Ota vastaan joulun herra, toinen adventtisunnuntai

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus.

Jesaja 9:1

Minä kasvoin juhlien adventtia. Adventtisunnuntaina meillä sytytettiin aina kynttilä ja luettiin yhdessä Raamatussa sen sunnuntain kohta. Viikolla tärkein asia oli lapsena adventtikalenterin luukun avaaminen ja sieltä löytyvä suklaa. Adventti on minulle odotusta, sitä että jotakin ihmeellistä on tulossa, jotakin paljon parempaa kuin tavallinen arki. Minulla on monia todella rakkaita muistoja adventista ja joulun odotuksesta joiden toivoisin siirtyvän pojilleni ja muille minulle rakkaille ihmisille.

Aikuisempana adventtikalenterin pieni suklaapala tai suklaarasiat eivät enää jaksanut innostaa minua, eikä oikein lahjojen saaminenkaan jouluaattona. Muistan miten mietin mikä tämä joulun tarkoitus oikein on. 

Kristityssä kodissa kasvaneena ymmärsin että jouluna juhlitaan maailmaan syntynyttä Kristusta, meidän pelastajaamme. Välillä ehdin eksyä koristelemisen ja joulun valmistelemisen ja sen kaiken tuoman stressin ansaan. Mutta vasta kun opin itse antamaan ja iloitsemaan siitä, ei joulu tuntunut minusta enää lainkaan joululta.

Käytämme niin paljon aikaa adventista ja joulunodotuksestamme luoden täydellisiä joulumaailmoita ja koristellen kotejamme ja valmistaen niitä jouluun. Mutta mitä me teemme valmistuaksemme jouluun ja nauttiaksemme adventistä hengellisesti? 

Miten me juhlistamme adventin aikaa, sen merkitystä meille Jeesuksen seuraajina ja yhteyttä Jumalaan joka se antaa meille?

Suurin osa kristityistä sanoo että joulu on Jeesuksen juhla, mutta heijastavatko meidän kalenterimme ja suunnitelmamme sitä? Vai ovatko ne täynnä joulukoristeita, joululeipomisia, joulukortteja, joulujuhlia ja kaikkea muuta kuin varsinaista joulun syytä itseään?

Onko adventti ja joulu ostamista ja koristelua? Onko joulun valmistelu leipomista, korttien tekemistä, lahjojen ostamista ja kodin uudelleen sisustamista? Mikä on adventin ja joulun todellinen tarkoitus? Mistä löytyy se ilo ja riemu josta joululaulut meille kertovat?

Adventti tulee latinan sanasta ”adventus” joka tarkoittaa tulemista. Se on aika jolloin valmistaudumme Jeesuksen ensimmäiseen tulemiseen ja samalla innokkaasti odotamme hänen toista tulemistaan, jolloin hänen kuninkuutensa ja valtakuntansa saapuu maan päälle. Samalla me juhlimme taivaan valtakuntaa ja Jumalan läsnäoloaan täällä meidän keskellämme hänen Pyhän Henkensä kautta. Me odotamme tulevaa, valmistaudumme siihen ja juhlistamme sitä joka on jo keskellämme.

Tämän viikon teema on toivo, toivo siitä että Jeesus on meidän kanssamme ja tulee meidän luoksemme, että hän on lähettänyt Pyhän Henkensä meidän luoksemme ja että me olemme jo hänen valtakunnassaan ja hän tulee uudelleen meidän luoksemme ja tuo valtakuntansa kaikkien nähtäväksi tänne maan päälle.

Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan.

Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu;

vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon.

Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan.

Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani;

eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä.

Jesaja 65:17-19 

Kutsun sinut pohtimaan hetken tätä runoa ja antamaan sen tunkeutua luihisi, sydämeesi ja uniisi. Jumala puhuu: ”uusi taivas, uusi maa, uusi Jerusalem”. Siitä tulee riemun täyttämä maailma, kun uusi tulee. Ja tiedätkö miksi?

Taivas ja maa iloitsevat, koska tuossa uudessa Jumalan tekemässä maailmassa ei enää ole itkua, ei enää kodittomia ihmisiä, ei enää murtuneita kansalaisia ​​jotka valittavat, ei enää terrorisoituneita ihmisiä jotka huutavat apua.

Taivas ja maa iloitsevat, koska tuossa uudessa Jumalan tekemässä maailmassa ei ole enää lapsikuolleisuutta, ei enää vain muutaman päivän eläviä pikkulapsia eikä enää vanhoja ihmisiä, ei enää niitä jotka kuolevat liian nuorina tai elävät liian heikkoina tai jatkavat kuorena kun elämä on kadonnut.

Taivas ja maa iloitsevat, koska tuossa uudessa maailmassa, jonka Jumala on rakentanut ei enää tapahtudu kotien anastamista. Ne, jotka rakentavat, jäävät asumaan, ne, jotka istuttavat, saavat korjata elon ja nauttia sen tuotteista. 

Ihmisiä ei enää veroteta jostakin kotiensa ulkopuolelta. Enää ei menetä koteja koska ne sijaitsevat väärällä alueella tai oikean alueen ulkopuolella. Enää ei ole sotaa tai takavarikointeja. 

Uuden tullessa jokainen ihminen elää viiniköynnöksen ja viikunapuun alla, turvallisena, pelottomana, rauhassa ilman tuhoavia uhkia tai huolia kilpailusta.

Taivas ja maa iloitsevat, koska Jumalan tekemässä tätä uutta maailmaa. Jumala pitää meistä huolen. Jumala on kuin äiti, joka kuulee ja vastaa yöllä, tietäen ennen kuin pyydämme, kuka häntä tarvitsee ja mitä tarvitaan. 

Emme koskaan enää jää yksin.

Runo on vaativa. Jumalan uusi maailma on kykyjemme tai jopa mielikuvituksemme ulkopuolella. Se ei vaikuta mahdolliselta. Väsymyksessämme, omavaraisuudessamme ja kyynisyydessämme uskomme syvästi, että nämä ​​lupaukset eivät voi toteutua täällä. 

Tällainen uudistus on vain runollista fantasiaa.

Adventissa saamme Jumalan voiman. Tämä voima on vastalääke väsymyksellemme ja kyynisyydellemme. Se on evankeliumin ratkaisu kulutukseemme ja omavaraisuuteemme. Silloin kun olemme selviytymisemme rajoilla. Kyynisyytemme ylittävä hyvä uutinen tietää, että maailmaamme voi tulla uutta.

Toivon Jumala joka tulet ja olet jo tullut, syrjäytä uupunut joulumme adventin voiman ihmeellä. Kiitos että sinä tulit maailmaan pelastamaan minut. Kiitos että olet antanut minulle Pyhän Henkesi ja tehnyt minusta sinun valtakuntasi kansalaisen. Kiitos että yhtenä päivänä saavut takaisin ja perustat uuden Jerusalemin, pyhän kaupunkisi, ja taivaallisen valtakuntasi tänne maan päälle. Kiitos että minä saan olla osa sinun suunnitelmiasi ja tulevaisuuttasi. Anna minulle tämä voima, näky uudesta, joka antaa minulle vapauden elää rohkeasti unelmasi maailmaa varten. 

Aamen.

Jouluna Jumala syntyy

Luukas 1:26-38

Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: "Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi."

Luukas 1:28

Maria sanoo, tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan.

Jumalan lupaukset ovat totta yhden nuoren naisen uhrin tähden. Jumalan lapsi, ainoa poika, syntyi koska Maria totteli. Koska yksi köyhä ja vaatimaton nuori nainen oli suostuvainen.

Hänen sydämensä alla, suojassa hänen kohdussaan, hakkaa Jumalan lakkaamaton rakkaus. Mariasta tuli paikka Jumalalle. Hänen tottelevaisuutensa mahdollisti meidän pelastuksemme. Hänen sydämensä syke suojasi koko maailmankaikkeuden luojaa.

Tässä paikassa ja ajassa, Jumala valitsi uskomattoman, armon. Hän syntyi maailmaan pelastaakseen sen. Hän saapui maailmaan pienenä lapsena, alastomana, köyhänä, vaatimattomana, lempeänä, nöyränä ja vailla valtaa. 

Maailman ruhtinas, kaikkeuden Jumala, tuli ihmiseksi ja luopui kaikesta johon hänellä oli oikeus. Irroitti otteensa maailmankaikkeuden valtuudesta, koska hän rakastaa meitä. Hän jätti valtaistuimensa, kruununsa ja valtikkansa.

Jumala tulee meidän luoksemme väsyneenä miehenä, nälkäisenä joka pyytää vain lautasellisen ruokaa. Hyljeksittynä lapsena kadulla, ärsyttävänä naisena josta tahdot päästä eroon. Yksinäisenä vanhuksena, kotia kaipaavana maahanmuuttajana, kehitysvammaisena nuorena, liikuntakyvyttömänä aikuisena.

Kun pysähdyt ja annat Pyhän Hengen näyttää sinulle maailman Jumalan silmin, joka hetki kun olet turvallinen paikka jossa toinen sielu voi avautua ja kokea armon, sinusta tulee kohtu Jumalalle. Mikään ei ole mahdotonta hänen kanssaan. Jokainen ihminen jonka kohtaat elämässäsi kantaa sisimmässään Jumalan kuvaa, vaikka hän itse ei ole siitä lainkaan tietoinen.

Joulu tulee maailmaasi kun vain otat sen vastaan. Miten tahansa Kristus ja hänen tahtonsa ilmestyvät sinulle. Miten Jumala valitsee ilmestyä sinulle.Pienenä, heikkona, vaatimattomana, hyljeksittynä, vailla valtaa ja voimaa. Odottamattomana.

Kun me ajattelemme että meidän täytyy tuoda joulu maailmaan, me kuvittelemme että meidän tulee pelastaa maailma. Että armo alkaa meistä. Meistä tulee vahvoja ja tärkeitä, suuria ja voimakkaita. Meistä tulee epäjumalien palvojia. 

Johannes vastasi ja sanoi: "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta.

Johannes 3:27

Joulua ei voi tehdä itse. Ihmiset eivät voi tehdä itseään. Unelmia ei voi pakottaa. Kaikki on annettu taivaasta. Kaikki on lahjaa. Elämästäsi tulee mesteriteos heti kun ymmärrät että armon lahja otetaan halulla vastaan.

On siunatumpaa antaa kuin vastaanottaa. Ja moni meistä taistelee vastaanottamisen kanssa. Ei ole helppoa olla armon kohteena. Nöyrtyä ja pienentyä jotta Jumala saisi suurentua. Jotta hänen voimansa tulisi todeksi minun heikkoudessani.

Maria käy polvilleen. Hän ei ole ylpeä nainen. Hän ei tee, tuota, suorita tai tule täydelliseksi. Hän kumartuu Jumalan eteen jolla on kaikki voima. Hän vain on ja ottaa vastaan.

Tämä on armon aikataulu. Joulun järjestys. Ennen kuin meidät kutsutaan antamaan, meidän on aika ensin ottaa vastaan. Me olemme kiitollisia ja nöyriä vastaanottajia.

Maria näyttää meille esimerkkiä adventin päivinä. Vain yksi asia on tarpeen. Meidän tulee olla tila johon rakkaus voi saapua. Meidän tulee antaa itsemme olla rakastettuina. Meidän tulee olla ja totella.

Jumala kysyy annammeko hänen täyttää tyhjyytemme hänen rakkaudellaan? Otammeko vastaan hänen armonsa? Suostummeko uskomattomaan? Ne ovat meitä varten.

Mikään ei ole vaikeampaa taitaville ja itsenäisille ihmisille kuin armo. Ja mikään ei ole vaikeampaa taitaville ja itsenäisille ihmisille kuin vain ottaa vastaan ja antaa tilaa. Älä anna tämän olla lahjan josta kieltäydyt. Armo on sinulle. Sinun suurin lahjasi ei ole sinun omasi.

Tee tilaa, ole kohtu jossa Jumalan armo ja rakkaus saavat kasvaa. Ole kohtu joka vastaanottaa Jeesuksen. Pysähdy ja anna pyhyyden tulla elämääsi. Anna pyhyyden peittää kaikki muu alleen. Jumala saapuu ja täyttää sinut rakkaudellaan. Anna Jeesuksen pelastaa maailma.

Adventti on muistamisen ja kiitollisuuden aikaa

mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman,

he kohottavat siipensä kuin kotkat.

He juoksevat eivätkä näänny,

he vaeltavat eivätkä väsy.

Jesaja 40:31 

Adventti on tehtävä. Se on muistamisen ja kiitollisuuden aikaa. Mutta se on myös täynnä toivoa, energian vastaanottamista ja päättäväisyyttä tehtävää varten.

Tehtävä on nykyään erittäin vaikea. Mutta Jumala ei ole piilossa, ei välinpitämätön, ei voimaton, ja me olemme tämän elävän Jumalan kansa. Mikä on tämä tehtävä?

Jesajan kirjan luku 40 on runo, joka on osoitettu israelilaisille Babylonian pakkosiirtolaisuudessa. He olivat pakkosiirtolaisia, joiden täytyi asua vieraassa ympäristössä ja elää sen kulttuurin ympäröivänä. Tämä muistuttaa meidän tilannettamme.

Kaikki me kristityt elämme poissa omasta kotimaastamme, Jumalan valtakunnasta. Me emme ole meitä ympäröivän yhteisön ja kulttuurin jäseniä ja emme asu omassa kotimaassamme, omanmaalaisten ihmisten ympäröiminä. Suomalaiset seurakunnat, ja niiden jäsenet, elävät yhä enemmän vieraassa, vihamielisessä ympäristössä. Varsinkin jos me otamme evankeliumin väitteet tosissaan ja vakavasti.

Jesajan kirjan luvussa 40 olevat ihmiset olivat epävarmoja siitä, kuinka olla Jumalan kansa tällaisessa tilanteessa. Se oli kalliimpaa ja vaarallisempaa kuin he halusivat hyväksyä. Kuinka monesti me tunnemme samalla tavalla? 

Julkinen Kristuksen seuraaminen on kallimpaa ja vaarallisempaa, varsinkin ylpeydelle, omanitsentunnolle ja sosiaalisille suhteillemme, kuin tahtoisimme hyväksyä. Haluaisimme olla hyväksyttyjä ja arvostettuja kotipaikkakunnallamme ja sen yhteisössä ja samalla saada kaikki Kristuksen meille lupaamat lahjat ja tulevaisuuden. Tahdomme saada kaiken.

Jesajan runo heijastaa uskonyhteisöä jossa evankeliumin mahdollisuudet näyttävät epäonnistuneen. Voimme kutsua sitä loppunpalamiseksi. Pakkosiirtolaisuudessa elävät juutalaiset olivat palaneet loppuun. Heillä ei ollut enää energiaa palvoa Jumalaa ja tuoda hänen valtakuntaansa maan päälle.

He eivät voineet tuottaa vanhaa elinvoimaa joka heillä kotimaassaan oli. Mikään ei näyttänyt toimivan. Tässä uudessa ympäristössä vetoomuksella Jumalan voimaan ei ollut paljon painoa. Uuden ympäristön jumalat tuntuivat olevan paljon voimakkaampia kuin juutalaisten ainoa Jumala.

Sitten runoilija siirtyy kuuntelijoidensa luo. Runoilija puhuu ihmisistä, jotka luottavat Jumalaan ja huomaavat mitä Jumala tekee heidän ympärillään. Jumala ei heikkene. Jumala antaa voiman heikkoudelle, ja sille, jolla ei ole voimaa, Jumala lisää voimaa.

Tämän runon uutiset on tarkoitettu heikolle seurakunnalle. Niille, joilta polttoaine on lopussa. Joilla ei ole enää kärsivällisyyttä, rohkeutta, mielikuvitusta tai anteliaisuutta. Jotka tuntevat olevansa lopussa ja ilman tulevaisuutta. Joilla ei ole energiaa tehtävää varten.

Syy siihen että olemme lopussa ja ilman voimia, on se että olemme uskoneet maailmaa liikaa. Olemme kuunnelleet babylonialaisia. Olemme uskoneet babylonialaisia. Olemme kaivanneet liikaa länsimaalaista unelmaa. Ja ihmiset jotka tarttuvat babylonialaisiin unelmiin tai suomalaisiin unelmiin, päätyvät ilman energiaa uskoon ja tehtäväämme.

Mutta kun keskitymme Jumalaan, joka on vapaa ja levoton ja työskentelee, rikkomme imperiumin loitsun ja olemme jälleen vapaita. Vapaita tekemään tehtävämme. Minkä tehtävän?

Monet ihmiset ajattelevat, että Jumala haluaa hengellisiä kotkia, ei kanoja. Mutta lennämmepä, juoksemme tai kävelemme, olemme vapaita, iloisia ja rohkeita. Valmiita uhmaan maallista valtakuntaa. Valmiita vastaanottamaan Jumalan lahjoja. Valmiit tekemään Jumalan tahdon.

Joten, rakkaat kotkat, nouskaa tehtäväänne. Jättäkää taakse uskomus siitä että olette kanoja ja kanojen unelmat turvallisuudesta ja mukavasta pesästä. Tarttukaa Jumalan tehtävään!

On aika siirtyä kohti asioita, jotka tiedämme parhaiten. Ne ovat elämämme, ja meidät kutsutaan niihin. Meidät kutsutaan tuomaan Jumalan valtakunta maan päälle, tekemään hänen tehtävänsä.

Mitä on Jumalan valtakunta ja hänen tehtävänsä? Meitä kutsutaan ylläpitämään oikeudenmukaisuutta, armoa, myötätuntoa ja rauhaa maailmassa, yhteiskunnassamme ja ympäristössämme. Hoitamaan orpoa, leskeä ja muukalaista. Ruokkimaan nälkäisiä, lohduttamaan surullisia ja vierailemaan vankien luona.

Meidän tulee olla valona maailmassa!

Kaikki te jotka ovat väsyneitä ja kuormitettuja, ottakaa Kristuksen ies - levätkää ja totelkaa!

Rakas Jumala, muistuta meitä tänä adventin aikana, rakastavan henkesi avulla, että adventti on muistamisen ja kiitoksen aikaa. Ja samalla se voi uudistaa myös energiamme ja päättäväisyytemme sekä kutsumme. Voimme levätä ja totella. Myös tämän maallisen imperiumin keskellä voimme kokea Jumalan valtakunnan ilmestyvän elämiimme ja elää sen kansalaisina, sinun lapsinasi, kuten olet meidät kutsunut. Auta minua muistamaan sinun lakisi, armosi ja rakkautesi ja elämään ne todeksi elämässäni joka päivä. Aamen.