Ajatuksia arkista ulos astuttua

Kuinka pitkään jaksat odottaa että Jumala päästää sinut vaikeuksistasi?

Pystyisitkö odottamaan ensin viisikymmentä päivää ja sitten sataviisikymmentä ja sen jälkeen kaksi ja puoli kuukautta ja sitten neljäkymmentä päivää ja sitten vielä viikon ja toisen viikon ja lopulta kokonaisen vuoden?

Me kaikki olemme eläneet korona pandemian keskellä, nyt jo yli vuoden. Toisten tilanne on ollut elämää uhkaava, osa on menettänyt elämänsä tai läheisiään, toisille tilanne on ollut enimmäkseen epämukava. Kuinka kärsivällinen sinä olet jaksanut olla?

Ja vesi väistyi väistymistään maan päältä; sadan viidenkymmenen päivän kuluttua alkoi vesi vähentyä. Niin arkki pysähtyi seitsemäntenä kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, Araratin vuorille. Ja vesi väheni vähenemistään aina kymmenenteen kuukauteen asti. Kymmenentenä kuukautena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, tulivat vuorten huiput näkyviin.

1 Moos 8:3-5

Nooa, ja hänen perheensä, elivät ensin viisikymmentä päivää myrskyn keskellä. Sitten myrsky lakkasi mutta heidän piti odottaa vielä sata viisikymmentä päivää ennen kuin vesi alkoi vähentyä. Ja seitsemän kuukauden kuluttua arkki pysähtyi vuorelle ja sen jälkeen piti odottaa vielä yli kaksi kuukautta että vuorten huiput tulivat näkyviin.

Vielä ei ollut mahdollista lähteä ulos arkista. Kotini on ollut mukava paikka viettää koronakaranteenia. Minulla on hyvä sänky, olohuoneen sohva ei ole kaikkein pehmein ja mukavin mutta siinä on hyvä istua ja lukea. Talossa on useita huoneita joihin minä ja perheeni voimme mennä olemaan omassa rauhassa tai voimme tulla yhteen ja viettää aikaa ja nauttia toistemme seurasta ja meillä on jopa pieni piha ja puutarha josta voimme nauttia vuoden ympäri. 

Mutta, henkilökohtaisesta kokemuksesta, voin kertoa että kun ulkonaliikkumiskielto estää lähtemästä kotoa, muuta kuin sairaalaan tai lääkärille, viikonlopun verran, koti alkaa tuntua varsin ahtaalta. Kun tilannetta kestää viikon, seinät alkavat tuntua vankilalta. Kun olimme kuukauden karanteenissa, ulos saattoi mennä vain ruokakauppaan, apteekkiin tai lääkärin tapaamiseen, elämä tuntui pysähtyneen kokonaan, seinät kaatuivat päälle ja kaikki piti miettiä uudestaan.

Meidän seurakuntamme kokoukset pidetään edelleen zoomissa, yli vuoden jälkeen. Ja poikani opiskelevat kännykän ja tietokoneen kautta, emmekä tiedä voivatko he palata kouluun ensi lukuvuonnakaan. Mutta me tiedämme että ympärillämme on muita. Me pidämme heihin yhteyttä puhelimella ja tapaamme varovasti, sääntöjä kunnioittaen. Minä edelleen jatkan työni tekemistä ja pojat opiskeluaan.

Nooa ja hänen perheensä olivat keskellä ääretöntä merta, laivassa josta ei päässyt mihinkään ja jota he eivät voineet edes ohjata, eivätkä he olisi tienneet miten ohjata sitä, ja kaikki muut olivat kuolleet. Miten avuton ja toivoton heidän olonsa oli täytynyt olla.

Kymmenen kuukautta oli kulunut, vuorten huiput tulivat esiin, arkki oli jäänyt kiinni ja he eivät voineet kuin odottaa.

Kuinka monta kertaa sinä olet valittanut Jumalalle tilannettasi koronapandemian aikana? Montako kertaa olet toivonut että Jumala olisi tehnyt jotain muuta? Että hän pelastaisi sinut tämän tilanteen keskeltä? Että maailma palaisi takaisin normaaliin? Montako kertaa olet menettänyt toivosi ja ajatellut että tulevaisuudella ei ole mitään hyvää tarjottavana? Montako kertaa olet suuttunut Jumalalle ja vaatinut selitystä, aikataulua, sanaa siitä mitä Hän aikoo tehdä ja mitä Hän tarkoittaa tällä kaikella?

Montako kertaa Nooa valitti, toivoi, epäili, menetti toivonsa tai suuttui Jumalalle? Raamattu ei kerro meille mitään tästä. Nooa on hurskas, vanhurskas, tottelevainen, koska hän teki mitä Jumala käski. Hänen tunteitaan, epäilyksiään tai raivon hetkiä ei kerrota meille.

Nooa ei hypännyt arkista ulos ja hukuttaunut raivoavaan mereen. Hänen perheensä ei kapinoinut ja ripustanut häntä arkin reunalle roikkumaan. He eivät heittäneet eläimiä arkista ulos, syöneet niitä tai lopettanut niiden elämää väsyneenä niiden hoitamiseen. He saattoivat kiukutella, raivota, epäillä ja tuntea epätoivoa. Mutta he tottelivat mitä Jumala oli käskenyt heidän tehdä.

Ja Nooan kuudentenasadantena yhdentenä ikävuotena, vuoden ensimmäisenä kuukautena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, oli vesi kuivunut maan päältä. Niin Nooa poisti katon arkista ja katseli; ja katso, maan pinta oli kuivunut. Ja toisena kuukautena, kuukauden kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä päivänä, oli maa aivan kuiva. Ja Jumala puhui Nooalle sanoen: 

"Lähde arkista, sinä ja vaimosi, poikasi ja miniäsi sinun kanssasi. Ja kaikki eläimet, jotka ovat luonasi, kaikki liha, linnut ja karjaeläimet ja kaikki matelijat, jotka maan päällä matelevat, vie ne ulos kanssasi. Niitä vilisköön maassa, ja ne olkoot hedelmälliset ja lisääntykööt maan päällä." Ja Nooa ja hänen poikansa, vaimonsa ja miniänsä hänen kanssaan lähtivät ulos, niin myös kaikki metsäeläimet, kaikki matelijat ja kaikki linnut, kaikki, mikä liikkuu maan päällä, lähtivät arkista suvuittain.

1 Moos 8:13-19

Vuosi ja yksi päivä ja Jumala viimein puhuu Nooalle ja käskee häntä lähtemään ulos arkista ja viemään perheensä sekä eläimet mukanaan. Vapaus saapui viimeinkin, elämä saattoi alkaa uudelleen.

Jumala, anna minulle luottamusta Sinuun ja kärsivällisyyttä odottaa Sinun valitsemaasi päivää. Auta minua muistamaan myrskyjen ja vaikeuksien keskellä, kun päivät vain venyvät ja missään ei näy mitään uutta tai mahdollisuutta muutokseen, että Sinun päiväsi tulee saapumaan kuten Sinä olet luvannut. Auta minua muistamaan että minä voin luottaa elämäni Sinun sanasi varaan ja että Sinun käsivartesi kannattelevat minua vesien, myrskyjen, vaikeuksien ja kivun yllä.