Ilman Vettä ja Veden Kanssa

Quiton pohjoista keskustaa. Quito on pitkässäja kapeassa laaksossa 2800 metrin korkeudella. Maantiede on tehnyt Quitosta pitkän ja kapean kaupungin. Varsinaisen Quiton kaupungin pituus on 80km mutta laita-alueet jotka myös lasketaan Quitoon kuuluviksi (ainakin kun kaupungille pitää maksaa veroja tai muita maksuja) tekevät kaupungista melkein 150 km pitkän. Leveyttä laaksolla on vain 5km.

Pohjois-Quiton keskustaa. Muodosta ja pituudesta johtuen Quitolla on useampi keskusta. Kuva on otettu Naciones Unidas kadulla. Quitoa ympäröivät aina vuoret. Ne tekevät kaupungilla suunnistamista paljon helpompaa.

Pohjois-Quitoa, taustalla Guagua Pichinchan tulivuori joka on purkautunut useampia kertoja vuosien kuluessa. Tämä ei oikeastaan ole Quitoa (paitsi kun pitää maksaa verot kaupungille) mutta Quito on kasvanut niin paljon että tämä Pïsullin intiaanikylä on nykyään käytännössä osa Quiton kaupunkia.

Viime maanantaina pääsin vihdoinkin suihkuun lämpöisessä ja runsaassa vedessä! Vettä tuli paineella ja se lämpeni kunnolla!

Meiltä meni sunnuntaina vesi pois kokonaan. Sitä ennen viikolla vettä tuli huonolla paineella ja se ei oikein ikinä lämmennyt kunnolla.

Pahin hetki oli juuri lauantai-iltana kun täällä Quiton jääkylmässä ilmassa pesin itseäni haalella vedellä jota tuli pienenä norona hanasta. Silloin alkoi kiukuttaa ja kunnolla.

Vanhan, eli koloniaalisen, Quiton katu ja alhaalla näkyy yksi alueen monista kirkoista. Quitossa on ollut asutusta vuosisatojen, ja tuhansien, ajan. Vanhimmat arkeologiset löydöt asutuksesta Quiton alueella ovat n. vuodelta 1030 ennen Kristusta. Quiton koloniaalinen keskusta on maailman ensimmäinen UNESCOn kulttuurillinen suojelukohde ja parhaiten säilynyt koloniaalinen alue koko Latinalaisessa Amerikassa.

San Franciscon, eli pyhän Fransiskuksen, kirkko ja luostari Quiton koloniaalisessa keskustassa, samannimisen aukion reunalla. Kirkkoa alettiin rakentamaan vuonna 1537 ja se otettiin käyttöön vuonna 1705. Sen historia on täynnä legendoja ja erilaisia quitolaisia hahmoja ja henkilöitä.

Kichwa-alkuperäiskansan naisia ja miehiä Etelä-Ecuadorista San Franciscon aukiolla Quiton koloniaalisessa keskustassa.

Quito on vähän yli 2800 metrin korkeudella, meidän kotimme vielä n. 3000 metrissä. Ja vesi tulee suoraan jäätiköltä. Ei siinä ihan jääpaloja ole mukana mutta melkein.

Sunnuntaina harmitti kun ei saanut pestyä astioita. Ruokakin piti laittaa puollovedestä ja miehen uniformua ja pojan koulupukua ei saanut pestyä, kun ei ollut vettä.

Illalla poika alkoi kysellä joko vesi on tullut takaisin kun pitäisi päästä suihkuun. Ei, vesi, ei olut tullut takaisin.

Antisanan tulivuori meidän kotikaupunginosastamme nähtynä. Antisana on Ecuadorin neljänneksi korkein tulivuori (5704 metriä). Se sijaitsee noin 50 km päässä Quitosta kaakkoon.

Cotopaxin tulivuori meidän kotikadultamme nähtynä. Cotopaxi (5911 metriä) on Ecuadorin toiseksi korkein tulivuori ja yksi maailman korkeimmista aktiivisista tulivuorista. Cotopaxi on noin 50 km Quitosta etelään, elämme siis tulivuorten ympäröimänä. Viimeksi Cotopaxi purkautui 14. 08. 2015 jolloin Ecuadoriin julistettiin poikkeustila. Purkautumisprosessi on vieläkin kesken, mutta parempi niin koska jos tulivuori purkautuu agressiivisesti kerralla, tulee kivenlohkareita satamaan Quitoon saakka. 

Mieskin kaipasi suihkua. Normaalisti hän käy illalla suihkussa ettei aamulla tarvitsisi nousta töihin viittä aikasemmin. Nyt se ei valitettavasti onnistunut.

Maanantaiaamuna se kauan kaivattu vesi sitten vihdoin ja viimein saapui ja kyllä me kaikki kolme kävimmekin ilolla suihkussa. Minä pesin vielä kaksi koneellista pyykkiä, kolmas jäi odottamaan. Ja sain pestyä koneellisen astioitakin.

Meidän Mikkis opettelee ajamaan polkupyörää Carolinan puistossa. La Parque de Carolina, Carolinan puisto, on Quiton puistoista suurin (67 hehtaaria). Siellä voi harrastaa monia eri urheilulajeja. Puistossa on myös kasvitieteellinen puutarha ja tekojärvi.

Mikkis hyppii ruutua meidän kotipihassa, serkkujen, tätien ja isänsä kanssa. Meidän talomme on tuolla perällä. Miehen sisaret perheineen asuvat vasemmalla olevassa kirkkaan sinisessä talossa. Enimmäkseen on oikein mukava asua suvun kanssa yhdessä, välillä ei sitten niin ihanaa.

Tuli mieleen kun Amatsonian alueella asuessa välillä vesi oli poissa viikonkin. Ja sitten piti lähteä töihin ja pojan kouluun. Minä kävin yleensä suihkussa rännin alla.

Kun satoi vettä tuli enemmän kuin normaalista suihkusta. Pelkästään sateessa seistessä kastui ihan litimäräksi, saati jos astui rännin alle mistä katolta tuleva sadevesi oikein pulppusi ja pauhoi.

Minä (oikealla) ja Napon provinssin kaksikielisen opetushallituksen entinen johtaja Blas Chimbo. Kuva on yhden erityisopettajille pitämäni koulutuksen jälkeen. Sain olla mukana ensimmäistä kertaa Ecuadorissa kehittämässä alkuperäiskansojen opetuksen yhteyteen inklusiivistä ja erityisopetusta. 

Minä (keskellä sinisessä paidassa) ja erityisopettajia kaksikielisen opetushallituksen "synttäreillä". Esittelimme inklusiivista ja erityisopetusta ja kehittämäämme mallia siihen. Valitettavasti kaksikielinen opetusjärjestelmä maassa suljettiin 24 vuoden toiminnan jälkeen edellisen presidentin hallintokaudella. Alkuperäiskansoja edustavat järjestöt ovat esittäneet nykyiselle presidentille lausunnon edellisen hallituksen huonosta politiikasta alkuperäiskansoja kohtaan ja heidän oikeuksiensa loukkaamisesta ja pyynnön että monet päätöksistä käsiteltäisiin uudelleen.

Pitkä paita vain päälle ja sitten saippuaa joka puolelle ja shamppoot hiuksiin. Ei siinä ihan sataprosenttisen puhtaaksi tullut mutta olo oli paljon parempi kuin jos olisi lähmäillyt hikisenä ja likaisena ympäriinsä.

Pojalle vesi piti kantaa suihkuun ja kaataa päälle. Tuli mieleen lapsuuden mökkeily.

Río Sol uimala Tena-joen varrella Mullunan kichwa-kylän vierellä. Yksi minun suosikki paikoistani. Poika piti enemmän uima-altaista ja joelle joutui viemään pakolla tai lahjonnalla (kaveri mukaan ja pitsalle jälkeenpäin).

Yksi ihana asia Ecuadorissa ovat orkideat. Ecuadorissa on erilaisia orkidealajeja 0 metrin korkeudelta 4500 metrin korkeudelle. Kaikkiaan Ecuadorissa on 4209 eri lajia orkideoita. Suurimmat ja komeimmat löytyvät tietenkin Amatsonian alueelta. Tämä suoraan maasta kasvava laji on yksi minun suosikeistani.

Puusta roikkuvat pussukat eivät ole kummallisia hedelmiä vaan oropedulan eli kuhankeittäjän pesiä. Kichwat kutsuvat lintua mancoksi koska se kutoo pesänsä niin taitavasti ja se on osa heidän tarustoaan ja kulttuurillisesti hyvin tärkeä lintu.

- Pistä shamppoota hiuksiin ja saippuaa joka paikkaan. Nyt äiti kaataa vettä päälle. Hankaa! Hankaa! Kaikki saippua ja shamppoo pois!

Poika epäili alkuun että tuleeko tällä tavalla ollenkaan puhtaaksi. Minä olin sitä mieltä että ainakin puhtaammaksi kuin jos ei olisi pessyt itseään ollenkaan.

Meidän Mikkis kanootin kyydissä Misahuallissa. Puerto de Misahualli on täällä Ecuadorissa varsin kuuluisa joki-uimaranta. Pienen kylän reunalla on todella kaunis hiekkaranta kohdassa jossa Misahualli ja Napo joki kohtaavat. Misahuallista pääsee myös kanoottiretkille pitkin Napo-jokea ja voi käydä tutustumassa joen-varrella oleviin Kichwa-kyliin.

Mikkis rakastaa eläimiä ja yksi hänen haaveistaan on ollut saada oma boa-käärme. Tämä käärme olisi kuulemma ollut juuri sopiva pienelle pojalle. Kuvassa ilme "äiti ihan oikeasti etkö aio ostaa mulle tätä boaa vaikka se on tosi ihana ja mä haluan sen tosi kovasti". Kauppias vielä näytti miten se olisi mahtunut hyvin vaikka shortsien taskuun, eikä söisi paljon ja olisi muutenkin ollut tosi helppohoitoinen.

Misahuallissa asuu apina-lauma. Ympäristöministeriö siirsi ne syvemmälle Amatsonin viidakkoon mutta muutaman kuukauden päästä joukko rähjäisiä ja laihoja apinoita saapui voitonriemuisesti takaisin kotiinsa. Sen jälkeen ne ovat taas lihoneet turistien antimeilla. Ja ympäristöministeriö totesi että tämä oli apinoiden kotialue jossa ne itse halusivat asua. Eli uutta pakkomuuttoa ei näillä näkymin aikanaa ole edessä.

 Mahdollisuuden mukaan kävimme joella uimassa tai maksoimme  uima-allas uintikerran jotta pääsimme käyttämään suihkuja. Ja tietysti sitä allastakin.

Vesi on aika yksinkertainen asia mutta elämä on aika mahdotonta ilman sitä. Ja paljon parempaa kun sitä tulee hanoista kotiin saakka.

Honorable Consejo Provincial de Napo -koulu pienessä Kichwa-kylässä parin tunnin ajomatkan päässä Tenasta. Kouluvierailut ovat aina mielenkiintoisia ja lapset suorastaan hurmaavia vaikka ajomatkat ovatkin pitkiä ja tiet todella huonokuntoisia. Välillä teitä ei ole ja matkaa pitää jatkaa kanootilla.

Tässä autolautta Napo-joen yli, toinen tapa päästä perille olisi kanootti mutta sen jälkeen olisi edessä pitkä kävelymatka viidakon halki. Tämä on vähän kehuskelukuva. Auto piti peruuttaa lautalle ja sain sen tehtyä ilman mitään ongelmia :)

Raamattu ja vesi

Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.

Psalmi 1:3

Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.

Psalmi 42:2

Syviä vesiä ovat sanat miehen suusta, ovat virtaava puro ja viisauden lähde.

Sananlaskut 18:4

Minä puhkaisen purot kalliokukkuloihin, lähteet laaksojen pohjiin; minä muutan erämaan vesilammikoiksi ja hietikon hetteiköksi.

Jesaja 41:18

Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus niinkuin ehtymätön puro.

Aamos 5:24

mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään".

Johanneksen evankeliumi 4:14

Unohda Mitä On Takanasi

Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.

Fil. 3:13-14

Vielä emme ole voittaneet. Martin Luther King Jrn sanojen mukaillen, meidät on vapautettu synnistä mutta ei synnin tekemisestä.

Vaikka Jeesus on meidät puhdistanut ja voitto häämöttää jo, edelleen erehdymme ja teemme syntiä. Vielä emme ole voittaneet.

Mutta unohtakaamme sen mikä on takana ja kurkoittukaamme sitä kohti mikä on edessäpäin.

"Älä pilaa aamukellojen soittoa jättämällä sitä puolitiehen. Älä sano pelkästään: "Vahvista minua", äläkä jatka: "mutta kuitenkin minä kompastun ja kaadun!". Kuuntele kellojen soitto loppuun saakka; se on Jumalan musiikkia. Hän antaa suuhusi sanat: "Vahvista minua, että minä pelastuisin.".

Frances Ridley Havergal

Unohda se mikä on takana ja kurottaudu sitä kohti mikä on edessäpäin. Muista että päämääränäsi on voitto johon Jumala on sinut kutsunut ja jota varten Jeesus uhrautui.

Meille ei ole annettu automaattista vapautta synnistä vaan oma tahto tehdä omat päätoksemme.

Jumala on kutsunut meidät Kristuksessa Jeesuksessa päämääräämme ja siellä meitä odottaa voittopalkinto.

"Tänä päivänä sinulla on mahdollisuus tehdä itsenäinen ratkaisu. Muista, että olet Jumalan luomana arvokas, aivan yhta arvokas kuin kuka tahansa. Sinä vastaat omasta elämästäsi. Älä päästä enää tätä päivää käsistäsi."

Hilja Aaltonen

Tiede ja tutkimukset sanovat että tapa muodostuu kahdessa viikossa. Jos kaksi viikkoa teet jotakin, siitä tulee sinulle tapa. Jos jätät sen tekemättä, siitäkin tulee tapa. 

Tehkäämme tapa menneen unohtamisesta ja voittopalkintoa kohti kurkottamisesta.

Te olette kalliisti ostetut; älkää olko ihmisten orjia. 1 Kor. 7:23

Herra, vahvista minua, että minä pelastuisin. Että kiusauksen hetkellä voisin tehdä oikean päätöksen. Että en erehtyisi menemään ihmisten mukaan vaan kurkottaisin kohti sinun palkintoasi, amen.

* Kuvien lapset kuuluvat Napon alueen Kichwa-kansaan. Kuvat on otettu Alberto Chimbo-koulussa Napo joen varrella Ecuadorissa.

Ibarra ja Locro de Papa

Ibarra on Imbaburan maakunnan pääkaupunki Ecuadorissa. Vuonna 2010 siellä oli noin 132 000 asukasta. Kaupungin perusti vuonna 1606 Cristóbal Torre, joka nimesi sen Quiton maaherran Miguel de Ibarran mukaan.

Kun ensin saavuin Ecuadoriin asuin Pohjois-Ecuadorissa Imbaburan provinssissa, kaupungissa jonka nimi on Ibarra.

Ibarran koko nimi oli ennen itsenäistymistä Espanjasta Villa Muy Real y Muy Leal de San Miguel de Ibarra. Se on nimetty entisen Quiton maaherran Miguel de Ibarran mukaan. San Miguel nimessä tulee myös Ibarran pyhimyksestä, arkkienkeli Mikaelista.

Ibarraa kutsutaan Ecuadorin kulttuurin pääkaupungiksi. Se on lähellä Otavaloa joka on Ecuadorin alkuperäiskansojen kulttuurillinen keskus, sekä Valle de Chotaa joka on taas Ecuadorin Andien alueen afrikkalaisperäisten ecuadorilaisten kulttuurin keskus.

Ibarraa kutsutaan nimellä, Valkoinen Kaupunki, La Ciudad Blanca. Ibarra on Ciudad de la Luz de Ecuador, eli Ecuadorin Valon Kaupunki. Ibarra on Kaupunki Jonne Aina Palaat, La Ciudad  Donde Siempre Se Vuelve koska sen asukkaat ovat niin ystävällisiä että tahdot aina palata sinne. 

Paikallisten mukaan Ibarra on niin kaunis ja sen ilmasto on niin lämmin ja miellyttävä että kun kerran käyt siellä sydämesi jää sinne ainiaan ja palaat sinne aina uudestaan koska et voi pysyä poissa.

Minun elämässäni tämä on ollut hyvinkin totta.

Kaupunki rakennettiin uudelleen vuonna 1872 vuoden 1868 maanjäristyksen jälkeen joka tuhosi melkein koko kaupungin rakennuksineen. Sen jälkeen talojen ulkosivut piti kaupungin sääntöjen mukaan maalata valkoisiksi, josta Ibarra sai nimen Valkoinen Kaupunki, La Ciudad Blanca. 

Ibarra on kaupunki jossa synnyin Ecuadoriin. En ole asunut siellä vuosiin mutta ne neljä vuotta jotka vietin Ibarrassa olivat minulle monella tavalla hyvin merkityksellisiä.

Opin puhumaan espanjaa Ibarrassa. Aviomieheni, joka on itse pääkaupungista Quitosta, kiusoittelee minua etten ole suomalainen vaan ibarralainen. Mikä ei quitolaisesta näkökulmasta ole laisinkaan kohteliaisuus, ibarralaisia kun pidetään vähintään pikkukaupunkilaisina, ehkä jopa maalaisina, täältä pääkaupungista katsoen.

Ibarrassa oli vuoden 2010 väestönlaskun mukaan 139 721 asukasta. Alkuaan paikalla asui Karanki-alkuperäiskansaa ja myöhemmin saapuivat inkat joista syntyi nykyinen alkuperäiskansa Karanki-Kichwat. Espanjan valta-aikana Ibarraan asettui asukkaita Espanjasta, Kreikasta, Portugalista ja muista Euroopan maista. Myöhemmin ovat saapuneet afrikkalaisten orjien jälkeläiset.

Suomessa koin itseni aina enemmän pikkukaupunkilaiseksi tai maalaiseksi. Siksi myös Ibarran elämäntyyli sopi minulle hyvin. Siellä saattaa olla yli satatuhatta asukasta mutta elämä on verkkaista ja rauhallista.

Monella tapaa Ibarra oli minulle Ecuador ja oli yllättävää ja jännittävää löytää miten erilaisia paikkoja Ecuadorissa on. Ja miten suuresti kulttuuri, kieli, maisemat, ilmasto, perinne ja ruoka vaihtelee niiden välillä.

Ibarrassa on Ecuadorin puhtain kaupunki-ilma ja sen ilma on toisiksi puhtainta Etelä-Amerikkalaisista kaupungeista. Kaupungin asukkaat saavat myös nauttia alhaisesta rikollisuudesta ja työttömyydestä, Etelä-Amerikkalaisittain loistavasta terveydenhuollosta ja hyvästä elämänlaadusta.

Ibarraa ynpäröivät Andit jotka eivät pohjoisessa ole enää niin korkeita vaan pikemminkin pehmeän kaartuvia ja niitä peittävät tilkkutäkki pellot ja viljelmykset. Tulivuoriperäinen maa on hedelmällistä ja korkealta Ibarran ympäriltä löytyy monia pieniä ja vähän suurempiakin intiaanikyliä joissa elämä on pysynyt monella tapaa samanlaisena vuosisatoja.

Ibarraa ympäröivä maaseutu on monella tavalla sekoitus paikallista Karanki-Kichwa alkuperäiskulttuuria ja sieltä löytyy myöhemmin tulleiden inkojen vaikutusta. Viimeisen inkakuninkaan, Atahualpan äiti, Pacha oli Karanki-intiaani ja Imbaburasta kotoisin.

Maaseutua Andeilla Ibarran ympärillä. Kuva on otettu Zuletan kylästä, alhaalla vuorien keskellä näkyy Rinconadan kylää.

Vaikutuksia itse kaupunkiin mutta myös maaseudulle sen ympärille on tullut myös espanjalaisilta sekä afrikkalaisten orjien jälkeläisiltä joita tuotiin Imbaburaan työskentelemään sokeriruokoviljelmillä.

Ecuadorissa kulttuurin kohokohta ja perinnematkailun odotetuin asia on paikallinen ruoka. Yksi Imbaburan herkuista on Locro de papa, eli perunakeitto. Lokro, espanjalaisittain locro, tarkoittaa kichwaksi yksinkertaisesti perunakeittoa, tai keittoa jossa on perunaa. Eli tämä keitto on peruna-perunakeitto.

Pieni Karanki-Kichwa intiaanityttö päällään perinteinen asu.

Valmistaaksesi locro de papan tarvitset:

- kolmea eri laijia perunaa, yhden niistä pitää olla tarpeeksi jauhoinen hävitäkseen kokonaan liemen suurustimeksi, toinen laji leikataan isoiksi lohkoiksi joiden pitää keittämisen aikana pehmetä niin että se ei oikein pysy koossa ja kolmas laji pitää olla tiukasti koossaopysyviä perunoita jotka leikataan pieniksi palasiksi ja jotka pysyvät kokonaisina.

- Yksi pieni sipuli, voit joko pilkkoa sen sekaan tai keittää sen kokonaisena jos haluat vain maun mukaan liemeen.

- Tuorejuustoa, eli queso fresco. Jos et löydä tämäntyyppistä juustoa mozarellakin käy pahimmassa tapauksessa. Paloittele se kuutioiksi.

- Maitoa

- Suolaa, pippuria

- Tarjoilua varten varsisipuli ja tuoretta korianteria, molemmat silpotaan aivan pieneksi sekä avocado.

Valmistus:

Kuori ja leikkele perunat. Kaikkein jauhoisimmat pieniksi palasiksi jotka katoavat keittoon, keskimääräisen jauhoiset isoiksi palasiksi jotka keitetään pehmeiksi ja kovimmat pieniksi palasiksi joiden pitää jäädä kokonaisiksi.

Keitä perunat ja sipuli, lisää suolaa ja pippuria maun mukaan.

Kun perunat ovat pehmeitä voit joko jäättää paloitellun sipulin keittoon tai ottaa kokonaisen pois. Lisää sekään paloiteltu juusto ja anna sen pehmentyä.

Kun juusto on pehmeä, lisää sekaan maito ja anna sen kiehahtaa. Ota kattila pois hellalta.

Laita keitto lautaselle, ripottele sen päälle tuoretta varsisipulia ja korianteria pieneksi pilkottuna sekä viipale avokadoa. Nauti!

10+1 kysymystä ulkomailla asuvalle suomalaiselle

Huomasin, että ulkosuomalaisten keskuudessa kiertää haaste erilaisista kysymyksistä uuden kotimaan ja Suomen välillä. Ajattelin, että tartun haasteeseen ja kirjoitan oman versioni omakohtaisesta kokemuksesta Ecuadorissa. Ehkä se auttaa ymmärtämään vähän paremmin minkälaista arki täällä on.

Elämä Ecuadorissa on värikästä, samoin kuin kukat.

1. Mikä on parasta tämän hetkisessä asuinmaassasi?

Tulin Ecuadoriin vuonna 1996, eli en kutsuisi sitä tämän hetkiseksi asuinmaakseni vaan ihan omaksi kodikseni.

Minusta Ecuadorissa parasta ovat maisemat, luonto, ihmiset, kultuuri, ruoka ja vaihtelevuus.

Täällä on neljä erilaista maantieteellistä aluetta jotka ovat vielä jakaantuneet omiksi mikroilmastoiksi ja –biologioiksi. Ihan lyhyen matkan päässä löytyy vuortenhuippuja ja ikijäätikköä, autiomaata, pilvisademetsää, trooppimista ilmastoa ja kaikkea siltä väliltä.

Mikael ja käärme - kuva on otettu muutama vuosi sitten Ecuadorin Amatsonian alueella. Tämä oli hyvin tärkeä asia Mikaelille. Piti löytää oikea boa ja sitten pitää sitä ihan itse sylissä.

Nuo neljä maantieteellistä aluetta ovat Andien vuoristo, Amatsonasin sademetsä, Tyynen valtameren rannikko ja Galapagos-saaret. Jokaisella on oma kulttuurinsa, ruokaperinteensä, eläimistönsä, kasvistonsa ja ilmastonsa, mutta kuten jo aikaisemmin sanoin, ne saattavat vaihdella valtavasti alueen sisällä.

Olen asunut sekä Andeilla, rannikolla että Amatsonian alueella enkä osaa sanoa mikä olisi suosikkini.

Andeilla nautin lumihuippuisista vuorista, kuultavasta ilmasta joka antaa katseen nähdä pitkälle, monien kymmenien kilometrien päähän. Andien alkuperäiskansojen kulttuurit ovat omaperäisiä ja mielenkiintoisia, aina on jotakin uutta opittavaa.

Cotopaxin tulivuori

Laaksoista löytyy lämpöisiä mikroilmastoita, erityisesti nautin lämpimistä ja kuivista ilmastoista.Tai jos haluaa vilpoisempaa tarvitsee vain nousta vähän korkeammalle. Ja näkymät ovat taatusti uskomattoman kauniita. On vaikea valita pidänkö enemmän Cotopaxin tulivuoren luonnonpuiston aroista ja mäntymetsistä vai Zuletan alueen tilkkutäkkipelloista ja intiaanikylistä.

Vuoristossa ruoka on peruna- ja vihannespohjaista. Lihaa käytetään tietenkin mutta suomalaiseen suuhun peruna tuntuu tutulta ja turvalliselta. Monet erilaiset keitot ovat herkullisia ja tuovat makuelämyksiä.

Ecuadorin alkuperäiskansojen edustajia Otavalon käsityötorilla.

Amatsonasin alueella viidakko tulee kotiin vastaan. Luontoa on joka puolella, samoin eläimiä ja kasveja. Kaikki kasvaa valtavasti, rehottaa ja ryöstää itselleen tilaa vaikka väkisin. Kukat, kasvit ja eläimet ovat värikkäitä ja vaativat ihmistä katsomaan.

Amatsoonasin intiaanien kulttuuri on alkuperäistä ja ihmiset ovat suunnattoman anteliaita ja ystävällisiä kun heidän kanssaan pääsee tutuksi. Amatsonasin kichwoilla on mielenkiintoinen, ”hurtti” huumori josta nauttii haluamattaankin.

Minä, Mikael ja oselotti. Viidakko-Kichwa kylässä reissulla.

Elämä viidakossa tapahtuu usein joenrannalla. Jokea pitkin matkustetaan, siitä kalastetaan elantoa ja sen rannalle istutetaan viljelyskasveja. Joet ovat puhtaita ja kirkkaita ja niiden Andeilta tuleva vesi virkistävän vilpoista kuumassa ja kosteassa ilmastossa. Joki kulkee keskellä rehevää viidakkoa, antaa pilkahduksen kasveista ja eläimistä ja ihmisten elämästä ja jatkaa sitten taas eteenpäin.

Motorisoituja kanootteja Puerto Misahuallin luona - viidakkokylän vierellä yhtyvät Misahualli ja Napo joet ja sinne on muodostunut hieno hiekkaranta minne ihmiset tulevat nauttimaan auringosta, lämmöstä ja vilpoisesta vedestä viikonloppuisin.

Ruoka viidakossa on mielenkiintoista ja eksoottista. Hyvää ruokaa löytyy, vaikka banaanikeitto papujen kera, tai valkoista kaakaota chilipippurin kanssa. Mutta monet ruoat ottavat aikaa tottuakseen, kuten isot palmupuun toukat joita syödään raakana tai grillattuna.

Sisareni poika ja tytär vierailulla Ecuadorissa. Poika oli päättänyt tehdä itselleen pelkokerroin haasteita, yksi niistä syödä matoja. Kuten kuvasta näkyy, sisko suhtautui haasteeseen vähintäänkin epäilevästi.

Tyynen valtameren rannikolla ensimmäiseksi silmään osuvat kymmeniä kilometerejä pitkät hiekkarannat joita Ecuadorissa on tuhansittain. Neuvo täällä on, valitse oma rantasi, älä anna muiden valinnan vaikuttaa itseesi, rantoja on jokaiselle tarpeeksi.

Itse nautin Los Frailesin autiudesta, Puerto Lopezin ihmiskihinästä ja niin monesta muusta ihanasta rannasta. Paras tapa nauttia rannikosta on lähteä liikkeelle, bussilla tai omalla autolla, ja pysähdellä matkan varrella useammalla rannalla ja nauttia niiden parhaista puolista. Varmista vain että aikaa on tarpeeksi.

San Lorenzon kylän ranta Manabín provinssissa - Ecuadorissa on satoja kilometrejä hiekkarantaa.

Lisäksi rannikolla voi nauttia mangrovesoiden linnuista, delfiinien ja valaiden katselusta ja uskomattoman hyvästä meriruoasta. Ja jos siirryt syvemmälle, kohti Andeja, huomaat että rannikolla on omat viidakkonsa, aivan yhtä rehevät kuin Amatsonia mutta niissä on omat ekosysteeminsä, kasvinsa ja eläimensä.

Pelikaani Puerto Morron lähellä mangrovesuolla.

2. Entä ikävintä?

On vaikea sanoa mikä täällä on ikävintä. Ecuadorista on tullut jo niin koti että kaikki tuntuu normaalilta. Mutta täytyy mainita korruptio. Sitä vastaan on tehty paljon työtä ja edettykin mutta vieläkin tulee vastaan lahjusten pyytäjiä ja asiat eivät millään etene koska päättäjät on jo ostettu rahalla. Tästä kärsivät tietysti kaikki ihmiset ja se vaikuttaa hyvin monella tavalla. Yksi tavoista on että muista hyötymistä, jopa laittomasti, ei nähdä kauhean pahana kun sitä tekevät kaikki muutkin, jopa poliitikot, tuomarit, lakimiehet ja poliisisi. Toinen ongelma on turvattomuus jota tämä aiheuttaa.

Ecuadorilaiset poliisit järjestivät mielenosoituksen, kaappasivat presidentin ja polttivat renkaita kadulla.

Ecuador on ihana maa ja sitä hyvin kuvaavat kolibrit jotka tulevat meidän puutarhaamme maistelemaan kukkien mettä. Erityisesti he pitävät punaisista kukista ja linnut ovat myös hyvin reviiritietoisia, joten he saapuvat samaan paikkaan etsimään kukkia vuosienkin ajan.

Ensin meillä kävi vain yksi vihreä kolibri, nyt paikalle on saapunut myös pitkäpyrstöinen värikkäämpi yksilö. Niitä on molempia ihana seurata aurinkoisina päivinä kun värit oikein kimaltelevat valossa.

Ecuadorin toinen puoli on että meidän katumme nurkalla on vakituiset huumeidenmyyjät. He ovat veljekset joista toinen aina roikkuun samalla nurkalla etsimässä asiakkaita. Minullekin on tarjottu huumeita ja tämän, ja muun tähän liittyvän turvattomuuden ja rikollisuuden, takia meillä on muurit talon ympärillä ja lapset eivät voi lähteä yksin edes naapurikauppaan.

Taxon kukkia meidän puutarhassamme.

Valitettavasti Ecuadorilla on siis huonotkin puolensa. Tässä yksi kertomus niistä.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa kahdeksi viikkoa ilmaiseksi, mihin matkustaisit?

Jaa, monta paikkaa kiinnostaisi, erityisesti Aasia koska en ole koskaan sielläpäin matkustellut. Luultavasti reissaisin Kiinaan kavereita tapaamaan, mutta muutkin paikat missä on saman alan työntekijöitä kiinnostaisivat.

Kichwa-nainen Zuletan kylästä Pohjois-Ecuadorista.

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudelleen?

Boliviaa olisi mukava nähdä enemmän. Erityisesti haluaisin käydä pitemmällä reissulla Sucressa, se tuntui ihan mahdottoman mukavalta paikalta. Ja suklaakin oli hyvää.

Myös Huaraz Perussa olisi mukava nähdä uudelleen ajan kanssa. Erityisesti Cordillera Blanca vuoret jäivät mieleen.

Huarazin kattoja ja Cordillera Blanca.

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat ulkomailla?

Ruisleipää, erityisesti ruispaloja. Suomalaista sinappia ja juustoa sekä tietenkin suklaata ja salmiakkia. Suomeen kun pääsen on aina lista asioita mitkä pitää saada syötyä. Siihen kuuluu jauhelihaperunamuussi-laatikko punajuurisalaatin kera sekä graavilohi, suomalaiset sipsit dippikastikkeella, kinkku-aurajuusto pitsa, greippilimppari ja moni, moni muu asia. Toisaalta niitä ei tule niin kauhea ikävä täällä ollessa, Ecuadorissa on omat herkut, mutta noita viittä ensimmäistä ikävöi kovastikin.

Torilla - Kichwa-alkuperäiskansaan kuuluva nainen kuorii herneitä.

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

Vaikea sanoa. En varmaan osaisi enää lopullisesti, vaikka koskaanhan ei tiedä mitä elämässä tapahtuu, varsinkaan sitten vanhempana. Mutta luultavimmin jos muuttaisin, niin se olisi tietyksi ajaksi. Joka saattaisi olla vuoden tai parikin. Ehkä sitten kun mies on eläkkeellä ja poika päässyt lukiosta.

Viidakko-Kichwat esittävät perinteisen tanssin Tenassa.

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Ecuadorissa riittää juhlapyhiä. Täällä juhlitaan puun päivää ja opettajan päivää ja sihteerin päivää ja tietysti on valtava määrä erilaisia katolilaisia pyhimyksiä joiden juhlia on ihan jatkuvasti. Maalla on jopa kolme itsenäisyyspäivää. Tämä johtuu siitä että Ecuador ei itsenäistynyt kerralla maana vaan sen kolme suurinta kaupunkia kaikki kaatoivat espanjalaiset omin voimin jonka jälkeen Ecuadorista tuli osa Suur-Kolumbiaa ja vasta myöhemmin oma itsenäinen maansa. Lisäksi jokaisella kaupungilla on omat perustamisjuhlansa. Joten juhlia riittää.

Ingapirgan rauniot - nimestä huolimatta rakennukset ovat ajalta ennen Inkojen saapumista Ecuadoriin. Ne ovat luultavasti kuuntemppeli ja Kañari-alkuperäiskansan rakentamat. Täällä pidetään joka vuosi eri auringonseisauspäivinä perinteisiä juhlia.

On vaikea valita tästä runsaudenpulasta mikä olisi hauskin tai mielenkiintoisin. Täytyy kuitenkin erityisesti mainita Inti Raymi jota juhlitaan samaanaikaan kuin Suomessa juhannusta. Se on täällä kesänpäivänseisauksen juhlapyhä, Inti tarkoittaa aurinkoa jota silloin juhlitaan. Inti Raymia juhlitaan erityisesti Pohjois-Ecuadorissa, Etelä-Ecuadorissa alkuperäiskansoille suurempi juhla on talvipäivänseisaus.

Toros del Pueblo - kylän härkätaistelu. Eri juhlapyhien yhteydessä järjestetään usein kylän härkätaisteluita joissa kukatahansa saa mennä areenalle juoksemaan härkää karkuun. Härkää ei siis vahingoiteta eikä tapeta, vaan härkä vahingoittaa ja tappaa usein areenalle menijöitä.

Ecuadorissa juhlitaan uuden vuoden sijaan Vanhaa Vuotta. Vanha Vuosi on mies, hän voi olla poliitikko tai joku muu tunnettu hahmo, vaikka sarjakuvasankari tai naapuri. Vanha Vuosi on nukke joka tehdään joko paperimassasta, yleensä rannikolla, tai vuoristossa kankaasta ja täytetään rievuista. Paperimassa Vanhat Vuodet ovat tulleet suositummiksi, niitä tehdään ”tehtaissa” rannikolla ja myydään ympäri maata. Voit löytää kadulta vaikka Hämähäkkimiehen Donald Trumpin ja Smurffien viereltä, kaikki ovat suosittuja Vanhoja Vuosia, samoin kuin paikalliset politikot.

Vanha Vuosi -asetelma. Tässä juhlistetaan Espanjan voittoa jalkapallon maailmanmestaruuskisoissa.

Kun vuosi vaihtuu keskiyöllä Vanha Vuosi poltetaan ja hänen mukanaan kaikki vanha. Samalla naisiksi pukeutuneet nuoret miehet kulkevat ympäriinsä ja pyytävät rahaa lapsilleen. He ovat Vanhan Vuoden leskiä jotka nyt jäivät ilman elättäjää ja tarvitsevat sen takia almuja.

Vanhojen Vuosien leskien tanssikilpailu Baezassa.

Latacungan kaupungissa juhlitaan kaupungin perustamisen kunniaksi Mama Negra -juhlia. Niihin kuuluu monia hahmoja joista tunnetuin on Mama Negra. Lisäksi on juhlakulkueita, perinneruokaa, tanssiesityksiä ja muuta juhlahumua.

Yksi Mama Negra juhlien hahmoista.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Minulle muutto oli suhteellisen helppo. Oli nuori ja halusin kokea uusia asioita ja seikkailla, tunsin myös hyvin vahvasti että Jumala kutsui minua lähtemään. Myöskin vanhempani ja sisarukseni olivat täällä.

Ecuadorin kauneutta - Chimborazon tulivuori

Vuosien varrella on ollut monta kulttuurishokkia, asiat jotka olin jo hyväksynyt olivatkin yhtäkkiä hirvittävän vaikeita enkä pystynyt niitä hyväksymään, kuten jatkuva jonossa odottaminen ja turvattomuus.

Ikävä saattaa iskeä minä hetkenä tahansa. Tuntuu surullisena olla täällä kaukana kun rakkaat ovat Suomessa. Nyt tekisi mieli nähdä ruska tai jouluna lunta.

Mikael tekee pipareita erittäin keskittyneenä - kuva on muutaman vuoden takaa.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muualla kuin Suomessa tai nykyisessä asuinmaassasi? 

Oikein hyvin voisin, mutta kaikki on Jumalan käsissä.

Aviomieheni Napoleón chorongo-apinavauva sylissään.

10. Mikä oli vuoden 2017 mieleenjäävin hetki?

Kaksi asiaa, Suomessa vierailu kesällä ja Guatemalan STS (Simply The Story) -jatkokoulutus. Oli ihana nähdä rakkaita ystäviä ja kannattajia Suomessa ja todella toivon että ensi vuonna matka onnistuu poikani kanssa. Guatemalassa taas koin voimakasta Jumalan läsnäoloa ja kutsun tekemään tarinankertomistyötä Ecuadorissa ja Latinalaisessa Amerikassa.

Guatemalan matkasta voit lukea enemmänkin blogistani. Osa 1, Osa 2, Osa 3 ja Osa 4.

Suomessa juhannuksena Koskeloveden rannalla.

+ 1 aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna?

Jos kaikki menee hyvin ja Jumala suo, niin ensi kuussa olen menossa ensimmäistä kertaa elämässäni Galapagos-saarille. Kaiken lisäksi tämä ei edes ole lomamatka vaan Suomen näkövammaistenliitto on tulossa vierailulle tarkistamaan yhteisen hankkeensa Ecuadorin näkövammaisten kanssa ja samalla käymme tarkastamassa Galapagos-saarten näkövammaisten tilannetta. Ihmisten siis, ei kilpikonnien ;)

Galapagos-kilpikonna Quiton eläintarhassa.

Toinen mahdollinen matka on marraskuussa. Minut on kutsuttu toiselle STS-jatkokurssille Meksikoon. Tavoitteenani on kouluttautua STS-kouluttajaksi. Koulutus järjestetään Cuernavacassa joka on Morellon osavaltiossa. Morelo vahingoittui kaikkein pahiten viimeisimmässä maanjäristyksessä ja Cuernavacassakin on useita koteja ja rakennuksia sortunut. Moni asia riippuu Jumalasta, matkani rahoituksen lisäksi.

Taksit ja kuskit Ecuadorissa - erilainen työmuoto

Taksit ja taksikuskit ovat osa Ecuadorissa elämistä. Täällä minimimaksu on 1,50 USD ja sillä pääsee varsin pitkälle kaupungin sisällä, tietysti riippuen liikenteestä. Mielenkiintoisena piirteenä, taksit ovat täällä aina keltaisia, ainakin lailliset taksit.

Yleensä kokemukseni ovat olleet hyvin positiivisia. Ecuadorilainen taksikuski haluaa keskustella asiakkaansa kanssa. Puheenaiheet vaihtelevat säästä politiikkaan ja välillä hyvinkin henkilökohtaisiin asioihin. Useimmiten minulta kysytään mistä olen kotoisin ja miksi olen saapunut Ecuadoriin ja/tai mitä täällä teen. Se on monesti hyvä avaus todistamiseen. Siitä on helppo tehdä vastakysymys, saanko kertoa sinulle tarinan ja sitten aloittaa keskustelu Raamatun tarinan pohjalta.

Joihinkin kuskeihin minulla on jo pitempiaikainen ystävyyssuhde. Käytän samaa taksifirmaa aina sairaalalla käydessäni ja kuskit olivat jo ehtineet huolestua kun minua ei näkynyt pitkään. Kun kerroin heille olleeni Suomessa muistivat he minun ennen matkaani tosiaan maininneet että lähtisin tapaamaan perhettä ja ystäviä synnyinmaahani.

Sitten sain kuulla laihtuneeni lisää ja yhteenvedon Quiton ja maan poliittisesta tilanteesta sekä säästä. Sairaalalle päästyäni toivottelimme vielä kuskin kanssa toisillemme hyvää päivää ja toistelimme miten mukava oli nähdä pitkästä aikaa ja siunasimme toisiamme.

Jännittävin kyyti täällä Quitossa ehkä oli Pacto-kirkon seurakuntatyöntekijäkoulutuksesta kotiin palatessani. Kuultuaan minun olevan lähetystyöntekijä kuskiin alkoi kertoa tulleensa vasta vankilassa uskoon. Kävi ilmi että hänet oli alle puoli vuotta päästetty vankilasta vapaaksi hyvän käytöksen tähden ja vain kaksi kuukautta sitten hän oli joutua takaisin rikottuaan ehdonalaistaan. 

Kuski kertoi taistelevansa alkoholi- ja huumeriippuvuutta vastaan. Hän oli jäänyt kiinni poliisin ratsiassa laittoman aseen hallussapidosta. Hyvä puoli asiassa oli ettei poliisi koskaan saanut selville että hän oli käyttänyt kyseistä asetta ryöstääkseen asiakkaitaan. 

Täytyy sanoa että oli järkytys kuulla istuvansa rikollisen kyydissä joka oli tavannut ryöstää juuri asiakkaitaan. Kun hän huomasi järkytyksenä, mies kiirehti nopeasti sanomaan että poliisi oli takavarikoinut aseen eikä hän enää kulkenut aseiden kanssa, se olisi rikkonut myös hänen ehdonalaisuutensa sääntöjä vastaan. 

Vankilassa hän oli kuullut siellä käyvien evankelikaalisen seurakunnan edustajien todistusta ja tullut uskoon. Jumala oli tehnyt vaikutuksen nuoreen mieheen, samoin hänen muuttava voimansa. Mutta vankilasta ulospäästyä vanhoista tavoista ja ystävistä erossa pysyminen ei ollutkaan niin helppoa.

Siksi vain kolmen kuukauden jälkeen vapautuksestaan poliisi oli löytänyt hänet kadulta vanhan kaveriporukan keskeltä alkoholin ja huumeiden vaikutuksen alaisena. Hänen lapsensa äiti oli rukoillut poliisia antamaan vielä yhden mahdollisuuden ja luvannut vahtia ettei laukeamista uudelleen tapahtuisi.

Miehelle uskoontulo oli selkeästi tärkeä tapahtuma ja vaikka hän välillä sortuikin kehumaan sitä miten kova jätkä oli ennen ollut ja miten vielä kovempien jätkien, ja rikollisten, seurassa hän oli elämänsä viettänyt, oli kuitenkin tarinan juonena se että Jumala oli muuttanut hänen elämänsä. Ja hän tahtoi nyt tämän muutoksen pysyväksi.

Tämä taksikuski pyysi monta kertaa minua muistamaan itseään ja rukoilemaan puolestaan. Tahto seurata Jumalaa oli kova mutta kiusaukset tuntuivat välillä ylipääsemättömiltä. Muistakaa tekin häntä, ja muita taksikuskeja täällä, rukouksissanne.

Kuvien taksit ja niiden kuskit eivät millään tavalla liity blogipostaukseen.