Joulu on rakkaustarina

Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi,

ja vesa versoo hänen juuristansa.

Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki,

viisauden ja ymmärryksen henki,

neuvon ja voiman henki,

tiedon ja Herran pelon henki.

Jesaja 11:1-2 

Adventti on armon hidasta purkamista. Se on rakkaus jota valmistetaan meitä varten. Uhri joka syntyy maailmaa. Sana joka tuo valon.

Iisain kaatuneen puun kannosta, joka on kasteltu hänen armonsa syvyyksistä vuotavilla elävillä vesillä, versoaa oksa. Tuo oksa on valtikka, joka voittaa syntisi ja antaa sinun kasvaa uudelleen.

Iisain viimeisestä ja unohdetusta pojasta tulee esiin yksi hellä oksa, joka kasvaa piikkikruunuksi. Se on karu risti, sinun tikapuusi takaisin Jumalan luo. Jeesus menee mahdottoman pitkälle pelastaakseen sinut.

Siitä kannosta syntyy yksittäinen verso, herkkä ja haavoittuva.

Siellä, keskellä käsittämätöntä, kovaäänisiä mainoksia ja markkinoita sekä suuria spektaakkeleita, Kristus tulee pieneksi. Hän on ihme joka tulee hiljaisuudessa, kuiskaten: Etsi minua.

Juuri siellä, missä olet, etsi pieniä välähdyksiä Jumalan kirkkaudesta. Kirkkaudesta joka murtautuu sisään, puhkeaa, itää, kasvaa, avautuu, kantaa hedelmää, tekee Valtakuntaa ja tekee maailmaa uudelleen. Hitaasti ja hiljaa.

Etsi versoa, joka todistaa Jumalasta. Tuskin huomattu lapsi, laulun hymina tiskialtaan päällä, vaatimaton nainen kumartuneena kassan yli, hyllyltä viittoileva jumalan sana.

Etsi kirkkauden versoja kasvattaaksesi syvät juuret Jumalaan. Puun, ristin teologia etsii aina Jumalan läsnäoloa maailman vähäisissä ja halveksutuissa lahjoissa. Adventti tuo rakkauden lähelle hyljättyjä, meidän kaikkien tavoitettavaksi.

Pieni Betlehemin vauva, Jumalan Poika. Riisuttu ja hakattu Messias riippui paljaana puussa. Hän pyytää meitä kääntämään adventtina huomiomme pieniin, vähäisiin, yksinäisiin, eksyneisiin.

Koska kiireessä, kiireessä, vauhtiriippuvuudessamme saatamme astua kannosta kasvavan verson päälle.

Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa,

sillä maa on täynnä Herran tuntemusta,

niinkuin vedet peittävät meren.

Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta,

joka on kansojen lippuna,

ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä.

Jesaja 11:9-10 

Joulutarina alkaa alusta. Tämä on rakkaustarina alusta asti. Se alkaa Kristuksen tulemisesta. Rakkaus saapuu maan päälle, vaatetettuna ihmislihaan, pienenä ja vaatimattoma, puollustuskyvyttömänä. Suurin ja ihmeellisin lahja jonka voimme saada.

Kristus, joka on alussa. Ääni, joka huutaa pimeydestä, kaiku kosmisessa tyhjyydessä. Hän puhuu: Tulkoon valo. Olkoon maata, vettä, eläviä kasveja, kukkia, puita, lintuja, kaloja, eläimiä.

Ja ihmiset? Mitä meistä?

Mekin olemme luotu jumalallisella sanalla ja rakkaudella. Meidät on luotu rakkaudesta ja rakkautta varten. Jos tunnet että tämä rakkaudeton maailma ei ole kotisi, et ole yksin. Me emme tunne olevamme kotona täällä koska meidät on luotu rakkautta varten, Jumalaa varten.

Jumalan auktoriteetti loi kaiken luomakunnan. Jumalan rakkaus teki kaikista Hänen lapsistaan. Ei ole väliä tarinastasi ennen, tämä on alkusi nyt. Rakkaus loi sinut rakkaudelle.

Jokainen ihminen on muotoiltu luodun maailman katsojaksi. Meille annettiin silmät jotta näkemämme johdattaisi meidät sen tekijän luo. Heti kun tunnustamme Jumalan maailman arkkitehdiksi, mielemme hämmästyy Hänen äärettömästä hyvyydestään, viisaudestaan ​​ja voimastaan.

Tulemme ihastumaan ihmeestä. Vielä suuremmasta, äärettömämmästä rakkaudesta. Jumalasta joka antoi pois kaiken, rakkauden tähden. Jotta sinulla ja minulla voisi olla kaikki mitä tarvitsemme.

Suurin lahja, jonka voimme antaa Jumalalle, on antaa Hänen rakkautensa ilahduttaa meitä. Joulu alkaa tästä. Joulutarina on rakkaustarina.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Joh 3:16