Jeesuksen seuraaminen on itsensä kieltämistä ja ristinsä ottamista

Omassa elämässäni olen saanut olla turvassa vainoista. Minua ei ole uhattu tappaa uskoni tähden, en ole menettänyt työpaikkaani tai joutunut vangituksi. Olen saanut kulkea ihmisten rinnalla joilla näin on käynyt. Ja olen saanut kunnian kokea pilkkaa ja häpeää Jeesuksen nimen tähden sekä nälkää, kipua, väsymystä ja pettymyksiä.

Monet kohdat Jeesuksen opetuksissa Uuden testamentin lehdillä haastavat meitä Jumalan lapsina ja hänen seuraajinaan eri tavoin. Jeesus ravistelee meitä melko tavalla ja haastaa ja kutsuu meitä seuraamaan itseään.

Lapsena jo rukoilin että Jumala ottaisi minut uhriksi itselleen, että saisin hänen tähtensä kieltää itseni, ottaa ristini ja kantaa sen. Kärsimys on monella tapaa ollut läsnä elämässäni sekä puute, samoin suuri ilo ja runsaus. Maailmassa olen saanut kokea kärsimystä, kuten Jeesus on meille luvannut. Hänessä olen kokenut iloa ja runsautta.

Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.

Markuksen 8:34

Tämä kohta Markuksen evankeliumissa on meille tuttu monella tavalla. Siitä on tehty lauluja ja olemme varmasti kuulleet opetusta. Mutta on hyvä pysähtyä tähän kohtaan ja miettiä mitä se todella tarkoittaa.

Tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista. Kellään kuulijoista, ei edes Jeesuksen lähimmillä opetuslapsilla, ei ollut aavistustakaan siitä mitä tämä tarkoittaa.

Jeesus oli menossa kohti Jerusalemia. Tulossa oli pääsiäisviikko ja sen kärsimysnäytelmä. Mutta Jeesus puhui tämän ennen Jerusalemiin menoa ja ristiinnaulitsemista.

Jeesus puhui tämän suurelle kansanjoukolle. Suurin osa heistä oli juutalaisia ja juutalaisilla oli tässä ensimmäisen vuosisadan tienoilla erityisesti vahva käsitys Tooran merkityksestä hurskaan juutalaisen elämän suunnannäyttäjänä.

Farisealainen synergismi on termi joka kuvaa juutalaisen jatkuvaa pyrkimystä Jumalan yhteyteen, nimenomaan omien meriittien ja lain edessä tapahtuvien ansioiden ja oman tekemisen kautta. Tooralla oli suuri merkitys kun mietittiin miten ihminen voi päästä Jumalan yhteyteen. Lain noudattaminen nähtiin siinä keskeisenä. Ja tähän yhteyteen tulee Jeesuksen opetus.

Ristiinnaulitseminen ei ollut mikään harvinainen kidus- ja teloitustapa Rooman valtakunnassa tuona aikana. Joten voi olla että kun puhutaan rististä ja ristin ottamisesta se herätti kuulijoissa joitakin mielikuvia. Mutta tässä tapauksessa ristin ottaminen tulee kuulijoille sellaisessa yhteydessä jossa he miettivät Jumalan seuraamista, Jumalan yhteydessä olemista lain noudattamisen ja sitä kautta saavutettujen meriittien valossa.

Tässä kohdassa Jeesus tuo kuulijoilleen aivan erilaisen näkökulman. Ikäänkuin kontrastina laille ja sen edessä meritoitumisella, Jeesus osottaa tässä että kun Jumalan valtakunnan periaatteista puhutaan ja Jumalan lapsena olemisesta ja Jeesuksen seuraamisesta, niin periaatteet ja toimintatavat poikkeavat oleellisesti siitä mihin nämä juutalaiset kuulijat ovat tottuneet. Voidaan sanoa että omat meriitit kärsivät inflaation kun puhumme Jeesuksen seuraamisen lähtökohdista.

Tähän todellisuuteen tulee tämä Jeesuksen opetus itsensä kieltämisestä ja ristinsä ottamisesta. Nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa. Jälkimmäinen täydentää edellistä. Jotakin koskee minua ja minun omia intressejäni, on se jonka Jeesus asettaa uuteen valoon.

Täällä Ecuadorin intiaaniseurakuntien yhteydessä olen tavannut ihmisiä joita on kivitetty uskonsa tähden. Jotka on ajettu kodeistaan, uhattu polttaa elävältä uskonsa tähden ja jotka ovat menettäneet perheensä, sukunsa ja elinkeinonsa, Jeesuksen tähden. He ovat kieltäneet itsensä, ottaneet ristinsä ja kantavat sitä, päivittäin.

Moni on menehtynyt matkalla ja päässyt vielä suurempaan kunniaan ja iloon, Jeesuksen luokse. Monen kanssa olemme saaneet iloita täällä maan päällä kun he ovat ihmeellisesti pelastuneet vaaroista ja kärsimyksestä ja eläneet voidakseen taas uudelleen ottaa ristinsä ja kantaa sitä hetken verran eteenpäin.

Jeesus sanoo, joka tahtoo minua seurata tai minun perässäni kulkea. Ensinnäkin siihen kuuluu itsensä kieltäminen. Hän kieltäköön itsensä. Tämä on hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi sanottu. Mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa? Voidaanko sitä edes määritellä?

Joten katsotaan ensin mitä se ei tarkoita. Se ei tarkoita oman olemassaolonsa kieltämistä. Olet olemassa ja olet äärimmäisen arvokas ja tärkeä Jeesukselle. Sitä sinun ei tarvitse pohtia tai yrittää kieltää. Eikä oman olemuksesi ja luonteesi kieltämistä. Sinua ei kutsuta kieltämään persoonaasi. Olet ainutlaatuinen luomus. Eikä sinua kutsuta kieltämään omaa historiaasi, sitä kertomusta joka on tuonut sinut tähät hetkeen. Jeesus ei oleta että kieltäisit oman elämänhistoriasi, joka on sinut muovannut ja tuonut tähän hetkeen ja tehnyt sinusta sen kuka olet. Eikä myöskään tarkoita itsensä pettämistä vaan päinvastoin Jeesus antaa tässä Jumalan lapsen olemukseen jotakin sellaista mitä nämä kuulijat, ensimmäisen vuosisadan juutalaiset, eivät olleet tulleet ajatelleeksi, ja joka meiltäkin myös usein unohtuu.

Vaikka ajattelemmekin tätä farisealaista synergismiä ensimmäisen vuosisadan juutalaisten ominaispiirteenä mutta totuus on että meissä jokaisessa asuu pieni fariseus. Meriitit ovat oleellisia ja saavutukset ovat Jumalan miellyttämisen kannalta oleellisia, se mitä me teemme. Ei tämä ole merkityksetöntä mutta Jeesus haluaa tässä alleviivata että lähtökohdan pitää olla jossakin muualla. Lähtökohta on itsensä kieltämisessä ja ristin ottamisessa.

Kun tämä itsensä kieltäminen ja ristinsä ottaminen tapahtuu, sen jälkeen myös meidän tekomme ja toimintamme kumpuavat tästä todellisuudesta. Me kiellämme itsemme ja seuraamme Jeesusta ja hänen tähtensä, rakkaudesta häntä kohtaan, toimimme hänelle iloksi.

Itsensä kieltäminen tarkoittaa oman elämänsä oikeuden luovuttamista pois itseltään, toiselle. Se tarkoittaa sanomista ”ei” itselleen, omille rajoittamattomille mielihaluille, himoille ja vapaudelle. Tämä koskee jokaista joka tahtoo ”kulkea Jeesuksen perässä.

Tekstissä ei jätetä meitä tyhjän päälle sen suhteen kenelle me tämän oikeuden omasta elämästämme luovutamme. Me luovutamme sen Herralle. Jeesuksella on oikeus meidän elämäämme. Se ei tarkoita kahliutumista johonkin.

Paavali sanoo että hän on Kristuksen orja ja hän on sitä mieluusti. Orjan elämään kuuluu se että hän on luovuttanut elämänsä oikeuden omalle heralleen. Ja voiko meillä olla mitään suurempaa etuoikeutta kuin luovuttaa oma elämämme meidän elämämme Herralle, Jeesukselle Kristukselle?

Itsensä kieltäminen ja ristin ottaminen liittyvät yhteen. Mitä Jeesus haluaa meille sanoa? Orjat, kapinalliset, maanpetturit ja muut vaaralliset vangit olivat usein Jeesuksen aikana saaneet kokea ristiinnaulitsemisen kohtalon. Voi olla että näitä kulkueita joissa tuomittu kantoi oman teloitusvälineensä poikkipuuta tuomiopaikalle oli useinkin ja kuulijoilla oli henkilökohtaista kokemusta siitä että he olivat nähneet tämän tapahtuvan.

Ainoastaan tällainen kokemushistoria joka nousee tästä Rooman valtakunnan käytännöstä teloituttaa näitä vaarallisia vankeja ja ihmisiä saattoi olla kuulijoiden ajatuksissa. Jeesuksen ristiinnaulitseminen ei ollut vielä tapahtunut ja se ei voinut olla kuulijoiden mielessä tai liittyä tähän opetukseen.

Tuomittu kantoi teloitusvälineensä selässään ja kun tuomiituspaikalle saavuttiin ja tuomittu oli naulittu ristille, hän vielä usein lausui, ennen ristillenaulitsemistaan, tuomionsa. Jeesuksen tapauksessa näin ei käynyt vaan hänen päänsä päälle kirjoitettiin hänen syytteensä. Kyseessä oli hyvin nöyrryyttävä, julkinen tapahtuma joka usein kesti useamman päivän kun tuomittu roikkui ristillä kidutettuna. Kun joku oli tuomittu ristillinaulittavaksi hänellä ei enää ollut oikeutta omaan elämään. Hänen oikeutensa elämään oli annettu toisille, hänen tuomitsijoilleen.

Näillä vahvoilla kuvilla Jeesus haluaa murtaa synergismin illuusiota joka kuulioilla oli omilla teoillaan armon ansaitsemisesta. Jeesus sanoo heille että heidän pitää olla kuin ristille tuomitut rikolliset joka ottaa sen poikkipuun ja lähtee kantamaan sitä teloistuspaikalle. Tähän liittyi pilkkaa, häväistystä ja halveksuntaa. Kuten saimme nähdä Jeesuksen ristiinnaulitsemisen yhteydessä.

Mitä tähän samaistuminen tarkoittaa. Ristin ottaminen huipentaa itsensä kieltämisen. Itsensä kieltämisellä Jeesus sanoi että meillä ei ole oikeutta omaan elämäämme ja se huipentuu tässä ristin ottamisessa. Jeesuksen kehotus ei liity elämämme päättämiseen tai itsemme teloituttamiseen, että kuolemas olisi kunniakas lähtökohta meille.

Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.
Luukas 9:23

Jos tuomitulla kysymys oli kertaluontoisesta tapahtumasta joka päättyi ristinkuolemaan, niin meitä Jeesuksen seuraajia kehoitetaan ottamaan ristimme joka päivä. Tekemään näin joka päivä.

Ristin ottamisen ja itsensä kieltämisen tulisi olla Jeesuksen seuraajan elämän päivittäinen tunnuspiirre. Me joka päivä luovutamme oikeuden omasta elämästämme Jeesukselle. Me emme ryntää omien intressiemme ja mielihalujemme perässä, vaan Jeesuksen perässä. Jeesuksen perässä kulkeminen tarkoittaa sitä että hänellä on oikeus meidän elämäämme.

Kenellä on oikeus meidän elämäämme? Mikä on itseni kieltämisen todellisuus minun elämässäni tänään? Mitä se minulle tänään tarkoittaa? Miten sen näkyy minun elämässäni?

Jeesus kehoittaa meitä samaistumaan samankaltaiseen itsensä kieltämiseen kuin mikä odotti ristiinnaulittavaksi tuomittua. Oikeus meidän elämäämme on Jeesuksella, ei meidän mielihaluillamme. Ristiä ei voi päiväksikään laskea pois vaan se seuraa meitä päivittäin.

Emme todellakaan voi laskea omasta elämästämme pois sitä ristin työtä jonka Jeesus meidän edestämme teki. Samalla meitä kutsutaan päivittäiseen ristin ottamiseen ja elämän oikeuden antamiseen Jeesukselle. Ristiinnaulitut saivat usein, tuomionsa konkretisoituessa, vielä siinä viimeisillä hetkillä kokea kaikenlaista häväitsemistä ja nöyryyttämistä. Niin tapahtui Jeesukselle ja se oli yleistä ristiinnaulituille.

Ehkä mekin, tällä polulla kun kuljemme sitä Jeesuksen kanssa, kun annamme hänelle vallan elämässämme, rajattomien mielihalujemme yli, joudumme vielä kokemaan jotakin samankaltaista kuin mitä Jeesus joutui kokemaan. Mitä minä päätän silloin tehdä? Mitä teen näiden kokemusten kanssa?

Paavali sanoo 2 Kor 4:8-9 ”Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.” Ja näihin sanoihin yhdyn.

Olen ollut kaikin tavoin ahdingossa ja olen siinä nytkin mutta en ole umpikujassa, tiedän että Jumala osoittaa tälläkin kertaa meille ulospääsyn. Olen neuvoton mutta en toivoton, koska toivoni ei ole minussa itsessäni vaan Jeesuksessa ja tiedän että hän näkee kauemmas ja paremmin kuin minä ja hän tulee osoittamaan minun parhaat neuvot. Olen vainottu mutta en hylätty, koska Jeesus on kanssani joka hetkellä. Maahan kukistettu mutta en tuhottu.

Viime kuukausi on ollut todella raskas, vielä raskaampi kuin kulunut vuosi. Monena yönä olen maannut hereillä, ahdingossa, neuvottomana, vainottuna ja maahan kukistettuna. Enkä ole voinut tehdä muuta kuin itkeä ja rukoilla apua. Aamulla olen saanut taas jälleen kerran kieltää itseni, ottaa ristini ja kantaa sitä eteenpäin.

Joskus saapui se ylen kirkas hetki kun pääsen perille ja saan laskea ristini alas ja levätä Jeesuksen käsivarsilla. Vielä ei ole sen aika, olen valmis jatkamaan täällä, kuten Jumala tahtoo. Samalla kaivaten sinne todelliseen iloon jossa ei ole enää kärsimyksen häivettäkään tai surun varjoa.

Me voimme nämäkin kokemukset jättää Jeesukselle. Jeesus sanoo vuorisaarnassa että autuaita olette te joita minun nimeni tähden vainotaan. En tiedä minkälaista painetta sinä olet saanut kokea Kristuksen seuraajana. Mutta Jeesus lupaa siinäkin olla meidän kanssamme ja antaa sen ilon, joka ei ehkä vielä tässä ajassa, mutta myöhemmin, tulee meidän osaksemme.

Tällaisen elämän kadottaminen on todellisen elämän löytämistä. Kun kadotamme sen elämän jota hallitsee omat mielihalut ja jossa olemme itse itsemme herroja, sen elämän kadottaminen Kristukseen on todellisen elämän löytämistä.

Siunausta sinun elämääsi ja iloa itsesi kieltämiseen ja ristin ottamiseen!

Rakasta Herraa sinun Jumalaasi

"Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

Matt 22:36-38

Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi.

5 Moos 6:4-5

Viime viikkojen ajan kipuillessani elämäni, perheeni ja maailman tapahtumien kanssa olen joutunut kasvotusten itseni kanssa ja opettelemaan tuntemaan parammin itseäni, sekä sydäntäni, sieluani ja mieltäni. Toisaalta palaan kirkkoisä Agustinuksen sanoihin, ”Suo, Herra, että tuntisin itseni, jotta voisin tuntea sinut.” Mitä paremmin tunnen itseni, sitä paremmin voin tuntea Jumalaa.

Tunnen jotenkuten sydämeni, omat päätökseni ja osan motiiveista niiden taustalla. Ehkä tutuimmaksi minulle on tullut mieleni, ajatukseni ja oma logiikkani, se miten selitän maailmaa ympärilläni. Mutta se mitä en tunne on sieluni, en tunnista omia tunteitani ja niiden merkitystä omalle ruumiilleni.

Tiedän teorian, tunteet aiheuttavat erilaisia ruumiillisia reaktioita. Tulee pää kipeäksi, vatsaan koskee, hartian jäykistyvät, voi olla selän kanssa ongelmia ja terveys muutenkin reistailla. Mutta että oikeasti tietäisin ja tunnistaisin ne tunteet näiden fyysisten oireiden taustalla on ollut minulle mahdottomuus. 

Mihin pitäisi teitä vielä lyödä, kun yhä jatkatte luopumustanne? Koko pää on kipeä, koko sydän sairas.

Jesaja 1:5

Suoraan sanottuna en ole osannut edes tunnistaa koko ruumista omakseni. Se on ollut aina vähän sellainen puoliksi minun omani, ei koskaan tarpeeksi hyvä, kaunis, terve tai hyvä kuntoinen. Aina vähän rempallaan ja hoidon ja kuntoutuksen tarpeessa. Aina pitäisi korjata jotakin ja aina löytyy jotakin josta en pidä ja jota en tahtoisi omakseni tunnistaa.

Minä en ole ruumiini tai kehoni, se on vain se kehikko ympärilläni jossa todellinen minuuteni, mieleni ja sydämeni ratsastavat. Joka toteuttaa käskyjä joita mieleni ja sydämeni sille antavat, joko hyvin tai huonosti. Se on vain se joka näkyy ja ulkonäöllä ei ole väliä. Ulkoisella ei ole väliä, sisäinen on se todella tärkeä asia. Minun mieleni ja sydämeni ovat ne joilla on väliä. 

Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki.

Psalmien 51:12

Ja sydämeni tilalla käyttäisin mieluummin sanaa tahtoni koska nykykielessä sydämen merkitys on yleensä tunteiden keskus. Ja tunteet ovat se osa minua josta olen ollut todella hukassa. Jos ruumiini ei ole tuntunut osalta minua, niin tunteet eivät edes ole olleet olemassa. Niitä ei ole ollut eikä niillä ole ollut mitään merkitystä.

Tunteet vaihtelevat, ne ovat ailahtelevaisia, niihin ei voi luottaa, ne eivät ole todellisuutta, ne ovat vain tunteita.

Mutta minä itse olen myös tunteeni!

Olen oma ruumiini!

Minun tunteeni ovat minun, ne ovat osa minua. Ja minun ruumiini on minun, se on osa minua. Ja sillä ei ole yhtään mitään väliä mitä muut sanovat.

Nämä sanat ovat viimeinkin nousseet sisältäni ja olen voinut tunnistaa itseni sekä ruumiissani että tunteissani, sielussani, ei vain mielessäni ja sydämessäni, eli tahdossani.

Miten tämä liittyy Jumalan palvelemiseen?

Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se näkisi silmillään, ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämellään eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi."

Jesaja 6:10

Ihan ensimmäiseksi voin tunnustaa etten ole palvellut Jumalaa sielullani, koska en ole tunnustanut sen osan olemassaoloa itsessäni. Välillä vuosien varrella Pyhä Henki on herätellyt jotakin ja vastahakoisesti olen suostunut myöntämään että minullakin on jotain tuollaista mutta heti kun on ollut mahdollista olen sen piilottanut uudestaan jonnekin tajuntani, tai alitajuntani, viimeiseen nurkkaan.

Olen harjoitellut Jumalan rakastamista kaikesta sydämestäni. En ole siinä mitenkään täydellinen tai erityisen osaavainen, mutta se on mitä olen eniten harjoitellut. Välillä todella kovalla kurilla ja omalla yrittämisellä tuoden Jumalan eteen päätökseni ja tapani elää elämääni.

Ankaruus ja armottomuus ovat monesti, vuosien varralle, olleet osa kristillisyyttäni ja uskoani Jumalaan. Salatussa sydämessäni olen uskonut ankaraan, auktoriteettiseen Jumalaan joka on suorastaan armoton omiaan kohtaan. Ja joka vaatii jatkuvia suorituksia jotta hän voisi hyväksyä minut.

Vähitellen kerroksia pois kuoriessani olen tajunnut että tuo ankara ja armoton, auktoriteettinen jumala, onkin oma luomukseni ja sillä ei monessa suhteessa ole laisinkaan tekemistä oikein, Raamatun elävän Jumalan kanssa.

Rehellisesti sanottuna, olen eksyksissä kuin pieni lapsi. Onneksi Jeesus on kutsunut meitä lapsen kaltaisiksi, tulemaan Jumalan luokse kuin pieni lapsi isänsä luokse. Onneksi, koska se on ainoa mihin minä kykenen. Ja onneksi meille on annettu avuksi ja oppaaksi Pyhä Henki ja voin jättää nämä huolet Jumalan käsiin.

Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.

Snl 4:23

Mieltäni olen myös vuosien varrella hionut, varsinaiseksi rauta-ansaksi tai vanteeksi ympärilleni. Olen luonut teräksisen mielen joka pakotti minut niin ahtaaseen paikkaan että siellä ei ollut minulle enää tilaa elää ja hengittää, saati tilaa elävälle Jumalalle. Jouduin tekemääni ansaan yksin ja joka hetki mieleni vaati minulta yhä suurempia uhrauksia ja tarkempia sääntöjä, siihen saakka että edes sängystä ylös nouseminen aamulla tai ovesta ulkomaailmaan lähtö olivat minulle mahdottomia tekoja.

Jouduin oman tahtoni vangiksi koska olin muodostanut maailman jossa kaikki riippui minusta. Koko vastuu maailmasta ja sen pyörimisestä oli minulla ja jos en suorittanut tehtävääni täydellisesti koko maailma romahtaisi.

Tarvitsin useamman vuoden parantumisprosessin päästäkseni ulos tästä itse tekemästäni ansasta. Tämä prosessi on meneillään edelleen. Mutta kaikkein tärkeintä oli myöntää että vastuu maailmasta ja sen pyörittämisestä oli Jumalalla. Maailmalla meni ihan hyvin ilman minua, kysymys oli meneekö minulla hyvin tässä maailmassa.

Rehellinen vastaus oli että ei, ei mennyt mitenkään hyvin. Ja siihen tarvitsin Jumalan hoitoa ja voimaa että pääsin eteenpäin ja saatoin alkaa elämään uudelleen.

En vieläkään tunne itseäni mitenkään hyvin. Joka päivä tulee vastaan uusia asioita joista iso osa on suorastaan ärsyttävän itsestään selviä tai lapsellisen helppoja. Olen useaan kertaan sanonut tämän prosessin aikana että inhoan aforismeja ja itsestään selviä totuuksia koska ne olevinaan tietää mutta oikeasti, ihan oikeasti sisälläni, en tiedä niitä laisinkaan, toistelen vain tyhjiä sanoja ja puoliksi opeteltuja totuuksia.

Sama on Raamatun kanssa. Olen kyllä aina tiennyt että Jumala on armollinen, niinhän Raamattukin sanoo ja kaikki pastorit kaikissa saarnoissaan ja kirjat ja kaikki. Mutta ymmärtää se armollisuus omalla osallani, antaa sen totuuden muuttaa minua, kun en edes tiedä kuka minä olen ja mistä minut löytää, se ei vain ole ollut mahdollista.

ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä –

Room 2:15

Enää en tahdo vahingoittaa itseäni. Tai tunne että armo ja anteeksianto ovat mahdollisia kaikille, paitsi minulle. Enää en yhtä paljon keskity ansaitsemaan Jumalan rakkautta vaan yritän ottaa sitä vastaan ja rakastaa itse häntä takaisin.

On hämmentävää perustaa suhde rakkauteen. Vielä hämmentävämpää on miettiä ja etsiä mistä se rakkaus tulee, mikä minussa vastaa Jumalan rakkauteen ja heijastaa sitä takaisin hänelle. Ja opetella ymmärtämään että voin luovuttaa jotakin Jumalalle vasta kun itse tunnistan sen.

Voin rakastaa Jumalaa koko sydämelläni, vain jos tunnen sen kokonaan. En tiedä onko se koskaan mahdollista mutta rakastan Jumalaa sillä osalla sydämestäni jonka jo tunnen. Rakastan häntä joka päivä enemmän ja syvemmältä sydämestäni koska päivittäin opin tuntemaan itseäni paremmin.

Se pikkuruinen osa sielustani joka on minulle tullut tutuksi on aika hassuna Jumalaan. Se ei voi kuin tanssia ja iloita Jumalan mukana koska se on päässyt vapaaksi ja saanut tulla tunnetuksi. Emmekö me kaikki tahdo että meidän olemassaolomme tunnustetaan ja meidät tunnetaan nimeltä. Tätä on minun sieluni tahtonut koko elämäni ajan.

Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli.

1 Kor 2:16

Minun usein ylipullistunut mieleni rakastaa myös Jumalaa, sitä mukaa kun siitä vapautuu tilaa itsensä ihastelulta. Tahto ei ole helppo luovuttaja, se pitää kiinni ja pinnistelee loppuun saakka, ainakin minun tahtoni. Mutta askel askeleelta olen ymmärtänyt että minä en oikeasti osaa, enkä ymmärrä itse. Minä näen vain osan, Jumala näkee kaiken. Ja Jumala tietää kaiken. Jumalan suunnitelmat ovat paremmat kuin minun omani ja minä voin luottaa niihin. Minä voin luottaa mieleni hänen rakastaviin ja ihmeellisiin käsiinsä.

 

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
Room 12:1-2

OPETUSLAPSEUDEN ENSIASKEL

 

Ja sieltä kulkiessaan ohi Jeesus näki miehen, jonka nimi oli Matteus, istumassa tulliasemalla ja sanoi hänelle: "Seuraa minua". Niin tämä nousi ja seurasi häntä.

Mt 9:9

Ensimmäinen kutsu, tai käsky, jonka Jeesus antaa meille on yksinkertainen. ”Seuraa minua”. Ehkä jopa pettävän yksinkertainen. Mitä se tarkoittaa? 

Matteus nousi ylös, jätti työpaikkansa ja elantonsa ja seurasi Jeesusta. Tarkoittaako tämä että meidän pitää tehdä samalla tavalla?

Kehoitus ei ole kevyt, pelissä on koko elämä. Seuraamiseen liittyy jättäminen, luopuminen ja lähteminen.

 

Ja kulkiessaan Galilean järven rantaa hän näki Simonin ja Andreaan, Simonin veljen, heittävän verkkoa järveen; sillä he olivat kalastajia. Ja Jeesus sanoi heille: "Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia". Kohta he jättivät verkot ja seurasivat häntä. Ja käytyään siitä vähän eteenpäin hän näki Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, hänen veljensä, heidätkin venheessä, laittamassa verkkojaan kuntoon. Ja kohta hän kutsui heidät; ja he jättivät isänsä, Sebedeuksen, palkkalaisineen venheeseen ja lähtivät seuraamaan häntä.

Mk 1:26-20

Meitä ei kutsuta vain jättämään työtämme ja elantoa, vaan myös isämme ja perheemme, koko yhteisömme. Uuden elämänmallin hyväksyminen edellyttää vanhan hylkäämistä.

Se ei ole aina helppoa. On vaikea jättää taakseen perhe, koti, yhteisö, kaikki mikä tuo  meille turvaa ja hyvinvointia. Kaikki eivät pystyneet siihen edes kohdatessaan Jeesuksen henkilökohtaisesti.

Ja katso, eräs mies tuli ja sanoi hänelle: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?" Niin hän sanoi hänelle: "Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä. Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt." Hän sanoi hänelle: "Mitkä?" Jeesus sanoi: "Nämä: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'". Nuorukainen sanoi hänelle: "Kaikkia niitä minä olen noudattanut; mitä minulta vielä puuttuu?" Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua". Mutta kun nuorukainen kuuli tämän sanan, meni hän pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

Mt 19:16-22

Ei riitä että me noudatamme lakia ja pidämme käskyt, tai rakastamme lähimmäistä niinkuin itseämme. Meidän on jätettävä kaikki taaksemme ja seurattava Jeesusta.

Meille on kuitenkin luvattu että taakka jonka Jeesus laittaa harteillemme on paljon helpompi ja kevyempi kuin taakka jonka maailma antaa meille. Meidän sydämemme halut ja ruumiimme kaipuu sekä mielen harhailu ovat paljon raskaammat kantaa ja ne tuovat meille kipua ja tuhoavat elämämme.

Jeesuksen ies, hänen sanojensa ja tiensä seuraaminen, on paljon kevyempää ja tuo meille paljon suuremman ilon. Kun menetämme itsemme, löydämme kuka todella olemme. Ja kun keskitämme katsemme häneen ja seuraamme häntä, löydämme todellisen ilon.

Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.

Mt 11:29

Me joudumme luopumaan paljosta mutta meille on myös luvattu paljon. Jeesuksessa me saamme levon sieluillemme. On myös yksi oleellinen ero rabbeihin ja muihin opettajiin ja uskontoihin verrattuna. Me emme ole valinneet Jeesusta vaan hän on valinnut meidät.

Jeesus kutsuu meitä: Seuraa minua! Hän tahtoo meidän imitoivan itseään, tulevan itsensä kaltaiseksi. Myös Paavali kertoo tämän meille. 

Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja.

1 Kor 11:1

Emme pysty kaikessa olemaan kuin Jeesus mutta siksi hän on jättänyt meille Pyhän Hengen. Pyhä Henki avustaa meitä ja ohjaa meitä ja auttaa meitä kulkemaan oikeata tietä ja tulemaan yhä enemmän Jeesuksen kaltaisiksi.

Opetuslapsi tarkoitti klassisessa kreikassa henkilöä joka sitouttaa itsensä opettajan alaisuuteen saadakseen teoreettista tietoa tai käytännön elämänohjetta. Henkilöä saatettiin kutsua opetuslapseksi ainoastaan opettajan seurassa. 

Jeesuksen opetuslapset eivät kuitenkaan ole vain oppilaita vaan myös Jumalan valtakunnan edustajia ja puollustajia.  Valitessaan opetuslapsensa Jeesus rikkoin rabbien yleisiä periaatteita. Hän valitsi opetuslapsikseen veronkerääjän, vapaustaistelijan ja kalastajia jotka olivat epäpuhtaita ja synagogajumalanpalvelusyhteisön ulkopuolella.

Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana.

Fil 3:17

Rabbien opetuslapset seurasivat opettajaansa tullakseen jonakin päivänä itse rabbiksi. Jeesuksen opetuslapset seurasivat Jeesusta tullakseen hänen kaltaisekseen, palvelijaksi.

Meillä on esikuvia. Ensimmäinen niistä on Jeesus. Olkaamme kuten hän. Vaeltakaamme ja eläkäämme kuten Jeesus vaelsi ja eli. Seuratkaamme Paavalin, Pietarin ja muiden opetuslasten esimerkkiä kun he jättivät kaiken taakseen, voidakseen seurata Jeesusta. 

Mitä sinä olet valmis jättämään taaksesi?

Kehoitan siis teitä: olkaa minun seuraajiani.

1 Kor 4:16

Seuraa Jeesusta!

Aito elämä

 

Jeesus sanoo: ”Tule ja seuraa minua!” 

Monien vuosien ajan tunsin vähän häpeää tunnustaa että olen uskovainen. Kasvoin uskovaisessa perheessä ja minua kiusattiin koulussa sen takia ja sain kokea että en kuulu porukkaan koska olen uskis ja erilainen. Uskontunnustamisen mielikuvaksi tuli hylätyksi joutuminen ja ulkopuolisuuden kokemus. Toisaalta seurakunnassa ja erityisesti nuortentoiminnassa sain tuntea kuuluvani ja kokemuksen Jumalan rakkaudesta minua kohtaan olivat hyvin voimakkaat ja lapsuudesta lähtien ja tein itse uskonpäätöksen ja kävin kasteella. Mutta silti uskon tunnustaminen uusille ihmisille oli vaikeaa, aina oli pelko että joudunko taas porukan ulkopuolelle, hylätäänkö minut, kelpaanko uskovana muille.

Viimein aikuisena koin yhä vahvemmin että Jeesus kutsuu minua seuraamaan itseään ja siihen kuuluu se että tunnustan myös suullani häntä seuraavani. Elämänmallini ei ollut ristiriitainen uskon ja Jeesuksen seuraamisen kanssa, ainakaan ulkoisesti, sydämessä löytyi kyllä paljon syntiä ja löytyy valitettavasti vieläkin. Mutta tahdoin myös uskaltaa näyttää ja kertoa että olen uskova, olen kristuksen seuraaja, tämä on minun identiteettini.

 Joten tein päätöksen että kaikkein helpointa on kun sen saa kerralla pois sydämeltä. Eli elää sillä tavalla ja puhua sillä tavalla että kukaan ei voi erehtyä ja ettei minun uskoni tule myöhemmin yllätyksenä. Minulle tämä tarkoitti sitä että aloin esittelyn yhteydessä etsiä mahdollisuuksia kertoa toisille olevani uskossa. En sanonut sitä heti ensimmäisessä lauseessa, tyyliin; Hei, olen Joanna Sormunen, olen uskossa/uudestisyntynyt uskovainen. Mutta se tarkoitti sitä että etsin heti ensimmäisessä keskustelussa mahdollisuuden jossa voisin kertoa olevani uskossa.

Tässä vaiheessa olin asunut Ecuadorissa jo useamman vuoden ja tämä oli varsin helppoa tehdä. Ihmiset kyselevät täällä uusilta ihmisiltä paljon asioita ja koska olen ulkomaalainen minulta kysellään vielä enemmän. Halutaan tietää mistä olen kotoisin ja miksi olen Ecuadorissa ja mitä teen. Näihin kysymyksiin vastatessa oli helppo sujauttaa väliin että, olen muuten uskossa ja uudestisyntynyt uskovat ja uskon ihan oikeasti Jeesukseen.

Alkuun se sai aikaan hermostuneen hiljaisuuden koska itse koin asian niin vaikeaksi ja toin sen esille niin tössyttämällä. Mutta vähitellen uskosta puhuminen alkoi tulla luonnollisemmaksi. Varsinkin kun näin että jotkut ihmiset eivät siitä pitäneet, toiset loukkaantuivat asiasta puhumisesta, jotkut totesivat että heille se oli ihan sama, toiset taas innostuivat että niin ovat hekin ja sitten jotkut halusivat puhua asiasta enemmän ja kuulla miksi olen uskossa.

 Mikään ei lopulta muuttunut, muuta kuin kaikki. Minä elin nyt ulkoisesti sitä mitä sisälläni oli ja se vapautti minut elämään myös sisintä elämääni todeksi. Ja se että minä leimauduin avoimesti Jeesuksen seuraajaksi rokaisi ihmisiä etsimään minua tehdäkseen kysymyksiä. Välillä se sai myös joitakin välttämään minua kokonaan ja kieltätymään olemasta tekemisissä minun kanssani. Mutta koskaan kaikki ihmiset eivät ole kanssasi yhtä mieltä ja pidä sinusta, teit mitä tahansa. Aikuisena ihmisenä tiesin ja ymmärsin sen ja pystyin hyväksymään että kaikki eivät aina tahtoisi olla minun ystäviäni.

Lapsuudesta lähtien olen käynyt seurakunnassa ja lukenut Raamattua ja saanut opetusta siitä että minun tulee seurata Jeesusta ja yrittää olla hänen kaltaisensa, muuttaa yhä enemmän Jeesuksen kaltaiseksi. Lapsena se tarkoitti sitä että kävin seurakunnassa ja olin kiltti. Nuorena aloin ymmärtää että se tarkoitti yhä enemmän valintojani, sitä kuka olen, mitä teen, miten käytän aikaani ja kohtelen toisia ihmisiä.

Useimmiten se oli omaa yrittämistäni. Aikuistumiseen on liittynyt se että olen aloittanut ymmärtämään armoa ja sitä että Jeesus rakastaa minua tällaisena ja että Pyhä Henki muuttaa minua. Yksi tärkeä ymmärrys oli että muuttuakseni Jeesuksen kaltaiseksi minun on vietettävä aikaa hänen kanssaan. Ei vain seurakunnassa vaan kotona ja elämässäni yleensäkin, lukemalla Raamattua ja rukoilemalla.

Varsin vaikeassa elämänvaiheessani aloitin lukemaan Raamattua läpi vuodessa. Totesin että onhan niitä Raamatun eri kirjoja tullut luettua mutta en ole sitä koskaan lukenut läpi, kannesta kanteen, tarkoituksella. Alkuun lukiessani huomisin että Raamatussa oli kohtia joita en ollut koskaan aikaisemmin huomannut ja ne tuntuivat aivan uusilta ja oudoilta. Tämä rohkaisi lukemaan yhä enemmän ja pohtimaan Jumalan sanaa ja mitä se merkitsee meille. Parin vuoden jälkeen alkoi vastaan tulla tuttuja kohtia, muistoja siitä miltä oli tuntunut kun luin sen edellisen kerran ja jopa tunne että minähän tunnen jo tämän kaikki, ehkä jopa ajatus että onko tällä Raamatulla mitään uutta sanottavaa minulle.

Rukouksessa kysyin tätä Jumalalta ja sain häneltä näyn. Siinä seisoin valtavan meren äärellä. Itse olin astunut jo mereen ja laineet löivät hiemän nilkkojeni yli. Saatoin tuntea meren kosteuden, suolaisuuden ja lämmön ja jopa nähdä aavan edessäni. Sitten Jumala vei minua syvemmälle, ensin vesi oli vähän syvempää ja viimein ylettyi jopa pääni yli ja sitten se syveni yhtäkkiä valtavasti ja saatoin tuntea ympärilläni äärettömyyden. Vettä riitti päälläni, takanani, allani, edessäni ja sivuillani ja se oli täynnä elämää ja ihmeitä ja minulla ei ollut edes kykyä ymmärtää miten syvä, korkea, pitkä ja laaja se oli, se vain jatkui äärettömyyksiin joka suuntaan.

Samalla sain tunteen että Jumala sanoi minulle: Tällainen minä olen. Minulla ei ole loppua. Koskaan et voi ymmärtää minua täysin tai oppia kaikkea. 

Tunnen että tämä koskee sekä Jumalaa itseään, hänen rakkauttaan että hänen sanaansa. Jumala on aina enemmän kuin mitä me voimme ymmärtää, tuntea tai käsittää. Aina löytyy enemmän ja koskaan Jumala ei toista itseään, ei käy tylsäksi tai käy vanhaksi. Jumala on aina ajankohtainen, aina mysteerillinen, aina rakastava ja mielenkiintoinen.

Samalla olen myös alkanut ymmärtää että kärsimys ja vaikeudet ovat lahja koska niiden kautta Jumala muuttaa meitä enemmän hänen kaltaisekseen. Meidän saviruukkumme ohenee ja kuluu ja sen läpi kuultaa Jeesuksen valtava aarre ja valo. Meitä puhdistetaan ja täytetään kullalla Jumalan käsissä, vähitellen.

Minulla on etuoikeus elää Kristuksen omana. Hänessä olen täysin vapaa, hänessä olen oppinut mitä on rakkaus koska hän on rakastanut minua ensin ja hänessä voin olla onnellinen ja löytää täydellisen onnen ja ilon jotka ovat Jumalassa.

 Paljon minulta puuttuu vielä. Täällä maan päällä emme koskaan ole täydellisiä. Voimme vain kilvoitella täydellisyyttä kohti, yrittäen saavuttaa lopullisen palkinnon, pitäen katseemme Kristuksessa, Jumalassa Kaikkivaltiaassa.

Tavoitteeni on edelleen sama kuin lapsuudessani. Tulla yhä enemmän Kristyksen kaltaiseksi. Rakastaa kuten Jeesus rakasti meitä. Antaa elämäni joka päivä hänen edestään ja muiden edestä. Nauttia ja iloita Pyhän Hengen läheisyydestä ja työstä elämässäni. Kunnioittaa ja palvoa Jumalaa joka päivä, jokaisella teollani ja ajatuksellani, koko sydämestäni, mielestäni ja sielustani. Ja tuoda Jumalan rakkautta muille ihmisille. Julistaa hänen pyhyyttään ja rakkauttaan kaikille jotka tapaan ja opettaa niitä jotka Jumala tuo elämääni tuntemaan hänet yhä paremmin.

Ennen kaikkea tahdon elää aidosti.