Ajatuksia Baabelin tornin juurella

Eikö olisikin hienoa olla oma jumalasi? Yhtä mahtava ja voimakas kuin meidän Luojamme? Tehdä omat päätökset ja säännöt ja noudattaa niitä oman tahtosi mukaan? Yltää taivaaseen ja istua siellä ja hallita ja tuomita kaikkea kuten sinä itse näet parhaaksi? Olla oman itsesi herra ja kuningas, ei kenenkään muun vallan alla?

Ja he sanoivat: "Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan".

1 Moos 11:4

Minulle tulee ensimmäiseksi mieleen että taivas olisi aika täynnä kun kaikki nämä pikkuiset jumalat istuisivat siellä valtaistuimillaan ja määräilisivät kaikkea alapuolellaan olevaa. Seuraava ajatukseni on että tuloksena olisi varmasti aikamoinen kaaos täällä maan päällä. Ja sen jälkeen valtavat taistelut eri jumalien välillä kun nämä vaatisivat toisia kunnioittamaan heidän tahtoaan ja päätöksiään.

Eikö tämä ole aika hyvä kuva ihmiskunnan historiasta? Tärkeät miehet ja naiset kiipeävät korkeammalle, astuvat toistensa päälle, tallaavat muita jalkojensa alle, taistellessaan kaikkein korkeimmasta paikasta. Ja sitten he käskevät muita mielensä mukaan ja taistelevat toisia ylhäälle nousseita vastaan, ajaen toiset ihmiset kuolemaan ja tuhoon, samoin kuin maailman ympärillään ja alapuolellaan.

Tehkäämme itsellemme nimi. Kansakunnan nimi, valtion nimi, ihmisryhmän nimi, ihmisen nimi, nimi yli muiden joka on heitä hallitseva. Näyttäkäämme muille että me yllämme taivaaseen saakka, että me olemme heidän yläpuolellaan, että me olemme tärkeämpiä kuin kukaan muu, että minä olen kaikkein tärkein ja kaikkien muiden yläpuolella.

Minä olen muiden yläpuolella Facebookissa keskustellessani. Minä olen muiden yläpuolella työpaikallani. Minä olen muiden yläpuolella autoa ajaessani. Minä olen muiden yläpuolella kaikessa jonka teen, sanon tai kirjoitan. Minä olen tehnyt itselleni nimen ja minut tunnetaan yli kaiken maan.

Kuinka moni meistä elää tällä tavalla? Kuinka monesti me eksymme elämään tällä tavalla vaikka emme tahtoisi? Kuinka helppo on olla ylpeä ja kuinka vaikeaa onkaan todellinen nöyryys?

Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet. Ja Herra sanoi: "Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä." Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan.

1 Moos 11:5-9

Mutta vaikka torni ylettyy taivaaseen saakka, riippumatta siitä kuinka korkealla kiipeämme ja kurkotamme. Jumala on aina meidän yläpuolellamme. Hän astuu sivuun, meidän aistiemme ulkopuolelle, ulos meidän maailmastamme. Hänen paikkansa on aina kaikkein korkeimmalla, hän on kunnioitettu, kaikkivaltias, kaikkein suurin ja korkein.

Hän näkee meidät ja voi astua alas meidän luoksemme, mutta me pääsemme hänen luokseen vain jos hän kutsuu meidät vierelleen. Ja hän on ulkona meidän laatikostamme, meidän maailmastamme ja meidän olemassaolomme rajoista. Hän on niiden kaikkien yläpuolella ja kun me yritämme omilla keinoillamme kiivetä hänen luokseen, hän astuu alas ja tekee suunnitelmamme tyhjäksi.

Armossaan hän ei tuhoa meitä, kuten hän on luvannut. Hän teki liiton kaiken luomansa kanssa, kaiken elävän kanssa, ettei enää tuhoaisi maailmaa. Mutta Jumalalla ei ole vain yhtä korttia, hänellä ei ole vain yhtä tapaa käsitellä meitä. Hänen ymmärryksensä on meidän omamme yläpuolella ja Baabelissa hän päätti hajoittaa ihmiset yli kaiken maan ja sekoittaa kaiken maan kielen.

Enää ihmiset eivät olleet yksi ainoa yhtenäinen ryhmä vaan me jakaannuimme eri kieliryhmiin ja kulttuureihin. Mutta jokainen näistä on Jumalan luoma ja hänelle rakas. Vaikka yksi, Israelin kansa, onkin hänelle kaikkein rakkain. Ja me hänen adoptoinu lapsinaan, saamme olla osa hänen valittua kansaansa.

Jumala, auta minua ymmärtämään kuka minä olen ja kuka Sinä olet. Anna minulle todellista nöyryyttä ja terve kuva itsestäni ja kyvyistäni ja mahdollisuuksistani. Anna minun keskittyä Sinun lahjojesi käyttämiseen tavalla johon Sinä ne tarkoitit. Anna minun sydämeeni ilo siitä että saan elää Sinun luomakuntasi keskellä ja täytä kaipaukseni päästä yhtänä päivänä Sinun luoksesi, Sinun tahtomanasi aikana ja tavalla.

Ajatuksia arkin äärellä

Mikä on tottelevaisuuden hinta? Miten paljon maksaa tottelemattomuus? Osaammeko me valita oikein?

Nooa oli hurskas Jumalan edessä. Hän oli tottelevainen, vanhurskas, oikeutettu Jumalan edessä. Ja koska hän teki mitä Jumala häneltä pyysi, koko hänen perheensä pelastui hänen kanssaan.

Ja Herra sanoi Nooalle: "Mene sinä ja koko perheesi arkkiin, sillä sinut minä olen tässä sukukunnassa havainnut hurskaaksi edessäni.

1 Moos 7:1

Nooa ja hänen perheensä rakensivat arkin ennen kuin taivaalle ilmestyi pilveäkään. Hän kaatoivat puita, tekivät lautoja, sulattivat rautaa tehdäkseen nauloja ja muita tarvittavia metalliosia, etsivät tervaa ja muita tarvikkeita, kuka tietää miten kaukaan. Ja viimein tervasivat laivan tilkitäkseen jokaisen pienenkin reiän joka siinä saattoi olla.

Kaikki tämä ennen kuin ensimmäinen vedenpisarakaan laskeutui pilvistä maan päälle. Nooa ja hänen perheensä sulki itsensä arkkiin eläinlauman kanssa, viikon ennen kuin sade alkoi.

Seitsemän päivän kuluttua minä lähetän maan päälle sateen, jota kestää neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Minä pyyhin pois maan päältä kaikki olennot, jotka olen luonut.» Nooa teki niin kuin Herra oli häntä käskenyt.

1 Moos 7:4-5

Siellä he istuivat. En tiedä oliko arkissa kuuma. Tai miten mukava heidän olonsa siellä oli. Mutta voin kuvitella että kaikki tuntui varsin kummalliselta. Nooan perheellä varmasti oli epäuskon hetkiä. Raamattu ei kerro meille mitä muut ihmiset tekivät mutta voimme hyvin kuvitella heidän reaktionsa.

 ”Täällä me olemme, taivaalla ei ole pilveäkään, kaikki nämä eläimet pitää ruokkia ja sitten karsinat pitää siivota. Kuuntele vain miten ulkona ihmiset nauravat meille. Mitä ihmettä minä teen täällä?”

Nooan arkki oli varmasti aikamoinen turistinähtävyys ja kertomukset siitä miten järjetön hän ja hänen perheensä olivat, levisivät varmasti hyvin laajalle. Miten typerä mies, rakentaa laiva kuivalle maalle, eikä edes lähellekään vettä. Ja tehdä siitä niin suuri. Mitä hän oikein kuvitteli? Ja sitten vielä täyttää se eläimillä ja suostulla perheensä mukanaan. Miten järjetön mies.

Mekin istumme sunnuntaisin arkeissa, pidämme telttakokouksia, kokoonnumme halleihin ja muihin rakennuksiin, evankelioimme toreilla ja kaduilla, tapaamme toisiamme kodeissa ja pienryhmissä. Ja ulkona ihmiset nauravat. Miten järjettömiä me olemmekaan valmistautuessamme ikuisuuteen kun taivaalla ei näy merkkiäkään Jeesuksesta.

Nooa teki niinkuin Herra oli häntä käskenyt. Oliko hänelle hetkiä kun hän epäili? Makasiko hän yöllä heräillä, hikoillen ja täristen, syyttäen itseään siitä että oli merkinnyt koko perheensä mielipuoliksi itsensä mukana ja ehkä tuhonnut heidän koko tulevaisuutensa?

Minä makaan usein öisin hereillä ja epäilen itseäni jatkuvasti. Epäilen olenko oikeasti kuullut lainkaan Jumalan ääntä. Olenko ollenkaan ymmärtänyt mitä hän tahtoo minun tekevän. Olenko sittenkin kuvitellut kaiken aivan itse. Onko mistään mitään hyötyä ja olenko tehnyt kaiken aivan turhaan.

Nooa oli kuudensadan vuoden ikäinen, kun vedenpaisumus tuli. Hän vei poikansa, vaimonsa ja poikiensa vaimot mukanaan arkkiin vedenpaisumukselta turvaan.

1 Moos 7:6-7

Nooa vei perheensä turvaan. Hänen työnsä ja aherruksensa ansiosta, hänen tottelevaisuutensa tähden, koska hän uskoi Jumalaa ja kuunteli häntä ja teki kuten Jumala pyysi, hänen perheensä oli turvassa ja pelastui.

Minä olen äiti ja mitä kaikkein eniten toivon että minun poikani pelastuisivat, että he saisivat olla turvassa. 

Jumala, anna minun kuunnella Sinua, uskoa Sinuun ja Sinun sanaasi ja tehdä kuten Sinä käsket. Anna minun tottelevaisuuteni ja uskoni olla minulle ja perheelleni vanhurskaudeksi ja anna minun perheeni päästä turvaan, Sinun luoksesi.