Ajatuksia alttarin äärellä vedenpaisumuksen jälkeen

Ketä Jumalan lupaukset koskevat? Ovatko ne vain meille, ihmisille, vai onko Jumala tehnyt lupauksia muillekin luoduilleen? Rakastaako Jumala ihmisiä ja unohtaako hän muut luotunsa? Mitä se tarkoittaa että Jumala rakastaa maata ja luotujaan ja antaa myös niille lupauksensa?

Ja Nooa rakensi alttarin Herralle ja otti kaikkia puhtaita karjaeläimiä ja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja alttarilla. Ja Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: "En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niinkuin nyt olen tehnyt. Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö."

1 Moos 8:20-22

Jumala on luvannut että ei enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden. Mutta hän myös tunnistaa että ihmisen, meidän, sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Me olemme osa syntiä, synti on meissä, syntiinlankeamus erotti meidät Jumalasta ja siitä miksi hän oli meidät tarkoittanut ja nyt me olemme vääristyneitä ja pahoja.

Jumala myös päätti ettei hän enää koskaan tuhua kaikkea mikä elää. Selvästi hän rakastaa luomaansa maailma ja olentoja jotka elävät siinä. Hänen lupauksensa ei ole vain ihmisille vaan maalle ja kaikelle joka siinä elää. Jumalan kävi sääli luomiaan ja hän ei tahdo enää tuhota niitä.

Mitä tämä tarkoittaa meille ihmisille? Jumala loi meidät olemaan hänen kuvansa ja nyt me olemme pahoja. Miten me voimme muuttaa tämän tilanteen? Tai voimmeko me? Jumala loi meidät myös hallitsemaan ja pitämään huolta hänen luomastaan maailmasta ja kaikistä hänen luoduistaan. Olemmeko me ollenkaan onnistuneet tässä?

Kun katson maailmaa ja mitä me ihmiset olemme tehneet, en voi muuta kuin yhtyä Jumalan sanoihin. Ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Me olemme täyttäneet maailman väkivallalla ja tuholla. Olemme tappaneet, kiduttaneet, hyväksikäyttäneet ja tuhonneet hänen luotujaan ja teemme sitä jatkuvasti joka päivä. Onko meillä mitään toivoa?

Ja Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa. Ja peljätkööt ja vaviskoot teitä kaikki eläimet maan päällä ja kaikki taivaan linnut ja kaikki, jotka maassa matelevat, ja kaikki meren kalat; ne olkoot teidän valtaanne annetut. Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken. Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.

1 Moos 9:1-4

Tämä on ensimmäinen hetki Raamatussa kun Jumala antaa ihmisille luvan syödä luomiensa eläinten lihaa. Ainoa varoitus on laskea veri ensin ulos eikä syödä lihaa verisenä kun siinä on vielä sielu paikalla. Meidän tulee kunnioittaa Jumalan luomien eläinten elämää ja kohdella niitä sillä arvostuksella jonka ne ansaitsevat Jumalan luotuina, samoin kuin kasvit ja koko muu maailma.

Jumala siunasi myös Nooan ja hänen poikansa. Nämä harvat uskolliset ja tottelevaiset saivat Jumalalta siunauksen ja käskyn olla hedelmälliset ja täyttää koko maailma. Samoin kuin meidän tulee pelätä Jumalaa, nyt luotujen tulee pelätä Jumalan kuvaa maailmassa.

Miten minä osoitan uskoni ja tottelevaisuuteni ja heijastan Jumalan kuvaa maailmaan? Olenko sen arvoinen että eläimet ja Jumalan luodut pelkäävät minua ja vapisevat edessäni? Onko minussa jäljellä jotakin Jumalan yliluonnollisesta luonnosta ja luonteesta? 

Osoittaako minun käyttäytymiseni Jumalan luomia olentoja ja maailmaa kohtaa Jumalan luontoa ja luonnetta? Olenkö minä hyvä ja rakastava kuin hän vai käytänkö minä tätä maailmaa ja kaikkea Jumalan luomaa hyväkseni omiin tarkoituksiini, antamatta hänelle kunniaa ja kiitosta?

Jumala anna minun heijastaa sinun rakkauttasi ja luonnettasi ympärilleni, ei vain niiden ihmisten elämään jotka kohtaan vaan myös sinun luomaasi maata ja muita luotuja kohtaan. On helppo valita kenestä minä välitän mutta Sinä rakastat kaikkia ja kaikkea. Kaikki on Sinulle tärkeää koska Sinä olet sen luonut. Anna minun olla Sinun kuvasti täällä maan päällä myös siinä miten kohtelen kaikkea Sinun luomaasi ja anna minun sydämeeni Sinun rakkautesi Sinun luomistyötäsi kohtaan.

Ajatuksia arkista ulos astuttua

Kuinka pitkään jaksat odottaa että Jumala päästää sinut vaikeuksistasi?

Pystyisitkö odottamaan ensin viisikymmentä päivää ja sitten sataviisikymmentä ja sen jälkeen kaksi ja puoli kuukautta ja sitten neljäkymmentä päivää ja sitten vielä viikon ja toisen viikon ja lopulta kokonaisen vuoden?

Me kaikki olemme eläneet korona pandemian keskellä, nyt jo yli vuoden. Toisten tilanne on ollut elämää uhkaava, osa on menettänyt elämänsä tai läheisiään, toisille tilanne on ollut enimmäkseen epämukava. Kuinka kärsivällinen sinä olet jaksanut olla?

Ja vesi väistyi väistymistään maan päältä; sadan viidenkymmenen päivän kuluttua alkoi vesi vähentyä. Niin arkki pysähtyi seitsemäntenä kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, Araratin vuorille. Ja vesi väheni vähenemistään aina kymmenenteen kuukauteen asti. Kymmenentenä kuukautena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, tulivat vuorten huiput näkyviin.

1 Moos 8:3-5

Nooa, ja hänen perheensä, elivät ensin viisikymmentä päivää myrskyn keskellä. Sitten myrsky lakkasi mutta heidän piti odottaa vielä sata viisikymmentä päivää ennen kuin vesi alkoi vähentyä. Ja seitsemän kuukauden kuluttua arkki pysähtyi vuorelle ja sen jälkeen piti odottaa vielä yli kaksi kuukautta että vuorten huiput tulivat näkyviin.

Vielä ei ollut mahdollista lähteä ulos arkista. Kotini on ollut mukava paikka viettää koronakaranteenia. Minulla on hyvä sänky, olohuoneen sohva ei ole kaikkein pehmein ja mukavin mutta siinä on hyvä istua ja lukea. Talossa on useita huoneita joihin minä ja perheeni voimme mennä olemaan omassa rauhassa tai voimme tulla yhteen ja viettää aikaa ja nauttia toistemme seurasta ja meillä on jopa pieni piha ja puutarha josta voimme nauttia vuoden ympäri. 

Mutta, henkilökohtaisesta kokemuksesta, voin kertoa että kun ulkonaliikkumiskielto estää lähtemästä kotoa, muuta kuin sairaalaan tai lääkärille, viikonlopun verran, koti alkaa tuntua varsin ahtaalta. Kun tilannetta kestää viikon, seinät alkavat tuntua vankilalta. Kun olimme kuukauden karanteenissa, ulos saattoi mennä vain ruokakauppaan, apteekkiin tai lääkärin tapaamiseen, elämä tuntui pysähtyneen kokonaan, seinät kaatuivat päälle ja kaikki piti miettiä uudestaan.

Meidän seurakuntamme kokoukset pidetään edelleen zoomissa, yli vuoden jälkeen. Ja poikani opiskelevat kännykän ja tietokoneen kautta, emmekä tiedä voivatko he palata kouluun ensi lukuvuonnakaan. Mutta me tiedämme että ympärillämme on muita. Me pidämme heihin yhteyttä puhelimella ja tapaamme varovasti, sääntöjä kunnioittaen. Minä edelleen jatkan työni tekemistä ja pojat opiskeluaan.

Nooa ja hänen perheensä olivat keskellä ääretöntä merta, laivassa josta ei päässyt mihinkään ja jota he eivät voineet edes ohjata, eivätkä he olisi tienneet miten ohjata sitä, ja kaikki muut olivat kuolleet. Miten avuton ja toivoton heidän olonsa oli täytynyt olla.

Kymmenen kuukautta oli kulunut, vuorten huiput tulivat esiin, arkki oli jäänyt kiinni ja he eivät voineet kuin odottaa.

Kuinka monta kertaa sinä olet valittanut Jumalalle tilannettasi koronapandemian aikana? Montako kertaa olet toivonut että Jumala olisi tehnyt jotain muuta? Että hän pelastaisi sinut tämän tilanteen keskeltä? Että maailma palaisi takaisin normaaliin? Montako kertaa olet menettänyt toivosi ja ajatellut että tulevaisuudella ei ole mitään hyvää tarjottavana? Montako kertaa olet suuttunut Jumalalle ja vaatinut selitystä, aikataulua, sanaa siitä mitä Hän aikoo tehdä ja mitä Hän tarkoittaa tällä kaikella?

Montako kertaa Nooa valitti, toivoi, epäili, menetti toivonsa tai suuttui Jumalalle? Raamattu ei kerro meille mitään tästä. Nooa on hurskas, vanhurskas, tottelevainen, koska hän teki mitä Jumala käski. Hänen tunteitaan, epäilyksiään tai raivon hetkiä ei kerrota meille.

Nooa ei hypännyt arkista ulos ja hukuttaunut raivoavaan mereen. Hänen perheensä ei kapinoinut ja ripustanut häntä arkin reunalle roikkumaan. He eivät heittäneet eläimiä arkista ulos, syöneet niitä tai lopettanut niiden elämää väsyneenä niiden hoitamiseen. He saattoivat kiukutella, raivota, epäillä ja tuntea epätoivoa. Mutta he tottelivat mitä Jumala oli käskenyt heidän tehdä.

Ja Nooan kuudentenasadantena yhdentenä ikävuotena, vuoden ensimmäisenä kuukautena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, oli vesi kuivunut maan päältä. Niin Nooa poisti katon arkista ja katseli; ja katso, maan pinta oli kuivunut. Ja toisena kuukautena, kuukauden kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä päivänä, oli maa aivan kuiva. Ja Jumala puhui Nooalle sanoen: 

"Lähde arkista, sinä ja vaimosi, poikasi ja miniäsi sinun kanssasi. Ja kaikki eläimet, jotka ovat luonasi, kaikki liha, linnut ja karjaeläimet ja kaikki matelijat, jotka maan päällä matelevat, vie ne ulos kanssasi. Niitä vilisköön maassa, ja ne olkoot hedelmälliset ja lisääntykööt maan päällä." Ja Nooa ja hänen poikansa, vaimonsa ja miniänsä hänen kanssaan lähtivät ulos, niin myös kaikki metsäeläimet, kaikki matelijat ja kaikki linnut, kaikki, mikä liikkuu maan päällä, lähtivät arkista suvuittain.

1 Moos 8:13-19

Vuosi ja yksi päivä ja Jumala viimein puhuu Nooalle ja käskee häntä lähtemään ulos arkista ja viemään perheensä sekä eläimet mukanaan. Vapaus saapui viimeinkin, elämä saattoi alkaa uudelleen.

Jumala, anna minulle luottamusta Sinuun ja kärsivällisyyttä odottaa Sinun valitsemaasi päivää. Auta minua muistamaan myrskyjen ja vaikeuksien keskellä, kun päivät vain venyvät ja missään ei näy mitään uutta tai mahdollisuutta muutokseen, että Sinun päiväsi tulee saapumaan kuten Sinä olet luvannut. Auta minua muistamaan että minä voin luottaa elämäni Sinun sanasi varaan ja että Sinun käsivartesi kannattelevat minua vesien, myrskyjen, vaikeuksien ja kivun yllä.

Ajatuksia arkissa vedenpaisumuksen keskellä

Mitä tehdä kun maailma ympärilläsi loppuu? Kun tapahtuu jotakin niin katastrofaalista että kaikki tuhoutuu ja jäljelle ei jää mitään? Mitä tehdä kun jäljelle olet vain sinä, perheesi ja Jumala? Tai pahimmassa tapauksessa menetät jopa perheesi.

Nooa löysi itsensä tästä tilanteesta. Hänen koko maailmansa tuhoutui. Kaikki jäi veden alle ja kaikki kuolivat. Jäljelle jäivät vain hän itse ja hänen perheensä sekä heidän työnsä, eläimet jotka heillä olivat arkissa mukana. Missään ei ollut enää vakaata, kuivaa maata jolle astua. Oli vain myrsky, kuolemaa ja ääretön vesi, yksinäisyys ja epätoivo.

Silloin tuli vedenpaisumus maan päälle, tuli neljänäkymmenenä päivänä; ja vedet paisuivat ja nostivat arkin, niin että se kohosi korkealle maasta. Ja vedet saivat vallan ja paisuivat suuresti maan päällä, ja arkki ajelehti veden pinnalla. Ja vedet nousivat nousemistaan maan päällä, niin että kaikki korkeat vuoret kaiken taivaan alla peittyivät. Viisitoista kyynärää vesi nousi vuorten yli, niin että ne peittyivät. Silloin hukkui kaikki liha, joka maan päällä liikkui: linnut, karjaeläimet, metsäeläimet ja kaikki pikkueläimet, joita maassa vilisi, sekä kaikki ihmiset. Kaikki, joiden sieramissa oli elämän hengen henkäys, kaikki, jotka elivät kuivalla maalla, kuolivat.

1 Moos 7:17-22

Nooa oli arkissa perheensä kanssa, hän oli tuonut heidät turvaan. Hän oli kuunnellut Jumalan ääntä ja totellut, tehnyt mitä Jumala käski hänen tehdä. Hän oli pelastunut tulvivalta vedeltä ja nyt hänen edessään oli tulevaisuus. Vesien massat jotka nousivat vuorten yli, turvonneet kuolleet ruumiit, ihmiset ja eläimet, ja ääretön, rannaton vesi joka jatkui ikuisuuteen, ilman mahdollisuutta palata kuivalle maalle.

Oliko hänen tulevaisuutensa nyt arkissa? Oliko heidän tarkoitus elää veden keskellä ja kuolla siellä? Näkisikö hän koskaan rantaa ja pääsisi kuivalle maalle? Tai hänen poikansa? Vai tapahtuisiko se vasta heidän lapsilleen, tai lastenlapsilleen? Mikä oli Jumalan suunnitelma? Miksi hän ei kertonut sitä kokonaan alusta lähtien? Miksi hän ei sanonut Nooalle kuinka monta päivää sade tulee kestämään ja milloin vedet alkaisivat vetäytyä ja että hän pääsisi vielä takaisin kuivalle maalle ja tuntemaansa elämään?

Ja vedet vallitsivat maan päällä sata viisikymmentä päivää.

1 Moos 7:24

Viisikymentä päivää sadetta ja myrskyä, ilman aurinkoa tai toivon häivettä. Valittiko Nooan vaimo ja sanoi hänelle että olisi ollut parempi jos Nooa olisi jättänyt hänet kuolemaan muiden kanssa? Sanoivatko Nooan pojat tai heidän vaimonsa samaa? Miten Nooa itse selvisi koko maailman häviämisestä ja tuhoutumisesta vesien alla? Ja kun vedet vain nousivat ja nousivat eikä sade tuntunut koskaan lakkaavan?

Melkein kaksi kuukautta sadetta, ilman sanaa Jumalalta tai vakuutusta tulevasta. Ilman suuntaa mihin mennä tai tietoa siitä miten he voisivat pelastaa itsensä. Vankeina laivassa, keskellä myrskyä. Ja kukaan heistä ei ollut merenkävijä, he eivät tienneet miten laivat toimivat tai miten niitä ohjattiin. Jumala ei edes käskenyt heitä laittamaan arkkiin purjeita!

Oletko koskaan ollut tilanteessa jossa sinä et voi tehdä mitään selvitäksesi siitä? Etkä tiedä mitään mikä voisi auttaisi sinua? Ja se vain jatkuu ja jatkuu eikä Jumala sano mitään. Siellä olet, yksin myrskyn keskellä ja ne ihmiset jotka ovat sinun kanssasi ehkä syyttävät sinua kaikesta ja toivoisivat että olisit jättänyt heidät taaksesi etkä raahannut mukanasi tämän kivun ja kidutuksen keskelle.

Minä olen ollut tällaisissa tilanteissa. Ja valitettavasti minun täytyy myöntää että niiden keskellä en ole pystynyt pitämään uskoa yllä ja luottamaan Jumalaan ja tottelemaan häntä. Epäilykset ovat löytäneet tiensä sydämeeni ja mieleeni. Samoin kuin kapina Jumalaa vastaan. On Jumalan ihme ja hänen valtavan armonsa osoitus että hän on silti tuonut minut myrskyn toiselle puolelle ja muistuttanut että hänhän lupasi minulle pelastavansa minut.

Jumala, minä pyydän että annat minulle tahdon totella Sinua ja uskon Sinun sanaasi ja siihen että tulet tekemään mitä lupasit. Ja luottamuksen siihen että Sinä kannattelet minua. Myrskyt eivät muuta Sinua, tulvat eivät peitä Sinua alleen ja niidenkin keskellä Sinä olet minun kanssani ja Sinun lupauksesi ja sanasi pysyvät.

Ajatuksia arkin äärellä

Mikä on tottelevaisuuden hinta? Miten paljon maksaa tottelemattomuus? Osaammeko me valita oikein?

Nooa oli hurskas Jumalan edessä. Hän oli tottelevainen, vanhurskas, oikeutettu Jumalan edessä. Ja koska hän teki mitä Jumala häneltä pyysi, koko hänen perheensä pelastui hänen kanssaan.

Ja Herra sanoi Nooalle: "Mene sinä ja koko perheesi arkkiin, sillä sinut minä olen tässä sukukunnassa havainnut hurskaaksi edessäni.

1 Moos 7:1

Nooa ja hänen perheensä rakensivat arkin ennen kuin taivaalle ilmestyi pilveäkään. Hän kaatoivat puita, tekivät lautoja, sulattivat rautaa tehdäkseen nauloja ja muita tarvittavia metalliosia, etsivät tervaa ja muita tarvikkeita, kuka tietää miten kaukaan. Ja viimein tervasivat laivan tilkitäkseen jokaisen pienenkin reiän joka siinä saattoi olla.

Kaikki tämä ennen kuin ensimmäinen vedenpisarakaan laskeutui pilvistä maan päälle. Nooa ja hänen perheensä sulki itsensä arkkiin eläinlauman kanssa, viikon ennen kuin sade alkoi.

Seitsemän päivän kuluttua minä lähetän maan päälle sateen, jota kestää neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Minä pyyhin pois maan päältä kaikki olennot, jotka olen luonut.» Nooa teki niin kuin Herra oli häntä käskenyt.

1 Moos 7:4-5

Siellä he istuivat. En tiedä oliko arkissa kuuma. Tai miten mukava heidän olonsa siellä oli. Mutta voin kuvitella että kaikki tuntui varsin kummalliselta. Nooan perheellä varmasti oli epäuskon hetkiä. Raamattu ei kerro meille mitä muut ihmiset tekivät mutta voimme hyvin kuvitella heidän reaktionsa.

 ”Täällä me olemme, taivaalla ei ole pilveäkään, kaikki nämä eläimet pitää ruokkia ja sitten karsinat pitää siivota. Kuuntele vain miten ulkona ihmiset nauravat meille. Mitä ihmettä minä teen täällä?”

Nooan arkki oli varmasti aikamoinen turistinähtävyys ja kertomukset siitä miten järjetön hän ja hänen perheensä olivat, levisivät varmasti hyvin laajalle. Miten typerä mies, rakentaa laiva kuivalle maalle, eikä edes lähellekään vettä. Ja tehdä siitä niin suuri. Mitä hän oikein kuvitteli? Ja sitten vielä täyttää se eläimillä ja suostulla perheensä mukanaan. Miten järjetön mies.

Mekin istumme sunnuntaisin arkeissa, pidämme telttakokouksia, kokoonnumme halleihin ja muihin rakennuksiin, evankelioimme toreilla ja kaduilla, tapaamme toisiamme kodeissa ja pienryhmissä. Ja ulkona ihmiset nauravat. Miten järjettömiä me olemmekaan valmistautuessamme ikuisuuteen kun taivaalla ei näy merkkiäkään Jeesuksesta.

Nooa teki niinkuin Herra oli häntä käskenyt. Oliko hänelle hetkiä kun hän epäili? Makasiko hän yöllä heräillä, hikoillen ja täristen, syyttäen itseään siitä että oli merkinnyt koko perheensä mielipuoliksi itsensä mukana ja ehkä tuhonnut heidän koko tulevaisuutensa?

Minä makaan usein öisin hereillä ja epäilen itseäni jatkuvasti. Epäilen olenko oikeasti kuullut lainkaan Jumalan ääntä. Olenko ollenkaan ymmärtänyt mitä hän tahtoo minun tekevän. Olenko sittenkin kuvitellut kaiken aivan itse. Onko mistään mitään hyötyä ja olenko tehnyt kaiken aivan turhaan.

Nooa oli kuudensadan vuoden ikäinen, kun vedenpaisumus tuli. Hän vei poikansa, vaimonsa ja poikiensa vaimot mukanaan arkkiin vedenpaisumukselta turvaan.

1 Moos 7:6-7

Nooa vei perheensä turvaan. Hänen työnsä ja aherruksensa ansiosta, hänen tottelevaisuutensa tähden, koska hän uskoi Jumalaa ja kuunteli häntä ja teki kuten Jumala pyysi, hänen perheensä oli turvassa ja pelastui.

Minä olen äiti ja mitä kaikkein eniten toivon että minun poikani pelastuisivat, että he saisivat olla turvassa. 

Jumala, anna minun kuunnella Sinua, uskoa Sinuun ja Sinun sanaasi ja tehdä kuten Sinä käsket. Anna minun tottelevaisuuteni ja uskoni olla minulle ja perheelleni vanhurskaudeksi ja anna minun perheeni päästä turvaan, Sinun luoksesi.

Ajatuksia arkkia rakentaessa

Mitä tarkoittaa olla tottelevainen? Mitä uhrauksia sinä olet valmis tekemään totellaksesi Jumalaa? Onko tottelevaisuus enää hyve? Ansaitsevatko auktoriteetit, kuten Jumala, meidän tottelevaisuutemme? Saammeko edes kysyä Jumalalta miksi hän tahtoo meidän tekevän jotakin?

Maailmassa ei satanut kun Nooa aloitti rakentamaan arkkia. Pilviä ei ollut näkyvissä, sadetta ei tullut, tulvasta ei ollut tietoakaan. Mutta Nooa aloitti rakentamaan arkkia, kuten Jumala oli hänelle sanonut.

Silloin Jumala sanoi Nooalle: "Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta lihasta, sillä maa on heidän tähtensä täynnä väkivaltaa; katso, minä hävitän heidät ynnä maan. Tee itsellesi arkki honkapuista, rakenna arkki täyteen kammioita, ja tervaa se sisältä ja ulkoa.
1 Moos 6:13-14

Jumala kertoi Nooalle mitä hän aikoi tehdä ja miksi. Ja sen jälkeen hän kertoi Nooalle mitä hänen tuli tehdä.

Nooa varmasti tiesi minkälainen maailma oli hänen ympärillään, hän eli siinä. Hän varmasti myös tiesi miten ihmiset käyttäytyivät ja mitä Jumala tarkoitti väkivallalla. Oliko hän surullinen heidän puolestaan? Suriko hän sitä tuhoa jonka hän näki ympärillään? Olisiko hän tahtonut pelastaa muitakin?

Raamattu ei kerro meille mitään tästä. Tiedämme vain että Nooa oli uskollinen Jumalalle ja siksi Jumala puhui hänelle ja kertoi mitä hänen tuli tehdä. Ja Nooa totteli Jumalaa ja uskoi mitä Jumala sanoi hänelle.

Ja Nooa teki näin; aivan niin kuin Jumala hänen käski tehdä, niin hän teki.

1 Moos 6:22

Nooa teki aivan niin kuin Jumala hänen käski tehdä. Raamattu kertoo meille kolme kertaa että Nooa totteli Jumalaa ja teki kuten Jumala hänelle sanoi. Kolme kertaa jotta me varmasti uskoisimme että Nooa teki aivan juuri niin kuin Jumala hänelle sanoi eikä valittanut tai kysellyt tai laikotellut tai viivytellyt. Hän teki mitä Jumala sanoi, niinkuin Jumala käski hänen tehdä, sen hän teki.

Minä valitan Jumallalle liiankin usein, purnaan ja kiukuttelen sen tähden että maailma ja oma elämäni ei ole sellainen kuin toivoisin. Säälin ihmisiä ympärilläni ja toivon että voisin tehdä jotakin jotta he muuttuisivat, että he ymmärtäisivät miksi he tarvitsevat Jumalaa. 

Joskus jopa tunnen ymmärtäväni asiat paremmin kuin Jumala ja tietäväni paremmin mitä pitäisi tehdä jotta maailma olisi parempi paikka, erityisesti minulle mutta muillekin ihmisille.

Ja kun minun on aika totella, usein en tottele lainkaan tai teen sen valittaen, protestoiden, ilman todellista luottamusta Jumalaan, vain koska se on mitä minun tulee tehdä. Silti Jumala rakastaa minua ja on kärsivällinen minun kanssani. Hän odottaa että näen omat virheeni ja tajuan että hänen tiensä on parempi ja sitten ottaa minua kädestä kiinni ja ohjaa minut hyvälle polulle.

Miten paljon Jumalan on täytynytkään rakastaa Nooaa! Nooaa joka ei eksynyt muiden mukana syntiin ja väkivaltaan. Nooa joka ei valittanut kun Jumala pyysi häntä tekemään jotakin järjettömältä tuntuvaa. Nooaa joka kuunteli kun Jumala puhui hänelle. Nooaa joka totteli koska Jumala pyysi sitä häneltä.

Jumala, voi kunpa minäkin voisin olla kuin Nooa. Jumala, anna sen olla mahdollista jonakin päivänä. Tänään jos niin tahdot. Anna minun vakuuttua Sinun rakkaudestasi, Sinun auktoriteettisi hyvyydestä ja Sinun valtavasta mahtavuudesta ja oikeudenmukaisuudestasi.

Ajatuksia vedenpaisumuksen äärellä

Kulje yhteydessä Jumalaan. Me ihmiset olemme Jumalan luomistyön mestarinäyte. Jumala loi meidät olemaan yhteydessä häneen.

”...Luodessaan ihmisen Jumala teki hänet kaltaisekseen.”
2 Moos 5:1

Meidät on luotu Jumalan kaltaisiksi. Mitä se tarkoittaa? Mikä tekee meidät Jumalan kaltaiseksi?

Ulkonäkö ei varmaan ole se asia. Jumala on henki, hänellä ei ole ruumista niinkuin meillä. Joten sen täytyy olla jotakin sisäisessä elämässämme. Meidän kykymme rakastaa, kommunikoida, olla yhteydessä toisiin ja luoda uutta. Nämä ovat ajatuksia jotka minulle tulevat ensimmäisenä.

Minä olen myös Jumalan kaltainen koska osaan ajatella ja suunnitella ja minulla on tunteita kuten hänellä. Minä tunnen iloa, riemua, surua, tuskaa, kiukkua, vihaa, turhautumista, surua, ihan kuten Jumala. Me olemme molemmat tuntevia olentoja, minä ja Jumala. Minä olen Jumalan kaltainen.

Siitä voin olla varma että mikään minun tekoni tai kykyni ei tee minusta Jumalan kuvaa ja kaltaista. Jos saan heijastaa täydellistä Aadamia, Jeesusta, elämässäni, tapahtuu se täysin Jumalan armosta ja koska hän on ensin rakastanut minua. Hän on valinnut minut omaksi kuvakseen täällä maan päällä.

Valitettavasti ihmiset joutuivat hukkaan. ”Kun Herra näki, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä ja että heidän ajatuksensa ja pykimyksensä olivat kauttaaltaan pahat, hän katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään.”
1 Moos 6:5-6

Miten pahoja ihmisten on täytynyt olla! Historian aikana ihmiset ovat uhranneet toisiaan väärille jumalille, he ovat polttaneet lapsiaan elävältä uhrina näille jumaluuksille. Ihmiset ovat prostituoineet itseään ja toisiaan, harrastaneet kaikenlaista mahdollista haurautta miesten, naisten, lasten ja jopa eläinten ja esineiden kanssa. Ihmiset ovat tappaneet toisiaan kaikilla mahdollisilla, ja mahdottomilla, tavoilla, kiduttaneet toisiaan, valehdelleet ja varastaneet ja rikkoneet jokaista mahdollista käskyä jonka Jumala on meille antanut. Me olemme tehneet syntiä, ylenpalttisesti rikkoneet Jumalaa vastaa ja meidän syntimme ovat kuin vuoret Jumalan edessä.

Tekivätkö ihmiset ennen vedenpaisumusta jotakin vielä pahempaa? Onko edes olemassa mitään pahempaa kuin mitä ihmiset ovat tehneet toisilleen, eläimille ja tälle maailmalle historiamme aikana? Vai ovatko meidän syntimme aivan yhtä pahat kuin ennen vedenpaisumusta ja Jumala on säästänyt meidät vain koska hän vannoi näin Nooalle?

Minä en osaa vastata. Enkä edes tahdo viettää kauheasti aikaa miettien kaikkia mahdollisia syntejä joilla ihmiset olisivat voineet rikkoa Jumalaa vastaan. Haluan vain kiittää Jumalaa siitä että hänen armonsa riittää ja että sen ansiosta minä saan olla hengissä tänään ja vapaa synnin orjuudesta, hänen poikansa uhrin tähden.