Ajatuksia Abrahamista ja vanhurskaudesta

Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.

1 Moos 15:6

Minkä Jumala luki Abramille vanhurskaudeksi? Mitä on uskoa Herraan? Miksi tämä jopa epärehellinen ja valehtevela kulkuri on Raamatussa nimetty uskonsankariksi? Mitä me voimme oppia uskosta Herraan, Abrahamin elämästä ja uskosta? 1 Moos 15:6 oli tärkeä jae Paavalille (Room 4: 3; Gal 3: 6) ja Jaakobille (2:23).

Jakeessa 1 Moos 15:6 käytetty hepreankielinen verbi, joka tarkoittaa uskomista, tarkastelee koko uskomisen prosessia katsomatta uskon alkuun tai loppuun. Taivutus ei tarkoita, että Abram uskoi ensin Jumalaa tässä vaiheessa. Se ei myöskään tuo Abramin uskoa täydelliseksi tässä vaiheessa. Kirjoittajan käyttämä avoin loppuinen verbin taivutus ei ole kovin yleinen.

Abram oli alkanut uskoa Jahven lupauksiin, kun hän vaelsi Kanaaniin 1. Mooseksen kirjan 12. luvussa. Ja kirjoittajan tämän taivutusmuodon valinta pakottaa lukijan miettimään uskon jatkuvia vaikutuksia.

Todellisessa mielessä Abramin usko oli elinikäistä kävelyä. Hänen uskonsa kypsyi ja koeteltiin. Suurin testi tapahtuu myöhemmin 1. Mooseksen kirjan 22. luvussa kun Aabrahamia käskettiin uhraamaan poikansa Iisak.

Jaakob muodostaa omassa kirjeessään nimenomaan yhteyden 1. Moos 15. ja 22. luvun välille. Jaakob on saattanut olla tietoinen verbin taivutuksen avoimesta luonteesta ja tulkitsi varmasti Abrahamin elämää vastaavasti. 

ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.

Jaak 2:23

Toisaalta Paavali yhdisti Abramin uskon 1.Mooseksen kirjan 15:6 toiseen lausekkeeseen "ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi".

Sillä mitä Raamattu sanoo? 

"Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi".

Room 4:3

samalla tavalla kuin "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi"?

Gal 3:6

Tämä hyvitys on yksinkertainen menneisyys taivutus on imperfektissä. Paavalin mukaan kyseessä täyteyteen saavutettu teko, päätetapahtuma. Tämä oli Paavalin viesti, usko tekee vanhurskaaksi.

Heprean kielessä on vihje siitä, että Jumala vastasi Abramin uskollisuuteen pitämällä sitä vanhurskautena. Keskiaikainen kommentaattori Rashi (1040–1105) lukee 1.Mooseksen kirjan 15:6 näin: ”Pyhä Jumala, siunatkoon häntä, piti Abramia ansiokkaana ja vanhurskaana hänen uskonsa vuoksi”.

Abraham on uskon isä. Jumala on hyvä ja hänen lupauksensa ovat luotettavia. Matkaillessamme maanpäällisen elämän läpi emme aina näe Jumalan näkökulmaa yksittäisiin tilanteisiin, aivan kuten Abraham ei nähnyt, kuinka hänellä olisi lapsia ja suuri perintö.

Abraham luotti Jumalaan siltikin. Me voimme rohkaistua. Uskomme ei ole kertaluonteinen julistus vaan elämää uskollisuudessa. Saatamme katsoa taaksepäin ja sanoa "olemme uskoneet Jumalaan".

Voitko sinä katsoa taaksepäin ja sanoa ”olen uskonut Jumalaan”? Rohkaistu siitä miltä elämäsi näyttää. Aabraham erehtyi monta kertaa elämässään. Hän valehteli ja petkutti eikä ensin uskonut kun Jumala sanoi hänelle että hän tulisi saamaan pojan Saaran kanssa. Silti hänen uskoaan ylistetään Raamatussa.

Aabraham uskoi Jumalaan. Hän eli elämänsä uskossa kulkien. Hänen valintansa syntyivät uskosta lähtien. Vaikka matkalla oli erehdyksiä, Jumala katsoi uskon Aabrahamille vanhurskaudeksi.

Käytännössä opimme tästä jakeesta että miellytämme Jumalaa, kun luotamme häneen. Uskomme, että hänen lupauksensa ovat totta ja varmoja Jeesuksessa Kristuksessa, joten meidän ei tarvitse pelätä tulevaisuutta, vaikka emme tiedä tulevaisuutta.

Rakas Jumala, anna minun elää ja kasvaa uskossa. Anna minun tehdä valintani uskossa ja anna Sinun katsoa minulle uskoni vanhurskaudeksi. Jeesuksessa olen jo pelastettu. Anna minun uskoni ja luottamukseni Sinuun vanhurskauttaa minut. Aamen.

Ajatuksia Aabrahamista ja patriarkoista

Kaikki patriarkaaliset perheet Raamatussa ovat rikkinäisiä, hajallisia ja huonoja esimerkkejä. He välittivät synnilliset tapansa ja rikkinäisyytensä sukupolvelta toiselle. Esimerkki puhui vahvemmin kuin opetus.

Valehteleminen kulki sukupolvesta toiseen heidän suvussaan. Abraham valehteli kahdesti Saarasta. Valheet olivat tunnusomaisia Iisakin ja Rebekan avioliitolle. Jaakob valehteli lähes kaikille ja hänen nimensä tarkoittaa ”pettäjä”. Kymmenen Jaakobin pojista valehteli Joosefin kuolemasta, lavasti hautajaiset ja säilytti ”perhesalaisuuden” yli kymmenen vuoden ajan.

Patriarkkojen perhe-elämää varjosti suosikkijärjestelmä jokaisessa sukupolvessa. He eivät koskaan kohdelleet lapsiaan samalla tavalla tai edes esittäneet rakastavansa heitä yhtä paljon. Aabraham suosi Ismaelia ja Saara puolestaan Iisakia. Iisak suosi Eesauta ja Rebekka suosi Jaakobia. Jaakob suosi Joosefia kaikkien muiden ylitse ja myöhemmin Benjaminia.

Joka sukupolvessa veljesten välit katkesivat ja niitä varjosti kateus ja jopa viha. Aabrahamin poikien, Iisakin ja Ismaelin, välit katkesivat ja he asuivat kaukana toisistaan. Iisakin nuorempi poika Jaakob pakeni veljeään Eesauta koska pelkäsi hänen tappavan hänet ja oli täysin erossa hänestä vuosien ajan. Jaakobin poika Joosef joutui veljiensä pettämäksi kun he olivat kateellisia hänelle ja joutui eroon heistä yli kymmeneksi vuodeksi.

Jokaisessa sukupolvessa aviopuolisojen suhde on myös heikko. Aabraham sai avioliiton ulkopuolisen lapsen Hagarin kanssa. Iisakilla oli erittäin huono suhde Rebekkaan. Ja Jaakobilla oli kaksi vaimoa, siskokset joiden suhde oli riitaisa ja kateellinen, sekä kaksi jalkavaimoa.

Miten nämä ihmiset voivat toimia meille esimerkkinä? He ovat esimerkki huonoista avioliitoista, riitaisista väleistä, itsekkyydestä, kyvyttömyydestä rakastaa omia lapsiaan, kateellisuudesta ja siitä miten tuhota perhe-elämä ja miten meidän ei tulisi kasvattaa lapsiamme. He ovat myös esimerkillisiä siinä miten he eivät luottaneet Jumalaan vaan omaan oveluuteensa ja älykkyyteensä ja yrittivät omin keinoin saada Jumalan siunaukset itselleen. Miten Aabraham voi olla uskon sankari? Ehkä Iisakin syntymä tapahtui juuri siksi vasta hänen vanhuudessaan, koska vasta silloin hän oli oppinut luottamaan Jumalaan eikä omaan itseensä.

Miksi Jumala salli näiden tarinoiden kirjoittamisen Raamattuun? Miksi hän ei etsinyt parempia perheitä, täydellisempiä vanhempia, avioliittoja ja lapsia sekä sisaruksia? Miksi hän käytti ihmisiä jotka ovat aivan kuin me kaikki, kuten minä itse?

Onko Jumalan tarkoitus sanoa että hän voi käyttää minuakin? Ja että hän voi muuttaa meidän avioliittomme ja perheemme? Hän voi parantaa meidän haavamme ja tehdä meistä uusia. Meidän ei tule luottaa hienoon sukuumme, perheeseemme tai omiin ansioihimme, vaan Jumalaan. Siihen että hän voi luoda uutta minussakin ja tuoda elämää myös minun haavoittuneeseen menneisyyteeni ja nykyisyyteen. Hänelle ei mikään ole mahdotonta, en edes minä.