ENKELI VIERAILEE MARIAN LUONA JA JULISTAA JEESUKSEN SYNTYMÄN - LUUKKAAN EVANKELIUMI 3 (osa 1)

Luuk 1:26-38

Tämä on täyttymyksen aikakauden aamunkoitto. Vanhan testamentin kaiut kaikkialla tässä kohdassa yhdistyvät enkelin julistukseen. Profeetallisesta näkökulmasta katsottuna Jeesuksen tuleminen on itse asiassa Jumalan itsensä tulemista.

"Herran päivä", pitkäaikainen lupaus, että Jumala itse tulisi kansansa keskuuteen tuomitsemaan ja vapauttamaan, on lähellä. Monet tällaiset profetiat Vanhassa testamentissa puhuvat Jumalan tulemisesta ja toiminnasta mainitsematta erillistä messiashahmoa. Jeesus on Emmanuel, "Jumala kanssamme".

Jeesus syntyy ihmeen kautta neitsyestä äidistä ja on Jumalan Poika ja luvattu Messias. Keskittyminen Mariaan ja hänen perheeseensä viittaa siihen, että tieto saattaa olla peräisin Marian omista muistoista. Jakeet ovat täynnä perinteisen juutalaisen hurskauden ilmapiiriä, ja ne ovat huomionarvoisia Marian, Sakariaan ja Simeonin psalmin kaltaisten julistusten sarjasta (Luuk. 1:46-55, 68-79; 2:29-32). Nämä yhdessä Luukkaan 2:14:n enkelien laulun kanssa sijoittavat evankeliumin tapahtumat lujasti profeetallisen täyttymyksen radalle.

Johannes Kastajan lupaus tässä johdanto-osassa varoittaa meitä yleisestä taipumuksesta kohdella häntä vain "lämmittelynä" ennen kuin päähenkilö tulee lavalle. Johannes itse on profetian täyttymys, ja hänen palvelutyönsä aloittaa pelastustyön, jota Jeesus jatkaa.

Historiallisessa kontekstissa Herodes Suuri (Luuk. 1:5) kuoli luultavasti vuonna 4 eKr. Johanneksen ja Jeesuksen syntymät ajoitetaan siis useita vuosia ennen perinteistä "kristillisen aikakauden" alkua. Molemmat syntyivät lähellä Herodes Suuren hallituskauden loppua. Roomalaiset nimittivät hänet Juudean kuninkaaksi ja hallitsi Palestiinaa vuodesta 27 eKr. kuolemaansa saakka vuonna 4 eKr.

Kuinka tarina Sakariaasta ja Elisabetista valmisteli meitä tarinaan Jeesuksen sikiämisestä ja syntymästä?

Sekä Luukas että Matteus kertovat Marian tarinan niin erilaisissa versioissa, että he tuskin voivat olla riippuvaisia toisistaan. Toisin sanoen tarina näyttää olleen laajalti tunnettu hyvin varhaisessa kirkossa sen sijaan, että se olisi ollut fantasia, joka on keksitty useita sukupolvia sen jälkeen.

Luukkaan päivinä ihmiset tiesivät aivan yhtä hyvin kuin me, mistä vauvat tulevat. Ja Luukas tiesi ihmisten reaktion tähän tarinaan. Luukkaalla ja Matteuksella ei olisi juurikaan syytä välittää tällaista tarinaa, ellei heillä olisi hyvää syytä olettaa sen olevan totta.

Enkeli Gabriel julistaa Marialle Jumalan tarkoituksen (Luuk.1:26-27). Hänet mainitaan säännöllisesti myöhemmissä juutalaisissa kertomuksissa neljästä "arkkienkelistä" ja hänet on nimetty Vanhassa testamentissa (Dan 8:16; 9:21). Häntä ei mainita uudelleen nimellä Uudessa testamentissa, vaan Matteus 1:20; 2:13, 19 nimetön "Herran enkeli" ohjaa Joosefia hänen unissaan.

"Kuudennen kuukauden" maininta Luukkaan 1:26, 36:ssa yhdistää tämän jakson läheisesti edelliseen (huomaa "viisi kuukautta" Luuk. 1:24:ssä). Ja enkelin uutiset Elisabetista (Luuk. 1:36) pitävät kaksi enkeliilmoitusta tiiviisti yhteydessä toisiinsa valmistaen näin kahden raskaana olevan äidin tapaamista Luuk. 1:39-56:ssa. Saman enkelin sanansaattajan samankaltaiset ilmoitukset Sakariaalle ja Marialle valmistavat lukijaa rinnakkaisiin kertomuksiin Johanneksen ja Jeesuksen syntymästä Luuk. 1:57-66 ja 2:1-20.

Mutta näiden kahden ilmoituksen välillä on myös merkittävä eskalaatio. Sekä syntyvän asemassa että siihen liittyvän ihmeen mittakaavassa. Suora ja arvovaltainen lausunto Jeesuksen yliluonnollisesta alkuperästä ja hänen asemastaan ​​Jumalan Poikana tarjoaa lukijalle heti alussa olennaista, etuoikeutettua tietoa, jonka avulla hän voi ymmärtää seuraavaa tarinaa.

Tämän ajan juutalainen tyttö tavallisesti lupasi mennä naimisiin, eli kihlaantui, noin 12-vuotiaana. Ja meni naimisiin noin vuoden tai kahden kuluttua. Maria olisi siis tänä aikana varhaisessa teini-iässä, mikä on jyrkässä ristiriidassa sukulaisensa Elisabetin iän kanssa, joka oli "hyvin iäkäs" (Luuk.1:7).

Nasaret oli pieni, hämärä kukkulakylä (Joh. 1:46) Galilean pohjoisessa maakunnassa. Kaukana Juudean pääkaupungista Jerusalemista. Toisin kuin Gabriel vieraili Sakariaan luona Jerusalemin temppelissä, hän vierailee nyt henkilön luona, jolla ei ole yhteiskunnallista merkitystä, vaikka hänen sulhasensa oli Daavid-syntyperää. Nimet "Maria" ja "Joosef", kuten useimmat evankeliumin henkilöiden nimet, olivat molemmat erittäin yleisiä ensimmäisen vuosisadan Palestiinassa. Melkein puolta kaikista juutalaisnaisista, joiden nimet on kirjattu tähän aikaan, kutsuttiin joko "Mariaksi" tai "Salomeksi".

Nasaret oli pieni maatalouskylä. Matteus 2:21-23 viittaa siihen, että perhe muutti Betlehemistä Nasaretiin Jeesuksen syntymän jälkeen vain poliittista turvapaikkaa etsimään. Luukas kuitenkin kertoo meille, että Nasaret oli jo perheen koti. Ja että Betlehemin vierailu oli vain väliaikainen siirto.

Paradoksi, että valtava taivaallinen sanansaattaja vierailee ja tervehtii kunnioituksella yksinkertaista kyläteiniä, kuvaa dramaattisesti Jumalan tapaa valita mitä epätodennäköisimpiä ihmisiä, joiden kautta toteuttaa tarkoituksensa. Hän iloitsee kunnioittaessaan niitä, joita maailma tuskin huomaisi.

Sanan "neitsyt" toistaminen ja Luukas 1:34:n selkeä lausunto Marian seksuaalisen kokemuksen puutteesta ei jätä epäilystäkään Luukkaan merkityksestä. Asia on alleviivattu, kun Gabriel vertaa Marian tilannetta Elisabetin raskauteen huolimatta hänen tunnetusta hedelmättömyydestään (Luuk. 1:36). Tämä on yliluonnollinen syntymä. 

Matteus1:18-25 esittää saman asian yhtä selvästi, vaikkakin täysin itsenäisesti. Olivatpa ne ongelmat mitä tahansa nykyaikaisen genetiikan mukaan, nämä kaksi evankeliumia väittävät, ettei Jeesuksella ollut ihmisisää.

Joosefilla on vähäinen rooli Luukkaan syntymäkertomuksessa verrattuna hänen keskeiseen asemaansa Matteuksen evankeliumissa 1-2. Luukkaan mainitsema Daavidin syntyperä on Matteuksen 1:16-25 hallitseva teema. Koska "Joosef, Daavidin poika" hyväksyi hänet omaksi lapsekseen ja nimesi hänet, Jeesuksesta tulee virallisesti kuninkaallisen linjan jäsen. Luukas korostaa tätä Daavidin teemaa Luuk. 1:32-33, 69:ssä ja Jeesuksen syntymäpaikassa "Daavidin kaupungissa" (Luuk. 2:4).

Enkeli määrää nimet sekä Johannekselle (Luuk. 1:13) että Jeesukselle. Kumpaakaan nimeä ei ole selkeästi tulkittu Luukkaan kirjassa. Mutta Matteuksen 1:21:ssä selitetty merkitys olisi luonnollinen päättely nimestä "Yehoshua" ("Joshua"), joka tarkoittaa "Jahve pelastaa". "Jeesus", kreikkalainen muoto "Joshua", oli yksi yleisimmistä miesten nimistä ensimmäisen vuosisadan Palestiinassa. Niinpä sen omistaja tarvitsi toisen erottavan epiteetin, tässä tapauksessa Jeesuksen "nasaretilaisen".

Jeesuksen asema Jumalan Poikana ei riipu hänen yliluonnollisesta sikiämisestään (Luuk. 1:35). Markus ja Johannes painoivat suuresti hänen jumalallisuuttaan, mainitsematta koskaan Jeesuksen neitseellistä sikiämistä. Mutta tittelin yhdistäminen tässä Pyhän Hengen voimaan tekee selväksi, että "Jumalan Poikaa" ei käytetä pelkästään kunniaksi, kuten joissain kulttuureissa kuninkaiden tai jopa erityisen pyhien ihmisten kohdalla. Se ilmaisee ainutlaatuista suhdetta Jumalaan. Ja se on osoitus Jeesuksen omasta jumaluudesta.

Ennustus toistaa Natanin profetian kieltä 2. Samuelin7:8-16:ssa. Joka tunnustettiin laajalti katsovan Salomonin ulkopuolelle perimmäiseen messiaaniseen "Daavidin poikaan".

ESITTELY JA LUUKKAAN TARKOITUS EVANKELIUMIAKIRJOITTAESSA - LUUKKAAN EVANKELIUMI 1

ENKELI VIERAILEE SAKARIAAN LUONA JA JULISTAA JOHANNES KASTAJAN SYNTYMÄN - LUUKKAAN EVANKELIUMI 2