Ajatuksia arkin äärellä

Mikä on tottelevaisuuden hinta? Miten paljon maksaa tottelemattomuus? Osaammeko me valita oikein?

Nooa oli hurskas Jumalan edessä. Hän oli tottelevainen, vanhurskas, oikeutettu Jumalan edessä. Ja koska hän teki mitä Jumala häneltä pyysi, koko hänen perheensä pelastui hänen kanssaan.

Ja Herra sanoi Nooalle: "Mene sinä ja koko perheesi arkkiin, sillä sinut minä olen tässä sukukunnassa havainnut hurskaaksi edessäni.

1 Moos 7:1

Nooa ja hänen perheensä rakensivat arkin ennen kuin taivaalle ilmestyi pilveäkään. Hän kaatoivat puita, tekivät lautoja, sulattivat rautaa tehdäkseen nauloja ja muita tarvittavia metalliosia, etsivät tervaa ja muita tarvikkeita, kuka tietää miten kaukaan. Ja viimein tervasivat laivan tilkitäkseen jokaisen pienenkin reiän joka siinä saattoi olla.

Kaikki tämä ennen kuin ensimmäinen vedenpisarakaan laskeutui pilvistä maan päälle. Nooa ja hänen perheensä sulki itsensä arkkiin eläinlauman kanssa, viikon ennen kuin sade alkoi.

Seitsemän päivän kuluttua minä lähetän maan päälle sateen, jota kestää neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Minä pyyhin pois maan päältä kaikki olennot, jotka olen luonut.» Nooa teki niin kuin Herra oli häntä käskenyt.

1 Moos 7:4-5

Siellä he istuivat. En tiedä oliko arkissa kuuma. Tai miten mukava heidän olonsa siellä oli. Mutta voin kuvitella että kaikki tuntui varsin kummalliselta. Nooan perheellä varmasti oli epäuskon hetkiä. Raamattu ei kerro meille mitä muut ihmiset tekivät mutta voimme hyvin kuvitella heidän reaktionsa.

 ”Täällä me olemme, taivaalla ei ole pilveäkään, kaikki nämä eläimet pitää ruokkia ja sitten karsinat pitää siivota. Kuuntele vain miten ulkona ihmiset nauravat meille. Mitä ihmettä minä teen täällä?”

Nooan arkki oli varmasti aikamoinen turistinähtävyys ja kertomukset siitä miten järjetön hän ja hänen perheensä olivat, levisivät varmasti hyvin laajalle. Miten typerä mies, rakentaa laiva kuivalle maalle, eikä edes lähellekään vettä. Ja tehdä siitä niin suuri. Mitä hän oikein kuvitteli? Ja sitten vielä täyttää se eläimillä ja suostulla perheensä mukanaan. Miten järjetön mies.

Mekin istumme sunnuntaisin arkeissa, pidämme telttakokouksia, kokoonnumme halleihin ja muihin rakennuksiin, evankelioimme toreilla ja kaduilla, tapaamme toisiamme kodeissa ja pienryhmissä. Ja ulkona ihmiset nauravat. Miten järjettömiä me olemmekaan valmistautuessamme ikuisuuteen kun taivaalla ei näy merkkiäkään Jeesuksesta.

Nooa teki niinkuin Herra oli häntä käskenyt. Oliko hänelle hetkiä kun hän epäili? Makasiko hän yöllä heräillä, hikoillen ja täristen, syyttäen itseään siitä että oli merkinnyt koko perheensä mielipuoliksi itsensä mukana ja ehkä tuhonnut heidän koko tulevaisuutensa?

Minä makaan usein öisin hereillä ja epäilen itseäni jatkuvasti. Epäilen olenko oikeasti kuullut lainkaan Jumalan ääntä. Olenko ollenkaan ymmärtänyt mitä hän tahtoo minun tekevän. Olenko sittenkin kuvitellut kaiken aivan itse. Onko mistään mitään hyötyä ja olenko tehnyt kaiken aivan turhaan.

Nooa oli kuudensadan vuoden ikäinen, kun vedenpaisumus tuli. Hän vei poikansa, vaimonsa ja poikiensa vaimot mukanaan arkkiin vedenpaisumukselta turvaan.

1 Moos 7:6-7

Nooa vei perheensä turvaan. Hänen työnsä ja aherruksensa ansiosta, hänen tottelevaisuutensa tähden, koska hän uskoi Jumalaa ja kuunteli häntä ja teki kuten Jumala pyysi, hänen perheensä oli turvassa ja pelastui.

Minä olen äiti ja mitä kaikkein eniten toivon että minun poikani pelastuisivat, että he saisivat olla turvassa. 

Jumala, anna minun kuunnella Sinua, uskoa Sinuun ja Sinun sanaasi ja tehdä kuten Sinä käsket. Anna minun tottelevaisuuteni ja uskoni olla minulle ja perheelleni vanhurskaudeksi ja anna minun perheeni päästä turvaan, Sinun luoksesi.