torstai 30. syyskuuta 2021

Ajatuksia Aabrahamista ja patriarkoista


Kaikki patriarkaaliset perheet Raamatussa ovat rikkinäisiä, hajallisia ja huonoja esimerkkejä. He välittivät synnilliset tapansa ja rikkinäisyytensä sukupolvelta toiselle. Esimerkki puhui vahvemmin kuin opetus.

Valehteleminen kulki sukupolvesta toiseen heidän suvussaan. Abraham valehteli kahdesti Saarasta. Valheet olivat tunnusomaisia Iisakin ja Rebekan avioliitolle. Jaakob valehteli lähes kaikille ja hänen nimensä tarkoittaa ”pettäjä”. Kymmenen Jaakobin pojista valehteli Joosefin kuolemasta, lavasti hautajaiset ja säilytti ”perhesalaisuuden” yli kymmenen vuoden ajan.

Patriarkkojen perhe-elämää varjosti suosikkijärjestelmä jokaisessa sukupolvessa. He eivät koskaan kohdelleet lapsiaan samalla tavalla tai edes esittäneet rakastavansa heitä yhtä paljon. Aabraham suosi Ismaelia ja Saara puolestaan Iisakia. Iisak suosi Eesauta ja Rebekka suosi Jaakobia. Jaakob suosi Joosefia kaikkien muiden ylitse ja myöhemmin Benjaminia.


Joka sukupolvessa veljesten välit katkesivat ja niitä varjosti kateus ja jopa viha. Aabrahamin poikien, Iisakin ja Ismaelin, välit katkesivat ja he asuivat kaukana toisistaan. Iisakin nuorempi poika Jaakob pakeni veljeään Eesauta koska pelkäsi hänen tappavan hänet ja oli täysin erossa hänestä vuosien ajan. Jaakobin poika Joosef joutui veljiensä pettämäksi kun he olivat kateellisia hänelle ja joutui eroon heistä yli kymmeneksi vuodeksi.

Jokaisessa sukupolvessa aviopuolisojen suhde on myös heikko. Aabraham sai avioliiton ulkopuolisen lapsen Hagarin kanssa. Iisakilla oli erittäin huono suhde Rebekkaan. Ja Jaakobilla oli kaksi vaimoa, siskokset joiden suhde oli riitaisa ja kateellinen, sekä kaksi jalkavaimoa.

Miten nämä ihmiset voivat toimia meille esimerkkinä? He ovat esimerkki huonoista avioliitoista, riitaisista väleistä, itsekkyydestä, kyvyttömyydestä rakastaa omia lapsiaan, kateellisuudesta ja siitä miten tuhota perhe-elämä ja miten meidän ei tulisi kasvattaa lapsiamme. He ovat myös esimerkillisiä siinä miten he eivät luottaneet Jumalaan vaan omaan oveluuteensa ja älykkyyteensä ja yrittivät omin keinoin saada Jumalan siunaukset itselleen. Miten Aabraham voi olla uskon sankari? Ehkä Iisakin syntymä tapahtui juuri siksi vasta hänen vanhuudessaan, koska vasta silloin hän oli oppinut luottamaan Jumalaan eikä omaan itseensä.


Miksi Jumala salli näiden tarinoiden kirjoittamisen Raamattuun? Miksi hän ei etsinyt parempia perheitä, täydellisempiä vanhempia, avioliittoja ja lapsia sekä sisaruksia? Miksi hän käytti ihmisiä jotka ovat aivan kuin me kaikki, kuten minä itse?

Onko Jumalan tarkoitus sanoa että hän voi käyttää minuakin? Ja että hän voi muuttaa meidän avioliittomme ja perheemme? Hän voi parantaa meidän haavamme ja tehdä meistä uusia. Meidän ei tule luottaa hienoon sukuumme, perheeseemme tai omiin ansioihimme, vaan Jumalaan. Siihen että hän voi luoda uutta minussakin ja tuoda elämää myös minun haavoittuneeseen menneisyyteeni ja nykyisyyteen. Hänelle ei mikään ole mahdotonta, en edes minä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti