Monta Syytä Olla Kiitollinen

Quito (virallisesti San Francisco de Quito) on Ecuadorin pääkaupunki ja maailman toiseksi korkeimmalla sijaitseva pääkaupunki (2 850 metriä merenpinnasta – vain Bolivian hallinnollinen pääkaupunki La Paz on korkeammalla). Se on myös lähimpänä päiväntasaajaa sijaitseva pääkaupunki (kaupungin keskustasta n. 25 km). Kaupungin väkiluku oli vuonna 2010 yli 1,6 miljoonaa, jolla se on Ecuadorin toiseksi suurin kaupunki; vain Guayaquil on suurempi.

Quito sijaitsee pitkässä, kapeassa laaksossa Andeilla, Pichincha-tulivuoren ja Machángarajoen välissä, noin 25 kilometriä päiväntasaajasta etelään.

Tätä kirjoittaessani muistelen hyvällä mielellä eilistä itsenäisyyspäivää ja korvissani kaikuvat suomalaiset joululaulut. Toisaalta samaan aikaan suurin osa Quiton metropolis-alueesta on ilman vettä.

Ihmiset jonottavat tankkiautojen vierillä ämpäri kädessään. Tässä ei odoteta ilmaista ämpäriä vaan vettä siihen ämpäriin. Toisaalla taas kadut on tukittu ja asukkaat osoittavat mieltään koska elintärkeät vettä kuljettvat tankkiautot eivät ole saapuneet heidän naapuristoonsa.

Quito on saanut nimensä laaksoa asuttaneesta quitu-heimosta. Ennen espanjalaisten tuloa se oli seirien ja inkojen pääkaupunki. Sebastián de Belalcázar perusti espanjalaisen kaupungin 6. joulukuuta 1534. Ensimmäisinä kaupunkiin asettuivat fransiskaanimunkit, jotka perustivat sinne luostarin. Heitä seurasivat augustiinilaiset, dominikaanit ja jesuiitat. 24. toukokuuta 1822 Antonio José de Sucren johtamat joukot löivät Pichinchan taistelussa espanjalaisten vastarinnan ja varmistivat Quiton itsenäisyyden.

Eilen Quiton eteläpuolella oli iso maanvyörymä. Kaksi työmiestä kuoli ja kolmas on edelleen kadoksissa, luultavasti liian syvälle maanalle hautautuneena että hän sieltä löytyisi. Työkaverit vesilaitokselta jatkavat kuitenkin etsintöjä, samalla kun he yrittävät päästä maavyöryn alleen hautaaman vesijohdon luokse.

Vesijohto tuo suurimman osan Quiton vedestä, se on valtava putki joka tuo päivittäin vettä kahdelle miljoonalle ihmiselle. Nyt se on hautautunut muta- ja maatonnien alle ja katkennut ainakin yhdestä kohtaa.

Illalla Quitossa suljettiin yli 600 koulua, vain Pohjois-Quitossa on vettä ja koulua, siellä missä me asumme. Kerrankin meille kävi onni ja vettä tulee ja palvelut toimivat. Paitsi että eivät.

Quito jakaantuu kahteen pääosaan: vanhaan ja uuteen kaupunkiin. Uudessa kaupungissa ovat tärkeimmät ostosalueet, yliopistot ja monia valtion virastoja. Vanha kaupunki on Unescon maailmanperintökohde. Sen rakennukset on tehty enimmäkseen auringossa kuivatusta tiilestä, varakkaamman väen talot on rapattu ja kalkittu. Kaupungin asemakaava muodostuu enimmäkseen pääilmansuuntien mukaan järjestetystä ruudukosta.

Tänään uutisissa ilmoitettiin että asio on entistä vakavampi. Opetusministeri sulki kaikki koulut Quiton metropolis-alueella, myös sen jossa meidän poikamme opiskelee. Hän ehti olla kahdella ensimmäisellä tunnilla kun ilmoitus tuli että koulu sulkee ovensa ja on edessä kotiinlähtö.

Pojalle se oli ilouutinen. Kotona odottavalle äidille ja töissä kiinniolevalle isälle ei niinkään. Vaikka poika on jo teini-ikäinen hän ei saa kulkea yksin kotoa kouluun tai koulusta kotiin, eikä edes kotikulmalla sijaitsevaan maitokauppaan. Quito on liian vaarallinen jotta lasten voisi antaa kulkea täällä yksin.

Poika oli jo matkalla isän luokse työpaikalla joka sijaitsee aivan hänen koulunsa vieressä. Siellä olisi täytynyt odottaa kunnes isä pääsee töistä kotiin. Mutta onneksi koulu ilmoitti myös koulukyydille joka saapui häntä hakemaan ja nyt poika on turvassa kotona.

Quito sijaitsee Pichinchan tulivuoren vierellä. Pichinchalla on kaksi huippua, joiden nimet ovat Rucu (Ruku) Pichincha (vanha Pichincha, 4 690 m) ja Guagua (Wawa) Pichincha (nuori Pichincha, 4 794 m). Lisänimet ovat kichwa- kieltä. Korkeampi Guagua Pichincha purkautui lokakuussa 1999. Quiton pohjoisosiin satoi 1-3 mm tuhkakerros. Purkaustapahtuma kesti kaikkiaan elokuusta 1998 toukokuuhun 2001. Edellinen tätä voimakkaampi purkaus oli sattunut vuonna 1660. Silloin tuhkaa levisi tuhannen kilometrin säteelle, ja Quitoon sitä kertyi 30 cm paksu kerros.Myös vuonna 2002 purkautuneesta Reventadorista tuli tuhkaa Quitoon asti.

Mies taas odottaa töissä mitä hänelle tapahtuu. Pian opetusministerin jälkeen uutisiin ilmestyi maan presidentti joka ilmoitti Quitossa olevan hätätilan ja kertoi kaikkien työpaikkojen olevan suljettuja, ainakin tänään ja huomenna. Vain elintärkeät työt saavat jatkua, kuten terveydenhuolto, poliisi ja tietenkin vesilaitoksen taistelevat työmiehet.

Mieheni on ilmavoimissa töissä, nyt hän odottaa miten heille käy. Pääseekö hän kotiin, tarvitaanko heitä väestönkontrolliin että saataisiin Quiton kadut auki mieltäänosoittavien ihmisten jäljiltä, joutuuko hän jakamaan vettä kaupungintyöntekijöiden kanssa vai osuuko arpa hänen kohdalleen ja jääkö hän vartioimaan tyhjää ilmatukikohtaa.

Quiton laajassa vanhassa kaupungissa (Casco antiguo) on säilynyt useita kolonialismin aikaisia rakennuksia. Vanha kaupunki on hyväksytty vuonna 1978 Unescon maailman perintökohteiden listalle. Unescon mukaan Quitossa on useista kaupunkia koetelleista maanjäristyksistä huolimatta koko Latinalaisen Amerikan laajin, parhaiten säilynyt ja vähiten muuttunut historiallinen keskusta.

Vesi on tarkoitus katkaista koko kaupungista ja laita-alueilta. Vaurio on paljon arvioitua pahempi ja sen korjaamiseen menee pahimpien arvioiden mukaan jopa viikko, ehkä enemmänkin.

Vasta kaksi päivää sitten saavuin kotiin viidakosta. Siellä vietin viikon jonka aikana hikoilin jatkuvasti ja peseydyin ämpäristä sadevedellä. Maisemat ovat upeita ja ihmiset ihania, vieläkin tahtoisin asua edelleen viidakossa, ei ole toista vastaavaa paikkaa.

Siirtomaa-ajan kirkkorakennusten tyyliä kutsutaan "Quiton barokiksi". Siinä on vaikutteita espanjalaisten, italialaisten, maurien, flaamilaisten ja intiaanien taiteesta. Sen puhtaimpia edustajia ovat San Franciscon ja Santo Domingon luostarit sekä La Compañían jesuiittakirkko, jonka alttari on kultaa. Hallintorakennukset ovat raskasta espanjalaista tyyliä. Keskusaukion reunalla sijaitsevat katedraali, hallituksen rakennus, arkkipiispan asunto ja kaupungintalo.

Mutta kotiin saavuttua oli ihana päästä sivistyksen pariin. Tuleehan meillä, melkein aina, suihkusta lämpöistä vettä. Ja toinen ikuinen kiitollisuuteni aihe, meillä ei ole torakoita. Viidakossa jouduin taas pelastamaan hammasharjani uteliaan torakan tuntosarvista.

Kiitollisuudenaiheita on monta muutakin. Meillä on oma talo joka on turvallisella alueella jos Quiton lähellä oleva Cotopaxin tulivuori purkaantuu. Täällä eivät myöskään useimmat maanjäristykset tunnu. Ja koska mies valvoi rakentamista, tämä on rakennettu kestämään maanjäristyksiä.

Kaupungissa vallitsee kaksi vuodenaikaa: Sadekausi eli talvi alkaa lokakuussa ja päättyy toukokuussa, kuivakausi eli kesä puolestaan alkaa kesäkuussa ja päättyy syyskuussa. Ilman lämpötila on keskimäärin 15 °C vuorokaudessa. Korkean sijainnin vuoksi yöt ovat melko viileät (matalimmillaan 7 °C), mutta keskipäivällä lämpötila voi kohota jopa 26 °C:en.

Lisäksi meillä on aina tarpeeksi ruokaa ja poikakin on ihan hyvässä koulussa ja olemme pystyneet hänelle hankkimaan koulukyydin joka vie kotiportilta koulun sisälle ja tuo takaisin omalle portille.

Monella tapaa olemme siunatut ja varjellut. Se on aina hyvä muistaa.

Vuonna 2010 Quiton väkiluku oli 1 607 734. Asukkaista noin 80 prosenttia on mestitsejä. Alkuperäiskansojen yhteisöt ovat sulautuneet muuhun väestöön, mutta shyrien, inkojen ja jumbojen perintö on osa kaupungin identiteettiä.

Quiton puistoista suurin on 67 hehtaarin laajuinen La Carolina Park. Siellä voi harrastaa monia eri urheilulajeja. Puistossa on muun muassa kasvitieteellinen puutarha ja tekojärvi. Viikonloppuisin La Carolina ‑puistossa käy jopa 50 000 vierailijaa. Muita Quiton puistoja ovat El Ejido, jossa kasvaa 1 470 eri puulajia, ja La Alameda lähellä kaupungin historiallista keskustaa.

Kerro oma tarinasi. Minkälaisia vastoinkäymisiä sinun arkeesi kuuluu? Mistä olet kiitollinen elämässäsi?

*Valokuvat on otettu Quitossa tai sen lähistöllä.