Ajatuksia alkuperäisen synnin äärellä

Eevan ensimmäinen virhe oli vastata käärmeelle ja lähteä mukaan keskusteluun sen kanssa. Meidät on luotu olemaan yhteydessä Jumalaan ja keskustelemaan sekä kommunikoimaan hänen kanssaan, ei pahan kanssa.

Paholainen, käärmeen muodossa, huijaa Eevan ajattelemaan että hänen synnillään ei tule olemaan seuraamuksia.

”Silloin käärme sanoi naiselle: ”Ei, ette te kuole.”

1 Moos 3:4

Käärme huijaa Eevan ajattelemaan että Jumalalla on jotenkin huonoja, ilkeitä tai itsekkäitä motiiveja pitää ihmiset syömästä hyvän ja pahan tahdon puusta.

”Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.”

1 Moos 3:5

Monesti me nielaisemme valheen Jumalasta ennen kuin nielaisemme kielletyn hedelmän. Hedelmä näytti hyvältä syödä, kauniilta katsella ja houkuttelevalta, koska se antoi ymmärrystä (jae 6). Houkutus, viettelemys tai kiusaus ilmenee usein näin.

Aadam ja Eeva lankesivat ja kuten usein meille ihmisille käy, he yrittivät peittää lankeumuksensa ja syntinsä.

”Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen.”

1 Moos 3:7

Tämän minä ymmärrän. Kun katson itseäni minunkin tekee mieli sitoa yhteen viikunanlehtiä ja peittää itseni. Tai etsiä peite jolla voin peittää sekä ulkoisen minäni että sisimpäni. Jotakin turvallista joka ei anna muiden nähdä todellista minua. Vaikka maski tai naamari tai kokonainen puku joka auttaa muita näkemään vain roolin ja sen osan itsestäni jonka tahdon heille näyttää.

Synti on tämän tunteen ja halun takana, ei Jumala. Jumala ei tahdo että me peitämme itsemme ja piilottelemme itseämme muilta. Hän tahtoo että olemme avoimia, alastomia, haavoittuvia, näkyvillä, emmekä tunne siitä häpeää.

Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?" Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi'." Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan". Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi. Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.

1 Moos 3:1-7

Ajatuksia lankeamuksen äärellä

Kaiken tämän jälkeen, ensimmäinen kysymys Raamatussa on Jumalan hyvyydestä.

Jumala antoi ihmisille kaikkea hyvää, kaikkea mitä he tarvitsivat, mikä tuottaisi heille iloa ja nautintoa. Mutta ihmiset etsivät silti vielä jotakin enemmän, jotakin joka olisi ehkä heiltä piilossa. Ja he lankesivat kiusaukseen, houkutukseen, syödä kielletty hedelmä.

Tämä kiusaus alkoi epäilyksellä Jumalan hyvyydestä. Raamatun ensimmäinen kysymys on tämä jonka käärme esittää naiselle:

”...Onko Jumala todella sanonut: ”Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta?”

1 Moos 3:1

Kysymyksen taustalla on demoninen valhe siitä että Jumala ei antaisi, piilottelisi ihmisiltä, jotakin joka oli todella hyvää ja mielenkiintoista.

Oliko kyseessä oikea puu ja oikea hedelmä? Onko tämä symboolista puhetta? Oliko houkutus tehdä jotakin Jumalan tehdon vastaista ja laittaa oma tahto ja mieli Jumalan edelle ja se on tehty ymmärrettäväksi näin yhden heldelmän, ja sen syömisen kautta?

Minulla ei ole näihin kysymyksiin vastausta. Uskon että jos Jumala oli puutarhaan tehnyt puun jolla oli tällaisia kemiallisia, fysikaalisia tai metafyysisiä ominaisuuksia, niin varmasti ihmiset sitä tuijottelivat ja miettivät mielessään että miltähän tuo ainoa kielletty hedelmä maistuisi.

Ajatus siitä että jokin on kiellettyä, kun kaikki muu on sallittua, on varmasti ollut houkutteleva ja pelottava samaan aikaan. Ja tähän juuri käärme iskee. Se tiesi että olemme itsenäisiä Jumalasta, meillä on Jumalan antama vapaa tahto ja tämä mahdollistaa Jumalan käskyjen tottelematta jättämisen tai jopa niitä vastaan menemisen ja niiden epäilyn.

Ja ihminen sokeasti lankeaa, kuurona Jumalan sanoille hän antaa käärmeen houkutella itseään. Eikä vain nainen, vaan myös mies. Missä oli Aadam? Missä oli mies jolle Jumala sanoi että tästä puusta ei pidä syödä. Miksi hän on hiljaa?

Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?" Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi'." Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan". Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi. Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.

1 Moos 3:1-7