Kertomus riittää -kurssi Balsayakun kylässä viidakossa

Oli suuri ilo tehdä Jumalan työtä yhdessä Kertomus riittää -tiimin kanssaan Tenan lähistöllä sijaitsevassa Belsayakun kylässä viidakossa. Andit vaihtuivat rehevään viidakkoon ja lämpötila nousi huomattavasti.

Kaksi Chiriwasin kurssin nuorta osaanottajaa, sisarukset Rut (11 v) ja Josué (10 v) Cashaloman kylästä innostuivat Raamatun kertomuksista niin paljon että lähtivät, vanhempiensa luvalla, toisen Vapaakirkon lähetin Hannan Eriksonin mukana viidakkoon jotta voisivat osallistua myös Tenassa pidettävälle peruskurssille ja olla apuna siellä.

Lisäksi mukana olivat Punkuwaykusta Jorge ja hänen vaimonsa Noma, sekä heidän 5 vuotias poikansa Natán, lähtivät viidakkoon meidän mukaamme. Ennen lähtöämme Norma kertoi minulle heidän rukoilevan etteivät saisi töitä Tenan kurssin ajalle voidakseen lähteä mukaan. Norma on ompelija ja tekee äitinsä kanssa perinteisiä intiaanivaatteita kylien naisille ja Jorge on puuseppä.

”Tuntuu hassulle pyytää Jumalalta ettemme saisi töitä kun muut rukoilevat että Jumala antaisi heille työtä. Mutta me tunnemme sydämissämme että Jumala on kutsunut meidät lähtemään Tenaan ja tekemään Hänen työtään ja jos joku pyytää meidät nyt töihin niin emme pääsekään lähtemään.” Norma sanoi minulle.

Norma on yksi Punkuwaykun naisista jotka osallistuvat maanantaisin pidettävään naisten Raamatun opintoryhmään.

Viidakosta kouluttajina olivat Hanna, pastori Ramiro sekä nuori nainen nimeltään Gina, Bellavistan kylästä. Kaikki kolme olivat mukana myös vuoriston koulutuksissa meidän apunamme.

Viikko oli meille raskas. Kuumuutta ja kosteutta riitti, juomavettä sen sijaan ei. Muutenkin kurssien aikana oli kaikenlaisia pikku hankaluuksia. Ibarrassa minun asuinalueeltani meni vesi ja emme pystyneet pesemään itseämme ja juomavesi piti ostaa kaupasta.

Tenassa ei kauppoja ollut lähellä koska olimme leirikeskuksessa pikkukylän vierellä ja juotavaa piti hakea kaupungista saakka. Lisäksi huoneisiin tunki taranteloja ja muuta alueen eläimistöä. Jumala oli kuitenkin hyvä ja kantoi meitä koko koulutuksen ajan.

Kurssilla oli mukana useita varhaisteinejä ja teinejä joiden kanssa Hanna työskentelee viidakossa ja oli mahtava nähdä miten Jumala saapui heidän elämäänsä ja muutti heidän sydämiään ja antoi toivon ja rakkauden heille. On suuri etuoikeus saada olla mukana Jumalan työssä.

Erityisesti Jorge ja Norma saivat olla suurena siunauksena varhaisnuorille. Heidän intonsa oppia yhä enemmän Jumalan Sanasta ja jakaa sitä toisille sekä heidän rakkautensa omaa kansaansa ja viidakon kichwoja kohtaan näkyi kaikessa heidän tekemisessään ja sanomisessaan. Heidän pienryhmissään olevat nuoret ja varhaisnuoret rohkaistuivat keskustelemaan Jumalasta ja jopa ottamaan Hänet vastaan oman elämänsä ruhtinaaksi.

Myös Rutin ja Josuen esimerkki rohkaisi varhaisnuoria. Heistä oli uskomatonta tavata nämä pienet evankelistat ja lähetystyöntekijät vuoristosta jotka olivat rohkeasti saapuneet, ilman vanhempiaan, viidakkoon. Vain voidakseen jakaa siellä asuville hyvää sanomaa Jeesuksesta. Moni varhaisnuori saapui koulutukseen heidän esimerkkinsä innostamana.

Rukoilettehan kaikkien puolesta joita Jumala on koskettanut sekä täällä vuorilla että viidakossa jotta he saisivat kasvaa uskossa ja Jumalan tuntemisessa. Ja jotta työ saisi jatkua seurakunnissa ja kylissä.

Kertomus riittää jatkokurssi Punkuwaykun kylässä

Heinäkuussa pidimme Kertomus riittää -jatkokurssin Punkuwaykun kylässä. Kylän nimi tarkoittaa rotkon ovea tai porttia kichwa-kielellä.

Punkuwaykussa oli pidettiin viime vuonna peruskurssi ja nyt kutsuimme mukaan kurssilla olleita, jatkamaan opintoja ja jotta he paremmin pysyisivät jakamaan Jumalan sanaa sukulaisille, naapureilleen, kyläläisille ja seurakunnassa.

Kurssille saapui myös viidakosta mukaan kokeneempia kertomuksen kertojia jotka auttoivat meitä peruskurssin järjestämisessä toisessa alueen kylässä. Heidän taitojaan hiottiin kurssin aikana ja he antoivat tukea Punkuwaykun tarinankertojille.

Mukana oli enimmillään kaikkiaan viisitoista henkeä. Täkäläiseen tyyliin osa osallistui koko kurssiin, toiset tulivat vain iltapäivällä tai aamulla ja osa vain yhtenä tai kahtena päivänä. Kaikkiaan kurssi kesti viisi päivää.

Parasta minusta oli nähdä että seurakunnan naistenpiirin naisista, joiden kanssa olen työskennellyt viikottain kertomusten parissa, mukana oli useampi nainen. Yksi ihan koko viikon, toiset vain iltapäivän tai päivän tai pari, mutta tärkeintä oli että he olivat mukana.

Kurssin vetäjistä, Irlantilainen Bryan Thompson ja hänen vaimonsa Amarylis, oli varmasti välillä hämmentävää kun ihmisiä tuli ja meni, miten sattui. Mutta onneksi he ovat jo tottuneita Latinaisamerikkalaiseen tyyliin. Amarylis on itse Dominikaanisesta tasavallasta.

Jokainen kurssilainen esitti ainakin yhden Raamatun kertomuksen ja sai siitä palautetta. Monelle tämä jatkokurssi on hetki kun menetelmä vihdoin alkaa selkeytyä. Itse muistan miten jännitin tuon ensimmäisen kertomuksen kertomista, niin etten saanut sitä edes tehtyä loppuun saakka. Onneksi tämän kurssin osallistujille ei käynyt yhtä huonosti.