Lunta Etsimässä – Meidän Joulumme

Cotopaxin tulivuori on Ecuadorin toiseksi korkein vuori. Se on aktiivinen tulivuori, joka nousee 3000 metriä ympäröiviä Andien laaksoja korkeammalle. Cotopaxi soveltuu hyvin ensinousuksi vuorikiipeilystä kiinnostuneille.

Cotopaxi on 5 911metriä korkea. Se on Ecuadorin toiseksi korkein tulivuori ja yksi maailman korkeimmista aktiivisista tulivuorista.

Cotopaxi sijaitsee noin 50 kilometriä pääkaupungista Quitosta etelään. Vuori on juureltaan noin 23 kilometriä leveä. Sen kraatterin suuaukko on 700 metriä pitkä ja 500 metriä leveä, ja kraatterin syvyys on 366 metriä. 

Ecuador sijaitsee päiväntasaajalla, maa on saanut sen mukaan nimensäkin. Lunta ei ilmeisistä syistä maasta kauheasti löydy.

Toisaalta Ecuadorin halki kulkevat Andit ja vuoristosta löytyy myös lumihuippuja, Ecuadorissa niitä on useampikin. Lisäksi maan pääkaupunki Quito on 2800 metrin korkeudella ja joskus ilmanpaine saa aikaan raesateita jotka koostuvat täällä aivan kinoksiksi. Niitä rakeita paikalliset sitten kutsuvat lumeksi, kun eivät paremmasta tiedä.

Vuoden 1738 jälkeen Cotopaxi on purkautunut yli 50 kertaa. Useat vuorta ympäröivät laaksot ovat syntyneet voimakkaiden mutavyöryjen seurauksena. Mutavyöryt muodostavat vakavan uhan paikallisille asukkaille. Läheinen Latacungan kaupunki onkin tuhoutunut täydellisesti ainakin kahdesti historiansa aikana. 

Meidän poikamme ovat molemmat lumihulluja. Ainakin siis kun lumi on valokuvassa tai elokuvassa. Oikeaan jouluun heidän mielestään kuuluisi oikea lumi.

Teini on kehuskellut miten hän oli Suomessa talvellaja lunta oli niin paljon että hän kyllästyi siihen. Lisäksi hän on käynyt Cotopaxin ja Chimborazon tulivuorilla katsomassa lunta. Jopa tehnyt lumiukkoja ja leikkinyt lumisotaa.

Perhe valmiina vuorelle nousuun, paitsi minä. Tällä kertaan jäin autoon meidän chihuahuamme kanssa odottamaan miesväkeä vuorelta takaisin.

Pikkuinen poika on tästä tietysti valtavan kateellinen. Hän ei ole päässyt Suomeen eikä myöskään tulivuorille. Hän on vasta neljä, joten aikaisemmin korkeus on ollut aivan liikaa hänelle.

Tänä vuonna isä kuitenkin lupasi että pikkuinen poika pääsisi tutustumaan lumeen ennen joulua. Joten eilen matkasimme Cotopaxin tulivuorelle.

Cotopaxin rajuimmat tunnetut purkaukset tapahtuivat vuosina 1744, 1768 ja 1877. Vuoden 1877 purkauksessa pyroklastiset pilvetlaskeutuivat joka puolelta vuorta ja mutavyöryt matkasivat yli sadan kilometrin matkan Tyyneenmereen.

Lupaavasti vuoren huippu oli pilvien piilossa. Valitettavasti nämä pilvet vain olivat pumpulipilviä joista ei herunut edes vettä, saati rakeita tai lunta.

Lisäksi aikojen purkaukset ovat saaneet lumen sulamaan useista osista vuorta. Cotopaxin kansallispuisto oli pitkään suljettuna tulivuorenpurkausten tähden. Tänä syksynä se kuitenkin avattiin kokonaan, nyt pääsee jo kraaterille saakka.

Cotopaxi purkautui myös vuosina 1903–1904. Sen jälkeen ennen vuotta 2015 siinä havaittiin vähäistä aktiivisuutta kymmenen kertaan. 

Ensimmäinen ihminen joka kiipesi kraaterille kun pääsy avattiin uudelleen oli ecuadorilainen vuoristokiipeilijä Ivan Vallejos. Hän otti valokuvia kraaterista nousevasta savusta ja totesi olevansa iloinen että ”vuori on elossa”.

Me emme tällä matkalla nähneet savua. Toisilla kerroilla savupilviä on näkynyt, samoin kraaterista nousevaan höyryä. Nyt pilvet peittivät kaiken alleen.

Limpiopungon-vuoristojärvi Cotopaxin luonnonpuistossa. Taustalla Rumiurcon tulivuori.

Ilmastonlämpeneminen on myös vaikuttanut Cotopaxin lumipeitteeseen. Ecuadorin vuorien ikijää vähenee joka vuosi.

Itse kävin Cotopaxilla ensimmäisen kerran noin kaksikymmentä vuotta sitten. Silloin jääpeite ulottui reilusti vuoristokiipeilijöiden majan alapuolelle. Ja 4500 metriin parkkipaikalle satoi usein lunta.

Tällä kertaa jäin itse parkkipaikalle autoon odottamaan. Korkealla ei ole enää niin helppo olla kuin joitakin vuosia sitten. Pojat nousivat vuoristokiipeilijöiden majalle isän kanssa, runsaan 4800 metrin korkeudelle. Pienempi poika ei siitä jaksanut enää edemmäs, nytkin oli jo isän pitänyt kantaa hänet perille.

Villihevosia raesateessa Cotopaxin luonnonpuistossa.

Pettymys oli suuri kun lunta ei löytynyt. Vuorelta alas laskeutuessa pikkuinen nukahti autoon. Itse rukoilin hiljaa mielessä että tämä on aika pieni ja mitätön asia muun maailman tarpeisiin verrattuna, mutta olisi niin ihana jos pojat olisivat saanet nauttia lumesta.

Ympärillemme alkoivat keräätyä ukkospilvet ja alkoi sataa rakeita. Viimein noin 3500 metriin saavuttuamme näimme että maahan oli satanut kunnon lumi- tai raepeite. Mies pysäytti auton ja minä herätin pikkuisen pojan kourallisella lunta.

Teini ihan unohti että oli jo kyllästynyt lumeen.

En nyt ihan suomalaiseen tyyliin pessyt hänen naamaansa tai tunkenut sitä paidankauluksesta alas. Kosketin vain vähän hänen kasvojaan ja käsiään, samalla kun kerroin että nyt sitä lunta löytyi.

Poika oli niin onnellinen lumesta että ei edes muistanut kiukutella kun päiväunet jäivät lyhyeksi. Nopeasti pojat saivat yhdessä isän kanssa lumiukon kasaan ja sitten alkoi lumisota. Jopa teini unohti että hänhän oli suorastan jo kyllästynyt lumeen.

Perhekuva lumen kanssa, tai siis, tämä on edelleen rakeita. Mutta poikien mielestä se oli lunta. Chihuahua ei muuten suostunut ulos autosta edes kokeilemaan lunta.

Tunnin he jaksoivat leikkiä lumessa. Sittenkään ei tehnyt mieli vielä lähteä kotia kohti. Mutta päivä oli jo pitkällä emmekä vielä olleet syöneet. Seuraava askel oli lähteä etsimään ruokapaikkaa.

Vielä kotiin ajaessa saimme ihastella Illinizas tulivuoren lumisia kaksoishuippuja.

Lumipallojen heittämistä piti vähän harjoitella. Se ei ihan sujunut alkuun.

Kerro oma tarinasi. Mitkä ovat sinun parhaita muistojasi lumesta ja joulusta?

Cotopaxi on suosittu retkeily- ja kiipeilykohde. Vuoden 2015 purkauksen jälkeen Ecuadorin ympäristöministeriö kielsi turistien pääsyn tulivuorelle.

Viimeksi Cotopaxi purkautui 14. elokuuta 2015, jolloin siitä alkoi nousta savupilviä ja tuhkaa kahdeksan kilometrin korkeuteen. Purkauksen vuoksi Ecuadoriin julistettiin poikkeustila. Noin viidenkymmenen kilometrin päässä tulivuoresta Quiton kaupungissa jaettiin asukkaille miljoona suojanaamaria ilmassa leijuvalta pölyltä suojautumiseksi.

Illiniza on tulivuori Ecuadorissa. Se on kuuluisa kahdesta huipustaan. Illinizan korkeamman huipun korkeus on 5 248 metriä.