Mitä ovat teologian lähteet ja mikä on niiden suhde maailmassa, seurakunnassa ja minussa

Teologian lähteet riippuvat kirkkokunnasta. Protestantit antavat niille erilaisen arvon kuin katolilaiset, evankelikaalit eivät välttämättä tunnista kuin yhden ja jokainen kirkkokunta ja suuntaus korostaa yhtä toisen yli tai jättää osan täysin huomioimatta. Yleisesti tunnistettuna mutta ei kattavasti kaikille samoina, teologian lähteet ovat: Raamattu, traditio, kokemus ja järki.

Raamattu on Jumalan ilmoitus meille, siinä hän kertoo ihmiskirjoittajien kautta mitä hän tahtoo meille ilmoittaa itsestään, maailmasta ja jumalallisesta kertomuksesta: siitä miten hän on aina ollut olemassa, loi maailman ja ihmisen, ihmisen syntiinlankeemuksesta ja Jumalan pyrkimyksistä päästä uudelleen yhteyteen ihmisten kanssa ihmisten ja Israelin kansan historian kautta sekä kertomuksen kulminoitumisesta maailman tärkeimpään tapahtumaan: Jeesuksen syntymään, elämään, kuolemaan, uudelleennousuun ja taivaaseen astumiseen; sekä Jeesuksen seuraajien historiasta sen jälkeen.

Traditio on Jeesuksen seuraajien yritys luoda yhteinen ymmärryspohja Jumalan ilmoitukselle, se on luonut käsitteitä, merkityksiä, ilmauksia, uskonlausumia ja teorioita siitä mitä Jumala tahtoo yleensäkin, mitä hän tahtoo meille sanoa ilmoituksensa kautta, mitä hän tahtoo sanoa maailman historian ja hänen kansansa historian kautta ja mitä hän tahtoi sanoa meille oman ilmestyksensä, Jeesuksen syntymän, elämän, kuoleman, uudelleennousun ja taivaaseen astumisen kautta.

Kokemus on ihmisen subjektiivinen elämys ja elämä yhteydessä Jumalaan. Hänen tarinansa ja ymmärryksensä siitä mitä Jumala on tehnyt hänen elämässään, miten hän on muuttunut Jumalan työn kautta ja mitä Jumala puhuu hänelle ja hänen kauttaan henkilökohtaisesti.

Järki on Jumalan meille antama työkalu jota hän haluaa meidän käyttävän voidaksemme ymmärtää häntä itseään, hänen luomaansa maailmaa, hänen ilmoitustaan, työtään ja kertomustaan. Sekä voidaksemme muokata tätä maailmaa hänen tahtonsa mukaan, tehdä oikeita valintoja pohjaten tietoomme, ymmärrykseemme ja kokemukseemme sekä Hengen ilmoistukseen ja yhdessä selvittää mitä Jumala ilmoituksellaan tarkoittaa ja mitä se merkitsee meille ihmisille.

Sanoisin että Raamattu on tärkein lähde, siinä on Jumalan ilmoitus jonka hän on antanut meille ja joka on tarpeellinen ja jossa on kaikki tarpeellinen jotta voisimme pelastua. Mutta tämän lisäksi me tarvitsemme traditiota ja uskovien yhteyttä, yhteisöä joka auttaa meidän omaa ymmärrystämme ja kaikkea sitä arvokasta mietintää ja pohdintaa jota on jo tehty ymmärtääksemme Jumalan ilmestystä paremmin. Lisäksi meille on tarpeen oma kokemuksemme, jos emme voisi henkilökohtaisesti tuntea ja kokea Jumalaa, miten meillä voisi olla suhde hänen kanssaan? Sekä tarvitsemme järkeämme ymmärtääksemme Jumalaa ja hänen ilmestystään.

Mielestäni suhdetta Jumalaan, teologiaa, seurakuntaa, uskoa ja kristillisyyttä ei voi olla olemassa ilman näitä kaikkia: Raamattua, traditiota, kokemusta ja järkeä. Samalla kuitenkin olen sitä mieltä että tradition, kokemuksen ja järjen tulee aina olla Raamatulle alaisia.

Omassa elämässäni yritän uskollisesti lukea Raamattua joka päivä, mieluiten useamman kerran päivässä, ja rukoilla ja mietiskellä lukemiani tekstejä. Lisäksi luen teologiaa ja kristityn historiallisen yhteisön aikaansaamaa merkittävää traditiota ja kirjallista aarreaittaa. Nämä tekstit, yhdessä seurakuntayhteisön, sen pastorin ja johtajien, muiden seurakuntalaisten ja itseäni ympäröivän kulttuurin ja maailman kanssa, auttavat minua ymmärtämään Raamattua paremmin. Keskustelen, mieluiten joka päivä, mutta vähintään viikoittain toisten uskovien kanssa Raamatusta ja sen merkityksestä minulle sekä uskovien yhteisölle, Jeesuksen ruumiille, ja koko maailmalle.

Samoin tuen ymmärrystä Raamatusta omalla kokemuksellani. Luen tekstejä oman historiani läpi ja yritän tunnustaa ja tunnistää tämän aktiivisesti. Tämän tähden työskentelen päivittäin tunteakseni itseni ja Jumalaa paremmin. Mietiskelen ja rukoilen Jumalan ilmoituksen ja viestin sisällöstä ja sen merkityksestä minulle päivittäin. Yritän elää elämääni rukoillen, ollen itse elävä rukous, aina yhteydessä ja Jumalan läheisyydessä.

Käytän myös järkeäni ymmärtääkseni paremmin Jumalaa, hänen ilmoitustaan, itseäni ja muita ihmisiä, sekä seurakunnassa että ympäröivässä maailmassa. Opiskelen, tutkin, luen tekstejä, kuuntelen ja katselen uutisia ja keskustelen ihmisten kanssa voidaksi ymmärtää kaikkea paremmin. Analysoin omia kokemuksiani ja tekojani sekä sanoja, suhteitani muihin ihmisiin ja Jumalaan sekä ympäröivien ihmisten tekoja, sanoja, suhteita ja käyttäytymistä.

Kuten Augustinus sanoi, mitä paremmin tunnen itseni, sitä paremmin voin tuntea Jumalan. Mutta uskon myös että mitä paremmin tunnen ihmisluonnon, ympäröivät ihmiset, seurakunnan ja maailmanlaajuisen kirkon, perinteen ja Raamatun, sitä paremmin pystyn tuntemaan itseni ja Jumalaa.

Luulen että meidän kaikkien olisi tarpeen avata silmämme näkemään toisemme ja itsemme, sitä kautta voisimme myös paremmin tuntea Jumalaa, hänen kertomustaan sekä tahtoaan meitä kohtaan. Jos me käperrymme itseemme ja luomme ympärillemme kuplan, samalla kutistamme Jumalan tähän kuplaan sopivaksi. Vaikka se on kivuliasta ja usein jopa tuskallista, meidän on avauduttava maailmalle, meitä ympäröivälle kulttuurille ja ihmisille, seurakunnalla joka muodostuu elävistä ihmisistä, perinteelle joko muodostuu sekä elävistä ja jo edesmenneistä ihmisistä ja heidän ajatuksistaan ja kirjoituksistaan, sekä Jumalan kertomukselle itsestään, maailmasta ja ihmisistä sekä hänen ilmoitukselleen itsestään tässä maailmassa Jeesuksen kautta ja hänen Pyhälle hengelleen sekä niille kokemuksille jotka nämä kaikki yhdessä meille aiheuttavat.

Teologiaa ei ole ilman eksegetiikkaa

Itse ajattelen että on rationaalisempaa uskoa Jumalan olemassaoloon kuin siihen ettei Jumalaa olisi. Muun muassa ihmisen persoonan olemassaolo, maailmankaikkeuden järjestys ja lainalaisuus sekä ihmisten välinen pyyteetön rakkaus viestivät siitä, että täytyy olla jokin älykäs, rakastava persoona, joka on maailman ja ihmisen luoja. En voi uskoa rationaalisuuteni vuoksi, että kaikki tarvittava informaatio ja järjestys olisivat syntyneet sattumalta ilman mitään perimmäistä syytä.

Harri Koskela 

En voi kuin yhtyä Koskelan sanoihin. Minäkin uskon rationaalisuuteni vuoksi, en ainoastaan sen tähden, mutta se on iso osa uskoni pohjaa. En voi vain uskoa että tämä maailma, me ihmiset, kaikki ympärillämme joka toimii näin ihmeellisellä tavalla, olisi vain jotenkin tullut sattumalta olemaan.

Siksi minuun vetoaa myös apologetiikka. Ja minusta on valtavan tärkeää tietää mitä Raamattu sanoo Jumalasta, ymmärtää häntä paremmin, sitä kuka hän on, miksi hän teki meidät ja maailman, mitä hän tahtoo tältä kaikelta ja mitä hän tarkoittaa sanallaan kertoa meille.

Mitä enemmän luen Raamattua sitä enemmän lumoudun Jumalan persoonasta ja hänen teoistaan ja toiminnastaan sekä sanomastaan ja Sanastaan. Ja vakuuttaudun siitä että kaiken takana on suuri järki, mutta ei mikään leijuva pää tai aivot, vaan persoona jolla on tunteet ja tahto ja joka kommunikoi meidän ja maailmankaikkeuden kanssa.

Ja sitä enemmän myös vakuuttaudun siitä että meidän pitää olla tarkkoja kun luemme Raamattua. Meillä on vastuu ymmärtää Jumalaa ja hänen tahtoaan ja sitä mitä hän haluaa meille kertoa ja välittää Sanansa ja sanansa kautta.

...the central symbol of Paul’s newly shaped worldview was the church itself: the church as the united and holy community. The church didn’t have the normal Jewish symbols – though we should note that Paul clearly wants his ex-pagan converts to embrace certain aspects of Jewish life, such as the rejection of idolatry and sexual immorality. But the church certainly didn’t take on the symbols of the pagan world. The church itself – a community living with an astonishing social mix, and living an astonishing lifestyle of holiness and care for the poor – was the sign, the symbol, the thing you could see on the street that said something new was happening. Paul’s churches didn’t mint coins, but they believed they could see the face of Jesus in one another, as the Spirit transformed them. They didn’t keep the Jewish food-laws, but they practiced a new sort of Passover meal whose radical egalitarianism was a major challenge to the social and cultural structures of the day.

T.N. Wright: Historical Paul and ‘Systematic Theology’ 

Toinen lainaus on T. N. Wrightin tekstistä jossa hän puhuu siitä miten usein teologit ja eksegeetit puhuvat ja julkaisevat ristiin eivätkä kuuntele toisiaan tai opi toisiltaan. Itse olen syvästi vakuuttunut eksegetiikan tärkeydestä, me tarvitsemme ymmärtää mitä Jumala sanoo sanassaan ja meidän tarvitsee ymmärtää hänen Sanaansa, ilmestystään ihmisenä tänne maan päälle.

Mutta miten me voimme tehdä tämän jos me emme ymmärrä koko Jumalan kertomusta, sitä mitä hän on tehnyt historiassa, ja erityisesti Israelin kansan historiassa jonka keskelle Jeesus syntyi?

Me pakanakirkko, ei-juutalaiset Jeesuksen seuraajat, olemme Jumalan adoptoituja lapsia. Meidät on otettu osaksi tätä historiallista kertomusta, istutettu kuin oksa viinipuuhun. Mutta vaikka meidän kauttamme on luotu jotain uutta, me emme ole juutalaisia emmekä epäjumalanpalvojia, kuten T. N. Wright kirjoittaa, me emme kuitenkaan ole erillisiä tästä Jumalan kertomuksesta ja tarkoituksesta. 

Siksi meidän tulee olla tarkkoja ja viisaita. Me tarvitsemme eksegeettistä ymmärrystä ja meidän tulee lukea Raamattua niin että ymmärrämme alkuperäisin kirjailijan tarkoituksen ja mitä hän yrittää kertoa meille Jumalan tarkoituksesta sen kautta. 

Minä uskon syvästi että Jumalalla oli tarkoitus kun hän valitsi Israelin kansan ja hän on välittänyt meille jotakin tärkeää sen historian kautta, jotakin joka on tarpeellista meille kristityille, tuhansia vuosia myöhemmin. Me voimme oppia tuntemaan Jumalaa yhä paremmin kun tunnemme hänen kertomuksensa ja hänen kansansa historian, luonteen ja kulttuurin.

Minusta meidän on myös tärkeä muistaa että Jumala päätti inkarnoitua, tulla ihmiseksi, juutalaisen kulttuurin keskelle ajanlaskumme alussa. Hän valitsi juuri oikean paikan ja hetken. Se paikka ei voinut ollaan missään muualla ja se aika ei voinut olla mikään muu. Tämä oli Jumalan suunnitelman täydellinen hetki ja paikka.

Miksi? Mitä Jumala tahtoo tällä meille kertoa? Mitä se kertoo meille Jumalasta ja hänen luonteestaan ja tahdostaan?

Minä en osaa noihin kysymyksiin vastata tässä ja heti. Mutta haluan löytää niihin vastaukset. Sekä lukemalla Raamattua että opiskelemalla mitä muut minua viisaammat ovat kirjoittaneet että keskustelemalla asiasta uskovien yhteydessä, seurakunnan keskuudessa. 

Toki on hyvä tuntea Raamattua kokonaisuutena ja laajasti, mutta siitä ei ole mitään hyötyä, vaikka osaisi koko Raamatun ulkoa, jos ei kuitenkaan sen kautta opi Jumalan tahtoa, ja jos se ei vaikuta sen mukaan elämistä.

Veli Loponen 

Ollaan rehellisiä, emmekö me kaikki tulkitse ja ymmärrä Jumalan sanaa juuri metodistikirkon kuvaavalla tavalla? Eli Wesleyn nelitahokkaan kautta: Raamattu, perinne, järki ja kokemus.

Me luemme Raamattua ja suodatamme sen saamamme opin (eli perinteen) kautta, lisäksi me käytämme omaa järkeämme ymmärtääksemme mitä teksti sanoo ja miten se koskettaa meidän elämäämme nykypäivänä ja tulkitsemme sanoja, termejä ja merkityksiä oman kokemuksemme kautta.

Kukaan ihminen ei tule Raamatun äärelle tyhjennettynä kaikesta minkä hän tietää ja tuntee ja ilman omaa ymmärrystään.

Kun minä luen Raamattua, taustalla ovat saarnat, lapsuuden pyhäkoulu ja nuoruuden seurakuntakoulu, uskonnontunnit, lukemani kirjat ja kaikki mitä "tiedän" Raamatusta ja Jumalasta ja sen merkityksestä. 

Kun luen Raamattua, käytän järkiperäistä menetelmää, lukemista, annan merkityksen kirjaimille jotka näen sivulla mutta sen lisäksi myös ajattelen lukemaani, luokittelen sitä, järjestelen sitä eri merkitysten ja opetusten mukaan joita olen saanut sekä elämäni kokemusten kautta. Ja vaikka en lukisi tekstiä, teen samaa kuunnellessani sitä. Emme voi vain nauhoittaa Jumalan sanaa aivoihimme ja sitten hokea sitä automaattisesti takaisin, antamatta sille jotakin merkitystä ensin.

Lisäksi tuon mukanani kokemukseni elämästä, omasta kasvunperheestäni ja ihmissuhteistani, opettajista, kauppiaista, siitä miten maailma toimii ja minkä merkityksen minun kokemukseni on antanut eri tunteille, termeille ja käsitteille. Ja mitä kokemuksia minulla on Pyhän Hengen kautta Jumalasta ja siitä kuka hän on ja millä tavalla hän on minua lähestynyt.

Missään näistä ei ole mitään pahaa. Mielestäni metodistikirkko sanoo rehellisesti sen mitä me kaikki teemme joka tapauksessa. Kukaan tässä maailmassa ei vain lue Raamattua ja sitten tee mitä se sanoo, kaikki me tulkitsemme sitä. Joten ollaan avoimia ja rehellisiä ja myönnetään että teemme näin. Silloin keskustelukin toimii paljon paremmin ja voimme oppia paljon enemmän siitä kuka Jumala on ja mitä hän meille sanassaan kertoo itsestään ja maailmasta.