Aito elämä

 

Jeesus sanoo: ”Tule ja seuraa minua!” 

Monien vuosien ajan tunsin vähän häpeää tunnustaa että olen uskovainen. Kasvoin uskovaisessa perheessä ja minua kiusattiin koulussa sen takia ja sain kokea että en kuulu porukkaan koska olen uskis ja erilainen. Uskontunnustamisen mielikuvaksi tuli hylätyksi joutuminen ja ulkopuolisuuden kokemus. Toisaalta seurakunnassa ja erityisesti nuortentoiminnassa sain tuntea kuuluvani ja kokemuksen Jumalan rakkaudesta minua kohtaan olivat hyvin voimakkaat ja lapsuudesta lähtien ja tein itse uskonpäätöksen ja kävin kasteella. Mutta silti uskon tunnustaminen uusille ihmisille oli vaikeaa, aina oli pelko että joudunko taas porukan ulkopuolelle, hylätäänkö minut, kelpaanko uskovana muille.

Viimein aikuisena koin yhä vahvemmin että Jeesus kutsuu minua seuraamaan itseään ja siihen kuuluu se että tunnustan myös suullani häntä seuraavani. Elämänmallini ei ollut ristiriitainen uskon ja Jeesuksen seuraamisen kanssa, ainakaan ulkoisesti, sydämessä löytyi kyllä paljon syntiä ja löytyy valitettavasti vieläkin. Mutta tahdoin myös uskaltaa näyttää ja kertoa että olen uskova, olen kristuksen seuraaja, tämä on minun identiteettini.

 Joten tein päätöksen että kaikkein helpointa on kun sen saa kerralla pois sydämeltä. Eli elää sillä tavalla ja puhua sillä tavalla että kukaan ei voi erehtyä ja ettei minun uskoni tule myöhemmin yllätyksenä. Minulle tämä tarkoitti sitä että aloin esittelyn yhteydessä etsiä mahdollisuuksia kertoa toisille olevani uskossa. En sanonut sitä heti ensimmäisessä lauseessa, tyyliin; Hei, olen Joanna Sormunen, olen uskossa/uudestisyntynyt uskovainen. Mutta se tarkoitti sitä että etsin heti ensimmäisessä keskustelussa mahdollisuuden jossa voisin kertoa olevani uskossa.

Tässä vaiheessa olin asunut Ecuadorissa jo useamman vuoden ja tämä oli varsin helppoa tehdä. Ihmiset kyselevät täällä uusilta ihmisiltä paljon asioita ja koska olen ulkomaalainen minulta kysellään vielä enemmän. Halutaan tietää mistä olen kotoisin ja miksi olen Ecuadorissa ja mitä teen. Näihin kysymyksiin vastatessa oli helppo sujauttaa väliin että, olen muuten uskossa ja uudestisyntynyt uskovat ja uskon ihan oikeasti Jeesukseen.

Alkuun se sai aikaan hermostuneen hiljaisuuden koska itse koin asian niin vaikeaksi ja toin sen esille niin tössyttämällä. Mutta vähitellen uskosta puhuminen alkoi tulla luonnollisemmaksi. Varsinkin kun näin että jotkut ihmiset eivät siitä pitäneet, toiset loukkaantuivat asiasta puhumisesta, jotkut totesivat että heille se oli ihan sama, toiset taas innostuivat että niin ovat hekin ja sitten jotkut halusivat puhua asiasta enemmän ja kuulla miksi olen uskossa.

 Mikään ei lopulta muuttunut, muuta kuin kaikki. Minä elin nyt ulkoisesti sitä mitä sisälläni oli ja se vapautti minut elämään myös sisintä elämääni todeksi. Ja se että minä leimauduin avoimesti Jeesuksen seuraajaksi rokaisi ihmisiä etsimään minua tehdäkseen kysymyksiä. Välillä se sai myös joitakin välttämään minua kokonaan ja kieltätymään olemasta tekemisissä minun kanssani. Mutta koskaan kaikki ihmiset eivät ole kanssasi yhtä mieltä ja pidä sinusta, teit mitä tahansa. Aikuisena ihmisenä tiesin ja ymmärsin sen ja pystyin hyväksymään että kaikki eivät aina tahtoisi olla minun ystäviäni.

Lapsuudesta lähtien olen käynyt seurakunnassa ja lukenut Raamattua ja saanut opetusta siitä että minun tulee seurata Jeesusta ja yrittää olla hänen kaltaisensa, muuttaa yhä enemmän Jeesuksen kaltaiseksi. Lapsena se tarkoitti sitä että kävin seurakunnassa ja olin kiltti. Nuorena aloin ymmärtää että se tarkoitti yhä enemmän valintojani, sitä kuka olen, mitä teen, miten käytän aikaani ja kohtelen toisia ihmisiä.

Useimmiten se oli omaa yrittämistäni. Aikuistumiseen on liittynyt se että olen aloittanut ymmärtämään armoa ja sitä että Jeesus rakastaa minua tällaisena ja että Pyhä Henki muuttaa minua. Yksi tärkeä ymmärrys oli että muuttuakseni Jeesuksen kaltaiseksi minun on vietettävä aikaa hänen kanssaan. Ei vain seurakunnassa vaan kotona ja elämässäni yleensäkin, lukemalla Raamattua ja rukoilemalla.

Varsin vaikeassa elämänvaiheessani aloitin lukemaan Raamattua läpi vuodessa. Totesin että onhan niitä Raamatun eri kirjoja tullut luettua mutta en ole sitä koskaan lukenut läpi, kannesta kanteen, tarkoituksella. Alkuun lukiessani huomisin että Raamatussa oli kohtia joita en ollut koskaan aikaisemmin huomannut ja ne tuntuivat aivan uusilta ja oudoilta. Tämä rohkaisi lukemaan yhä enemmän ja pohtimaan Jumalan sanaa ja mitä se merkitsee meille. Parin vuoden jälkeen alkoi vastaan tulla tuttuja kohtia, muistoja siitä miltä oli tuntunut kun luin sen edellisen kerran ja jopa tunne että minähän tunnen jo tämän kaikki, ehkä jopa ajatus että onko tällä Raamatulla mitään uutta sanottavaa minulle.

Rukouksessa kysyin tätä Jumalalta ja sain häneltä näyn. Siinä seisoin valtavan meren äärellä. Itse olin astunut jo mereen ja laineet löivät hiemän nilkkojeni yli. Saatoin tuntea meren kosteuden, suolaisuuden ja lämmön ja jopa nähdä aavan edessäni. Sitten Jumala vei minua syvemmälle, ensin vesi oli vähän syvempää ja viimein ylettyi jopa pääni yli ja sitten se syveni yhtäkkiä valtavasti ja saatoin tuntea ympärilläni äärettömyyden. Vettä riitti päälläni, takanani, allani, edessäni ja sivuillani ja se oli täynnä elämää ja ihmeitä ja minulla ei ollut edes kykyä ymmärtää miten syvä, korkea, pitkä ja laaja se oli, se vain jatkui äärettömyyksiin joka suuntaan.

Samalla sain tunteen että Jumala sanoi minulle: Tällainen minä olen. Minulla ei ole loppua. Koskaan et voi ymmärtää minua täysin tai oppia kaikkea. 

Tunnen että tämä koskee sekä Jumalaa itseään, hänen rakkauttaan että hänen sanaansa. Jumala on aina enemmän kuin mitä me voimme ymmärtää, tuntea tai käsittää. Aina löytyy enemmän ja koskaan Jumala ei toista itseään, ei käy tylsäksi tai käy vanhaksi. Jumala on aina ajankohtainen, aina mysteerillinen, aina rakastava ja mielenkiintoinen.

Samalla olen myös alkanut ymmärtää että kärsimys ja vaikeudet ovat lahja koska niiden kautta Jumala muuttaa meitä enemmän hänen kaltaisekseen. Meidän saviruukkumme ohenee ja kuluu ja sen läpi kuultaa Jeesuksen valtava aarre ja valo. Meitä puhdistetaan ja täytetään kullalla Jumalan käsissä, vähitellen.

Minulla on etuoikeus elää Kristuksen omana. Hänessä olen täysin vapaa, hänessä olen oppinut mitä on rakkaus koska hän on rakastanut minua ensin ja hänessä voin olla onnellinen ja löytää täydellisen onnen ja ilon jotka ovat Jumalassa.

 Paljon minulta puuttuu vielä. Täällä maan päällä emme koskaan ole täydellisiä. Voimme vain kilvoitella täydellisyyttä kohti, yrittäen saavuttaa lopullisen palkinnon, pitäen katseemme Kristuksessa, Jumalassa Kaikkivaltiaassa.

Tavoitteeni on edelleen sama kuin lapsuudessani. Tulla yhä enemmän Kristyksen kaltaiseksi. Rakastaa kuten Jeesus rakasti meitä. Antaa elämäni joka päivä hänen edestään ja muiden edestä. Nauttia ja iloita Pyhän Hengen läheisyydestä ja työstä elämässäni. Kunnioittaa ja palvoa Jumalaa joka päivä, jokaisella teollani ja ajatuksellani, koko sydämestäni, mielestäni ja sielustani. Ja tuoda Jumalan rakkautta muille ihmisille. Julistaa hänen pyhyyttään ja rakkauttaan kaikille jotka tapaan ja opettaa niitä jotka Jumala tuo elämääni tuntemaan hänet yhä paremmin.

Ennen kaikkea tahdon elää aidosti.