestävän läpi ikuisuuden. Jumala on ikuinen. Mutta me tunnemme liiankin hyvin ihmiselämän katoavuuden.

Jumalan ikuisuus on osa sitä kuka Hän on. Meille ikuinen elämä ei ole automaattista tai luonnollista.

Jumalan läsnäolo muuttaa elämiämme ja lähimmäistemme elämiä. Hän antaa voimaansa sekä sanoillemme että teoillemme. Hän mahdollistaa merkien ja ihmeiden tapahtumisen.

Tämä oli näkyvää varhaisen kirkon elämässä. Ja sen pitäisi olla näkyvää myös nykypäivän kirkon elämässä.

Pyhän Hengen tulo helluntaina toi valtavan Jumalan läheisyyden vuodatuksen. Jumala on seuraajiensa keskellä nyt Pyhässä Hengessään. Hän on läsnä kokoontuneessa seurakunnassaan. Hän on läsnä sinun sydämessäsi.

Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään."

Matt 18:20

Älä pidä Jumalan läsnäoloa itsestäänselvyytenä. Hän on läsnä sinussa, koko ajan, Henkensä kautta joka elää sinussa. Jumala on valmistanut seuraajansa tätä erityistä kunnianosoitusta varten.

Me olemme kaikki Jumalan palvelijoita ja pappeja. Pappi on henkilö joka menee Jumalan tykö ihmisten puolesta ja ihmisten luokse Jumalan puolesta.

Sinä teet papillista palvelusta aina kun viet Jumalan sanaa ja viestiä maailmalle ja kun menet Jumalan luokse – rukouksessa, pyytäen ja rukoillen Jeesuksesta osattomien puolesta jotta he löytäisivät Jumalan ja elämän Hänessä.

sitä varten, että minä olisin Kristuksen Jeesuksen palvelija pakanain keskuudessa, papillisesti toimittaakseni Jumalan evankeliumin palvelusta, niin että pakanakansoista tulisi otollinen ja Pyhässä Hengessä pyhitetty uhri. 

Room. 15:16

Hyvinvoinnin ajat voivat olla yhtälailla testi meille kuin kärsimyksen ajat. 

Mutta koko Juudan kansa otti Ussian, joka oli kuudentoista vuoden vanha, ja teki hänet kuninkaaksi hänen isänsä Amasjan sijaan.

2 Aikakirja 26:1

Ussia aloitti hyvin. Hänestä tuli kuningas kun hän oli vain kuusitoistavuotias. Ja hän teki mitä oli oikein Herran silmissä.

Ja hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niinkuin hänen isänsä Amasja oli tehnyt.

2 Aikakirja 26:4

Ussia etsi Jumalaa ja niin kauan kuin hän etsi Jumalaa ja Hänen tahtoaa, Jumala antoi hänelle menestystä. Jumala auttoi Ussiaa ja hän tuli ylen mahtavaksi.

5 Ja hän etsi Jumalaa, niin kauan kuin Sakarja eli, joka ymmärsi Jumalan näkyjä. Ja niin kauan kuin hän etsi Herraa, antoi Jumala hänen menestyä.

6 Hän lähti sotimaan filistealaisia vastaan ja revitti Gatin, Jabnen ja Asdodin muurit; ja hän rakennutti kaupunkeja Asdodin alueelle ja muualle filistealaisten maahan.

7 Ja Jumala auttoi häntä filistealaisia vastaan ja niitä arabialaisia vastaan, jotka asuivat Guur-Baalissa, sekä meunilaisia vastaan.

8 Ja ammonilaiset maksoivat veroa Ussialle, ja hänen maineensa levisi aina Egyptiin saakka, sillä hän tuli ylen mahtavaksi.

2 Aikakirja 26:5-8

Ussia menestyi ja kaikki tuntui tapahtuvan hänen tahtonsa mukaisesti.

Ja hän teetti Jerusalemiin taidokkaasti sommiteltuja sotakoneita, jotka asetettiin torneihin ja muurien kulmiin ja joilla ammuttiin nuolia ja suuria kiviä. Niin hänen maineensa levisi kauas, sillä hän sai ihmeteltävästi apua, kunnes hän tuli mahtavaksi.

2 Aikakirja 26:15

Niin kauan kuin Ussia etsi Jumalaa ja Hänen tahtoaan, Jumala vastasi hänen rukouksiinsa, auttoi häntä ja antoi hänelle menestystä.

Mutta kun Ussiasta tuli mahtava, kaikki alkoi mennä aivan hirvittävällä tavalla väärin. Maine, menestys ja valta ovat huumauttava sekoitus. Ja ne kantavat mukanaan ylpeyden ja ylimielisyyden siementä.

Mutta kun hän oli tullut mahtavaksi, ylpistyi hänen sydämensä, niin että hän teki kelvottoman teon, hän tuli uskottomaksi Herraa, Jumalaansa, kohtaan ja meni Herran temppeliin, suitsutusalttarille, suitsuttamaan.

2 Aikakirja 26:16

Ussia teki sen minkä Jumala oli erityisesti kieltänyt sanassaan (4 Mooseksen kirja 16:40).

Vaikka monet rohkeat Jumalan miehet astuivat häntä vastaan ja sanoivat hänelle ettei ollut hänen paikkansa suitsuttaa Jumalalle, Ussia ei uskonut heitä. Vaan vihastui heihin.

17 Niin pappi Asarja meni hänen jälkeensä sinne, mukanaan kahdeksankymmentä Herran pappia, rohkeita miehiä.

18 Nämä astuivat kuningas Ussiaa vastaan ja sanoivat hänelle: "Ei ole sinun asiasi, Ussia, suitsuttaa Herralle, vaan pappien, Aaronin poikien, jotka ovat pyhitetyt suitsuttamaan. Mene ulos pyhäköstä, sillä sinä olet ollut uskoton, eikä siitä tule sinulle kunniaa Herralta Jumalalta."

2 Aikakirja 26:17-18

Ylpeytensä ja ylimielisyytensä tähden Ussia vihastui pappeihin. Tämä on varoitus meille. Älkäämme tulko ylpeiksi kun menestymme. Älkäämme ylimielisyydessämme ajatelko että kaikki hyvä ja menestys on meidän omaa ansiotamme. Olkaamme nöyriä Herran edessä.

Niin Ussia vihastui, ja hän piti juuri suitsutusastiaa kädessään suitsuttaaksensa. Mutta kun hän vihastui pappeihin, puhkesi hänen otsaansa pitali pappien läsnäollessa Herran temppelissä, suitsutusalttarin ääressä.

2 Aikakirja 26:19

Ole nöyrä. Luota Jumalaan. Tottele Jumalaa.

Mitä tapahtuu jos itse yritän saada aikaan itsessäni rauhaa ja Jumalan läsnäolon tunnetta? Minkä asioiden annan tulla itseni ja Jumalan läsnäolon väliin? Mitä väärää turvallisuudentunnetta vastaan minun täytyy olla valmiina ja varoillani? Mitkä seikat täyttävät mieleni ja likaavat Jumalan rauhan ja läsnäolon elämässäni?

Jumala, minun tietoisuuteni täyttävät turhat asiat ja minä tuon ne suoraan Sinun luoksesi. Täytä minut läsnäolollasi ja viisaudessasi sano, Rauha, ole paikallasi. Tunnustakoon minun elämäni Sinun rauhastasi ja läsnäolostasi.

Rakas Jumala, auta minua aina ylistämään Sinua ja luottamaan Sinuun. Auta minua etsimään Sinua aina elämässäni ja Sinun tahtoasi.