torstai 3. kesäkuuta 2021

Ajatuksia ensimmäisestä avioliitosta


 Jumala antoi ihmisille kaiken mitä me tarvitsemme ja mitä me voisimme haluta: ravintoa, mielekästä tekemistä, lepoa ja seuraa.

”Herra Jumala sanoi: ”Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.”

1 Moos 2:18


Jumalan ensimmäinen ajatus, hänen luotuaan ihmisen, oli miten voin tehdä hänen elämästään vielä parempaa. Jumala loi ihmiselle kumppanin ja avioliiton, sitoutumisen kahden ihmisen välillä jossa voi olla täydellinen luottamus ja turva. Hän antoi ihmisille lahjaksi seksin ja nautinnon ja se oli täysin vailla häpeää.

”Ja he olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä tunteneet häpeää.”

1 Moos 2:25


Kun on itse kokenut huonoja ihmissuhteita, ollut sekä uhri että haavoittaja, on vaikea kuvitella minkälaista olisi ymmärtää toista täysin ja tulla täysin ymmärretyksi. Minkälaista olisi olla suhteessa jossa ei tarvitse hävetä mitään? Ei ole mitään hävettävää? Ei koska kaikki on sallittua vaan koska kaikki on hyvää.

Suoraan sanottuna pelkkä ajatus koskee sydämeen. Kaipuu juuri tällaiseen suhteeseen on niin valtavan suuri. Haluaisin tietää miten voisin saada sen aikaan kun en pysty siihen edes Jumalan kanssa. Minulla on niin valtava kasa painolastia jota kannan mukanani ympäriinsä ja häpeän näyttää toisille. Miten avoimuus on mahdollista ja rakkaus kun toinen tietää minusta kaiken?


Suoraan sanottuna on helpompi olla yksin. Mutta Jumala sanoo että meidän ei ole hyvä olla yksin vaan tarvitsemme toisiamme, tarvitsemme merkittäviä ihmissuhteita. Tällä hetkellä taidan tyytyä merkittävään jumalasuhteeseen ja merkittäviin suhteisiin poikieni kanssa sekä vanhempieni ja sisarusteni kanssa ja seurakunnan jäsenten kanssa. Mutta en tiedä koska olen valmis uskaltautumaan todella merkittävään suhteeseen jossa olen täysin alasti toisen ihmisen edessä, niin että hän tietää ja tuntee minut kokonaan ja minä hänet ja meillä ei ole lainkaan häpeää.


Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman". Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva". Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva. Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut. Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu". Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa.

1 Moos 2:15-25

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti