Laki - Miten ymmärtää Raamattua paremmin 4

 

Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.

Hepr 11:3 

Raamatun lukeminen Jumalan sanana tarkoittaa sen kutsun hyväksymistä ja kulkemista muinaisten pyhiinvaeltajien kanssa. Se tarkoittaa kamppailua matkansa kuoppien ja mustelmien, aukkojen ja kolhujen, laaksojen ja tasangoiden kanssa. Ja samalla se tarkoittaa, että näemme heijastuksen omasta matkastamme.

Kun valitsemme tämän vaarallisen tien, emme enää pysy sellaisina kuin olemme. Muutumme parempaan suuntaan. Kasvamme ja löydämme syvemmän uskon ja syvemmän Jumalan tässä prosessissa. Se on kutsu jonka Jumala esittää meille pyhällä kirjallaan.

Raamatun lukeminen vastuullisesti ja kunnioittavasti tarkoittaa nykyään sen oppimista, mitä muinaisille israelilaisille merkitsi puhua Jumalasta heidän tavallaan. Se tarkoittaa myös sitä, ettei meidän vieraita odotuksiamme työnnetä kauan sitten kirjoitettuihin teksteihin. Ja se tarkoittaa sen hyväksymistä että Raamatun kirjoittivat monet henkilöt, monina eri historiallisina aikoina ja kausina. Henkilöt jotka kuuluivat eri kulttuureihin ja puhuivat erilaisia kieliä.

Heprealainen Raamattu on kirjoitettu muinaisille heprealaisille heimoille. He olivat ensimmäisiä jotka kuulivat Jumalan viestin ja tulkitsivat sitä oman kulttuurinsa kautta. Muinaisilla kirjoittajilla oli aikanaan riittävä käsitys Jumalasta. Raamattu on myös meitä varten, mutta meidän on kunnioitettava sitä tosiasiaa, että sitä ei ole alun perin kirjoitettu meitä varten.

Jos ymmärrämme tämän tosiasian ja otamme sen vakavasti, meillä on paremmat mahdollisuudet kunnioittaa näitä muinaisia ​​ääniä. Ja kuulla, mitä heillä on sanottavana, sen sijaan, että tulkitsisimme sitä läpi aikamme ja kalkitsisimme yksityiskohdat, joista emme pidä tai ymmärrä. Tai lukiesamme keksimme selityksiä tekstin vierauden aiheuttaman stressimme lievittämiseksi.

”Kun Raamatun kertomukset puhuvat sorrosta ja hädästä vapautumisesta, ne eivät ole vain kertomuksia kerran koetusta vapautuksesta. Ne vaikuttavat samalla tavalla nykyhetkessä niihin ihmisiin, jotka ottavat vastaan niiden sisältämän sanoman.”

Pertti Luumi: Kertomus on uskon äidinkieli 

Laki/Toora/Pentateukki, kutsukaamme sitä vain "Laiksi", viittaa heprealaisen Raamatun ja kristillisen Vanhan testamentin viiteen ensimmäiseen kirjaan. Ne käsittävät historiallisen kertomuksen luomisesta (1. Moos. 1-3), muinaisen Lähi-idän ensimmäisestä ihmissivilisaatiosta (1. Moos. 4-11), patriarkoista ja heprealaisten syntymästä (1. Moos. 12-50), maastamuutosta. Egyptistä lähteneet heprealaiset ja heidän tulonsa Kanaanin maahan (2 Moos, 4 Moos, 5. Moos.), sekä Israelin palvontaa ja elämäntapaa koskevat määräykset Jumalan alla (3. Moos.).

Laki on kertomus Jumalan lupauksista, hänen vapautuksestaan, liitoistaan ​​ja käskyistä suhteessa Israelin kansaan. Voit lukea 5. Moos. 26:5-10 saadaksesi lyhyen yhteenvedon tarinan kokonaisuudesta.

Vaikka Laki sisältää yhtenäisen tarinan, joka keskittyy Jumalan suunnitelmaan luoda itselleen kansa, laissa on myös monimutkainen monimuotoisuus. Löydämme muinaisia ​​Lähi-idän luomistarinoita, jotka muistuttavat muita kertomuksia maailman muodostumisesta. Se sisältää historiallisia kertomuksia nomadeista ja kuninkaista, erilaisia ​​​​lakeja, kansallisia liittoja ja jopa runoutta.

Sanasto vaihtelee koko korpuksessa, mikä näkyy erityisen selvästi 3 Mooseksen kirjan ja 4 Mooseksen ja 5 Mooseksen kirjojen lakien vertailussa. Joskus kertomuksista puuttuu yhtenäisyys, ikään kuin kertomus olisi keskeytetty lisäyksellä, kuten näyttää olevan 2. Moos. 20:1-17, kymmenen käskyn antaminen. Joka tunkeutuu 2. Moos. 19:n kertomukseen. Näemme myös päällekkäisyyksiä, ikään kuin tarinasta olisi löydetty kaksi versiota. Tämä pätee luomiskertomukseen (1. Moos. 1:1-2:a ja 2:4b-24) ja epäpuhtaita ruokia koskeviin käskyihin (3. Moos. 11:1-47 ja 5. Moos. 14:3-21).

Vaikka lakia pidetään yleisesti "Mooseksen kirjana" (Joosua 23:6; Esra 6:18; Nehemia 8:1; 13:1; Markus 12:26; Apostolien teot 13:39). Ja jotain, jonka Mooses itse kirjoitti (2. Moos. 24:4; 5. Moos. 31:22; Markus 12:19; Luukas 20:28; Joh. 1:45). On kuitenkin mahdotonta että Mooses todella kirjoitti aivan itse kaiken lain.

Ensinnäkin on vaikea kuvitella, että Mooses istuisi kirjoittamaan kertomusta kuolemastaan ​​ja hautaamisestaan ​​5. Mooseksenluvussa 34. Tai kuvaus itsestään nöyrimpänä miehenä maan päällä 4. Moos.12:3:ssa.

On myös selkeitä viitteitä siitä, että monet patriarkaaliset kertomukset Abrahamista ja muista kerrotaan niiden näkökulmasta, jotka asuivat Israelin maassa paljon myöhemmin. Esimerkiksi 1 Mooseksen kirja 14:14 kertoo, että Aabraham jahtasi Lootin vangitsijoita aina Daniin saakka. Israelilaisten heimoalue Danissa sai nimensä vasta sen jälkeen, kun danilaiset valloittivat alueen Israelin valloittaessa Kanaanin (Joosua 19:47; Tuomarit18:29).

Tämä tarkoittaa sitä että laki on suullisen perinteen tulos. Se on sekoitus heprealaisten kulttuurimuistia ja kansanperinnettä. Joka lopulta sitoutui kirjoittamiseen. Ja sen on kirjoittanut todennäköisesti ylös joukko kirjureita, eri aikoina. Ja sitä on sen jälkeen editoitu useamman kerran.

Moosekselle annetaan muodostava rooli lain synnyssä. Sen jälkeen tapahtui, useiden vuosisatojen aikana, perinteiden ja tekstien siirtämisen, kasvun ja muokkaamisen aika. Esraan liittyvä pappiryhmä luultavasti saattoi työn päätökseen juuri maanpaosta palattuaan.

Mistä Raamattu saapui meille? - Miten ymmärtää Raamattua paremmin 1

Raamatun alkuvaiheita - Miten ymmärtää Raamattua paremmin 2

Heprealainen Raamattu - Miten ymmärtää Raamattua paremmin 3