Rauha, Rakkaus ja Oikeus

Rauha on suuri siunaus.

“Rauha” sanalla on valtava merkitys Raamatussa. Hepreankielinen sana ”Shalom” joka on käännetty kreikankielisellä sanalla ”eirene” tarkoittaa paljon muuta kuin vain sodan ja vihamielisyyden puute.

Rauha ei ole vain tiettyjen asiantilojen puutetta vaan Jumalan ja Hänen valtakuntansa länsäoloa.

Shalom tarkoittaa kokonaisena olemista, terveyttä, hyvinvointia, yhteyttä Jumalaan – jokaista siunausta ja hyvää asiaa.

Rauhaa personnallisuuden puitteissa on että kaikki kyvyt ovat käyttövalmiina. Älä koskaan ajattele että rauha on tylsyyttä tai pysähtyneisyyttä.

Terveys on fyysistä rauhaa, mutta terveys ei ole pysähtyneisyyttä. Päinvastoin, terveenä oleminen on fyysisen aktiviteetin täydellisyyttä.

Hyveellisyys on moraalista rauhaa, mutta hyveellisyys ei ole viattomuutta. Hyveellisyys on moraalisen aktiviteetin täydellisyyttä.

Pyhyys on henkistä rauhaa. Mutta pyhyys ei ole hiljaisuutta. Pyhyys on intensiivistä henkistä aktiviteettia.

Jumalan länsäolon ja olemuksen syvä ymmärtäminen täyttävät sinut sanomattomalla rauhalla.

Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.

Johannes 14:27

Daavid laulaa Jumalan rakkaudesta ja oikeudesta.

Me kristityt puhumme paljon Jumalan rakkaudesta mutta emme paljoakaan Hänen oikeudestaan, joka on aivan yhtä tärkeä.

Rakkaus ilman oikeutta ei ole oikeaa rakkautta. Jos rakkaus ei huolehdi oikeuden täyttymisestä se ei ole todellista. Koska todellinen rakkaus huutaa oikeuden puoleen.

Vain vilpittömillä on sija Jumalan luona. Vain he saavat palvella Häntä ja pysyä Hänen silmiensä alla. Panettelu, valheiden puhuminen, kopea katse ja ylpeä sydän ovat suun, sydämen ja tekojen syntejä. Ne tuovat meidät Jumalan oikeuden alaisiksi.

Kiitos Herralle rististä missä molemmat, sekä oikeus että rakkaus tapaavat ja sulautuvat toisiinsa.

Ristillä Jumala on sekä oikeamielinen että oikeuttaa ne jotka uskovat Häneen. Ilman ristiä me olisimme erillään Hänestä eikä meissä olisi Hänen rauhaansa.

Rakas Jeesus, kiitos Sinun uhristasi ja kiitos että sen ansiosta minut on oikeutettu Sinun edessäsi, olen vapaa synneistäni ja minulla on osuus Sinun rauhaasi. Auta minua tuomaan tämä rauhan, oikeuden ja rakkauden viesti koko maailmaan.

Aamen.

Joulupipareita ja Kiireettömiä Ajatuksia

Pipareiden leipominen on minulle usein suorittamista. Pitäisi saada aikaiseksi se täydellinen pipari jonka kehtaa laittaa joulupöytään.

Samalla pitäisi myös pitää yllä ja luoda perheen jouluperinteitä. Viettää yhteistä aikaa ja nauttia siitä. Pitää hauskaa ja leipoa yhdessä.

Piparileivontajoukkoja, teinillä on isän vanha nahkatakki päällä ja miehellä vanha työpuku.

Ilman että äidin karjahdus kajahtaa kun piparitaikina tarttuu pöytään kiinni miljoonannen kerran. Piparit tippuvat lattialle tai lapset haluavat tehdä dinosauruksia jouluisempien mallien sijaan. Tai päällyste menee ihan... pipariksi.

Piparit pellille että leipojilla on lisää tilaa.

Minulla on taipumuksena yrittää ansaita itselleni rakkautta, huomiota, pelastusta ja kaikkea muuta. Työstä tulee sen kautta usein elämän keskipiste ja siihen kehittyy riippuvuussuhde joka ei anna aikaa millekään muulle.

Päässäni tiedän että elämässä ensimmäinen on Jumala, sitten tulen minä itse, seuraavaksi perhe, neljänneksi seurakunta ja vasta viidenneksi työ. Mutta aina se tieto ei mene sydämeen asti.

Pikkuinen poika ja isä koristelevat pipareita.

Tunnen usein etten tee tarpeeksi ja syytän itseäni siitä etten ole tarpeeksi hyvä ja että tuhlaan aikaa tarpeettomaan. Sitten hautaudun työn alle ja en muista perhettä enkä Jumalaa. Sen jälkeen koen huonoa omaatuntoa koska en ole antanut tarpeeksi aikaa perheelle.

Ja usein nämä vastakkaiset tunteet saavat minut niin jumiin etten pysty antamaan mitään kenellekään. Joka aiheuttaa oravanpyörän jossa pätemättömyyden tunteet saavat aikaan pätemättömyyttä joka aiheuttaa lisää pätemättömyyden tunnetta ja lopulta tunnen olevani oikea maanmatonen, ihminen joka ei kelpaa mihinkään.

Piparitaikina on hyvää, tälläkin mantereella.

Onneksi muut eivät ole yhtä armottomia minua kohtaan kuin olen itse. Jumala rakastaa minua ja on antanut minulle itsensä, armosta ja rakkaudesta, ei koska olisin sen ansainnut. Perheeni rakastaa minua ja tahtoo viettää aikaa minun kanssani, koska olen heille rakas.

Jos vain oppisin rakastamaan itseäni samalla tavalla, vain koska olen olemassa. Vain koska olen rakas.

Teini otti kuvia, joten minäkin pääsin esiintymään pipariarmeijan lisäksi.

Rakkautta tai armoa ei voi ansaita. Mutta ne voi saada lahjaksi. Kaikkein parasta on että jokainen päivä armo on uusi, samoin kuin rakkaus. Ja tärkeintä on se mitä teen tänään sillä armolla ja rakkaudella.

Tänä jouluna leivoimme pipareita yhdessä miehen, teinin, pikkuisen pojan, yhden miehen siskon ja useamman serkun kanssa. Suurin osa leipojista oli varsin pieniä ja käden ja silmän koordinaatio ei ollut vielä kehittynyt ihan täysin.

Mies vahtii uunia. Ihme kyllä emme polttaneet yhtään pellillistä.

Lisäksi mukana oli vielä annos sisaruskateutta, kärsimättömyyttä ja täydellisyydentavoittelua.

Mutta voitimme kaiken tämän. Aikuisia oli mukana tarpeeksi jotta kaikki pääsivät kaulitsemaan taikinaan (enemmän ja vähemmän onnistuneesti), taikina oli tarpeeksi löysää ettei se mennyt pilalle vaikka se kaulittiin noin miljoona kertaa uusien jauhojen kanssa ja kaikki jaksoivat odottaa vuoroaan saada laittaa muotti taikinaan.

Miehen sisko teki kotitekoista tomusokeria.

Välillä tuli kinaa siitä kenellä oli oikeus käyttää mustekala tai pterodaktyyli muottia. Samalla kun minä yritin kuvitella mustakalamaista ja dinosaurusten täyttämää joulua.

Ei siellä Betlehemissä ollut lumikinoksia eikä poroja.

Pienin leipoja maistelee piparinpäällystettä.

Lisäsattumuksena unohdin ostaa tomusokeria joten miehen sisko valmisti sitä kotoisesti meidän tehosekoittimellamme. Siitä ei tullut yhtä hienoa kuin kaupan tomusokerista ja kiteet näkyivät selvästi päällysteestä, joista tuli muuten aika kummallisen värisiä kaupan ruokaväreillä.

Mutta kaikilla oli hauskaa ja kaikki pääsivät päällystämään omaan piparinsa. Uunista tulon jälkeen tosin kukaan ei ollut varma mikä mustekala tai dinosaurus oli kenenkin. Mutta koska niitä riitti kaikille, emme keskittyneet pikkuseikkoihin vaan hauskanpitoon.

Tämä pikkuinen leipoja sai sisulla kaulittua taikinan ja tehtyä aivan omat piparinsa.

Ilmassa oli selvästi jouluntaikaa, hipaus armoa ja rakkautta. Pienin osallistuja välillä karjaisi koska hän ei päässyt koskaan kaulitsemaan taikinaa. Mieheltä tipahti yksi levyllinen pipareita lattialle. Ja ne olivat juuri pienemmän pojan piparit jotka hän halusi itse koristella.

Mutta kaikilla oli hauskaa. Jopa teinillä joka jo ennen piparien leipomista ilmoitti että hän oli kyllästynyt koko pipareihin ja oli niitä leiponut jo vaikka kuinka monta kertaa edellisinä joulua.

Kun leipominen alkoi kyllästyttää, tai vuoroa oli vaikea odottaa, olivat pelilaitteet hyvä viihdytyskeino.

Lopulta teinikin innostui ihan kaulitsemaan taikinaa. Äidin piti välillä laittaa lisää jauhoja koska ensimmäinen yritys jäi ihan jumiin pöytään kiinni, mutta lopulta hänkin sai omat piparinsa uuniin. Ja kun odottaminen alkoi kyllästyttämään, otti teini äidin kameran ja alkoi ottamaan kuvia, kuitenkin koko ajan muiden mukana.

Jokainen leipoja lähti tyytyväisenä kotiin, mukana pussillinen pipareita itselleen syötäväksi sekä vanhemmille ja sisaruksille lahjoitettavaksi. Minä pääsin leipomaan vielä pellillisen kameleita ja sitten toisen kaloja.

Pikkuinen poika ja isä koristelutouhuissa.

Onhan kameli sentään Lähi-Idän eläin. Jeesuskin varmasti sellaisella ratsasti, ainakin Egyptiin paetessaan ja sieltä palatessaan.

Toinen pellillinen oli kaloja. Kalat ovat hyvin tärkeässä osassa suosittua espanjankielistä joululaulua. Siinä neitsyt kampaa hiuksiaan ja kalat juovat ja juovat vettä joessa.

Seuraavana päivänä kaikki piparit oli syöty, kameleita ja kaloja myöten. Mutta ilo ja joulumieli jäi meillä kaikilla sydämiin.

Pienin leipoja sai keskittyä lempihommaansa, päällisen syömiseen.

Valmiita pipareita. Ainakin ne olivat hyvänmakuisia ja niitä oli hauska tehdä :D

Pipariarmeija yhteiskuvassa.

Kuka On Meidän Toivomme?

<a href="https://www.bloglovin.com/blog/19213351/?claim=cjrwnjruab9">Follow my blog with Bloglovin</a>

Toivon alkuperä on Toivon Jumala. Toivon syy on Jeesus. Toivon lähde on Pyhä Henki sinussa.

Toivo ei ole toivomista. Toivon juuret ovat Jumalassa ja siinä mitä Jumala on tehnyt meidän puolestamme ja yhä tekee maailmassa.

Charles Spurgeonin mukaan usko nousee portaita ylös jotka rakkaus on rakentanut ja katsoo ulos ikkunasta jonka toivo on avannut.

Toivo, usko ja rakkaus ovat kuin kolme sisarusta. Kaksi heistä ovat jo aikuisia ja yksi on vielä pieni lapsi. Käsikädessä he kulkevat eteenpäin, lapsi keskellään.

Kun katsot heitä näyttäisi kuin isommat sisarukset vetäisivät pienintä perässään, mutta se onkin toisinpäin. Pienin sisarus keskellä, Toivo, kiskoo isompia sisaruksiaa eteenpäin.

Toivo vetää uskoa ja rakkautta mukanaan. Ilman toivoa kaikki lakkaisi ja pysähtyisi paikalleen.

Puhumme olosuhteista joiden ylitse meillä ei ole lainkaan kontrollia. Kenelläkään meistä ei ole kontrollia meidän olosuhteidemme ylitse. Mutta meillä on vastuu siitä miten me elämme niiden olosuhteiden keskellä jotka ovat elämässämme.

Kaksi purjevenettä voivat seilata kahteen eri suuntaan samalla tuulella, riippuen niiden perämiesten taidosta. Perämies joka ajaa karille sanoo ettei hän voinut välttää sitä, tuuli oli häntä vastaan. Mutta toisella joka vei veneensä satamaan oli sama tuuli, hän tiesi miten asettaa purjeensa siten jotta tuuli veisi hänet suuntaan jonka hän halusi.

Jumalan rauha, Hänen rakkautensa ja usko ja toivo Häneen, mahdollistavat että voimme aina valita elämämme suunnan, kaikkien olosuhteiden keskellä.

Corrie Ten Boonin sanoin, ilo ja rauha tarkoittavat että kuljemme ympäriinsä hymy kasvoillamme ja tyhjä matkalaukku mukanamme.

Dostoyevsky kirjoitti että eläminen ilman toivoa on lopettaa eläminen.

Usko vapauttaa iloa, toivoa ja rauhaa elämiimme. Epäilys varastaa sinulta ilosi ja rauhasi. Usko tarkoittaa Toivon Jumalaan luottamista.

Mutta jos pidätte pahana palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella, niitäkö jumalia, joita teidän isänne palvelivat tuolla puolen virran, vai amorilaisten jumalia, niiden, joiden maassa te asutte. Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.

Joosua 24:15

Emil Brunner sanoi aikanaan että mitä happi on keuhkoille, toivo on elämän merkitykselle.

Jeesus on koko maailman toivo. Hän on Israelin toivo. Hän on myös meidän kaikkien toivomme.

Paavali lainaa useita Vanhan Testamentin paikkoja todistaaksen tämän. Hänen todistuksensa päättyy Jesajan profeetallisiin sanoihin (Room 15:12) Jesaja taas sanoo:

-- Iisain juuresta nousee verso, joka kohoaa kansojen hallitsijaksi. Häneen kansat panevat toivonsa.

Toivo nostaa meidät epäonnistumistemme raunioilta. Toivo nostaa meidät tuskastamme ja pelostamme kaiken yläpuolelle, vaikka se näyttäisi mahdottomalle.

Meidän kykymme kestää ja sietää, kykymme päästä vaikeuksien ja kaiken yli saavat voimansa toivosta.

Kristityn horisontti on Kristus. Hän tulee uudelleen ja me katsomme Herramme uudeelleen tulemiseen. Se voi tapahtua huomenna tai milloin tahansa. Mutta se on horisonttimme, meidän katseemme kohde.

Tähän me perustamme elämämme. Ja se tekee mahdolliseksi meille tuntea toivoa ja löytää merkitystä elämästä ja maailmasta.

Mikä voima rauhalla on elämässäni? Vienkö rauhalta sen voiman väittämällä että sen pitää alistua minun järkeni alle? Mikä voisi olla varmempaa kuin olla rauhassa rakastavan Jumalan kanssa?

Jumala, minä perustan elämäni Sinuun. Käännyn Sinun puoleesi. Ilman Sinua olen vain koditon orpo, kunnes kosketat minua turvallisuudellasi, Sinun rauhallasi ja rakkaudellasi ja annat sydämelleni uskon ja toivon. Anna minun aina elää Sinun lähelläsi ja luottaa Sinuun.

Aamen