Mikä on joulun tarkoitus?

Taivaat julistavat Jumalan kunniaa,

taivaankansi kertoo hänen teoistaan.

Päivä ilmoittaa ne päivälle,

yö julistaa yölle.

Ei se ole puhetta, ei sanoja,

ei ääntä jonka voisi korvin kuulla.

Kuitenkin se kaikuu kaikkialla,

maanpiirin yli merten ääriin.

Psalmi 19:2-5

Miksi me juhlimme joulua? Kuka on tämä Jeesus-lapsi jonka syntymää me juhlimme täällä kaukaisessa pohjolassakin vielä kaksituhatta vuotta itse tapahtuman jälkeen? Miksi vaatimattomaan juutalaiseen puusepänperheeseen syntynyt poika on meille, ja koko maailmalle, niin tärkeä?

Joulukiireidesi keskellä, oletko ehtinyt miettimään kuka on Jeesus, miksi hän syntyi ja miksi se on niin merkityksellistä? Oliko hän vain historiallinen hahmo, profeetta ja opettaja, viisas mies, vai kenties jotakin vielä tärkeämpää, suurempaa ja ihmeellisempää?

Onko sinulla aikaa pysähtyä ja miettiä?

(Jeesus sanoi:) Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.

Ilmestyskirja 22:13

Jumala kirjoitti viestinsä maailmankaikkeuteen. Hän loi kaiken mikä on olemassa ja kaikki luotu heijastaa hänen kunniaansa ja suuruuttaan. Jumala kirjoitti sanansa ihmisten sydämiin ja ihmiset kirjoittivat ne ylös hyvin pitkään ja vanhaan kirjaan, tämän kirjan nimi on Raamattu.

Jotkut ihmiset ajattelevat että Raamattu on sääntökirja tai lakikokoelma joka kertoo meille mitä meidän tulisi tehdä tai mitä emme saa tehdä. Raamattu sisältää on sääntöjä ja lakeja, se on totta. Mutta Raamattu ei kerro kaikkein eniten meistä ihmisistä. Raamattu kertoo Jumalasta ja siitä mitä hän on tehnyt.

Jotkut taas ajattelevat että Raamattu on täynnä kertomuksia sankareista, esimerkkejä joita meidän tulisi seurata. Raamatussa on joitakin sankareita ja esimerkillisiä ihmisiä. Mutta totuus on että suurin osa ihmisistä Raamatussa eivät ole lainkaan sankarillisia tai hyviä esimerkkejä. 

Raamatun kertomusten ihmiset pelkäävät, pakenevat, ovat ilkeitä, tekevät pahaa toisilleen ja Jumalaa vastaan, valehtelevat, varastavat ja eivätkö ole lainkaan esimerkillisiä. He tekevät aviorikoksia, syyllistyvät murhaan ja kapinoivat Jumalaa vastaan. Miksi Jumala tahtoi että heidän tarinansa kirjoitetaan ylös aikakausien luettavaksi ja muistettavaksi? 

Ja (Jeesus)  selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.

Luukas 24:27

Ei, Raamattu ei ole sääntökirja tai sankaritarina. Raamattu on ennenkaikkea kertomus. Se on seikkailukertomus jossa sankari saapuu kaukaisesta maasta voittaakseen takaisin aarteensa. Sen päähenkilöitä eivät ole huonosti käyttäytyvät ihmiset.

Raamattu on rakkauskertomus prinssistä joka jättää palatsinsa, valtaistuimensa ja kaiken, pelastaakseen ne joita hän rakastaa. Hän ilmestyy ihmisille eri tavoin koko historian aikana ja syntyy viimein tänne maan päälle voidakseen pelastaa meidät. 

Ja parasta kaikessa on että tämä kertomus on tosi!

Raamatussa on monia kertomuksia mutta kaikki sen kertomuksen kertovat yhden suuren kertomuksen. Kertomuksen siitä miten Jumala rakastaa lapsiaan ja tulee pelastamaan heidät. Koko Raamattu on tarpeen jotta tämä kertomus voidaan kertoa kokonaan.

Raamatun ihmiset ovat tavallisia ihmisiä jotka taistelevat oman luonteensa ja halujensa kanssa. Kuten me kaikki. Heitä ei ole valittu Raamattuun koska he olisivat erilaisia kuin me vaan koska he ovat aivan samanlaisia kuin jokainen meistä. Jumala ilmeistyi heille ja hän tahtoo ilmestyä myös meidän elämiimme.

Tämän kertomuksen keskipisteessä on vauva ja jokainen Raamatun kertomus heijastaa hänen kertomustaan ja olemustaan. Hän on avain kaikkiin Raamatun kertomuksiin, avain joka saa Raamatun aukenemaan ja selkenemään edessäsi. Se joka ymmärtää häntä ja hänen tehtäväänsä, ymmärtää Raamatun sanoman.

(Jeesus sanoi:) Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.

Johanneksen evankeliumi 3:16-17

Tämä vauva ei ole mikään tavallinen vauva. Hän on lapsi josta koko maailmankaikkeus riippuu. Hän on sekä tarinan alku että sen loppu ja myös sen keskipiste. Hän on maailmankaikkeuden ja ihmiskunnan historian keskus.

Tämä vauva on Jeesus. Hän on sankari joka saapui Jumalan valtakunnasta maan päälle. Prinssi jätti palatsinsa, valtaistuimensa, rikkautensa ja korkean asemansa ja asettui tänne maailmaan, aika kurjaan paikkaan ja surkeaan aikaan, halveksutun kansan keskelle, osaksi köyhää pientä perhettä. 

Miksi ihmeessä?

Jeesus saapui voittaakseen takaisin aarteensa. Hänen kaikkein kalleimman ja rakkaimman omaisuutensa, meidät ihmiset. Hän saapui tänne maan päälle vapauttaakseen meidät ja antaakseen meille valon. Jotta me voisimme elää Jumalan rakkaudessa ja emme koskaan menettäisi hänen läheisyyttään ja läsnäoloaan.

(Jeesus sanoi:) Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.

Johanneksen evankeliumi 12:46

Jeesus on meidän pelastajamme ja valomme ja siksi me juhlimme joulua!

”Olen aina tuntenut että elämä on kaikkein ensimmäiseksi kertomus: ja jos jossakin on kertomus, siellä on myös kertoja.”

G.K. Chesterton 

Kuolema on nielty ainiaaksi.

Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet

ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä

kaikkialla maan päällä.

Näin on Herra puhunut.

Jesaja 25:8 

Rakas Jumala, tänä jouluna haluan keskittyä joulun todelliseen merkitykseen, sinuun ja sinun poikaasi Jeesukseen. Haluan kiittää ja ylistää sinua siitä että saavuit maan päälle pienenä vauvana, elit köyhänä ja väärinymmärrettynä ja kärsit ja kuolit täällä meidän puolestamme, jotta voisit me saisimme elämän ja vapauden ja paikkamme sinun lapsinasi. Sinun uhrisi tähden minä olen sinun omasi, ostettu sinun verelläsi ja vapautettu ikuisiksi ajoiksi synnin orjuudesta. Kiitos ja ylistys sinulle, tänään, tänä jouluna ja joka ikinen päivä. Aamen.

Joulu on rakkaustarina

Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi,

ja vesa versoo hänen juuristansa.

Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki,

viisauden ja ymmärryksen henki,

neuvon ja voiman henki,

tiedon ja Herran pelon henki.

Jesaja 11:1-2 

Adventti on armon hidasta purkamista. Se on rakkaus jota valmistetaan meitä varten. Uhri joka syntyy maailmaa. Sana joka tuo valon.

Iisain kaatuneen puun kannosta, joka on kasteltu hänen armonsa syvyyksistä vuotavilla elävillä vesillä, versoaa oksa. Tuo oksa on valtikka, joka voittaa syntisi ja antaa sinun kasvaa uudelleen.

Iisain viimeisestä ja unohdetusta pojasta tulee esiin yksi hellä oksa, joka kasvaa piikkikruunuksi. Se on karu risti, sinun tikapuusi takaisin Jumalan luo. Jeesus menee mahdottoman pitkälle pelastaakseen sinut.

Siitä kannosta syntyy yksittäinen verso, herkkä ja haavoittuva.

Siellä, keskellä käsittämätöntä, kovaäänisiä mainoksia ja markkinoita sekä suuria spektaakkeleita, Kristus tulee pieneksi. Hän on ihme joka tulee hiljaisuudessa, kuiskaten: Etsi minua.

Juuri siellä, missä olet, etsi pieniä välähdyksiä Jumalan kirkkaudesta. Kirkkaudesta joka murtautuu sisään, puhkeaa, itää, kasvaa, avautuu, kantaa hedelmää, tekee Valtakuntaa ja tekee maailmaa uudelleen. Hitaasti ja hiljaa.

Etsi versoa, joka todistaa Jumalasta. Tuskin huomattu lapsi, laulun hymina tiskialtaan päällä, vaatimaton nainen kumartuneena kassan yli, hyllyltä viittoileva jumalan sana.

Etsi kirkkauden versoja kasvattaaksesi syvät juuret Jumalaan. Puun, ristin teologia etsii aina Jumalan läsnäoloa maailman vähäisissä ja halveksutuissa lahjoissa. Adventti tuo rakkauden lähelle hyljättyjä, meidän kaikkien tavoitettavaksi.

Pieni Betlehemin vauva, Jumalan Poika. Riisuttu ja hakattu Messias riippui paljaana puussa. Hän pyytää meitä kääntämään adventtina huomiomme pieniin, vähäisiin, yksinäisiin, eksyneisiin.

Koska kiireessä, kiireessä, vauhtiriippuvuudessamme saatamme astua kannosta kasvavan verson päälle.

Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa,

sillä maa on täynnä Herran tuntemusta,

niinkuin vedet peittävät meren.

Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta,

joka on kansojen lippuna,

ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä.

Jesaja 11:9-10 

Joulutarina alkaa alusta. Tämä on rakkaustarina alusta asti. Se alkaa Kristuksen tulemisesta. Rakkaus saapuu maan päälle, vaatetettuna ihmislihaan, pienenä ja vaatimattoma, puollustuskyvyttömänä. Suurin ja ihmeellisin lahja jonka voimme saada.

Kristus, joka on alussa. Ääni, joka huutaa pimeydestä, kaiku kosmisessa tyhjyydessä. Hän puhuu: Tulkoon valo. Olkoon maata, vettä, eläviä kasveja, kukkia, puita, lintuja, kaloja, eläimiä.

Ja ihmiset? Mitä meistä?

Mekin olemme luotu jumalallisella sanalla ja rakkaudella. Meidät on luotu rakkaudesta ja rakkautta varten. Jos tunnet että tämä rakkaudeton maailma ei ole kotisi, et ole yksin. Me emme tunne olevamme kotona täällä koska meidät on luotu rakkautta varten, Jumalaa varten.

Jumalan auktoriteetti loi kaiken luomakunnan. Jumalan rakkaus teki kaikista Hänen lapsistaan. Ei ole väliä tarinastasi ennen, tämä on alkusi nyt. Rakkaus loi sinut rakkaudelle.

Jokainen ihminen on muotoiltu luodun maailman katsojaksi. Meille annettiin silmät jotta näkemämme johdattaisi meidät sen tekijän luo. Heti kun tunnustamme Jumalan maailman arkkitehdiksi, mielemme hämmästyy Hänen äärettömästä hyvyydestään, viisaudestaan ​​ja voimastaan.

Tulemme ihastumaan ihmeestä. Vielä suuremmasta, äärettömämmästä rakkaudesta. Jumalasta joka antoi pois kaiken, rakkauden tähden. Jotta sinulla ja minulla voisi olla kaikki mitä tarvitsemme.

Suurin lahja, jonka voimme antaa Jumalalle, on antaa Hänen rakkautensa ilahduttaa meitä. Joulu alkaa tästä. Joulutarina on rakkaustarina.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Joh 3:16

Mitä me odotamme adventtina?

Erämaa ja hietikko iloitsee,

aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja.

He saavat nähdä Herran kunnian,

meidän Jumalamme ihanuuden.

Jesaja 35:1-2

Adventti lauletaan! Se lentää sydämestä taivaalle ja räjähtää maailmaan. Sitä ei voi pidätellä sisällään. Adventti on odottamista. Se on tietoa siitä että ilo on saapunut maailmaan ja me voimme olla osallisia siitä.

Adventtina odotamme Jumalan kunnian kirkkauden tuloa. Sen kunnian joka on jo täällä mutta joka ei ole vielä tullut. Kunnian joka saapui Jeesuksen syntyessä ja kirkastui hänen ylösnousussaan ja joka tulee täydelliseksi kun Jeesus saapuu uudelleen ja luo uuden maan ja taivaan jossa me saamme elää ikuisesti.

Kunnia. Sana on meille niin outo että voimme suorastaan ihmetellä mitä me oikein odotamme. Tunnistaisimmeko sen jos näemme sen? Vai ohitammeko sen liian kiireen keskellä ja menetämme sen voiman elämässämme.

Jumalan kunnia ei ole pelkästään tämä lempeä, tavallinen, kesytetty uskonto. Jumalan kunnian vahvistaminen on aina kapina ja vastalause olemassaolevalle kultuurille. Se ei ole vain odota ja kannustava Jumalan valtakunnan tuloa, vaan myös päättäväisesti vastustaa maailmaa ympärillämme.

Mistä me laulamme jos emme ymmärrä mitä laulamme? Jumalan kirkkautta ei lauleta tyhjiössä. Se lauletaan vaarassa ja ahdingossa, vainon ja kivun keskellä.

Lapsena joulu oli taianomaista aikaa jolloin oli aina hauskaa, aina valoisaa, aina oli rakkautta ja lahjoja ja tunsin miten jokin meitä suurempi kosketti maailmaa ja minun elämääni. Nuorena aikuisena etsin uudelleen joulun merkitystä. Tavarat eivät tuntuneet siltä, eivätkä koristelut tai jouluvalot tai laulut, eivät edes joululahjat. Vasta kun löysin joulun merkityksen sen tottujen menojen takaa. 

Kun aloin aavistaa mitä me todella juhlimme, kuka syntyi jouluna maailmaan ja miksi se on niin tärkeää, miksi me tahdomme antaa lahjoja toisillemme, juhlimme valoa ja rakkautta. Ja miksi me odotamme joulua niin että olemme nimenneet sitä edeltävän ajan odotuksen ajaksi. Adventti alkoi muuttaa koko elämääni.

Joulun odotuksen ympäristö on tämän Jesajan runon mukaan erämaa ja aavikko. Erämaa on paikka, jossa elämän voima on hauras ja vähentynyt. Aavikon asukkaita ovat heikot kädet, heikot polvet ja pelokas sydän, he joiden elinvoima on murskattu ja oma tahto mitätöity ja heidän elämäntahdonsa lähes voitettu. 

Tämä runo on syrjäytyneiden, sokeiden, kuurojen, ontojen, tyhmien, kaikkien vammaisten ja kärsivien nimikkolaulu. Erämaa on paikka, jossa elämän voima on hauras ja vähentynyt.

On adventin aika erämaassa. Väheksytty maa ja murskattu ihmiskunta odottavat tulevaa, erämaassa. Ei ole ihme, että Johannes lainaa Jesajaa ja hänen äänensä kuuluu autiomaassa: 

"Huutavan ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi'. Matteus 3:3.

Adventtina me odotamme ja näemme Jumalan valtavuuden ja voiman, joka muuttuu. On ihme ja outoa että tuo suuri kunnia saapui tänne maan päälle. Tuo valtava rikkaus muuttui köyhyydeksi, kunnia nöyryydeksi ja valta heikkoudeksi. 

Sen varjossa adventtina tulevat näkyviin yksinäiset, suojattomat, pakenevat, pelastetut ja haavoittuvat. Heidät asetetaan meidän eteemme niin ettemme voi kieltää heidän olemassaoloaan. Me pienimmät, vähäiset, sairaat ja kivuliaat, tämä on meidän aikamme.  He/me ovat/olemme arvostettuja ja elävät/elämme ensimmäistä kertaa turvassa ja ilon täyttäminä.

Viimeinkin maan päällä on rauha, shalom, jopa autiomaassa. Kuorot eivät kuitenkaan koskaan laula rauhaa maan päällä, ennen kuin ne ensin ovat juhlineet kirkkautta. Aavikon shalom virtaa Jumalan kirkkaudesta. Ja me saamme osamme siitä virrasta. Kirkkautta ja rauhaa, ylitsevuotavasti!

Adventina tutustumme Jumalaan joka muuttaa, tekee uuden ja alkaa uudelleen. Ei ihme, että luomakunta ja ihmiskunta, yksi kerrallaan, kaikki yhdessä, laulavat uudesta maailmasta, joka on täynnä Jumalan runsasta kirkkautta. 

Liian usein olen tutustunut erämaahan, elämän haurauteen ja hämärään. Mutta adventti on tulosi aikaa. Saanen juhlia kunniaasi ja laulaa shalomiasi. Anna sydämeeni sinun ilosi ja rakkautesi. Anna minun tänä adventtina säteillä valoasi ja kunniaasi muille ihmisille ja tuoda valtakuntaasi tänne maan päälle. Anna minun olla joulun lähettisi, sinun palvelijasi kaikkien sitä tarvitsevien elämässä jotka tuot lähelleni. Anna tämän adventin muuttaa minua ja joulun ryöstäytyä todella sydämeeni. Aamen.