Ajatuksia arkissa vedenpaisumuksen keskellä

Mitä tehdä kun maailma ympärilläsi loppuu? Kun tapahtuu jotakin niin katastrofaalista että kaikki tuhoutuu ja jäljelle ei jää mitään? Mitä tehdä kun jäljelle olet vain sinä, perheesi ja Jumala? Tai pahimmassa tapauksessa menetät jopa perheesi.

Nooa löysi itsensä tästä tilanteesta. Hänen koko maailmansa tuhoutui. Kaikki jäi veden alle ja kaikki kuolivat. Jäljelle jäivät vain hän itse ja hänen perheensä sekä heidän työnsä, eläimet jotka heillä olivat arkissa mukana. Missään ei ollut enää vakaata, kuivaa maata jolle astua. Oli vain myrsky, kuolemaa ja ääretön vesi, yksinäisyys ja epätoivo.

Silloin tuli vedenpaisumus maan päälle, tuli neljänäkymmenenä päivänä; ja vedet paisuivat ja nostivat arkin, niin että se kohosi korkealle maasta. Ja vedet saivat vallan ja paisuivat suuresti maan päällä, ja arkki ajelehti veden pinnalla. Ja vedet nousivat nousemistaan maan päällä, niin että kaikki korkeat vuoret kaiken taivaan alla peittyivät. Viisitoista kyynärää vesi nousi vuorten yli, niin että ne peittyivät. Silloin hukkui kaikki liha, joka maan päällä liikkui: linnut, karjaeläimet, metsäeläimet ja kaikki pikkueläimet, joita maassa vilisi, sekä kaikki ihmiset. Kaikki, joiden sieramissa oli elämän hengen henkäys, kaikki, jotka elivät kuivalla maalla, kuolivat.

1 Moos 7:17-22

Nooa oli arkissa perheensä kanssa, hän oli tuonut heidät turvaan. Hän oli kuunnellut Jumalan ääntä ja totellut, tehnyt mitä Jumala käski hänen tehdä. Hän oli pelastunut tulvivalta vedeltä ja nyt hänen edessään oli tulevaisuus. Vesien massat jotka nousivat vuorten yli, turvonneet kuolleet ruumiit, ihmiset ja eläimet, ja ääretön, rannaton vesi joka jatkui ikuisuuteen, ilman mahdollisuutta palata kuivalle maalle.

Oliko hänen tulevaisuutensa nyt arkissa? Oliko heidän tarkoitus elää veden keskellä ja kuolla siellä? Näkisikö hän koskaan rantaa ja pääsisi kuivalle maalle? Tai hänen poikansa? Vai tapahtuisiko se vasta heidän lapsilleen, tai lastenlapsilleen? Mikä oli Jumalan suunnitelma? Miksi hän ei kertonut sitä kokonaan alusta lähtien? Miksi hän ei sanonut Nooalle kuinka monta päivää sade tulee kestämään ja milloin vedet alkaisivat vetäytyä ja että hän pääsisi vielä takaisin kuivalle maalle ja tuntemaansa elämään?

Ja vedet vallitsivat maan päällä sata viisikymmentä päivää.

1 Moos 7:24

Viisikymentä päivää sadetta ja myrskyä, ilman aurinkoa tai toivon häivettä. Valittiko Nooan vaimo ja sanoi hänelle että olisi ollut parempi jos Nooa olisi jättänyt hänet kuolemaan muiden kanssa? Sanoivatko Nooan pojat tai heidän vaimonsa samaa? Miten Nooa itse selvisi koko maailman häviämisestä ja tuhoutumisesta vesien alla? Ja kun vedet vain nousivat ja nousivat eikä sade tuntunut koskaan lakkaavan?

Melkein kaksi kuukautta sadetta, ilman sanaa Jumalalta tai vakuutusta tulevasta. Ilman suuntaa mihin mennä tai tietoa siitä miten he voisivat pelastaa itsensä. Vankeina laivassa, keskellä myrskyä. Ja kukaan heistä ei ollut merenkävijä, he eivät tienneet miten laivat toimivat tai miten niitä ohjattiin. Jumala ei edes käskenyt heitä laittamaan arkkiin purjeita!

Oletko koskaan ollut tilanteessa jossa sinä et voi tehdä mitään selvitäksesi siitä? Etkä tiedä mitään mikä voisi auttaisi sinua? Ja se vain jatkuu ja jatkuu eikä Jumala sano mitään. Siellä olet, yksin myrskyn keskellä ja ne ihmiset jotka ovat sinun kanssasi ehkä syyttävät sinua kaikesta ja toivoisivat että olisit jättänyt heidät taaksesi etkä raahannut mukanasi tämän kivun ja kidutuksen keskelle.

Minä olen ollut tällaisissa tilanteissa. Ja valitettavasti minun täytyy myöntää että niiden keskellä en ole pystynyt pitämään uskoa yllä ja luottamaan Jumalaan ja tottelemaan häntä. Epäilykset ovat löytäneet tiensä sydämeeni ja mieleeni. Samoin kuin kapina Jumalaa vastaan. On Jumalan ihme ja hänen valtavan armonsa osoitus että hän on silti tuonut minut myrskyn toiselle puolelle ja muistuttanut että hänhän lupasi minulle pelastavansa minut.

Jumala, minä pyydän että annat minulle tahdon totella Sinua ja uskon Sinun sanaasi ja siihen että tulet tekemään mitä lupasit. Ja luottamuksen siihen että Sinä kannattelet minua. Myrskyt eivät muuta Sinua, tulvat eivät peitä Sinua alleen ja niidenkin keskellä Sinä olet minun kanssani ja Sinun lupauksesi ja sanasi pysyvät.