Heprealainen Raamattu - Miten ymmärtää Raamattua paremmin 3

 

Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua.

5 Moos 18:18

Kun avaamme Raamatun ja luemme sitä, salakuuntelemme muinaista hengellistä keskustelua ja matkaa. Tuo matka on tallennettu yli tuhannen vuoden ajanjaksolla. Sen ovat tehneet monet eri kirjailijat, joilla oli erilaisia persoonallisuuksia. Raamatun kirjat ja kertomukset on kirjoitettu eri aikoina, eri olosuhteissa ja eri syistä.

Raamatusta luemme muinaisten kansojen kohtaamisista Jumalan kanssa heidän aikanaan ja paikoissaan. He esittävät kysymyksiään, ja ne kysymykset ilmaistaan heille tutuilla kielillä ja ideoilla. Nämä kohtaamiset olivat aitoja ja todellisia. Mutta ne ovat myös vanhoja. Ja se selittää paljon, miksi Raamattu käyttäytyy niin kuin se tekee.

Me kaikki uskon matkalla kohtaamme Jumalan omasta näkökulmastamme lähtien. Olemme ihmisiä emmekä Jumala. Me emme hallitse kohtaamista, eikä Jumala tottele käskyjämme. Me tulemme hänen luokseen nöyrinä.

Tapamme Jumalan ihmisinä, jotka on määrittelty hetkemme kautta tässä suuressa ihmisdraamassa. Olemme elinhetkemme ja -paikkamme tuotteita. Esitämme kysymyksemme Jumalasta ja kohtaamme Jumalan tässä missä olemme. Teemme tämän kulttuurimme sisällä, kielillämme ja meille tuttuja ideoita käyttäen.

Aivan kuten muinaiset uskon pyhiinvaeltajat, jotka antoivat meille Raamatun.

Siksi Raamattu kannattaa lukea. Se ei ole puhdas ja keinotekoisesti hyvin käyttäytyvä versio Jumalan tarinasta, joka kertoo meille, mitä tehdä ja ajatella joka rivillään. Se on monipuolinen, epäjohdonmukainen, sotkuinen ja joskus outo Jumalan sana.

Tämä Raamattu, kristinuskon pyhä kirja, säilyttää muinaiset uskon vaellukset. Ja se mallintaa omaa vaellustamme. Tunnistamme jotakin itsestämme Raamatun kirjoittajien ilmaisemissa kamppailuissa, iloissa, voitoissa, hämmennyksissä ja epätoivoissa. Raamattu on sekä kutsuva että inspiroiva. Mutta se on myös tuntematon, outo ja paikoin hämmentävä. Se on jopa riskialtis ja epävarma.

Uskon, että Jumala rohkaisee meitä tutkimaan hänen sanaansa kärsivällisesti, kurinalaisesti ja yhteisössä. Ja ennen kaikkea sillä tunteella, että liitymme aiemmin menneiden pitkään jonoon. Voimme rehellisesti sanoa että seisomme jättiläisten hartioilla ja siksi näemme niin pitkälle. Tämän tutkimuksen kautta opimme tuntemaan itsemme paremmin ja Jumalan syvemmin.

Me, kuten muinaiset israelilaiset ja Jeesuksen varhaiset seuraajat, kohtaamme Jumalan. Ei korkealla taivaassa. Vaan tässä ja nyt. Omien olosuhteidemme, omien ylä- ja alamäkiemme kautta. Näin Raamattu, Jumalan sana, toimii hengellisen lohdutuksen, opastuksen ja oivalluksen kirjana.

”Raamatun tutkijaa tulisi opettaa lähestymään sitä opinhaluisella mielellä. Meidän ei tule tutkia sen sivuja saadaksemme tukea omille mielipiteillemme, vaan oppiaksemme tietämään, mitä Jumala sanoo. Raamattua voidaan oppia oikein tuntemaan vain sen Hengen avulla, joka sanan on antanut. Saadaksemme tämän tuntemuksen meidän tulee haluta elää sen mukaan. Meidän tulee noudattaa kaikkea, mitä Jumalan sana käskee. ...Raamatun tutkiminen vaatii mitä uutterinta ponnistelua ja hellittämätöntä ajattelua. Meidän tulee etsiä Jumalan sanan aarteita yhtä vakavasti ja kestävästi kuin kaivosmies kaivaa löytääkseen maasta kulta-aarteita.”

Ellen White

Juutalaisella kansalla on vain yksi testamentti, he kutsuvat pyhää kirjaansa Tanakhiksi. Se perustuu kirjaimiin TNK ja tarkoittaa Tooraa, Nevi'imiä ja Ketuvimia.

Toora sisältää viisi Mooseksen kirjaa, sitä kutsutaan myös laiksi. Ja se tunnetaan nimellä Pentateukki. Nevi'im sisältää profeetat. Ketuvim tarkoittaa kirjoituksia ja se on kokoelma runollisia ja historiallisia kirjoja.

Juutalaiset kirjailijat, jotka kirjoittivat toisen temppelin aikana (530 eKr. - 70 jKr.), mukaan lukien Uuden testamentin kirjoittajat, saattoivat viitata Israelin pyhiin teksteihin "kirjoituksina" (Daniel 9:2; 1. Makkab 12:32; 2. Makkab 2:4; 4 Makkab 18:14; Matteus 21:42; Roomalaisille 1:2; 1. Pietari 2:6). Rabiinikirjallisuudessa, joka on kirjoitettu kristillisen aikakauden ensimmäiseltä neljänteen vuosisataan saakka, juutalaisia ​​pyhiä kirjoituksia kutsutaan myös "pyhiksi kirjoituksiksi" tai "liiton kirjaksi" (perustuu Mooseksen kirjaan 24:7; 2. Kun. 23:2, 21; 2. Aikakirja 34:30-31).

Tieteellisessä kielenkäytössä Vanhaa testamenttia kutsutaan tavallisesti heprealaiseksi Raamatuksi, koska se on ei-kristillinen tapa määritellä Israelin pyhää kirjallisuutta. Vanha testementti on ajalta ennen kristinuskoa. Se on ajalta ennen kristusta. Ja sen ajatustavat ja maailmankatsomus ovat kaikkein kauimpana meidän omastamme ja kaikkein vaikeimmin ymmärrettävää, koko Raamatusta.

Tämän lain, profeettojen ja kirjoitusten kolmikantarakenteen alkuperä ja perustelut eivät ole täysin selviä. Se ei todellakaan ole koronologinen tekojärjestys, koska Profeetat ja kirjoitukset muodostavat kirjat on kirjoitettu useiden vuosisatojen aikana, joitain on muokattu ajan myötä, ja juutalaisten yhteisöt ovat hyväksyneet ne vaihtelevasti.

Kolmiosaista jakoa voidaan ehkä parhaiten pitää ryhmittymänä, joka perustuu yhteiseen kirjalliseen luonteeseen: Moosekseen liittyvät kirjat, profeetalliset teokset ja muut kirjoitukset. Tämä jakautuminen ulottuu aina ensimmäiselle vuosisadalle jKr., sillä Luukkaan evankeliumissa ylösnoussut Jeesus opetti opetuslapsia:

"kaiken täytyy käydä toteen, mitä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa, profeetoissa ja psalmeissa" (Luuk. 24). :44).

Mikä vastaa kolmiosaista jakoa Toora, Profeetat ja Kirjoitukset.

Jo aikaisemmin Ben Sirakin esipuheessa, joka on kirjoitettu noin vuonna 117 eKr., voimme lukea:

"Jumalan laissa, profeetakirjoissa ja niiden jälkeisissä kirjoituksissa meille on annettu paljon arvokkaita asioita, ja niiden takia meidän tulee ylistää Israelia kaikesta siitä opista ja viisaudesta joka sillä on." (Sirak 1:1).

Mistä Raamattu saapui meille? - Miten ymmärtää Raamattua paremmin 1

Raamatun alkuvaiheita - Miten ymmärtää Raamattua paremmin 2