sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Teologia, seurakunta ja minä: Mitä on teologia ja mikä on sen merkitys seurakunnan ja uskovan elämälle


Alkukirkko ei ollut kristitty kirkko. He eivät kutsuneet itseään kristityiksi tai ajatelleet olevansa luomassa uutta uskontoa. He tunsivat kuuluvansa juutalaiseen maailmaan, juutalaiseen uskoon yhteen ainoaan Jumalaan ja Israelin kansan historiaan joka oli kulminoitunut Jeesuksen syntymässä, elämässä, kuolemassa ja ylösnousussa sekä taivaaseen nostamisessa.

Jeesuksen kuoleman jälkeen tämä juutalainen suuntaus alkoi levitä ympäri Välimerta ja laajemmalle. Sen jäseniksi tuli ei juutalasia, pakanoita joilla ei ollut juutalaista taustaa eivätkä he ymmärtäneet tai tunteneet ainoaa Jumalaa tai hänen kertomustaan joka alkoi maailman luomisessa tai sen tarkoitusta, yhdistää ihmiset uudelleen hänen kanssaan.

Sen sijaan nämä uudet Jeesuksen seuraajat, toivat mukanaan oman pakanallisen taustansa, historiansa ja uskomuksensa. Joten syntyi suuri paine kirjata ylös mikä oli tarkalleen Jeesuksen viesti ja mitä se tarkoitti hänen seuraajilleen. Opettaa oikeaa uskoa ja sen perusteita ja sitä mistä se syntyi ja miksi se oli niin tärkeää. Kertoa kaikille kuka todellinen yksi Jumala oli, kuka oli hänen poikansa Jeesus ja kuka oli Jumalan Pyhä Henki. Ja mitä tämä kaikki tarkoitti Jeesuksen seuraajille, juutalaisille yleensäkin sekä koko pakanamaailmalle heidän ympärillään ja maailman ääriin saakka.


Näin syntyi kristillinen teologia. Ne dogmat ja uskontunnustukset jotka me tunnemme ja joihin me uskomme. Jotka tahtovat julistaa ja kertoa, laittaa sanoiksi, ajatuksiksi ja käsitteiksi, meidän uskomme perusteet. Sen mikä erottaa meidät Jeesuksen seuraajat, kristityt, muista juutalaisista sekä pakanoista.

Teologia on keskeinen kristinuskolle, elintärkeä käsiterakenne joka ohjaa meitä lukemaan, kuulemaan ja ymmärtämään julistusta Jumalasta; Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Ja siitä miten hänen kertomuksensa liittyy koko maailman historiaan ja miten se koskettaa meitä kaikkia ja on ohjannut ja muuttanut maailmaa täydellisesti ja kuinka Jeesus oli se keskeinen tapahtuma koko maailmanhistoriassa jonka ympärillä kaikki muu pyörii.

Michael F. Birdin mukaan evankeliset seurakunnat ovat niitä, joiden julistuksen ja käytännön keskellä on evankeliumi. Evankelinen kirkko on evankeliumin luoma yhteisö, joka edistää ja saarnaa evankeliumia ja joka kehittää evankeliumia hengellisyydessään. Kirkon jäsenet pyrkivät elämään evankeliumin arvoista elämän. Heidän keskuksessaan on Jeesus Kristus, Herra joka on ilmoitettu evankeliumissa.


Teologia ei ole se mihin uskomme. Koska me uskomme Jumalaan. Mutta teologia yrittää auttaa meitä ymmärtämään Jumalaa ja hänen tarkoitustaan maailmalle ja meille. Siksi teologia käsittää, ei vain kristinuskon dogmat ja uskontunnustukset, koko meidän elämämme ja maailmankuvamme. Se yrittää selittää meille miksi maailma on sellainen jonka voimme omin silmin nähdä, mikä on maailman tarkoitus, synti ja suunta ja mitä se tarkoittaa minulle osana Jeesuksen ruumista, kirkkoa ja paikallista seurakuntaa, sekä henkilökohtaisesti, Jeesuksen seuraajana.

Alister E. McGrathin mukaan kristinuskon "suuremman kuvan" omaksuminen auttaa meitä ymmärtämään, että jokainen meistä, luotuna Jumalan kuvaksi, on tärkeä; ja että status ja varallisuus eivät tarkoita mitään verrattuna Jumalan tuntemisen rikkauksiin.

Ihannetilanteessa maailmanlaajuisella kirkolla ja paikallisilla seurakunnilla olisi täydellinen ymmärrys Jumalan tahdosta meitä kohtaan. Valitettavasti me olemme, lankeamuksen kautta, erotettuja Jumalasta ja vaikka Jeesus on yhdistänyt meidät uudelleen, olemme vasta prosessissa. Jumalan valtakunta on täällä ja tulossa, ymmärrys on meillä Pyhässä Hengessä mutta ei kokonaan, olemme Jumalan omia mutta vielä maailmassa, yhteydessä häneen ja erossa yhtä aikaa.


Joten ymmärryksemme ei ole täydellinen, kaikki me näemme vain heijastuksen, ymmärrämme vain osittain. Ja siksi teologia on niin tärkeää, erityisesti terveellinen, raamatullinen, perinteen ja meitä ympäröivän maailman, meidän kokemuksemme, huomioon ottava teologia.

Ei ole yksinkertaista saavuttaa tätä teologiaa. Ihmiset ovat työskennelleet tuhansien vuosien ajan ymmärtääkseen Jumalaa, hänen tahtoaan ja hänen sanaansa ja ilmestystään Pojassaan. Monia teorioita on kehitetty ja ajateltu, monia on juhlistettu ja unohdettu sitten muutaman vuoden tai vuosikymmenen jälkeen. Jotkin ovat kuitenkin säilyneet ja valloittaneet ihmisten sydämet, niissä tunnemme tuon jumalallisen heijastuksen, totuuden tuoksen, vilkaisun siihen kuka Jumala todella on ja miten me liitymme häneen. Thomas á Kempis (n. 1380-1471) kirjoitti hengellisessä klassikkossansa "Kristuksen seuraamisesta", kun näemme asiat oikeasta perspektiivistä "maailman kirkkaus häviää".

Ja teologia pyrkii siihen. Teologia ei ole joukko henkilökohtaisia uskonlausuntoja, vaanjulkisia lausuntoja ja käsityksiä kristillisen kirkon uskosta, jotka syntyivät varhaisissa uskoyhteisöissä, kun he pohtivat rikasta perintöään ja pyrkivät ilmaisemaan sen mahdollisimman ytimekkäästi.


Kristillinen teologia tiivistää kristillisen yhteisön laajemman pohdinnan siitä, kuinka Raamattua voisi ymmärtää parhaalla mahdollisella tavalla ja miten kutoa sen useita lankoja yhteen antaaksemme tyydyttävimmän ja todenmukaisimman kuvan uskosta. Mikään näistä säikeistä ei yksin riitä paljastamaan suurempaa kuvaa, joka kristillinen usko on.

Wayne Grudemin mukaan voimme ymmärtää kirkon tarkoituksen palveluksena Jumalalle, uskovien palvelemisena ja palveluksena maailmalle.

Suhteessa Jumalaan kirkon, ja paikallisen seurakunnan, tarkoitus on palvoa häntä. Palvonta kirkossa ei ole pelkästään valmistautumista johonkin muuhun. Ylistys ja palvonta sinänsä täyttävät kirkon tärkeimmän tarkoituksen Jumalaa kohtaan.

Raamatun mukaan seurakunnalla on velvollisuus kasvattaa niitä, jotka ovat jo uskovia, ja rakentaa heitä kypsyyteen uskossa. Olisi Uuden testamentin mallin vastaista on ajatella, että ainoa tavoitteemme ihmisten suhteen on tuoda heidät pelastavaan uskoon. Tavoitteenamme seurakuntana on oltava kaikkien kristittyjen esittäminen Jumalalle ”kypsinä Kristuksessa” (Kol. 1:28).


Jeesus käski opetuslapsiaan, että heidän tulisi "tehdä opetuslapsia kaikista kansoista" (Matt. 28:19). Tämä evankeliumin julistaminen on ensisijainen palvelumuoto joka kirkolla ja paikallisilla seurakunnilla on maailmaa kohtaan. Evankelioimistyön ohella meillä on myös armonpalvelus, diakoninen työ, johon kuuluu huolen pitäminen köyhistä ja tarvitsevista Herran nimessä.

Luulen että kirkon ja paikallisen seurakunnan suurin haaste on ensin löytää johtaja joka sekä tuntee tämän terveellisen, raamatullisen, perinteeseen ja kokemukseen pohjaavan teologian, että elää sitä omassa elämässään ja perheessään todeksi ja pystyy opettamaan sitä toisille. Me tarvitsemme johtajia ja pastoreita, seurakunnan vanhemmiston jäseniä, sekä muita seurakunnan työntekijöitä ja vapaaehtoisia jotka ovat juurtuneet Jumalaan, häneen sanaansa, ilmestykseensä ja teologiaan. Me tarvitsemme myös laajempaa ymmärrystä siitä mitä teologia on, ettei sitä käsitetä vain opiksi jota saadaan teologisessa seminaarissa tai opistossa tai yliopistossa, vaan se nähdään kristillisenä maailmankuvana joka yrittää selittää meidän uskomme ja suhteemme yhteen Jumalaan; Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen, ja heidän tahtoonsa meidän elämissämme, siihen tarkoitukseen joka Jumalan kertomuksella maailmassa on.

Kristinusko auttaa meitä, ainakin osittain muutettamaan mielikuvituksellista näkemystä maailmastamme. Sen avulla voimme nähdä sen sellaisena kuin se todellisuudessa on sen sijaan, että se jäisimme itse rakennettuun harhojen maailmaan, riippumatta siitä kuinka lohdullista tämä voisi olla. Teologia tarjoaa meille merkityskehyksen, joka antaa meille mahdollisuuden tarkastella tuttuja asioita ja nähdä ne uudessa valossa, kun ymmärrämme niiden todellisen tärkeyden ja arvon.


Itse tuskailen tämän vastuun kanssa. Se tuntuu valtavalta, miten minä, joka en todellakaan ole ymmärtänyt kuin minimaalisen osan Jumalan olemuksesta tai tahdosta, voisin välittää sitä toisille. Onneksi Jumala ei pyydä meiltä täydellisyyttä vaan sydämen asennetta ja uskoa, luottamusta siihen että hän johdattaa meitä, joka hetki.

Parhaimmillaan kristillinen teologia voi tehdä kolme asiaa, jotka kaikki ovat luonnollisia ja asianmukaisia seurauksia Raamatun, dogmojen, uskontunnusten, perinteiden ja kokemusten pohtimisesta. Teologia sallii kristillisen yhteisön, seurakuntien, säilyttää erillisen identiteettinsä vahvistamalla sen ytimessä olevat ydinkäsitykset. Sen avulla kirkko voi katsoa ulospäin osoittamalla turvallisen henkisen perustan harjoittaa vaihtoehtoisia tapoja nähdä maailmaamme. Ja se tarjoaa yksittäisille uskoville voimavaran tutkia edelleen omaa uskoaan, mikä antaa meille mahdollisuuden syventää kristillistä näkemystämme todellisuudesta. Kristillinen teologia siten sekä stimuloi että ravitsee kristillistä opetuslapsuutta.

Kun näemme asiat uudesta näkökulmasta, teologian näkökulmasta, ymmärrämme, että tämä ei ole vain erilainen tapa tarkastella maailmaa, vaan se on uskollinen ja kriittinen selitys sille, mitä maailma todella on. Kristilliseen opetuslapseuteen kuuluu pohtia uutta maailmaa, joka avautuu, kun katsomme teologian, dogmien ja uskontunnustusten kautta maailmaa ja itseämme ja tulemme näkemään sen uudella tavalla.

Minun työni Vapaakirkon lähetettynä työntekijänä Ecuadorissa on ollut hyvin vaihtelevaa. Olen saanut työskennellä diakonisella puolella, Jumalan käsinä ja jalkoina sekä evankelisessa työssä, opettaen Raamatun lukemista, tulkitsemista ja ymmärtämistä, ja oppien sitä samalla itse.

Samalla kun työtehtäväni ja vastuualueeni ovat vaihtuneet, olen oppinut enemmän Jumalasta ja hänen tahdostaan meitä kohtaan ja minun paikastani seurakunnassa. Olen tullut myös yhä vahvempaan vakaumukseen siitä että voidakseni tehdä tätä työtä minun on tunnettava paremmin teologiaa, kristinuskon perusteita ja niitä historiallisia totuuksia joista kristikunta on keskustellut, väitellyt ja mietiskellyt sitten Jeesuksen maailmaan tulon. Ja jopa sitä ennen.

John Websterin mukaan minkä tahansa kirkon opin täytyy alkaa kirkon teologisesta välttämättömyydestä ollakseen ekumeenisesti elinkelpoinen.

Kirkko on Hengen liikuttama, Hengen tuntema ja Hengen määrittelemä todellisuus ruumiina, jonka elävä sielu on elämän Henki. Kirkko ymmärretään Kristuksessa, samoin kuin Kristusta ymmärretään kirkossa.

Joten kirkon ja paikallisten seurakuntien on sijaittava Pojan ja Hengen kolminaisuuden työn jumalallisessa yhteydessa. Ja tämän rikkaan teologisen perustan ja paikallisten seurakuntien välillä ei voi olla eroa.

Ilman Raamattua ei voi olla teologiaa. Näin olen kokenut ja siksi tunnen että hyvä Raamatun tuntemus on ensimmäinen elinehto sekä seurakunnan johtajille että jokaiselle uskovalle. Itse tunnen kutsua opettajan työhön, sekä ammattinani että kirkon ja seurakunnan parissa. Jumala on kutsunut minut opettamaan hänestä ja hänen sanastaan. Joten ensimmäinen vaatimus on että tunnen Jumalan henkilökohtaisesti ja tunnen hänen sanansa. Mutta tunteakseni hänen sanansa, minua auttaa ja tukee tuo vuosituhantinen perinne Jumalan sanan sekä hänen Sanansa ilmestymisen tulkitsemisessa, sekä oma henkilökohtainen kokemukseni Jumalan läsnäolosta elämässäni ja seurakunnan kokemus Jumalan läsnäolosta.

Siksi uskon yhteisöllä on merkitystä. Kuvittele, että sinun seuraasi liittyy joukko ystäviä, kun ihailet näkymää edessäsi olevaan maisemaan. Kun alatte puhua toisillenne siitä, mitä näette, käy selväksi, että muut ovat huomanneet asioita, joita et olet nähnyt. Kun sinun huomiosi keskittyi yhteen asiaan, toisia kiehtoivatkin maiseman muut osat.

Kun puhut siitä, mitä kukin näitte, syntyy yhteisöllinen näkymä maisemaan, joka on paljon kattavampi ja luotettavampi kuin mikään yksittäinen kertomus siitä. Ryhmä ei vain näe enemmän kuin kukaan yksittäinen henkilö. Ryhmä voi myös korjata yksilön kertomuksen uskon maisemasta. Tarvitsemme siis kumulatiivisen, kattavan ja kriittisen selvityksen uskosta sen sijaan, että olisimme rajoittuneet yhden ihmisen usein hyvin subjektiiviseen käsitykseen asioista.

Espanjalainen kirjailija Teresa de Ávilan maamerkkiteoksessaan Sisäinen linna (1577) ehdottaa, että ajattelemme uskoa linnan tutkimisena. Saatuamme pääsyn sen sisälle kaipaamme, ja meidän on tarkoitus kaivat, tutkia linnan sisäpihoja ja huoneita yksi kerrallaan.

Teresa vaatii, että meidän on oltava varovaisia, ettemme koskaan rajoita kristillistä näkemystä todellisuudesta siihen, mitä olemme henkilökohtaisesti kokeneet, ymmärtäneet tai käsittäneet. Toiset, menneet ja nykyiset, kannustavat meitä menemään pidemmälle ja syvemmälle, avaamalla huoneet "sielun linnassa", kun tutkimme "Kristuksen rajattomia rikkauksia" (Ef. 3: 8).  Meidän kuuluu jäädä kiinni, jonkin sellaisen joka on suurempaa ja ihmeellisempää kuin alun perin ymmärrämme, heijastavaan asutukseen.

Tämä on se mitä Jumala on kutsunut minut siirtämään eteenpäin, olemaan lenkkinä tässä vuosituhantisessa kertomuksessa jota hän kertoo maailmankaikkeudelle ja osana hänen valtakuntansa laajenemista ja ilmestymistä täydellisesti tänne maailman päälle.

Kuinka sitten voimme käyttää teologiaa oman henkilökohtaisen uskomme kehittämiseen sekä sen laajuuden että syvyyden suhteen?

Yksi tärkeä tapa on nähdä teologian kartoittavan uskon maisemaa ja kutsuvan meitä tutkimaan sitä täysin, tietäen että maisemassa on osia, jotka jäävät tuntemattomiksi. Katson teologian kutsuvan minua tutkimaan sitä, mitä en ole vielä kohdannut, ja vahvistamaan sen, mitä en ole vielä ymmärtänyt.

Teologia on pyrkimys, siinä esitetään visio, jonka teologit kutsuvat meitä jakamaan, vaikka monet meistä tutkivat edelleen tämän vision yksittäisiä näkökohtia.

Tämä muistuttaa meitä siitä, että meidän tulisi nähdä kirkko ja paikallisseurakunta oppimisyhteisönä, jonka viisaudet ja oivallukset ylittävät kenenkään yksittäisen oivallukset tai viisauden. Muut, jotka kulkevat Jumalan tarinan läpi, voivat auttaa meitä matkustaessamme heidän kanssaan. Mutta eivät vain meidän ympärillämme olevat ja meidän kanssamme kulkevat voi auttaa meitä. Ne, jotka ovat tehneet uskonmatkan meiltä, voivat myös auttaa meitä, kun teemme saman pyhiinvaelluksen. He esittivät samoja kysymyksiä kuin me, ja heidän vastauksensa voivat rohkaista meitä kamppailussamme tänään.

Kuten suuri keskiaikainen teologi John Salisbury totesi, istumme jättiläisten harteilla. Näemme enemmän ja kauempana olevia asioita kuin he tekivät, ei siksi, että näkökykymme on ylivoimainen tai siksi, että olemme pitempiä kuin he olivat, vaan siksi, että ne nostavat meidät hartioilleen ja heidän suuri kasvunsa lisää meidän pituuttamme ja näköalaamme.

Meidän on myös muistettava, mitä Millard J. Erickson on sanonut, Raamatun maailma ja tämä nykyinen maailma ovat hyvin erilaisia. On tärkeää sanoa evankeliumin sanoma termeillä, jotka ymmärretään nykymaailmassa. Monet teologit ovat yrittäneet tehdä tämän tehdäkseen viestistä maukasta nykyajan mielelle. Jotkut teologit eivät ole muuttaneet pelkästään ilmaisumuotoa, vaan myös sisältöä. Kristillisen sanoman ajattelun tavoitteena on säilyttää sisällön ja raamatullinen oppi samalla, kun sanoma on ymmärrettävämpi nykyään.

Keskimääräinen kristitty, jopa kirkossa säännöllisesti käyvä, asuu kahdessa eri maailmassa. Sunnuntaina tällainen ihminen elää maailmassa, jossa kirveenpäät kelluvat, joet pysähtyvät kuin padot, aasit puhuvat, ihmiset kävelevät vetten päällä, kuolleet ihmiset heräävät eloon jopa päiviä kuoleman jälkeen ja neitsyt äidille syntyy lapsi.

Mutta loppuviikon aikana kristitty toimii hyvin erilaisessa ilmapiirissä. Täällä tekniikka, nykyaikaisten tieteellisten löytöjen sovellukset, ovat normi. Kuinka kauan tällaista skitsofreniaa voidaan ylläpitää? Mitä meidän on säilytettävä jotta ylläpitäisimme todellista kristillisyyttä ja pysyisimme todella kristittyinä?

Kirkon opin ja sen teologian on puhuttava seurakunnalle siten, että Kristuksen kehotus totta: "Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa." (Ef. 6:10).

Kristillisen teologian opiskelu ja jakaminen tarkoittaa siis sekä sen vahvistamista, jonka me olemme jo löytäneet ja johon me luottamme, että asettaa tavoiteen Jumalan ja Kristuksen arvostuksen laajentamiselle. Se muistuttaa meitä sekä siitä mitä tiedämme että siitä mitä meidän on vielä löydettävä. Teologia ei ehkä tarjoa meille lopullista selitysta "Kristuksen rajattomista rikkauksista", mutta se tarjoaa puitteet näiden löytämiselle ja arvostamiselle osana kristillisen opetuslapsuuden jatkuvaa prosessia. Itse sitoudun siis jatkamaan tätä tutkimusmatkaa!


Lähteet:

á Kempis, Tuomas: Kristuksen seuraamisesta (De Imitatione Christi); Kirjapaja; 2006.

Bird, Michael F.: Evangelical Theology, A Biblical and Systematic Introduction; Second Edition; Zondervan Academic; 2020.

de Avila, Teresa: Sisäinen linna (Castillo Interior o Las Moradas); The Interior Castle. – The Collected Works of St. Teresa of Avila. Vol. 2. Transl. Kieran Kavanaugh & Otilio Rodrigues. Washington, D.C. : ICS Publications. 1980.

Erickson, Millard J.: Christian Theology; Third Edition; Baker Academic; 2013.

Grudem, Wayne: Systematic Theology, An Introduction to Biblical Doctrine; Second Edition; Zondervan Academic; 2020.

McGrath, Alister, E.: Mere Discipleship, Growing in Wisdom and Hope; Baker Books; 2018.

Webster, John: The Oxford Handbook of Systematic Theology; Oxford University Press; 2007.

Wright, N. T.: Paul, A biography; Harper One; 2018.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti