Teologian lähteet riippuvat kirkkokunnasta. Protestantit antavat niille erilaisen arvon kuin katolilaiset, evankelikaalit eivät välttämättä tunnista kuin yhden ja jokainen kirkkokunta ja suuntaus korostaa yhtä toisen yli tai jättää osan täysin huomioimatta. Yleisesti tunnistettuna mutta ei kattavasti kaikille samoina, teologian lähteet ovat: Raamattu, traditio, kokemus ja järki.
Raamattu on Jumalan ilmoitus meille, siinä hän kertoo
ihmiskirjoittajien kautta mitä hän tahtoo meille ilmoittaa itsestään,
maailmasta ja jumalallisesta kertomuksesta: siitä miten hän on aina ollut
olemassa, loi maailman ja ihmisen, ihmisen syntiinlankeemuksesta ja Jumalan
pyrkimyksistä päästä uudelleen yhteyteen ihmisten kanssa ihmisten ja Israelin
kansan historian kautta sekä kertomuksen kulminoitumisesta maailman tärkeimpään
tapahtumaan: Jeesuksen syntymään, elämään, kuolemaan, uudelleennousuun ja
taivaaseen astumiseen; sekä Jeesuksen seuraajien historiasta sen jälkeen.
Traditio on Jeesuksen seuraajien yritys luoda yhteinen ymmärryspohja Jumalan ilmoitukselle, se on luonut käsitteitä, merkityksiä, ilmauksia, uskonlausumia ja teorioita siitä mitä Jumala tahtoo yleensäkin, mitä hän tahtoo meille sanoa ilmoituksensa kautta, mitä hän tahtoo sanoa maailman historian ja hänen kansansa historian kautta ja mitä hän tahtoi sanoa meille oman ilmestyksensä, Jeesuksen syntymän, elämän, kuoleman, uudelleennousun ja taivaaseen astumisen kautta.
Kokemus on ihmisen subjektiivinen elämys ja elämä yhteydessä
Jumalaan. Hänen tarinansa ja ymmärryksensä siitä mitä Jumala on tehnyt hänen
elämässään, miten hän on muuttunut Jumalan työn kautta ja mitä Jumala puhuu
hänelle ja hänen kauttaan henkilökohtaisesti.
Järki on Jumalan meille antama työkalu jota hän haluaa
meidän käyttävän voidaksemme ymmärtää häntä itseään, hänen luomaansa maailmaa,
hänen ilmoitustaan, työtään ja kertomustaan. Sekä voidaksemme muokata tätä
maailmaa hänen tahtonsa mukaan, tehdä oikeita valintoja pohjaten tietoomme,
ymmärrykseemme ja kokemukseemme sekä Hengen ilmoistukseen ja yhdessä selvittää
mitä Jumala ilmoituksellaan tarkoittaa ja mitä se merkitsee meille ihmisille.
Sanoisin että Raamattu on tärkein lähde, siinä on Jumalan ilmoitus jonka hän on antanut meille ja joka on tarpeellinen ja jossa on kaikki tarpeellinen jotta voisimme pelastua. Mutta tämän lisäksi me tarvitsemme traditiota ja uskovien yhteyttä, yhteisöä joka auttaa meidän omaa ymmärrystämme ja kaikkea sitä arvokasta mietintää ja pohdintaa jota on jo tehty ymmärtääksemme Jumalan ilmestystä paremmin. Lisäksi meille on tarpeen oma kokemuksemme, jos emme voisi henkilökohtaisesti tuntea ja kokea Jumalaa, miten meillä voisi olla suhde hänen kanssaan? Sekä tarvitsemme järkeämme ymmärtääksemme Jumalaa ja hänen ilmestystään.
Mielestäni suhdetta Jumalaan, teologiaa, seurakuntaa, uskoa
ja kristillisyyttä ei voi olla olemassa ilman näitä kaikkia: Raamattua,
traditiota, kokemusta ja järkeä. Samalla kuitenkin olen sitä mieltä että
tradition, kokemuksen ja järjen tulee aina olla Raamatulle alaisia.
Omassa elämässäni yritän uskollisesti lukea Raamattua joka päivä, mieluiten useamman kerran päivässä, ja rukoilla ja mietiskellä lukemiani tekstejä. Lisäksi luen teologiaa ja kristityn historiallisen yhteisön aikaansaamaa merkittävää traditiota ja kirjallista aarreaittaa. Nämä tekstit, yhdessä seurakuntayhteisön, sen pastorin ja johtajien, muiden seurakuntalaisten ja itseäni ympäröivän kulttuurin ja maailman kanssa, auttavat minua ymmärtämään Raamattua paremmin. Keskustelen, mieluiten joka päivä, mutta vähintään viikoittain toisten uskovien kanssa Raamatusta ja sen merkityksestä minulle sekä uskovien yhteisölle, Jeesuksen ruumiille, ja koko maailmalle.
Samoin tuen ymmärrystä Raamatusta omalla kokemuksellani.
Luen tekstejä oman historiani läpi ja yritän tunnustaa ja tunnistää tämän
aktiivisesti. Tämän tähden työskentelen päivittäin tunteakseni itseni ja
Jumalaa paremmin. Mietiskelen ja rukoilen Jumalan ilmoituksen ja viestin
sisällöstä ja sen merkityksestä minulle päivittäin. Yritän elää elämääni
rukoillen, ollen itse elävä rukous, aina yhteydessä ja Jumalan läheisyydessä.
Käytän myös järkeäni ymmärtääkseni paremmin Jumalaa, hänen ilmoitustaan, itseäni ja muita ihmisiä, sekä seurakunnassa että ympäröivässä maailmassa. Opiskelen, tutkin, luen tekstejä, kuuntelen ja katselen uutisia ja keskustelen ihmisten kanssa voidaksi ymmärtää kaikkea paremmin. Analysoin omia kokemuksiani ja tekojani sekä sanoja, suhteitani muihin ihmisiin ja Jumalaan sekä ympäröivien ihmisten tekoja, sanoja, suhteita ja käyttäytymistä.
Kuten Augustinus sanoi, mitä paremmin tunnen itseni, sitä
paremmin voin tuntea Jumalan. Mutta uskon myös että mitä paremmin tunnen
ihmisluonnon, ympäröivät ihmiset, seurakunnan ja maailmanlaajuisen kirkon,
perinteen ja Raamatun, sitä paremmin pystyn tuntemaan itseni ja Jumalaa.
Luulen että meidän kaikkien olisi tarpeen avata silmämme
näkemään toisemme ja itsemme, sitä kautta voisimme myös paremmin tuntea
Jumalaa, hänen kertomustaan sekä tahtoaan meitä kohtaan. Jos me käperrymme
itseemme ja luomme ympärillemme kuplan, samalla kutistamme Jumalan tähän
kuplaan sopivaksi. Vaikka se on kivuliasta ja usein jopa tuskallista, meidän on
avauduttava maailmalle, meitä ympäröivälle kulttuurille ja ihmisille,
seurakunnalla joka muodostuu elävistä ihmisistä, perinteelle joko muodostuu
sekä elävistä ja jo edesmenneistä ihmisistä ja heidän ajatuksistaan ja
kirjoituksistaan, sekä Jumalan kertomukselle itsestään, maailmasta ja ihmisistä
sekä hänen ilmoitukselleen itsestään tässä maailmassa Jeesuksen kautta ja hänen
Pyhälle hengelleen sekä niille kokemuksille jotka nämä kaikki yhdessä meille
aiheuttavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti