Jouluna Jumala syntyy

Luukas 1:26-38

Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: "Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi."

Luukas 1:28

Maria sanoo, tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan.

Jumalan lupaukset ovat totta yhden nuoren naisen uhrin tähden. Jumalan lapsi, ainoa poika, syntyi koska Maria totteli. Koska yksi köyhä ja vaatimaton nuori nainen oli suostuvainen.

Hänen sydämensä alla, suojassa hänen kohdussaan, hakkaa Jumalan lakkaamaton rakkaus. Mariasta tuli paikka Jumalalle. Hänen tottelevaisuutensa mahdollisti meidän pelastuksemme. Hänen sydämensä syke suojasi koko maailmankaikkeuden luojaa.

Tässä paikassa ja ajassa, Jumala valitsi uskomattoman, armon. Hän syntyi maailmaan pelastaakseen sen. Hän saapui maailmaan pienenä lapsena, alastomana, köyhänä, vaatimattomana, lempeänä, nöyränä ja vailla valtaa. 

Maailman ruhtinas, kaikkeuden Jumala, tuli ihmiseksi ja luopui kaikesta johon hänellä oli oikeus. Irroitti otteensa maailmankaikkeuden valtuudesta, koska hän rakastaa meitä. Hän jätti valtaistuimensa, kruununsa ja valtikkansa.

Jumala tulee meidän luoksemme väsyneenä miehenä, nälkäisenä joka pyytää vain lautasellisen ruokaa. Hyljeksittynä lapsena kadulla, ärsyttävänä naisena josta tahdot päästä eroon. Yksinäisenä vanhuksena, kotia kaipaavana maahanmuuttajana, kehitysvammaisena nuorena, liikuntakyvyttömänä aikuisena.

Kun pysähdyt ja annat Pyhän Hengen näyttää sinulle maailman Jumalan silmin, joka hetki kun olet turvallinen paikka jossa toinen sielu voi avautua ja kokea armon, sinusta tulee kohtu Jumalalle. Mikään ei ole mahdotonta hänen kanssaan. Jokainen ihminen jonka kohtaat elämässäsi kantaa sisimmässään Jumalan kuvaa, vaikka hän itse ei ole siitä lainkaan tietoinen.

Joulu tulee maailmaasi kun vain otat sen vastaan. Miten tahansa Kristus ja hänen tahtonsa ilmestyvät sinulle. Miten Jumala valitsee ilmestyä sinulle.Pienenä, heikkona, vaatimattomana, hyljeksittynä, vailla valtaa ja voimaa. Odottamattomana.

Kun me ajattelemme että meidän täytyy tuoda joulu maailmaan, me kuvittelemme että meidän tulee pelastaa maailma. Että armo alkaa meistä. Meistä tulee vahvoja ja tärkeitä, suuria ja voimakkaita. Meistä tulee epäjumalien palvojia. 

Johannes vastasi ja sanoi: "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta.

Johannes 3:27

Joulua ei voi tehdä itse. Ihmiset eivät voi tehdä itseään. Unelmia ei voi pakottaa. Kaikki on annettu taivaasta. Kaikki on lahjaa. Elämästäsi tulee mesteriteos heti kun ymmärrät että armon lahja otetaan halulla vastaan.

On siunatumpaa antaa kuin vastaanottaa. Ja moni meistä taistelee vastaanottamisen kanssa. Ei ole helppoa olla armon kohteena. Nöyrtyä ja pienentyä jotta Jumala saisi suurentua. Jotta hänen voimansa tulisi todeksi minun heikkoudessani.

Maria käy polvilleen. Hän ei ole ylpeä nainen. Hän ei tee, tuota, suorita tai tule täydelliseksi. Hän kumartuu Jumalan eteen jolla on kaikki voima. Hän vain on ja ottaa vastaan.

Tämä on armon aikataulu. Joulun järjestys. Ennen kuin meidät kutsutaan antamaan, meidän on aika ensin ottaa vastaan. Me olemme kiitollisia ja nöyriä vastaanottajia.

Maria näyttää meille esimerkkiä adventin päivinä. Vain yksi asia on tarpeen. Meidän tulee olla tila johon rakkaus voi saapua. Meidän tulee antaa itsemme olla rakastettuina. Meidän tulee olla ja totella.

Jumala kysyy annammeko hänen täyttää tyhjyytemme hänen rakkaudellaan? Otammeko vastaan hänen armonsa? Suostummeko uskomattomaan? Ne ovat meitä varten.

Mikään ei ole vaikeampaa taitaville ja itsenäisille ihmisille kuin armo. Ja mikään ei ole vaikeampaa taitaville ja itsenäisille ihmisille kuin vain ottaa vastaan ja antaa tilaa. Älä anna tämän olla lahjan josta kieltäydyt. Armo on sinulle. Sinun suurin lahjasi ei ole sinun omasi.

Tee tilaa, ole kohtu jossa Jumalan armo ja rakkaus saavat kasvaa. Ole kohtu joka vastaanottaa Jeesuksen. Pysähdy ja anna pyhyyden tulla elämääsi. Anna pyhyyden peittää kaikki muu alleen. Jumala saapuu ja täyttää sinut rakkaudellaan. Anna Jeesuksen pelastaa maailma.

Ajatuksia rukouksesta ja Jumalan läsnäolosta

Muutama viikko sitten rukoilin elämäni parhaan rukouksen. Olen ollut jo vuosia kiinnostunut meditatiivisesta rukouksesta ja siitä miten rukoilla koko ajan, kuten Paavali meitä kehottaa tekemään. Mutta jotenkin rukouksessa viipyminen on liian vaikeaa, ajatukset harhailevat, keskittyminen ja Jumalan läheisyyden tunteminen on vaikeaa ja huomaan tekeväni ostoslistaa tai pohtivani mitä syödä päivälliseksi sen sijaan että rukoilisin.

En halua tehdä rukouksestani ostoslistaa, tai listaa valituksia ja toivomuksia sekä vaatimuksia Jumalalle. Mutta miten pystyä viipymään Jumalan seurassa ja rukoilla jatkuvasti?

Kuten sanoin, muutama viikko sitten se tapahtui. Löysin itseni itkemästä ääneen sängystä. Takana olivat pitkään kestäneet omat terveysongelmat, kyvyttömyyden tunne, epäonnistunut avioliitto, poikani epilepsia, masennus ja toinen itsemurhayritys ja kaikki vain kaatui päälle. Tunsin että minusta ei ole mihinkään, että tulevaisuutta ei enää ole, että en vain enää pystynyt... mihinkään.

Kun yritin rukoilla sanoja ei tullut. Silloin mieleeni tuli raamatunpaikka jossa sanotaan Pyhän Hengen rukoilevan meidän puolestamme sanottomin huokauksin. Huusin Jumalalle että tässä ovat minun sanattomia huokauksiani, minä en pysty enää puhumaan, Pyhä Henki sinun on parempi rukoilla minun puolestani. Mutta lopulta en pystynyt edes huokailemaan vaan sisältäni lähti äänetön huuto.

En tiedä kuinka pitkään se kesti, tuntui että ikuisuuden. Huusin ja karjuin pääni sisällä ja hoin välillä mielessäni, Jumala tässä on rukoukseni, sinä sen ymmärrät, minä en. Ja jatkoin sanatonta huutoani.

En tiedä mitä sanoin, kuvittelen että kerroin kaiken. Sen mitä oli vuosien mittaan tapahtunut ja miltä se sai minut tuntemaan ja mitä olisin tahtonut tapahtuvan ja miltä minusta tuntui kun se ei tapahtunut ja kaiken, kaiken sen mitä oli sisälläni. Koska vähitellen itku hiljeni ja tuskan tunne. Tunsin itseni tyhjäksi, kunnes tilalle laskeutui armo ja rauha.

Mikään ei muuttunut, mutta kaikki muuttui. Kuten Jeesus sanoi, maailmassa teillä ei ole rauhaa. Sitä minulla ei ole täällä ole. Ecuador on keskellä pandemia-myrskyä joka on tuhonnut terveydenhuollon ja maan talouden sekä ihmisten elämät. Meidän perheemme oma myrsky on tuhonnut meidän terveytemme ja perusturvallisuuden tunteemme.

Ajalehdimme ilman airoja, purhetta, perämoottoria tai ohjainta keskellä vuosisadan myrskyä, vuosituhannen myrskyä, joka yrittää kaataa veneemme ja upottaa meidät meren pohjaan. Ja mitään toivoa ei ole. Maailmassa ei ole meillä rauhaa, myrsky ei tule hellittämään.

Mutta kaikki muuttui, koska meidän veneessämme on nyt rauha. Minun sydämessäni on rauha.

Terveyteni ei parantunut ihmeellisesti, pandemia ei lakannut, Ecuadorin talous ja turvallisuus ei ole kohentunut, poikani ei tullut terveeksi, avioliittoni ei palautunut yhteen, mikään ei muuttunut. Mutta kaikki muuttui. Koska Jumala muutti minut. Jumalan armo ja rauha muuttivat minut.

Toissapäivänä sain ruokamyrkytyksen, kaikkien muiden terveysongelmien päälle. En pystynyt nousemaan vessanpytyltä joten oksensin vessan seinät ja lattiat täyteen sekä makuuhuoneen lattialle ja vessan peiliin kun viimein pääsin pois vessanpytyltä. Sitten tärisevänä ja kuumeisena jouduin siivoamaan kaiken jotenkin ja kömmin takaisin sänkyyn, rukoillen että Jumala auttaisi. Myöhemmin nousin uudestaan oksentamaan ja kuralle ja näin itseni vessan peilistä, olin mennyt nukkumaan pää ja hiukset täynnä oksennusta. Siinä vaiheessa olo oli niin paha etten edes viitsinyt vaihtaa tyynyliinaa kun viimein pääsin takaisin sänkyyn, pesin vain hiukseni käsisaippualla ja totesin että huolehdin muusta kun ehdin ja jaksan.

Vessanpytyllä istuessani minuun nousi katkeruus. Miksi Jumala ei ottanut tätä pois? Miksi hän antoi minun olla näin sairas? Ja silloin tajusin että Jumala oli siinä minun kanssani. Hän oli ottanut kivun pois jotta saatoin nukkua hetken ja levätä, hän oli kanssani kun heräsin ja auttoi minut sängystä ylös ja takaisin vessaan kun omat voimani ja tärisevät jalkani eivät pystyneet sitä tekemään.

Jumala oli minun kanssani kun sitä tarvitsin. Hän antoi rauhansa ja armonsa. Hän piti huolta, kantoi ja auttoi jaksamaan ja otti pahimman kivun pois ja antoi levon.

Minun pitää tyhjentyä. Minun savikuppini pitää olla tyhjä jotta Jumalan aarre, hänen rakkautensa valo, mahtuu sinne. Ja sen pitää säröillä jotta tuo valo voisi loistaa muille.

Kun minä tarvitsen, Jumala on läsnä. Minun ei tarvitse kuin huutaa, kuiskata tai pyytää.

OLEN KRISTUKSESSA – MITÄ SE MINULLE MERKITSEE?

Sain juuri puhelinsoiton että isäni päälle oli kaatunut puu kun hän oli metsässä kaatamassa niitä polttopuiksi. Hänet oli viety sairaalaan ambulanssilla ja tuloksena oli onneksi vain murtunut jalka ja hyvin näyttäviä mustelmia selässä. Poikani on myös sairaalassa, hän on pitkään kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta joita koronapandemia ja hänen sairastamansa epilepsia pahentavat.

Tiedän että isäni ja poikani ovat Jumalan kämmenellä, hänen vallassaan on koko maailmankaikkeus ja meidän kaikkien elämämme. Me olemme Kristuksessa, me olemme turvassa koska olemme hänen omiaan.

Tämä ei tarkoita ruumiillista turvaa, kuten sain jälleen kokea. Moni hyvin läheinen ja rakas ihminen on menettänyt elämänsä pandemian aikana ja sen tähden. Elämän kovia lyöntejä ei voi paeta mutta en voi kohdata yhdessä Jumalan kanssa. Vaikka mikään ei näytä muuttuvan kun meistä tulee Jumalan omia, kun saamme olla Kristuksessa, kaikki muuttuu. Meidän sisimpämme muuttuu ja meidän tulevaisuutemme muuttuu, se mitä varten elämämme muuttuu ja mihin olemme menossa.

Meidän koko oma maailmamme muuttuu koska enää elämäämme ei hallitse ruumiin himot ja halut, eivätkä mielen muutokset tai ajatusten mielihalut, ei ylpeytemme eikä yksinäisyytemme, ei tyhjyyden tunne eikä etsintä täyttää se tyhjyys sisällämme, koska se on jo täytetty.

Ennen minä vaelsin maailman menon mukaan, pahan tahdon mukaan joka vei minut yhdestä tyhjästä himosta toiseen. Silloin nuo halut tuntuivat valtavan tärkeiltä, maailman tärkeimmiltä asioilta. Minun oli saatava itselleni mitä silmäni näkivät, mitä korvani kuulivat ja mitä ruumiini kaipasi. Kuitenkin kun saavutin haluni kohteen sillä ei lopulta ollut merkitystä, jäin aivan yhtä tyhjäksi.

Mutta Jumala rakasti minua, hän rakasti minua ensin ja etsi minut tyhjyyden keskeltä. Hänen rakkautensa tähden minä saatoin rakastaa ja löytää hänet. Hän teki minut, joka olin kuollut rikoksiini, joka elin janoisena erämään keskellä ja nälkäisenä ilman ymmärrystä mistä löytää tyydytystä tarpeiseeni, hän teki minut eläväksi.

Hän vapautti minut ja rakasti minua. Armosta minut on pelastattu ja armosta minua on rakastettu. Ja hän rakastaa minua edelleen. Saan olla Kaikkivaltiaan varjossa ja hän on minun linnani ja turvapaikkani. Hänen lähellään tahdon aina olla, hänen suojassaan olen turvassa. Hänen kanssaan sydämeni saa rauhan, myös pandemian ja elämän kolhujen keskellä.

Jumala on asettanut minut, minut joka ei sitä mitenkään ansaitse, taivaisiin Kristuksen kanssa. Kristuksessa minä olen Jumalan lapsi, hänen omansa, hänen tunnustettu perillisensä, kallisarvoinen ja rakastettu, suojattu ja turvattu.

Minun ei tarvitse pelätä yön kauhuja eikä kulkutautia. Mikään ei voi horjuttaa rauhaani kun olen Kristuksessa. Voin asustaa aina hänen suojaamanaan ja olla turvassa. Pelko pakenee pois ja sydämeni saa rauhan. Jumalan oma käsi suojelee minua, minua joka ei ansaitse edes nähdä Jumalaa, minua joka hänen rakkautensa tähden on saanut suurimman kunnian ja jota rakastetaan joka hetki, ihmeellisellä ja valtavalla tavalla.

Minua ei koskaan jätetä yksin koska minut on pelastettu armossa jotta Jumala voisi osoittaa minulle ylenpalttista siunausta ja armonsa runsautta. Koska hänellä on hyvyyttä minua kohtaan Jeesuksessa Kristuksessa.

Mihin muualle minä voisin mennä? Missä voisin olla? Kaikkialla ympärilläni on vain kipua, pelkoa ja tuskaa. Vain Jumalan kanssa voin olla rauhassa ja saan olla turvassa, vain hänen kanssaan voin olla onnellinen saan elää hänen siunauksessaan. Vain Kristuksessa voin kokea hänen läsnäolonsa.

Minut on pelastettu armosta, uskon kautta. Minulla ei ole mitään kerskattavaa, en voi kehua millään tavalla itsessäni koska kaikki mitä minulla on, on lahjaa Jumalalta ja kaikki mitä olen tehnyt yksin on vain tuottanut kipua minulle itselleni ja toisille. Jumalaan verrattuna minun tekoni eivät ole mitään, hänen rakkautensa on lahja, valtava lahja, suunnaton armo jota en voi ymmärtää. Ja voin vain kiittää ja antaa takaisin, edes tuhat vuotta eivät ole tarpeeksi jotta voisin korvata hänelle kaiken sen mitä hän on tehnyt puolestani. Ikuisuuskaan ei riitä kiittämään häntä hänen armostaan ja rakkaudestaan.

Silti minut on valmistettu hyviin tekoihin ja luotu Kristuksessa jotta voisin vaeltaa Jumalan minulle edeltäpäin valmistamissa hyvissä töissä. Miten suuri onni ja ilo tämä on, että saan tehdä mitä hän tahtoo, sitä mitä hän on etukäteen minua varten valmistanut ja toteuttaa itseäni kuten hän vain minut tietää.

En voi ymmärtää tätä lahjaa tai hänen valtavaa rakkauttaan. Tiedän vain että ilman Jumalaa en enää jaksaisi. Maailma on liian suuri ja armoton ja elämän aiheuttamat kivut liian syviä. Ilman häntä ei ole mitään, Kristuksessa minulla on kaikki.

 

  Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin; mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut - ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

Ef. 2:1-10

Joulupipareita ja Kiireettömiä Ajatuksia

Pipareiden leipominen on minulle usein suorittamista. Pitäisi saada aikaiseksi se täydellinen pipari jonka kehtaa laittaa joulupöytään.

Samalla pitäisi myös pitää yllä ja luoda perheen jouluperinteitä. Viettää yhteistä aikaa ja nauttia siitä. Pitää hauskaa ja leipoa yhdessä.

Piparileivontajoukkoja, teinillä on isän vanha nahkatakki päällä ja miehellä vanha työpuku.

Ilman että äidin karjahdus kajahtaa kun piparitaikina tarttuu pöytään kiinni miljoonannen kerran. Piparit tippuvat lattialle tai lapset haluavat tehdä dinosauruksia jouluisempien mallien sijaan. Tai päällyste menee ihan... pipariksi.

Piparit pellille että leipojilla on lisää tilaa.

Minulla on taipumuksena yrittää ansaita itselleni rakkautta, huomiota, pelastusta ja kaikkea muuta. Työstä tulee sen kautta usein elämän keskipiste ja siihen kehittyy riippuvuussuhde joka ei anna aikaa millekään muulle.

Päässäni tiedän että elämässä ensimmäinen on Jumala, sitten tulen minä itse, seuraavaksi perhe, neljänneksi seurakunta ja vasta viidenneksi työ. Mutta aina se tieto ei mene sydämeen asti.

Pikkuinen poika ja isä koristelevat pipareita.

Tunnen usein etten tee tarpeeksi ja syytän itseäni siitä etten ole tarpeeksi hyvä ja että tuhlaan aikaa tarpeettomaan. Sitten hautaudun työn alle ja en muista perhettä enkä Jumalaa. Sen jälkeen koen huonoa omaatuntoa koska en ole antanut tarpeeksi aikaa perheelle.

Ja usein nämä vastakkaiset tunteet saavat minut niin jumiin etten pysty antamaan mitään kenellekään. Joka aiheuttaa oravanpyörän jossa pätemättömyyden tunteet saavat aikaan pätemättömyyttä joka aiheuttaa lisää pätemättömyyden tunnetta ja lopulta tunnen olevani oikea maanmatonen, ihminen joka ei kelpaa mihinkään.

Piparitaikina on hyvää, tälläkin mantereella.

Onneksi muut eivät ole yhtä armottomia minua kohtaan kuin olen itse. Jumala rakastaa minua ja on antanut minulle itsensä, armosta ja rakkaudesta, ei koska olisin sen ansainnut. Perheeni rakastaa minua ja tahtoo viettää aikaa minun kanssani, koska olen heille rakas.

Jos vain oppisin rakastamaan itseäni samalla tavalla, vain koska olen olemassa. Vain koska olen rakas.

Teini otti kuvia, joten minäkin pääsin esiintymään pipariarmeijan lisäksi.

Rakkautta tai armoa ei voi ansaita. Mutta ne voi saada lahjaksi. Kaikkein parasta on että jokainen päivä armo on uusi, samoin kuin rakkaus. Ja tärkeintä on se mitä teen tänään sillä armolla ja rakkaudella.

Tänä jouluna leivoimme pipareita yhdessä miehen, teinin, pikkuisen pojan, yhden miehen siskon ja useamman serkun kanssa. Suurin osa leipojista oli varsin pieniä ja käden ja silmän koordinaatio ei ollut vielä kehittynyt ihan täysin.

Mies vahtii uunia. Ihme kyllä emme polttaneet yhtään pellillistä.

Lisäksi mukana oli vielä annos sisaruskateutta, kärsimättömyyttä ja täydellisyydentavoittelua.

Mutta voitimme kaiken tämän. Aikuisia oli mukana tarpeeksi jotta kaikki pääsivät kaulitsemaan taikinaan (enemmän ja vähemmän onnistuneesti), taikina oli tarpeeksi löysää ettei se mennyt pilalle vaikka se kaulittiin noin miljoona kertaa uusien jauhojen kanssa ja kaikki jaksoivat odottaa vuoroaan saada laittaa muotti taikinaan.

Miehen sisko teki kotitekoista tomusokeria.

Välillä tuli kinaa siitä kenellä oli oikeus käyttää mustekala tai pterodaktyyli muottia. Samalla kun minä yritin kuvitella mustakalamaista ja dinosaurusten täyttämää joulua.

Ei siellä Betlehemissä ollut lumikinoksia eikä poroja.

Pienin leipoja maistelee piparinpäällystettä.

Lisäsattumuksena unohdin ostaa tomusokeria joten miehen sisko valmisti sitä kotoisesti meidän tehosekoittimellamme. Siitä ei tullut yhtä hienoa kuin kaupan tomusokerista ja kiteet näkyivät selvästi päällysteestä, joista tuli muuten aika kummallisen värisiä kaupan ruokaväreillä.

Mutta kaikilla oli hauskaa ja kaikki pääsivät päällystämään omaan piparinsa. Uunista tulon jälkeen tosin kukaan ei ollut varma mikä mustekala tai dinosaurus oli kenenkin. Mutta koska niitä riitti kaikille, emme keskittyneet pikkuseikkoihin vaan hauskanpitoon.

Tämä pikkuinen leipoja sai sisulla kaulittua taikinan ja tehtyä aivan omat piparinsa.

Ilmassa oli selvästi jouluntaikaa, hipaus armoa ja rakkautta. Pienin osallistuja välillä karjaisi koska hän ei päässyt koskaan kaulitsemaan taikinaa. Mieheltä tipahti yksi levyllinen pipareita lattialle. Ja ne olivat juuri pienemmän pojan piparit jotka hän halusi itse koristella.

Mutta kaikilla oli hauskaa. Jopa teinillä joka jo ennen piparien leipomista ilmoitti että hän oli kyllästynyt koko pipareihin ja oli niitä leiponut jo vaikka kuinka monta kertaa edellisinä joulua.

Kun leipominen alkoi kyllästyttää, tai vuoroa oli vaikea odottaa, olivat pelilaitteet hyvä viihdytyskeino.

Lopulta teinikin innostui ihan kaulitsemaan taikinaa. Äidin piti välillä laittaa lisää jauhoja koska ensimmäinen yritys jäi ihan jumiin pöytään kiinni, mutta lopulta hänkin sai omat piparinsa uuniin. Ja kun odottaminen alkoi kyllästyttämään, otti teini äidin kameran ja alkoi ottamaan kuvia, kuitenkin koko ajan muiden mukana.

Jokainen leipoja lähti tyytyväisenä kotiin, mukana pussillinen pipareita itselleen syötäväksi sekä vanhemmille ja sisaruksille lahjoitettavaksi. Minä pääsin leipomaan vielä pellillisen kameleita ja sitten toisen kaloja.

Pikkuinen poika ja isä koristelutouhuissa.

Onhan kameli sentään Lähi-Idän eläin. Jeesuskin varmasti sellaisella ratsasti, ainakin Egyptiin paetessaan ja sieltä palatessaan.

Toinen pellillinen oli kaloja. Kalat ovat hyvin tärkeässä osassa suosittua espanjankielistä joululaulua. Siinä neitsyt kampaa hiuksiaan ja kalat juovat ja juovat vettä joessa.

Seuraavana päivänä kaikki piparit oli syöty, kameleita ja kaloja myöten. Mutta ilo ja joulumieli jäi meillä kaikilla sydämiin.

Pienin leipoja sai keskittyä lempihommaansa, päällisen syömiseen.

Valmiita pipareita. Ainakin ne olivat hyvänmakuisia ja niitä oli hauska tehdä :D

Pipariarmeija yhteiskuvassa.

Herra Tekee Vanhurskauden ja Hankkii Oikeuden Kaikille Sorretuille!

Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta. 
Ef. 6:18

Rukousvastaukset vahvistavat meidän uskoamme Jumalaan. Ei ole mahdollista todistaa kristinuskoa rukousvastauksien pohjalta koska ne voidaan aina selittää yhteensattumina. Mutta kun rukoilemme yhteensattumia tapahtuu. Kun emme rukoile, niitä ei tapahdu.

Jumala antaa meille anteeksi meidän syntimme. ”hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,” Psalmi 103:3.

Jumalalla on suuria lahjoja meille tarjolla. Rukouksen tulisi olla meille yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Jeesus itse kehoitti meitä rukoilemaan.

 Rukoilkaa lakkaamatta. 1 Tess 5:17

Rukoiletko sinä?

Jumala parantaa meidät sairauksistamme. Jonakin päivänä me tulemme olemaan täysin parannettuja. Me näemme merkkejä tästä kun Jumala parantaa suoraan ja yliluonnollisesti. Tämän lisäksi, Jumala on luonut meidät kehoomme immuunijärjestelmän, vasta-aineita ja parantumisprosessin.

Jumala ” joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta...” Psalmi 103:4. Jumala lunastaa meidät tuonelasta. Hän pelastaa sinut riippumatta miten syvällä olet syntien kuopassa.

Hän ”... kruunaa sinut armolla ja laupeudella,” Psalmi 103:4. ” Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.” Psalmi 103:11.

Hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: "Älä pelkää!" Ilm. 1:17

 Jumala kehoittaa meitä ettemme pelkäisi Häntä. Hän on hyvä ja tahtoo antaa meille kaikkea hyvää.

Jumala täyttää meidän tarpeemme. Hän ” joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.” Psalmi 103:5.

Hän on Jumala joka antaa meille armon ja pyhittää meidät. Hän antaa meille mahdollisuuden elämään, elämään tänä päivänä ja ikuiseen elämään.

"Mitä enemmän kiinnityt syvällä ja lujalla uskolla Jumalan lupauksiin, sitä enemmän saat kokea häntä itseään. Mutta tamä kokemus on tunteita syvemmällä. Sen sijaan että saisit silloin tällöin epävakaisia ilontunteita, saat astua sisälle Jumalan kestävään, ikuiseen iloon".
Wilfrid Stinissen

Minä ylistän sinua Jumala kaikestä hyvyydestäsi jonka Sinä annat minulle rakkaudestasi. Minä kiitän ja ylistän Sinun nimeäsi elämäni keskellä ja kiitän sinua anteeksiannostasi. Siitä että olet antanut minun syntini anteeksi. Kiitos siitä että olet luonut tapoja joilla voin parantua ja siitä että parannat meitä vielä ihmeellisesti tänäkin päivänä. Kiitos rakkaudestasi, armostasi ja laupeudestasi ja kiitos kaikesta hyvästä jonka olet antanut minulle ja tulet antamaan elämääni.

Kiitos Herra että saan olla sinun kanssasi ja että sinä olet minun kanssani. Se ei ole vain tunteista riippuvaa. Ei hetken humahdusta. Sinä olet läsnä aina. Ja kun sinun ilosi on sydämessä se säilyy tuskankin keskellä. Miten vaikea on kuivailla sitä iloa, se on yliluonnollista mutta ihaninta elämässä.

Kiitos että saan olla luonasi ja että sinä olet aina luonani, amen.

Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.

Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä, Israelin lapsille suuret tekonsa.

Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.

Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.

Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.

Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.

Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.

Psalmi 103:6-12

Mitä sinä tahdot pyytää tänään Herralta?

* Valokuvien lapset kuuluvat Napon alueen Kichwa-kansaan. Heidät on kuvattu Cacique Jumandy -koululla Porotoyakun Kichwa-kylässä Ecuadorissa.

Minä Tiedän Vain Hänestä

Olen huomannut itsessäni suorastaan hassun ja kummallisen, ja samalla niin tappavan myrkyllisen, asian viime kuukausien aikana. 

Minulla on niin kiire juosta toimittamassa "Jumalan asiaa" ja tekemässä "Hänen työtään" että en ehdi pysähtyä paikoilleen ja keskittyä Häneen.

Olen aina kokenut itseni enemmän Mariaksi kuin Martaksi. Paras paikka on Jeesuksen jalkojensa juurella, kuuntelemassa Hänen sanojaan. Mutta kun tosipaikka tulee vastaan, alas istuminen ja paikoillaan pysyminen onkin hämmästyttävän vaikeaa.

Eikö se ole suorastaan syntiä olla tekemättä mitään? Miksi minut on oikein tänne lähetetty, istuskelemaan paikoillaan vai tekemään työtä? Satoa on paljon, työmiehiä vähän, minun pitää olla kentällä ja ansaita palkkani. 

Minunko pitää ansaita palkkani? Voinko edes ansaita palkkaani? Voinko itse omalla työlläni ansaita yhtään mitään? Tai lisätä millään tavalla Jumalan rikkautta?

Kaikki on Hänen kallisarvoisesta armostaan kiinni. Vain siinä armossa riippumalla voin saada jotakin. Ja se armo vaatii että katson vain Häneen, katson vain Jeesukseen. Etten korvaa Häntä työllä, työkentällä, toimittamisella ja ansaitsemisella.

Nyt on aika katsoa Jeesukseen. Ottaa vastaan Hänen armonsa.

Vain Hän tietää mitä tulevaisuudessa on vastassa.

Minä tiedän vain Hänestä.

8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen

9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;

10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,

Filippiläisille 3:8-10