ESITTELY JA LUUKKAAN TARKOITUS EVANKELIUMIA KIRJOITTAESSA - LUUKKAAN EVANKELIUMI 1

 

Mikä on Luukkaan evankeliumin tarkoitus? Mitä hän tahtoo meille kertomuksellaan välittää ja minkälaisia kirjallisuuden menetelmiä hän käyttää? Mitä kirjallisuuden lajia Luukkaan evankeliumi edustaa?

Luukas vastaa näihin kysymyksiin evankeliuminsa ensimmäisen luvun neljässä ensimmäisessä jakeessa: Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.
Luukas 1:1-4

Teofiluksen identiteetistä ei ole säilynyt tietoa. Hän saattoi olla joko yksittäinen korkea-arvoinen uskova henkilö, luultavasti hän asui Roomassa, tai joukko ihmisiä joista Luukas käytti tätä ilmeusta "Jumalan ystävä" (teofilos). Koska kyseistä henkilöstä ei ole olemassa mitään historiallisia merkintöjä tai todisteita, käytännön syistä meidän on oletettava, että Luukkaan tarkoitettu lukija saattoi olla kuka tahansa "Jumalan ystävä". Eli se oli osoitettu kaikille kristityille jotka tahtoivat tuntea Jeesuksen paremmin. Ja koska me voimme sanoa olevamme Jumalan ystäviä, voimme tuntea evankeliumin olevan kirjoitettu myös meitä varten.

Luukkaan pyrkimys esittää periaatteensa, historiallinen kontekstinsa, diskurssin tyylilaji (diegesis, "kerrollinen kertomus") ja kirjallinen tarkoitus tarjota luotettava historia ovat pysyneet selkeinä. Niin että ne vaikuttavat vuosisatoja kestäneeseen pohdiskeluun pyhän kirjailijan työn kirjallisiin näkökohtiin. Ei tarvitse olla kirjallisuudentutkija huomatakseen sen tarkan kielen, jota Luukas käyttää.

Luukas tunnustaa aiempien kertomusten olemassaolon ("kuten monet ovat ottaneet käsiinsä"), jotka on kirjoitettu tarkoituksena julistaa kristillisen yhteisön yhteisen uskon peruselementtejä, "julistus niistä asioista, joihin keskuudessamme uskotaan mitä todennäköisimmin" (Luuk. 1:1). Luukas oli selvästi tietoinen ensimmäisen vuosisadan yrityksistä kertoa keskeisimmät tapahtumat. Luukkaan tarkoitus oli pohtia kaikkea, mitä hän saattoi saada selville siitä, mitä Jeesus teki ja opetti. Ja kutoa näistä monista yksityiskohdista uskollinen kertomus joka ei sisältäisi kaikkea mitä voitaisiin paljastaa, vaan ne asiat, jotka ovat sekä vahvistettavia että tarpeellisia uskon ymmärtämiseksi.

Luukas valmistelee meitä evankelinsa pääasiaan esittelemällä ensin muita henkilöitä. Hänen kertomuksensa päähenkilö ja keskimmäinen tarkoitus on Jeesus. Mutta nimeä Jeesus ei mainita lainkaan ensimmäisten 30 jakeen aikana (Luuk 1:1-30). Luukas tietää että meidän tulee valmistaa mielemme ja sydämemme tätä kertomusta varten. Joten hän aloittaa evankeliuminsa kertomalla hurskaasta pariskunnasta joka elää heidän jokapäiväistä elämäänsä.

Vaikka Matteuksen kertomus on tyypillisesti seemiläinen kertoessaan Jeesuksen syntymän olosuhteet Joosefin näkökulmasta, Luukkaan näkökulma on hämmästyttävän erilainen. Sen sijaan, että Luukas tarjoaisi tavanomaista patriarkaalista sukututkimusta, hän kertoo läheisemmän Jeesuksen sukuhistorian ja keskittyy itse ilmoitukseen ja syntymään. Hän ottaa mukaan kertomukseensa yksityiskohdat jotka puuttuvat muista evankeliumikertomuksista.

Luukas paikantaa tarkasti Jeesuksen syntymän tapahtumat juuri Herodes Suuren hallituskaudelle. Herodes oli juutalainen nukkehallitsija Rooman miehittämässä Juudeassa vuosina 37-4 eKr. Tacituksen mukaan hänen toimeksiantonsa, Markus Antoniukselta ja senaatilta, oli saattaa Galilea, Syyria ja osa Pereaa sekä Juudea yhtenäisemmän Rooman provinssihallinnon alle.

Herodeksen hallituskausi koki pappeuden hallitsevan voiman maallisen syrjäytymisen, Heidän valtansa rajoittui nyt yksinomaan palvontatehtäviin. Näin ollen hyvin poliittisessa mielessä Sakariaan kertomuksella aloittaminen tarkoittaa sitä, että Luukas aloittaa kertomuksensa koskettavalla mutta hirvittävän osuvalla muistolla, että vain haavoittuva jäännös juutalaisesta elämästä Jerusalemissa keskittyi edelleen temppelin palvontaan. Mitä tulee Vanhan testamentin uskollisuuden ja liittosuhteen suureen vertauskuvaan, jossa Israelin profeetat ja runoilijat olivat nähneet valitun kansan "naimisissa" Jumalan kanssa, Israel on tähän mennessä suurelta osin unohtanut "nuoruutensa" ja "morsiusaikansa" armauden ja rakkauden. (Jer 2:2). Se on saastuttanut maan haureellisella menollaan ja pahuudellaan (Jer 3:2). Ja jopa "tehnyt aviorikoksen kiven ja puun kanssa" (Jer 3:9).

Kontekstissa, jossa vain jäännös uskollisista voi muistaa Jeremian valituksen, jonka mukaan "ylen kauhistuttavia tekoja on tehnyt neitsyt Israel" (Jer 18:13). Ehkä harvat muistivat nyt ajatella Jumalaansa niin kuin profeetat kuvasivat häntä, vakavasti haavoittuneena rakastajana, jonka on monissa paikoissa kerrottu sanovan, kuten hän sanoo Jeremiassa: "Tyttären, minun kansani, murtumisen tähden olen minä murtunut, minä käyn murheasussa, kauhistus on minut vallannut" (Jer 8:21). Ja silti kuka on myös muistuttanut uskotonta puolisoaan, että hänen lukemattomista uskottomuudestaan ​​huolimatta hänen oma rakkautensa on iankkaista rakkautta (Jer 31:3-4).

Hoosean profetiassa hän oli luvannut, että hän uudistaa jonain päivänä oma-aloitteisesti rikotun liiton: ... rakastavassa hyvyydessä ja laupeudessa; minä kihlaan sinut minulle uskollisuudessa ja sinä tulet tuntemaan HERRAN. Sinä päivänä tapahtuu, että minä vastaan, sanoo HERRA... 'Minä sanon niille, jotka eivät olleet minun kansani: "Sinä olet minun kansani!" "Ja minä kihlaan sinut itselleni ikiajoiksi, ...armolla ja laupeudella, kihlaan sinut itselleni uskollisuudella, ja sinä olet tunteva Herran. ... Ja minä kylvän hänet itselleni tähän maahan, minä armahdan Loo-Ruhamaa ja sanon Loo-Ammille: 'Sinä olet minun kansani..." (Hos 2:19-23)

Jopa Rooman miehityksen synkkinä päivinä Israelissa on muutamia, jotka muistavat. Ja tämän jäännöksen palvonta asettaa pohjan draamalle, jonka täysi vaikutus on meidän elämiimme, kuten heidänkin, on ymmärrettävissämme juuri siinä määrin, että ymmärrämme profeettojen puhumisen ratkaisevana edeltäjänä sille, mitä täällä on tallennettu. Kun Luukas kääntyy digesis-kertomuksensa ensimmäiseen kohtaukseen ja esirippu kohoaa, meille esitellään ensimmäinen merkkimme siitä, että Israelin todellinen aviomies on kohottamassa kätensä.

Luukas seuraa pelastushistorian kulkua. Hän näkee evankeliumissaan ja Apostolien teoissa Jeesuksen elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen tapahtumat sekä seurakunnan laajentumisen huipentumana Jumalan maailmanlaajuiselle lunastussuunnitelmalle. Ja hänen Israelin kansalle antamiensa lupausten täyttymyksenä.

Rakas Jumala, kiitos siitä että minäkin olen Jumalan ystävä ja siten tämä evankeliumi ja sen sanoma ovat osoitettuja myös minulle. Minä myös saan olla osa sinun pelastussunnitelmaasi. Sinä olet lunastanut minut omaksesi ja minä olen sinun lapsesi ainiaan. Anna Pyhän Henkesi ohjata minua kun luen ja opiskelen sanaasi. Avaa silmäni näkemään, korvani kuulemaan, mielini ymmärtämään ja sydämeni rakastamaan ja anna minun käsieni tehdä tekojasi, jalkojeni kulkea tietäsi ja kieleni ylistää sinua joka päivää ja kertoa sinun ihmeellisiä tekojasi. Aamen.