Adventti on muistamisen ja kiitollisuuden aikaa

mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman,

he kohottavat siipensä kuin kotkat.

He juoksevat eivätkä näänny,

he vaeltavat eivätkä väsy.

Jesaja 40:31 

Adventti on tehtävä. Se on muistamisen ja kiitollisuuden aikaa. Mutta se on myös täynnä toivoa, energian vastaanottamista ja päättäväisyyttä tehtävää varten.

Tehtävä on nykyään erittäin vaikea. Mutta Jumala ei ole piilossa, ei välinpitämätön, ei voimaton, ja me olemme tämän elävän Jumalan kansa. Mikä on tämä tehtävä?

Jesajan kirjan luku 40 on runo, joka on osoitettu israelilaisille Babylonian pakkosiirtolaisuudessa. He olivat pakkosiirtolaisia, joiden täytyi asua vieraassa ympäristössä ja elää sen kulttuurin ympäröivänä. Tämä muistuttaa meidän tilannettamme.

Kaikki me kristityt elämme poissa omasta kotimaastamme, Jumalan valtakunnasta. Me emme ole meitä ympäröivän yhteisön ja kulttuurin jäseniä ja emme asu omassa kotimaassamme, omanmaalaisten ihmisten ympäröiminä. Suomalaiset seurakunnat, ja niiden jäsenet, elävät yhä enemmän vieraassa, vihamielisessä ympäristössä. Varsinkin jos me otamme evankeliumin väitteet tosissaan ja vakavasti.

Jesajan kirjan luvussa 40 olevat ihmiset olivat epävarmoja siitä, kuinka olla Jumalan kansa tällaisessa tilanteessa. Se oli kalliimpaa ja vaarallisempaa kuin he halusivat hyväksyä. Kuinka monesti me tunnemme samalla tavalla? 

Julkinen Kristuksen seuraaminen on kallimpaa ja vaarallisempaa, varsinkin ylpeydelle, omanitsentunnolle ja sosiaalisille suhteillemme, kuin tahtoisimme hyväksyä. Haluaisimme olla hyväksyttyjä ja arvostettuja kotipaikkakunnallamme ja sen yhteisössä ja samalla saada kaikki Kristuksen meille lupaamat lahjat ja tulevaisuuden. Tahdomme saada kaiken.

Jesajan runo heijastaa uskonyhteisöä jossa evankeliumin mahdollisuudet näyttävät epäonnistuneen. Voimme kutsua sitä loppunpalamiseksi. Pakkosiirtolaisuudessa elävät juutalaiset olivat palaneet loppuun. Heillä ei ollut enää energiaa palvoa Jumalaa ja tuoda hänen valtakuntaansa maan päälle.

He eivät voineet tuottaa vanhaa elinvoimaa joka heillä kotimaassaan oli. Mikään ei näyttänyt toimivan. Tässä uudessa ympäristössä vetoomuksella Jumalan voimaan ei ollut paljon painoa. Uuden ympäristön jumalat tuntuivat olevan paljon voimakkaampia kuin juutalaisten ainoa Jumala.

Sitten runoilija siirtyy kuuntelijoidensa luo. Runoilija puhuu ihmisistä, jotka luottavat Jumalaan ja huomaavat mitä Jumala tekee heidän ympärillään. Jumala ei heikkene. Jumala antaa voiman heikkoudelle, ja sille, jolla ei ole voimaa, Jumala lisää voimaa.

Tämän runon uutiset on tarkoitettu heikolle seurakunnalle. Niille, joilta polttoaine on lopussa. Joilla ei ole enää kärsivällisyyttä, rohkeutta, mielikuvitusta tai anteliaisuutta. Jotka tuntevat olevansa lopussa ja ilman tulevaisuutta. Joilla ei ole energiaa tehtävää varten.

Syy siihen että olemme lopussa ja ilman voimia, on se että olemme uskoneet maailmaa liikaa. Olemme kuunnelleet babylonialaisia. Olemme uskoneet babylonialaisia. Olemme kaivanneet liikaa länsimaalaista unelmaa. Ja ihmiset jotka tarttuvat babylonialaisiin unelmiin tai suomalaisiin unelmiin, päätyvät ilman energiaa uskoon ja tehtäväämme.

Mutta kun keskitymme Jumalaan, joka on vapaa ja levoton ja työskentelee, rikkomme imperiumin loitsun ja olemme jälleen vapaita. Vapaita tekemään tehtävämme. Minkä tehtävän?

Monet ihmiset ajattelevat, että Jumala haluaa hengellisiä kotkia, ei kanoja. Mutta lennämmepä, juoksemme tai kävelemme, olemme vapaita, iloisia ja rohkeita. Valmiita uhmaan maallista valtakuntaa. Valmiita vastaanottamaan Jumalan lahjoja. Valmiit tekemään Jumalan tahdon.

Joten, rakkaat kotkat, nouskaa tehtäväänne. Jättäkää taakse uskomus siitä että olette kanoja ja kanojen unelmat turvallisuudesta ja mukavasta pesästä. Tarttukaa Jumalan tehtävään!

On aika siirtyä kohti asioita, jotka tiedämme parhaiten. Ne ovat elämämme, ja meidät kutsutaan niihin. Meidät kutsutaan tuomaan Jumalan valtakunta maan päälle, tekemään hänen tehtävänsä.

Mitä on Jumalan valtakunta ja hänen tehtävänsä? Meitä kutsutaan ylläpitämään oikeudenmukaisuutta, armoa, myötätuntoa ja rauhaa maailmassa, yhteiskunnassamme ja ympäristössämme. Hoitamaan orpoa, leskeä ja muukalaista. Ruokkimaan nälkäisiä, lohduttamaan surullisia ja vierailemaan vankien luona.

Meidän tulee olla valona maailmassa!

Kaikki te jotka ovat väsyneitä ja kuormitettuja, ottakaa Kristuksen ies - levätkää ja totelkaa!

Rakas Jumala, muistuta meitä tänä adventin aikana, rakastavan henkesi avulla, että adventti on muistamisen ja kiitoksen aikaa. Ja samalla se voi uudistaa myös energiamme ja päättäväisyytemme sekä kutsumme. Voimme levätä ja totella. Myös tämän maallisen imperiumin keskellä voimme kokea Jumalan valtakunnan ilmestyvän elämiimme ja elää sen kansalaisina, sinun lapsinasi, kuten olet meidät kutsunut. Auta minua muistamaan sinun lakisi, armosi ja rakkautesi ja elämään ne todeksi elämässäni joka päivä. Aamen.