10+1 kysymystä ulkomailla asuvalle suomalaiselle

Huomasin, että ulkosuomalaisten keskuudessa kiertää haaste erilaisista kysymyksistä uuden kotimaan ja Suomen välillä. Ajattelin, että tartun haasteeseen ja kirjoitan oman versioni omakohtaisesta kokemuksesta Ecuadorissa. Ehkä se auttaa ymmärtämään vähän paremmin minkälaista arki täällä on.

Elämä Ecuadorissa on värikästä, samoin kuin kukat.

1. Mikä on parasta tämän hetkisessä asuinmaassasi?

Tulin Ecuadoriin vuonna 1996, eli en kutsuisi sitä tämän hetkiseksi asuinmaakseni vaan ihan omaksi kodikseni.

Minusta Ecuadorissa parasta ovat maisemat, luonto, ihmiset, kultuuri, ruoka ja vaihtelevuus.

Täällä on neljä erilaista maantieteellistä aluetta jotka ovat vielä jakaantuneet omiksi mikroilmastoiksi ja –biologioiksi. Ihan lyhyen matkan päässä löytyy vuortenhuippuja ja ikijäätikköä, autiomaata, pilvisademetsää, trooppimista ilmastoa ja kaikkea siltä väliltä.

Mikael ja käärme - kuva on otettu muutama vuosi sitten Ecuadorin Amatsonian alueella. Tämä oli hyvin tärkeä asia Mikaelille. Piti löytää oikea boa ja sitten pitää sitä ihan itse sylissä.

Nuo neljä maantieteellistä aluetta ovat Andien vuoristo, Amatsonasin sademetsä, Tyynen valtameren rannikko ja Galapagos-saaret. Jokaisella on oma kulttuurinsa, ruokaperinteensä, eläimistönsä, kasvistonsa ja ilmastonsa, mutta kuten jo aikaisemmin sanoin, ne saattavat vaihdella valtavasti alueen sisällä.

Olen asunut sekä Andeilla, rannikolla että Amatsonian alueella enkä osaa sanoa mikä olisi suosikkini.

Andeilla nautin lumihuippuisista vuorista, kuultavasta ilmasta joka antaa katseen nähdä pitkälle, monien kymmenien kilometrien päähän. Andien alkuperäiskansojen kulttuurit ovat omaperäisiä ja mielenkiintoisia, aina on jotakin uutta opittavaa.

Cotopaxin tulivuori

Laaksoista löytyy lämpöisiä mikroilmastoita, erityisesti nautin lämpimistä ja kuivista ilmastoista.Tai jos haluaa vilpoisempaa tarvitsee vain nousta vähän korkeammalle. Ja näkymät ovat taatusti uskomattoman kauniita. On vaikea valita pidänkö enemmän Cotopaxin tulivuoren luonnonpuiston aroista ja mäntymetsistä vai Zuletan alueen tilkkutäkkipelloista ja intiaanikylistä.

Vuoristossa ruoka on peruna- ja vihannespohjaista. Lihaa käytetään tietenkin mutta suomalaiseen suuhun peruna tuntuu tutulta ja turvalliselta. Monet erilaiset keitot ovat herkullisia ja tuovat makuelämyksiä.

Ecuadorin alkuperäiskansojen edustajia Otavalon käsityötorilla.

Amatsonasin alueella viidakko tulee kotiin vastaan. Luontoa on joka puolella, samoin eläimiä ja kasveja. Kaikki kasvaa valtavasti, rehottaa ja ryöstää itselleen tilaa vaikka väkisin. Kukat, kasvit ja eläimet ovat värikkäitä ja vaativat ihmistä katsomaan.

Amatsoonasin intiaanien kulttuuri on alkuperäistä ja ihmiset ovat suunnattoman anteliaita ja ystävällisiä kun heidän kanssaan pääsee tutuksi. Amatsonasin kichwoilla on mielenkiintoinen, ”hurtti” huumori josta nauttii haluamattaankin.

Minä, Mikael ja oselotti. Viidakko-Kichwa kylässä reissulla.

Elämä viidakossa tapahtuu usein joenrannalla. Jokea pitkin matkustetaan, siitä kalastetaan elantoa ja sen rannalle istutetaan viljelyskasveja. Joet ovat puhtaita ja kirkkaita ja niiden Andeilta tuleva vesi virkistävän vilpoista kuumassa ja kosteassa ilmastossa. Joki kulkee keskellä rehevää viidakkoa, antaa pilkahduksen kasveista ja eläimistä ja ihmisten elämästä ja jatkaa sitten taas eteenpäin.

Motorisoituja kanootteja Puerto Misahuallin luona - viidakkokylän vierellä yhtyvät Misahualli ja Napo joet ja sinne on muodostunut hieno hiekkaranta minne ihmiset tulevat nauttimaan auringosta, lämmöstä ja vilpoisesta vedestä viikonloppuisin.

Ruoka viidakossa on mielenkiintoista ja eksoottista. Hyvää ruokaa löytyy, vaikka banaanikeitto papujen kera, tai valkoista kaakaota chilipippurin kanssa. Mutta monet ruoat ottavat aikaa tottuakseen, kuten isot palmupuun toukat joita syödään raakana tai grillattuna.

Sisareni poika ja tytär vierailulla Ecuadorissa. Poika oli päättänyt tehdä itselleen pelkokerroin haasteita, yksi niistä syödä matoja. Kuten kuvasta näkyy, sisko suhtautui haasteeseen vähintäänkin epäilevästi.

Tyynen valtameren rannikolla ensimmäiseksi silmään osuvat kymmeniä kilometerejä pitkät hiekkarannat joita Ecuadorissa on tuhansittain. Neuvo täällä on, valitse oma rantasi, älä anna muiden valinnan vaikuttaa itseesi, rantoja on jokaiselle tarpeeksi.

Itse nautin Los Frailesin autiudesta, Puerto Lopezin ihmiskihinästä ja niin monesta muusta ihanasta rannasta. Paras tapa nauttia rannikosta on lähteä liikkeelle, bussilla tai omalla autolla, ja pysähdellä matkan varrella useammalla rannalla ja nauttia niiden parhaista puolista. Varmista vain että aikaa on tarpeeksi.

San Lorenzon kylän ranta Manabín provinssissa - Ecuadorissa on satoja kilometrejä hiekkarantaa.

Lisäksi rannikolla voi nauttia mangrovesoiden linnuista, delfiinien ja valaiden katselusta ja uskomattoman hyvästä meriruoasta. Ja jos siirryt syvemmälle, kohti Andeja, huomaat että rannikolla on omat viidakkonsa, aivan yhtä rehevät kuin Amatsonia mutta niissä on omat ekosysteeminsä, kasvinsa ja eläimensä.

Pelikaani Puerto Morron lähellä mangrovesuolla.

2. Entä ikävintä?

On vaikea sanoa mikä täällä on ikävintä. Ecuadorista on tullut jo niin koti että kaikki tuntuu normaalilta. Mutta täytyy mainita korruptio. Sitä vastaan on tehty paljon työtä ja edettykin mutta vieläkin tulee vastaan lahjusten pyytäjiä ja asiat eivät millään etene koska päättäjät on jo ostettu rahalla. Tästä kärsivät tietysti kaikki ihmiset ja se vaikuttaa hyvin monella tavalla. Yksi tavoista on että muista hyötymistä, jopa laittomasti, ei nähdä kauhean pahana kun sitä tekevät kaikki muutkin, jopa poliitikot, tuomarit, lakimiehet ja poliisisi. Toinen ongelma on turvattomuus jota tämä aiheuttaa.

Ecuadorilaiset poliisit järjestivät mielenosoituksen, kaappasivat presidentin ja polttivat renkaita kadulla.

Ecuador on ihana maa ja sitä hyvin kuvaavat kolibrit jotka tulevat meidän puutarhaamme maistelemaan kukkien mettä. Erityisesti he pitävät punaisista kukista ja linnut ovat myös hyvin reviiritietoisia, joten he saapuvat samaan paikkaan etsimään kukkia vuosienkin ajan.

Ensin meillä kävi vain yksi vihreä kolibri, nyt paikalle on saapunut myös pitkäpyrstöinen värikkäämpi yksilö. Niitä on molempia ihana seurata aurinkoisina päivinä kun värit oikein kimaltelevat valossa.

Ecuadorin toinen puoli on että meidän katumme nurkalla on vakituiset huumeidenmyyjät. He ovat veljekset joista toinen aina roikkuun samalla nurkalla etsimässä asiakkaita. Minullekin on tarjottu huumeita ja tämän, ja muun tähän liittyvän turvattomuuden ja rikollisuuden, takia meillä on muurit talon ympärillä ja lapset eivät voi lähteä yksin edes naapurikauppaan.

Taxon kukkia meidän puutarhassamme.

Valitettavasti Ecuadorilla on siis huonotkin puolensa. Tässä yksi kertomus niistä.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa kahdeksi viikkoa ilmaiseksi, mihin matkustaisit?

Jaa, monta paikkaa kiinnostaisi, erityisesti Aasia koska en ole koskaan sielläpäin matkustellut. Luultavasti reissaisin Kiinaan kavereita tapaamaan, mutta muutkin paikat missä on saman alan työntekijöitä kiinnostaisivat.

Kichwa-nainen Zuletan kylästä Pohjois-Ecuadorista.

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudelleen?

Boliviaa olisi mukava nähdä enemmän. Erityisesti haluaisin käydä pitemmällä reissulla Sucressa, se tuntui ihan mahdottoman mukavalta paikalta. Ja suklaakin oli hyvää.

Myös Huaraz Perussa olisi mukava nähdä uudelleen ajan kanssa. Erityisesti Cordillera Blanca vuoret jäivät mieleen.

Huarazin kattoja ja Cordillera Blanca.

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat ulkomailla?

Ruisleipää, erityisesti ruispaloja. Suomalaista sinappia ja juustoa sekä tietenkin suklaata ja salmiakkia. Suomeen kun pääsen on aina lista asioita mitkä pitää saada syötyä. Siihen kuuluu jauhelihaperunamuussi-laatikko punajuurisalaatin kera sekä graavilohi, suomalaiset sipsit dippikastikkeella, kinkku-aurajuusto pitsa, greippilimppari ja moni, moni muu asia. Toisaalta niitä ei tule niin kauhea ikävä täällä ollessa, Ecuadorissa on omat herkut, mutta noita viittä ensimmäistä ikävöi kovastikin.

Torilla - Kichwa-alkuperäiskansaan kuuluva nainen kuorii herneitä.

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

Vaikea sanoa. En varmaan osaisi enää lopullisesti, vaikka koskaanhan ei tiedä mitä elämässä tapahtuu, varsinkaan sitten vanhempana. Mutta luultavimmin jos muuttaisin, niin se olisi tietyksi ajaksi. Joka saattaisi olla vuoden tai parikin. Ehkä sitten kun mies on eläkkeellä ja poika päässyt lukiosta.

Viidakko-Kichwat esittävät perinteisen tanssin Tenassa.

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Ecuadorissa riittää juhlapyhiä. Täällä juhlitaan puun päivää ja opettajan päivää ja sihteerin päivää ja tietysti on valtava määrä erilaisia katolilaisia pyhimyksiä joiden juhlia on ihan jatkuvasti. Maalla on jopa kolme itsenäisyyspäivää. Tämä johtuu siitä että Ecuador ei itsenäistynyt kerralla maana vaan sen kolme suurinta kaupunkia kaikki kaatoivat espanjalaiset omin voimin jonka jälkeen Ecuadorista tuli osa Suur-Kolumbiaa ja vasta myöhemmin oma itsenäinen maansa. Lisäksi jokaisella kaupungilla on omat perustamisjuhlansa. Joten juhlia riittää.

Ingapirgan rauniot - nimestä huolimatta rakennukset ovat ajalta ennen Inkojen saapumista Ecuadoriin. Ne ovat luultavasti kuuntemppeli ja Kañari-alkuperäiskansan rakentamat. Täällä pidetään joka vuosi eri auringonseisauspäivinä perinteisiä juhlia.

On vaikea valita tästä runsaudenpulasta mikä olisi hauskin tai mielenkiintoisin. Täytyy kuitenkin erityisesti mainita Inti Raymi jota juhlitaan samaanaikaan kuin Suomessa juhannusta. Se on täällä kesänpäivänseisauksen juhlapyhä, Inti tarkoittaa aurinkoa jota silloin juhlitaan. Inti Raymia juhlitaan erityisesti Pohjois-Ecuadorissa, Etelä-Ecuadorissa alkuperäiskansoille suurempi juhla on talvipäivänseisaus.

Toros del Pueblo - kylän härkätaistelu. Eri juhlapyhien yhteydessä järjestetään usein kylän härkätaisteluita joissa kukatahansa saa mennä areenalle juoksemaan härkää karkuun. Härkää ei siis vahingoiteta eikä tapeta, vaan härkä vahingoittaa ja tappaa usein areenalle menijöitä.

Ecuadorissa juhlitaan uuden vuoden sijaan Vanhaa Vuotta. Vanha Vuosi on mies, hän voi olla poliitikko tai joku muu tunnettu hahmo, vaikka sarjakuvasankari tai naapuri. Vanha Vuosi on nukke joka tehdään joko paperimassasta, yleensä rannikolla, tai vuoristossa kankaasta ja täytetään rievuista. Paperimassa Vanhat Vuodet ovat tulleet suositummiksi, niitä tehdään ”tehtaissa” rannikolla ja myydään ympäri maata. Voit löytää kadulta vaikka Hämähäkkimiehen Donald Trumpin ja Smurffien viereltä, kaikki ovat suosittuja Vanhoja Vuosia, samoin kuin paikalliset politikot.

Vanha Vuosi -asetelma. Tässä juhlistetaan Espanjan voittoa jalkapallon maailmanmestaruuskisoissa.

Kun vuosi vaihtuu keskiyöllä Vanha Vuosi poltetaan ja hänen mukanaan kaikki vanha. Samalla naisiksi pukeutuneet nuoret miehet kulkevat ympäriinsä ja pyytävät rahaa lapsilleen. He ovat Vanhan Vuoden leskiä jotka nyt jäivät ilman elättäjää ja tarvitsevat sen takia almuja.

Vanhojen Vuosien leskien tanssikilpailu Baezassa.

Latacungan kaupungissa juhlitaan kaupungin perustamisen kunniaksi Mama Negra -juhlia. Niihin kuuluu monia hahmoja joista tunnetuin on Mama Negra. Lisäksi on juhlakulkueita, perinneruokaa, tanssiesityksiä ja muuta juhlahumua.

Yksi Mama Negra juhlien hahmoista.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Minulle muutto oli suhteellisen helppo. Oli nuori ja halusin kokea uusia asioita ja seikkailla, tunsin myös hyvin vahvasti että Jumala kutsui minua lähtemään. Myöskin vanhempani ja sisarukseni olivat täällä.

Ecuadorin kauneutta - Chimborazon tulivuori

Vuosien varrella on ollut monta kulttuurishokkia, asiat jotka olin jo hyväksynyt olivatkin yhtäkkiä hirvittävän vaikeita enkä pystynyt niitä hyväksymään, kuten jatkuva jonossa odottaminen ja turvattomuus.

Ikävä saattaa iskeä minä hetkenä tahansa. Tuntuu surullisena olla täällä kaukana kun rakkaat ovat Suomessa. Nyt tekisi mieli nähdä ruska tai jouluna lunta.

Mikael tekee pipareita erittäin keskittyneenä - kuva on muutaman vuoden takaa.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muualla kuin Suomessa tai nykyisessä asuinmaassasi? 

Oikein hyvin voisin, mutta kaikki on Jumalan käsissä.

Aviomieheni Napoleón chorongo-apinavauva sylissään.

10. Mikä oli vuoden 2017 mieleenjäävin hetki?

Kaksi asiaa, Suomessa vierailu kesällä ja Guatemalan STS (Simply The Story) -jatkokoulutus. Oli ihana nähdä rakkaita ystäviä ja kannattajia Suomessa ja todella toivon että ensi vuonna matka onnistuu poikani kanssa. Guatemalassa taas koin voimakasta Jumalan läsnäoloa ja kutsun tekemään tarinankertomistyötä Ecuadorissa ja Latinalaisessa Amerikassa.

Guatemalan matkasta voit lukea enemmänkin blogistani. Osa 1, Osa 2, Osa 3 ja Osa 4.

Suomessa juhannuksena Koskeloveden rannalla.

+ 1 aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna?

Jos kaikki menee hyvin ja Jumala suo, niin ensi kuussa olen menossa ensimmäistä kertaa elämässäni Galapagos-saarille. Kaiken lisäksi tämä ei edes ole lomamatka vaan Suomen näkövammaistenliitto on tulossa vierailulle tarkistamaan yhteisen hankkeensa Ecuadorin näkövammaisten kanssa ja samalla käymme tarkastamassa Galapagos-saarten näkövammaisten tilannetta. Ihmisten siis, ei kilpikonnien ;)

Galapagos-kilpikonna Quiton eläintarhassa.

Toinen mahdollinen matka on marraskuussa. Minut on kutsuttu toiselle STS-jatkokurssille Meksikoon. Tavoitteenani on kouluttautua STS-kouluttajaksi. Koulutus järjestetään Cuernavacassa joka on Morellon osavaltiossa. Morelo vahingoittui kaikkein pahiten viimeisimmässä maanjäristyksessä ja Cuernavacassakin on useita koteja ja rakennuksia sortunut. Moni asia riippuu Jumalasta, matkani rahoituksen lisäksi.

Taksit ja kuskit Ecuadorissa - erilainen työmuoto

Taksit ja taksikuskit ovat osa Ecuadorissa elämistä. Täällä minimimaksu on 1,50 USD ja sillä pääsee varsin pitkälle kaupungin sisällä, tietysti riippuen liikenteestä. Mielenkiintoisena piirteenä, taksit ovat täällä aina keltaisia, ainakin lailliset taksit.

Yleensä kokemukseni ovat olleet hyvin positiivisia. Ecuadorilainen taksikuski haluaa keskustella asiakkaansa kanssa. Puheenaiheet vaihtelevat säästä politiikkaan ja välillä hyvinkin henkilökohtaisiin asioihin. Useimmiten minulta kysytään mistä olen kotoisin ja miksi olen saapunut Ecuadoriin ja/tai mitä täällä teen. Se on monesti hyvä avaus todistamiseen. Siitä on helppo tehdä vastakysymys, saanko kertoa sinulle tarinan ja sitten aloittaa keskustelu Raamatun tarinan pohjalta.

Joihinkin kuskeihin minulla on jo pitempiaikainen ystävyyssuhde. Käytän samaa taksifirmaa aina sairaalalla käydessäni ja kuskit olivat jo ehtineet huolestua kun minua ei näkynyt pitkään. Kun kerroin heille olleeni Suomessa muistivat he minun ennen matkaani tosiaan maininneet että lähtisin tapaamaan perhettä ja ystäviä synnyinmaahani.

Sitten sain kuulla laihtuneeni lisää ja yhteenvedon Quiton ja maan poliittisesta tilanteesta sekä säästä. Sairaalalle päästyäni toivottelimme vielä kuskin kanssa toisillemme hyvää päivää ja toistelimme miten mukava oli nähdä pitkästä aikaa ja siunasimme toisiamme.

Jännittävin kyyti täällä Quitossa ehkä oli Pacto-kirkon seurakuntatyöntekijäkoulutuksesta kotiin palatessani. Kuultuaan minun olevan lähetystyöntekijä kuskiin alkoi kertoa tulleensa vasta vankilassa uskoon. Kävi ilmi että hänet oli alle puoli vuotta päästetty vankilasta vapaaksi hyvän käytöksen tähden ja vain kaksi kuukautta sitten hän oli joutua takaisin rikottuaan ehdonalaistaan. 

Kuski kertoi taistelevansa alkoholi- ja huumeriippuvuutta vastaan. Hän oli jäänyt kiinni poliisin ratsiassa laittoman aseen hallussapidosta. Hyvä puoli asiassa oli ettei poliisi koskaan saanut selville että hän oli käyttänyt kyseistä asetta ryöstääkseen asiakkaitaan. 

Täytyy sanoa että oli järkytys kuulla istuvansa rikollisen kyydissä joka oli tavannut ryöstää juuri asiakkaitaan. Kun hän huomasi järkytyksenä, mies kiirehti nopeasti sanomaan että poliisi oli takavarikoinut aseen eikä hän enää kulkenut aseiden kanssa, se olisi rikkonut myös hänen ehdonalaisuutensa sääntöjä vastaan. 

Vankilassa hän oli kuullut siellä käyvien evankelikaalisen seurakunnan edustajien todistusta ja tullut uskoon. Jumala oli tehnyt vaikutuksen nuoreen mieheen, samoin hänen muuttava voimansa. Mutta vankilasta ulospäästyä vanhoista tavoista ja ystävistä erossa pysyminen ei ollutkaan niin helppoa.

Siksi vain kolmen kuukauden jälkeen vapautuksestaan poliisi oli löytänyt hänet kadulta vanhan kaveriporukan keskeltä alkoholin ja huumeiden vaikutuksen alaisena. Hänen lapsensa äiti oli rukoillut poliisia antamaan vielä yhden mahdollisuuden ja luvannut vahtia ettei laukeamista uudelleen tapahtuisi.

Miehelle uskoontulo oli selkeästi tärkeä tapahtuma ja vaikka hän välillä sortuikin kehumaan sitä miten kova jätkä oli ennen ollut ja miten vielä kovempien jätkien, ja rikollisten, seurassa hän oli elämänsä viettänyt, oli kuitenkin tarinan juonena se että Jumala oli muuttanut hänen elämänsä. Ja hän tahtoi nyt tämän muutoksen pysyväksi.

Tämä taksikuski pyysi monta kertaa minua muistamaan itseään ja rukoilemaan puolestaan. Tahto seurata Jumalaa oli kova mutta kiusaukset tuntuivat välillä ylipääsemättömiltä. Muistakaa tekin häntä, ja muita taksikuskeja täällä, rukouksissanne.

Kuvien taksit ja niiden kuskit eivät millään tavalla liity blogipostaukseen.

Epäonnistuminenkin On Onnistumista Oppimisessa - STS Guatemala - Osa 4

Perjantaina 04.08. koulutuksen alkaessa olin myökky ylirasittuneita hermoja. Minun oli tarkoitus kertoa neljä eri tarinaa, kaikki ulkoa, ilman minkäänlaisia muistiapuja. Olin aivan varma etten millään onnistuisi. Ja yksi suuria hämmästyksenaiheitani oli että Jumala tuntui puhuvan minulle siitä että minun oli opittava epäonnistumaan.

Minä kerron tarinaa Johanneksen evankeliumin yhdeksännestä luvusta.

 Ajatus epäonnistumisesta ei tuntunut mitenkään mukavalta. Ensinnäkin koska ei ole mukava epäonnistua, varsinkaan toisten edessä. Toisekseen koska minun ei tarvinnut maksaa ravitsemuksesta tai majoituksesta lainkaan, koska osallistuin koulutukseen kouluttajien avustajana. Joten tunsin että minun oli annettava jotain vastinetta heidän sijoitukselleen.

Jumala antoi rauhan kun oli minun vuoroni kertoa tarina, vaikka ensi alkuun tuntuikin etten millään pystyisi sitä tekemään.

Kauhun keskellä perjantai-ilta meni ohi. En oikein tajunnut yhtään mitään siitä mitä muut puhuivat koska jännitin omia osuuksiani niin paljon. Ihmeellisesti kun oma vuoroni tuli, Jumala kantoi ja tarinat vain luistivat minusta välittämättä. Sain jopa onnitteluja siitä miten hyvin meni.

Alex ja Luis, STS apulaiskouluttajat USAsta ja Costa Ricasta, näyttävät esimerkkejä erilaisista tunteista ja reaktioista.

 Majoitukseemme palattuamme Angelica, STSn lähetystyöntekijä Meksikossa, onnitteli minua vielä ennen nukkumaanmenoa ja sanoi että nyt ei tarvitse enää jännittää. Olin jo hänelle kertonut hermoistani ja koko tiimi oli rukoillut niiden puolesta. Valitettavasti totesin hänelle etten hermoile enää perjantain puolesta, nyt minua jännittää miten lauantai menee.

Alex ja Luis, STS apulaiskouluttajat USAsta ja Costa Ricasta, näyttävät esimerkkejä erilaisista tunteista ja reaktioista.

Lauantai-aamuna heräsin ehkä vielä hermostuneempana. Yritin vakuuttaa itselleni että kaikki menee hyvin, mutta minun oli vielä kerrottava yksi tarina, joka oli kaikkein pisin ja vaikein. Ja lisäksi minun olisi vedettävä yhtä ryhmää jossa kouluttaisin tulevia tarinankertojia.

Alex ja Luis, STS apulaiskouluttajat USAsta ja Costa Ricasta, näyttävät esimerkkejä erilaisista tunteista ja reaktioista.

Taas kerran muiden kertomukset ja ohjeet menivät ohi korvieni kun vain hermoilin omaa vuoroani. Tarina meni hyvin, mutta kun oli vuoro vetää tiimityötä tuntui että kaikki epäonnistui ja epäonnistumisetkin epäonnistuivat. Ensinnäkin tiimini tuli yksi mies myöhässä, hän ei ollut lainkaan mukana perjantai-illan ja lauantai-aamun koulutuksissa, eikä siis tiennyt menetelmästä yhtään mitään. Toiseksi ryhmäni kaksi muuta nuorta miestä olivat uskomattoman ujoja, lattareiksi täysin epäsosiaalisia ja he puhuivatkin niin hiljaisella äänellä että jouduin pyytämään vähän väliä että he toistaisivat uudelleen mitä he olivat sanoneet.

Angelina, filippiniläis-USAlainen lähetystyöntekijä Meksikossa, kertoo Raamatun tarinaa kirkon autotallissa jonne jouduimme peruskurssin toisen viikonlopun launtaiaamuna tilanpuutteen vuoksi.

 Ryhmätyön ideana oli että ryhmän jäsenet kaikki kertoisivat vuorollaan Raamatun tarinan toiselle ryhmälle. Ensimmäiseksi ilmoittautui Odilio, joka oli siis tullut myöhässä eikä tiennyt mitä hänen oli tarkoitus tehdä. Hän ei oppinut Raamatun tarinaa ulkoa vaan luki sen Raamatusta ja sitten hän unohti mitä seuraavaksi oli tarkoitus tehdä ja minun piti toistaa hänelle ohjeita jatkuvasti ja keskeyttää hänet kun hän alkoi puhua aivan muista asioista.

Angelina, filippiniläis-USAlainen lähetystyöntekijä Meksikossa, kertoo Raamatun tarinaa kirkon autotallissa jonne jouduimme peruskurssin toisen viikonlopun launtaiaamuna tilanpuutteen vuoksi.

Käytyämme ryhmässä läpi toisen kertomuksen, kumpikaan ujoista pojista ei olisi tahtonut millään kertoa sitä toiselle ryhmälle. Tarina oli kertomus siitä miten Pietari ja Johannes paransivat ramman miehen Apostolien tekojen kolmannesta luvusta. Viimein toinen pojista, joka oli itse ollut auto-onnettomuudessa ja käveli vieläkin kainalosauvojen avulla, tunsi että kertomus kosketti häntä henkilökohtaisesti ja päätti yrittää. Valitettavasti hän ei muistanut kertomusta ulkoa ja unohti miten keskustelua sen jälkeen piti johtaa. 

Kun kävimme hänen kanssaan läpi hänen kokemustaan jälkeenpäin hänen kasvonsa kuitenkin loistivat ja hän kertoi minulle haluavansa jatkaa Raamatun kertomusten jakamista. Tarinalla oli ollut niin suuri henkilökohtainen merkitys hänelle.

Angelina, filippiniläis-USAlainen lähetystyöntekijä Meksikossa, kertoo Raamatun tarinaa kirkon autotallissa jonne jouduimme peruskurssin toisen viikonlopun launtaiaamuna tilanpuutteen vuoksi.

Huolimatta tästä lähdin lauantai-iltana hyvin väsyneenä ja masentuneena kohti asumispaikkaamme. Olin sinä päivänä totisesti saanut aikamoisen koulutuksen epäonnistumisesta. Mutta ihmeellisintä on että vaikka minä epäonnistuin totaalisesti, Jumala oli silti voitollinen koko ajan.

Mauricio (vihreässä paidassa) Hondurasista opastaa Fernandoa löytämänsä aarteen luoksi. Tämä on yksi STS-kertomuksista joilla kuvataan miten menetelmä toimii.

 Sunnuntaina edellisiltainen poika ei enää palannut. Hänen jalkansa oli turvonnut kokopäiväisen istumisen tuloksena ja lääkäri oli määrännyt hänet vuodelepoon. Tiimissäni oli siis enää Odilio, joka taas kerran onnistui myöhästymään, ja koko ryhmän kaikkein hiljaisin poika, Fernando.

Mauricio (vihreässä paidassa) Hondurasista opastaa Fernandoa löytämänsä aarteen luoksi. Tämä on yksi STS-kertomuksista joilla kuvataan miten menetelmä toimii.

Kävimme yhdessä viikonlopun viimeisen Raamatunkertomuksen läpi ja sitten kysyin Fernandolta haluaisiko hän jakaa sen toiselle ryhmälle. Koska muita vaihtoehtoja ei ollut. Hän oli hyvin epäileväinen alkuun mutta päätti yrittää lopulta. Opettelimme yhdessä läpi kertomusta, siihen liittyviä ilmeitä ja liikkeitä ja keskustelun vetämistä toisessa ryhmässä.

Angelina ja Alex selittävät tarinan valmistamisen ja kertomisen eroja.

Tuntui että rämmimme suolla, mistään ei tullut mitään. Lähetin vain välillä tekstiviestejä taivaaseen apua huutaen. Minä en tähän pysty, tee Sinä.

Ennen tarinan kertomista toisessa ryhmässä meillä oli pieni tauko jolloin ehdin rukoilla ja viedä asian Jumalan eteen. Minä olin valmis jatkamaan epäonnistumisen opettelua. Toivoin vain ettei Fernandon tarvitsisi epäonnistua yhdessä minun kanssani.

Kurssin pääkouluttaja Bryan Irlannista piti esimerkin viidenminuutin tarinasta. Miten voit kertoa Raamatun tarinan viidessä minuutissa ja tehdä merkityksellisiä kysymyksiä ja löytää aarteita siitä.

Kun oli aika lähteä toiseen ryhmään, Fernandoa ei näkynyt missään. Olin jo aivan varma että hän oli karannut paikalta kun hän myöhässä ilmestyi vakavan näköisenä pihalta. Menimme meille kuuluvaan ryhmään ja rukouksen aikana hän luki vielä kerran kertomuksensa läpi Raamatusta, yrittäen muistaa sen kokonaan.

Hermot pettivät valitettavasti Fernandon ja hän ei muistanut tarinaa vaan jouduin sen useamman kerran hänelle muistuttamaan. 

Tarina ei ollut helppo, se oli kertomus siitä miten Saul menetti kuninkuutensa 1 Samuelin kirjasta. Sitten kesken keskustelun johtamisen jotakin tapahtui ja Fernando alkoi oikeasti johtaa keskustelua. Minä istuin penkissäni hiljaa ja näin vain miten Raamatun tarina kosketti ihmisiä, ryhmän jäsenet, kaksi keski-ikäistä naista, alkoivat jakaa omia kokemuksiaan siitä miten he olivat kapinoineet ylpeydessään Jumalaa vastaan.

Yksi ryhmistä dramatisoi sokean Bartimeuksen tarinan. STS-menetelmä toimii myös draaman tukena.

 Sitten tapahtui ihme, isäntäperheen keskimmäinen tytär Rocío oli ryhmässämme. Koko koulutuksen ajan hän oli istunut paikallaan käsivarret ristissä ja silmiään pyöritellen. Nyt Fernandon kysyessä häneltä oliko hänellä samanlaisia kokemuksia Rocío istuutui kunnolla tuolilleen ja alkoi kertoa siitä miten hän oli kapinoinut Jumalaa vastaan kun hänen äitinsä oli sairastunut syöpään vähän yli vuosi sitten. Ja miten hän oli kapinoinut vanhempiaan vastaan ja ollut ylpeä vaikka oli tiennyt että se on väärin, vielä kun Jumala oli parantanut hänen äitinsä syövästä. Ja miten hänen oli aika päästää irti siitä kapinasta ja ylpeydestä joka aiheutti sen.

Minun ryhmäni dramatisoi tarinan leskestä ja öljyastioista. Kommenttina oli ettei koskaan ole ollut yhtä onnellisen ja nauravan näköisiä tulevia orjia.

Koulutuksen loputtua kuulin että Fernando oli mennyt tauolla ulos soittaakseen isälleen joka asui toisella paikkakunnalla. Hän oli itse sydämessään kapinoinut isäänsä vastaan joka oli jättänyt perheensä ja muuttanut muualle. Fernando oli vastuussa äidistään ja siskoistaan ja oli perheessä ainoa joka oli töissä ja ansaitsi rahaa. Meidän käydessämme läpi Raamatun kertomusta Saulista hän oli tuntenut että Jumala kutsui häntä tilille hänen ylpeydestään ja asenteestaan isäänsä kohtaan. Siksi hän soitti isälleen sopiakseen asiat ja he olivat molemmat puhelinsoiton aikana pyytäneet toisiltaan anteeksi.

Jumala on uskollinen, Hän pitää sanansa.

STS Guatemalan peruskurssin ja jatkokurssin (malkein kaikki) osallistujat yhteiskuvassa.

Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, yhteyteen.

1 Korinttilaisille 1:9

Taisteluja ja Vastoinkäymisiä - STS matka Guatemalaan - Osa 3

STS koulutukseen lähtö tuntui kotona mahdottomalle. Kävimme pojan kanssa ennen sitä psykologilla ja psykiatrilla, mies oli kiukkuinen siitä että olisin lähdössä pois heti sen jälkeen kun olin vasta palannut Suomesta. Samalla Jumala puhui sydämelleni että Hänellä oli asiat hoidossa. Minun piti jättää ne Hänen käteensä ja luottaa.

Jatkokoulutuksessa - kuvassa edessä sinisessä paidassa mam-kansaan kuuluva pastori Abel, hänen vasemmalla puolellaan Rosy El Salvadorista, Rosyn takana Elizabeth, isäntäperheemme ensimmäinen tytär. Pöydän toisella puolella pastoriopiskelija, mam-kansaan kuuluva Orbin ja oikealla puolella Angelina, filippiiniläis-usalainen lähetystyöntekijä Meksikossa.

Minun poissaollessani poika sai lisää isä-aikaa ja heidän suhteensa selkeästi on syventynyt ja kasvanut. Samoin pojan luottamus isää kohtaan ja siihen että isä todella rakastaa häntä ja välittää hänestä.

Jatkokurssi pidettiin isäntäperheen autotallissa. Lattia oli kalteva joten sai pelätä kaatuuko tuoli selälleen jos istui matalammalla puolella pöytää. Kuvassa vasemmalla Mauricio, ihana veljemme Hondurasista, pöydän päässä Angelina, hänen oikealla puolellaan Elizabeth, Elizabethin oikealla puolella Rosy ja oikealla musta lippis päässään meidän isäntämme Mario.

Avio-ongelmiin sain selkeän sanan Jumalalta, Hän toi meidät uudelleen yhteen ja Hänen tarkoituksensa on että olemme yhdessä. Minun pitää vain luottaa, mikä on minulle kaikkein vaikeinta tässä maailmassa. Mutta itse olen rukoillut että voisin antaa koko elämäni täydellisesti Jumalalle ja luottaa Häneen kaikessa.

Kurssimme johtaja, irlantilainen Bryan, ohjeistaa miten kertoa Raamatun kertomuksia. Vaaleanpunaisessa paidassa vasemmalla Mauricio, edessä usalainen Alex joka on ollut lähetystyössä Ecuadorissa.

Minä en ollut ainoa jolle kurssille tulo tai siellä olo oli vaikeaa. Kurssimme johtaja, irlantilainen Bryan, sairastui malariaan ja oireet puhkesivat kurssin aikana. Hän oli ennen Guatemalan kurssia käynyt Etelä-Afrikassa pitämässä STS-peruskurssin ja ilmeisesti saanut sieltä taudin.  Lisäksi hänellä oli vatsaoireita ja hän joutui syömään useampaa lääkettä kurssin aikana.

Onneksi Bryan sai paikalliselta lääkäriltä lääkkeet jotka selkeästi kohensivat hänen kuntoaan jo muutamassa päivässä. 

Bryan malaria-kuumepiikin valloissa.

Kun hän oli parantunut aloimme me muut sitten sairastua, ilmestyi erilaisia flunssia, päänsärkyjä ja itselleni alkoi oireilla vanha niskavamma jonka ansiosta niskanikama painaa hermoa. Lopulta se meni niin pahaksi että oikean puolen kädestä ja jalasta alkoi kadota tuntoaisti ja ne olivat kuin nukuksissa.

Päivät olivat pitkiä eikä millään jaksanut istua koko aikaa. Tässä kuvassa vasemmalla hondurasilainen Nilda, aivan ihana sisar josta jäi monta ihanaa muistoa. Hänen vierellään punaisessa hameessa Rosy, pöydän takana seisoo Angelina. Kuvassa edessä oikealla vihreässä paidassa Costa Ricasta kotoisin oleva Luis ja pöydän päässä istuu Elizabeth.

Koko kurssin ajan taistelimme ongelmallista kommunikaatiota vastaan. Jotenkin tieto ei ollut mennyt perille tai se oli vääristynyt matkan aikana ja kurssin alkamis- ja loppumisajoissa oli sekaannuksia. Samoin kuin päivämäärissä, keston pituudessa, jne.

Vasemmalla istuva isäntämme Mario kertoi Raamatun tarinen, hänen mentorinaan toimi Mauricio joka puolestaan saa mentorointiohjeita Bryanilta.

Kurssin aikana tapahtui myös kaikkein surullisin taistelu. Yksi hondurasilaisista sai uutisen kotoaan että hänen neljätoistavuotias pikkusisarensa oli raiskattu sähkökatkoksen aikana heidän kotikaupungissaan. Edwin joutui viimein matkustamaan kotiin ja jättämään kurssin kesken voidakseen auttaa sisartaan ja äitiään ja hoitaakseen tyttäriään joista hänen äitinsä oli huolehtinut, jotta hänen vaimonsa voisi käydä töissä.

Minä ja isäntäperheen keskimmäinen tytär Rocío.

Taistelu ei ole yksinkertaista ja se voi olla hyvin tuskallista. Meidän tulee kuitenkin muistaa että lopulta se on jo voitettu. Kukaan ei voi voittaa meitä jos olemme Herrassa, eikä kukaan ole suurempi tai voimakkaampi kuin meidän Jumalamme.

Takana valkoisessa paidassa isäntämme Mario. Isäntäperhe piti meistä loistavaa huolta ja osoitti anteliaisuutta kaikessa. Keskellä Bryan ja oikealla hänen vaimonsa Ami, eli Amarylis.

Minulle ehkä vaikeimpia olivat yöt. Meitä oli samassa huoneessa neljä naista. Yöllä oli aina melua, joko ulkoa tai sitten samasta huoneesta tai muualtapäin taloa. Jos nukuin jalat ikkunaan päin, niillä oli kylmä mutta muuten oli kuuma. Jos nukuin pää ikkunaan päin, lämpötila tuntui mukavalta mutta niskakipu paheni.

Elizabeth harjoittelee Raamatun tarinan kertomista pienryhmässään. Häntä kuuntelevat Alex, Nilda ja Luis.

Tai oikeastaan kaikkein vaikeimpia olivat aamut. Minä en ole aamuihminen, jokainen joka tuntee minut tietää sen. Ja nyt piti herätä kuudelta tai aikaisemmin, seistä jonossa vessan edessä että pääsisi pesemään hampaat ja suihkuun. Viimein aloin käydä illalla ennen nukkumaan menoa suihkussa, joka luultavasti aiheutti niskaongelmat. Mutta samalla se myös hepotti nukkumista, koska oli viileämpi olo eikä tarvinnut nousta aamulla niin aikaiseen.

Rocío harjoittelee Raamatun tarinan kertomista. Häntä kuuntelevat Bryan, Mauricio ja yksi peruskurssilainen.

Mutta ihmeellisesti Jumalan armo kantoi kaiken tämän keskellä. Kestin aamuherätykset ja nukuin kaiken keskellä ja sain levättyä. Kun alkoi tuntua sille että tarvitsin edes hetken omaa aikaa, huone olikin sopivasti tyhjänä tai sain puikahdettua pihalle jonnekin missä pystyin olemaan yksin. Ja muiden jatkuva seura ei tuntunut niin pahalta kuin kuvittelin. Oli mukava olla siskojen ja veljien seurassa. Ja kun oikein paha koti-ikävä iski sain Minnyn (isäntäperheen chihuahan pennun) syliin tai Abigail (isäntäperheen nuorin tytär) tuli viereen. 

Minä ja Abi, eli Abigail. Isäntäperheen nuorin tytär.

Yksi parhaista hetkistä koko koulutuksessa oli kun olin keskittynyt lukemaan kirjaa iPadiltä ja Rocío (isäntäperheen keskimmäinen tytär) tuli yllättäen halaamaan minua ja kuiskasi korvaani: Minä sitten rakastan sinua niin paljon.

Abigail leikkii Minnyn, chihuahua pennun, kanssa.

31 Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?

32 Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?

33 Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.

34 Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.

35 Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?

36 Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina".

37 Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.

38 Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,

39 ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Roomalaisille 8:31-39