Terveisiä Ibarrasta koronan keskeltä

Hei kaikki!
Terveisiä kotikaranteenista. Ecuadorissa on nyt ? varmistettua covid-19 tapausta ja ? kuolemaa, ? on tähän mennessä parantunut taudista. Hurjasti nousevat siis numerot koko ajan ja sairaanhoito täällä on kovilla.
Ibarrassa on ? tapausta, ainakin yksi niistä Bola Amarilla naapuristossa lähellä tätä samaa tietä alemmas muutama sataa metriä. Asuinalueemme asukkaat ovatkin huolissaan koska se on hyvin lähellä meitä ja ihmiset kulkevat paljon ja ovat tekemisessä toistensa kanssa ja täällä myös pussaillaan poskelle aina kun tervehditään tai miesten kesken kätellään. Rukousta tarvitaan että ihmiset voisivat luottaa Jumalaan ja jättää itsensä ja perheensä Hänen käsiinsä nyt ja aina.
Muuten asiat ovat hyvin. Minä ostin ruokaa kauhean määrän kotiin heti kun tuli aavistuskin karanteenista. Vessapaperiakin on, pikkuisenenemmän kuin normaalimäärä mutta sitä en viitsinyt hamstrata. Lisäksi kaupungin puolesta on palvelu mistä voi tilata kotiin torilta tuoreita ruoka-aineita ja kaupat ja ravintolat mainostavat koko ajan Facebookissa kotiintuotitarjouksiaan. Eli ei meillä ainakaan hätää ole.
Näillä näkymin erikoistila jatkuu 17.4. saakka mutta on hyvinkin mahdollista että sitä jatketaan pidemmälle. Olen aloittanut päivittäisen Raamatun opiskelun toisen lähetystyöntekijän kanssa Skypen kautta. Tarkoituksena on käydä Raamattu läpi kun kerta aikaa riittää, sukuluettelot, lait ja säännökset aiomme jättää väliin tällä kertaa.
Jos joku tahtoo ottaa yhteyttä minuun Skypellä, olen siellä Mikael Sevilla (Mikkiksen tili) ja email on mikaelsevilla@yahoo.com.
Pyytäisin myös että rukoilisitte isäni Teijon puolesta. Hänellä piti olla leikkaus keskiviikkona mutta nyt vanhemmilleni on ilmoitettu että häneltä otetaan ensin koronatesti ja heidän pitää olla eristyksissä ja testin pitää olla negatiivinen että leikkaus voidaan tehdä.
Siunausta ja varjelusta teille kaikille tämän kriisin keskellä, Jumala pitää meistä kaikista huolta Jeremias 29:11

Erityistilanne Ecuadorissa

Ecuadorissa on ollut erityistilanne 17.3. lähtien. Ja kello 19-05 on ulkonaliikkumiskielto.Huomisesta lähtien se on välillä 14-05. Ihan hyvä mutta toisaalta huolettaa ihmiset jotka ovat kaupungeissa pienissä asunnoissa eivätkä pääse ulos. Varmasti tulee tunne että seinät kaatuvat päälle.
Täällä Ibarrassa, meidän kotikaupungissamme, on jo ensimmäinen koronakuolema. Maassa on kuollut yhteensä 28 ihmistä jo covid-19 takia.
Autoilua varten tarvitsee kirjallisen luvan. Perheestä saa lähteä ulos vain yksi kerrallaan. Ryhmissä ei saa olla ulkona edes kadulla. Jos on ulkona ilman lupaa, poliisi ja armeija vievät pois.
Nyt on putkissa satoja, jos ei tuhansia pidätettyjä jotka eivät ole uskoneet sisälläpysymiskäskyä. Vähimmillään siitä saa 3 kk vankeutta, enimmillään voi olla 3 vuotta.
Iso osa on nuoria jotka ovat olleet kaupungilla bilettämässä, baarit ym. ovat kiinni mutta kaupungeissa on paikkoja mihin voi raahata DJ välineet ja pitää omat bileet. Tälläisiä on poliisit löytäneet ympäri maata missä on ollut satoja nuoria kerralla paikalla. Varsinkin isoissa kaupungeissa nää Underground bileet oli jo ennestään tosi suosittuja.
Lisäksi poliisi on ottanut kiinni ihmisiä jotka ovat menneet rannalle uimaan/aurinkoa ottamaan/surffaamaan. Nämä yleensä päästetään vapaaksi kunhan he videolle lupaavat etteivät tee sitä enää ja pyytävät julkisesti anteeksi kun eivät kunnioita karanteenia ja kanssaihmisiään. Poliisi julkaisee näitä videoita somessa.
Lisäksi sitten on vaan tyhmiä ihmisiä jotka lähtevät kaupungille, huutavat poliisille, käyvät niihin käsiksi, heittävät niitä kivillä ja ajavat autolla päälle. Yhden näistä poliisi kuvasi miten ensin hyökkäsi yhden poliisin kimppuun ja sitten ajoi autollaan tämän päälle ja karkasi paikalta kotiinsa. Samoin poliisi kuvasi miten löysivät miehen kotoaan piileskelemästä keittiön yläkaapista.
Kiitos näiden temppujen, Guayasin provinssi on julistettu militarisoiduksi alueeksi ja puolustusvoimat partioivat siellä nyt kadulla että ihmiset noudattaisivat karanteenia.
Onneksi meillä on seuraa kotona. Koirat ovat olleet valtavaksi avuksi, varsinkin tuo pentu joka koko ajan vaatii huomiota ja jonka jäljiltä saa siivota jatkuvasti paikkoja. Ei ainakaan tekeminen lopu.

Kertomus riittää -kurssi Balsayakun kylässä viidakossa

Oli suuri ilo tehdä Jumalan työtä yhdessä Kertomus riittää -tiimin kanssaan Tenan lähistöllä sijaitsevassa Belsayakun kylässä viidakossa. Andit vaihtuivat rehevään viidakkoon ja lämpötila nousi huomattavasti.

Kaksi Chiriwasin kurssin nuorta osaanottajaa, sisarukset Rut (11 v) ja Josué (10 v) Cashaloman kylästä innostuivat Raamatun kertomuksista niin paljon että lähtivät, vanhempiensa luvalla, toisen Vapaakirkon lähetin Hannan Eriksonin mukana viidakkoon jotta voisivat osallistua myös Tenassa pidettävälle peruskurssille ja olla apuna siellä.

Lisäksi mukana olivat Punkuwaykusta Jorge ja hänen vaimonsa Noma, sekä heidän 5 vuotias poikansa Natán, lähtivät viidakkoon meidän mukaamme. Ennen lähtöämme Norma kertoi minulle heidän rukoilevan etteivät saisi töitä Tenan kurssin ajalle voidakseen lähteä mukaan. Norma on ompelija ja tekee äitinsä kanssa perinteisiä intiaanivaatteita kylien naisille ja Jorge on puuseppä.

”Tuntuu hassulle pyytää Jumalalta ettemme saisi töitä kun muut rukoilevat että Jumala antaisi heille työtä. Mutta me tunnemme sydämissämme että Jumala on kutsunut meidät lähtemään Tenaan ja tekemään Hänen työtään ja jos joku pyytää meidät nyt töihin niin emme pääsekään lähtemään.” Norma sanoi minulle.

Norma on yksi Punkuwaykun naisista jotka osallistuvat maanantaisin pidettävään naisten Raamatun opintoryhmään.

Viidakosta kouluttajina olivat Hanna, pastori Ramiro sekä nuori nainen nimeltään Gina, Bellavistan kylästä. Kaikki kolme olivat mukana myös vuoriston koulutuksissa meidän apunamme.

Viikko oli meille raskas. Kuumuutta ja kosteutta riitti, juomavettä sen sijaan ei. Muutenkin kurssien aikana oli kaikenlaisia pikku hankaluuksia. Ibarrassa minun asuinalueeltani meni vesi ja emme pystyneet pesemään itseämme ja juomavesi piti ostaa kaupasta.

Tenassa ei kauppoja ollut lähellä koska olimme leirikeskuksessa pikkukylän vierellä ja juotavaa piti hakea kaupungista saakka. Lisäksi huoneisiin tunki taranteloja ja muuta alueen eläimistöä. Jumala oli kuitenkin hyvä ja kantoi meitä koko koulutuksen ajan.

Kurssilla oli mukana useita varhaisteinejä ja teinejä joiden kanssa Hanna työskentelee viidakossa ja oli mahtava nähdä miten Jumala saapui heidän elämäänsä ja muutti heidän sydämiään ja antoi toivon ja rakkauden heille. On suuri etuoikeus saada olla mukana Jumalan työssä.

Erityisesti Jorge ja Norma saivat olla suurena siunauksena varhaisnuorille. Heidän intonsa oppia yhä enemmän Jumalan Sanasta ja jakaa sitä toisille sekä heidän rakkautensa omaa kansaansa ja viidakon kichwoja kohtaan näkyi kaikessa heidän tekemisessään ja sanomisessaan. Heidän pienryhmissään olevat nuoret ja varhaisnuoret rohkaistuivat keskustelemaan Jumalasta ja jopa ottamaan Hänet vastaan oman elämänsä ruhtinaaksi.

Myös Rutin ja Josuen esimerkki rohkaisi varhaisnuoria. Heistä oli uskomatonta tavata nämä pienet evankelistat ja lähetystyöntekijät vuoristosta jotka olivat rohkeasti saapuneet, ilman vanhempiaan, viidakkoon. Vain voidakseen jakaa siellä asuville hyvää sanomaa Jeesuksesta. Moni varhaisnuori saapui koulutukseen heidän esimerkkinsä innostamana.

Rukoilettehan kaikkien puolesta joita Jumala on koskettanut sekä täällä vuorilla että viidakossa jotta he saisivat kasvaa uskossa ja Jumalan tuntemisessa. Ja jotta työ saisi jatkua seurakunnissa ja kylissä.

Kertomus riittää -kurssi Chiriwasin kylässä

Chiriwasin nimi tarkoittaa kylmää taloa ja kylä sijaitsee Imbabura tulivuoren rinteellä missä kylmät tuulet piiskaavat sitä melkein jatkuvasti ja se usein on sumuun kääriintynyt tai jopa pilvet laskeutuvat niin alas että peittävät kylän.

Chiriwasiin meidät kutsui paikallinen baptisti-seurakunta. Heidän pastorinsa sekä muutama seurakuntalainen oli mukana viime vuonna Punkuwaykun peruskoulutuksessa ja he tahtoivat nyt että koko seurakunnalla olisi mahdollisuus oppia kertomaan Raamatun kertomuksia ja tutkiskelemaan niitä.

Punkuwaykun jatkokoulutuksen päätyttyä haastoimme punkuwaykulaisia mukaamme Chiriwasiin, mukaamme innostui kaksi nuorta miestä, Vicente ja Jorge. Rukoilettehan heidän molempien puolesta sekä heidän perheittensä puolesta.

Chiriwasissa koulutuksessa oli mukana suuri joukko lapsia ja nuoria. Eräs heistä, Santiago nimeltään, tuli kurssille äitinsä pakottomana ja ensimmäiset päivät enimmäkseen hoiti myös kurssilla mukana olevansa vanhemman sisarensa vauvaa.

Mutta Raamatun kertomukset muuttivat jotakin 14-vuotiaan nuoren miehen sydämessä. Kun hän toiseksi viimeisenä päivänä, perjantaina, kertoi kertomuksen Jeesuksen lähetyskäskystä toiselle ryhmälle, se selkeästi kosketti hänen sydäntään. Kertomuksen jälkeen hän sanoi minulle tulleensa kurssille vain koska äiti oli hänet pakottanut ja että hän oli ollut enemmän kuin isänsä, joka oli ennen seurakunnan aktiivinen jäsen mutta sitten erilaisista syistä jäänyt pois ja nyt ei oikein enää edes uskonut Jumalaan.

”Mutta nyt minä tiedän että Jumala on olemassa ja että Hän on todella mahtava. Ja minä haluan oppia yhä enemmän Hänestä ja haluan opiskella pastoriksi kun olen aikuinen. Ja haluan kertoa isällenikin miten mahtava Jumala on ja tuoda hänet uudelleen seurakuntaan.” Santiago kertoi minulle.

Mukana olivat myös siskokset Sara (9 v) ja Noemi (10 v) äitinsä kanssa. Molemmat kertoivat oman kertomuksensa pienryhmissä. Saran kertomus palavasta pensaasta ja Mooseksesta sai paljon hämmästystä aikaiseksi aikuisissa kuulijoissa terävien kysymystensä takia. Noemi ryhmässä oli mukana Chiriwasin pastori ja oli ihana nähdä miten rohkeasti nuori tyttö kertoi Raamatun tarinan ja esitti kysymyksiä kuulijoilleen.

Kaksi kurssin nuorta osaanottajaa, sisarukset Rut (11 v) ja Josué (10 v) innostuivat Raamatun kertomuksista niin paljon että lähtivät, vanhempiensa luvalla, toisen Vapaakirkon lähetin Hannan Eriksonin mukana viidakkoon jotta voisivat osallistua myös Tenassa pidettävälle peruskurssille ja olla apuna siellä.

Myös Jorge ja hänen vaimonsa Norma, sekä heidän 5 vuotias poikansa Natán, lähtivät viidakkoon meidän mukaamme. Ennen lähtöämme Norma kertoi minulle heidän rukoilevan etteivät saisi töitä Tenan kurssin ajalle voidakseen lähteä mukaan. Norma on ompelija ja tekee äitinsä kanssa perinteisiä intiaanivaatteita kylien naisille ja Jorge on puuseppä.

”Tuntuu hassulle pyytää Jumalalta ettemme saisi töitä kun muut rukoilevat että Jumala antaisi heille työtä. Mutta me tunnemme sydämissämme että Jumala on kutsunut meidät lähtemään Tenaan ja tekemään Hänen työtään ja jos joku pyytää meidät nyt töihin niin emme pääsekään lähtemään.” Norma sanoi minulle.

Norma on yksi Punkuwaykun naisista jotka osallistuvat maanantaisin pidettävään naisten Raamatun opintoryhmään.

Lakko Ecuadorissa - Intiaanit osoittavat mieltään hallituksen leikkauksia vastaan

Tänään on Ecuadorissa koko maan kattava yleislakko.

Viime viikolla presidentti Moreno julkisti kattavan leikkauspaketin joka tuli voimaan Ecuadorissa yhtenä IMFn lainaehtona. Ehtoihin kuului mm. polttoainetukien lakkauttaminen. Ecuadorissa on ollut voimassa vuosikymmeniä polttoainetuki jonka ansiosta bensan ja dieselin hinnat ovat hyvin alhaisia. Tämä puolestaan on pitänyt julkisenliikenteen hinnat alhaisena, samoin kuin ruoan ja muiden tuotteiden kuljetuskustannukset.

Nyt säästöjen tähden bensan hinta nousi jopa 120% ja dieselin hinta sitäkin enemmän.

Viime viikon keskiviikkona alkoi liikennealan liittojen lakko joka loppui  perjantai-iltana presidentti Morenon hallituksen painostuksen takia. Moreno vangitutti useat liittojen johtajat jotka joutuivat vankilaan ”laittomasta mielenosoituksiin kiihottamisesta”. Liikennealan yrittäjät jatkoivat kuitenkin osittain lakkoa ja nyt mukana ovat melkein kaikki liikennealalla toimivat.

Intiaanien järjestöt päättivät tulla mukaan lakkoon perjantai-iltapäivällä, juuri kun liikealan liitot vetäytyivät lakoista. Intiaanit ilmoittivat että liittojen johtajat ovat kansanpettureita ja he aikovat lakkoilla joka tapauksessa.

Tällä hetkellä virallisten laskujen mukaan pääkaupungissa Quitossa on n. 20 000 intiaania kokoontuneena. Maahan on julistettu yleislakko.

Hallitus ja presidentti pakenivat Guayaquiliin mielenosoituksia.

Intiaanien järjestöt ovat ilmoittaneet lakon jatkuvan kunnes hallituksen leikkaukset perutaan tai presidentti eroaa, kumpi vain tapahtuu ensin.

Maan tiedotusvälineet, erityisesti televisioasemat, ovat isolta osin hallituksen omistuksessa. Ne jotka eivät ole hallituksen ovat rikkaiden perheiden vallassa. 

Uutiset ovat jatkuvasti näyttäneet intiaanien mielenosoitukset negatiivisessa valossa, vähätelleet lakkoon osallistuvien määrää ja lakon vaikutuksia eri puolella maata. 

Yleinen mieliala on jyrkästi lakon puolella ja on ollut hienoa nähdä miten ihmiset ovat asettuneet intiaanien puolelle sosiaalisessa mediassa. Tämä on todella valtava muutos maan yleisessä ilmapiirissä.

Entisen presidentin, Correan, poliittiset kannattajat ovat pyytäneet hänen paluutaan. Intiaanien järjestöt ovat tehneet julkisesti selväksi että he ovat Correan paluuta vastaan. Myös julkinen mielipide on samaa mieltä sosiaalisessa mediassa.

Tällä hetkellä meidän kotikaupungissamme Ibarrassa on työväenliittojen ja -järjestöjen rauhanomaisia kulkueita ja mielenosoituksia. Nämä liitot ja järjestöt ovat liittyneet intiaanien lakkoon.

Intiaanikylissä kylien johtajat ovat julistaneet lakon ja mielenosoitukset rauhanomaisiksi. Ne kyläläiset jotka eivät julistusta totteli tuomitaan intiaanioikeudessa sakkoihin ja muihin rangaistuksiin. Kyläläiset itse vahtivat toisiaan että sääntöjä noudatetaan.

Meillä kotona lakko näkyy toisaalta arjessa ja toisaalta ei laisinkaan. Minä en ole päässyt viikkoon töihin ja poika kouluun. Olemme kotona ja Netflixiä on tullut katsottua ahkerasti, samoin sosiaalista mediaa seuraan jatkuvasti ja lisäksi olen lukenut ja ollut yhteydessä ystäviin ja tuttuihin jotka ovat joko mukana mielenosoituksissa tai niitä piilossa kodeissaan.

Suuri siunaus on että sain Suomi-paketin juuri ennen lakkoa Suomesta saapuneiden entisten lähetystyöntekijöiden mukana, jotka valitettavasti ovat tällä hetkellä Amatsonian alueella jumissa lakon tähden.

Lisäksi kävin juuri lakkoa edeltäneenä päivänä kaupassa ja ostin meille lihaa ja kanaa pakastimeen talteen. Molemmat tuotteet ovat mahdottomuus tällä hetkellä, niitä ei saa mistään.

Meidän kotimme sijaitsee Ibarran keskustan ja Esperazan puolivälissä. Esperanzasta alkavat Ibarraa ympäröivät intiaanikylät ja tämä tuntui työn kannalta aivan ihanteelliselta sijainnilta.

Nyt lakon aikana sijainti on ollut todella hyvä myös. Mellakat alkoivat noin kahden kilometrin päästä meiltä Esperanzassa lauantaina kun intiaanit kieltäytyivät päästämästä bensatankkeja kuljettavia rekkoja kyliensä läpi. 

Lauantai-iltana ja -yönä kuuntelin kyynelkaasukranaattien räjähdyksiä ja laukausten ääniä ja kyynelkaasun haju tunkeutui meille kotiin saakka. Siitä lähtien kyynelkaasu on ollut joka päiväistä.

Kyläläisten mukaan kaksi naista kuoli armeijan hyökkäyksessä, viralliset tahot eivät vielä ole tätä vahvistaneet.

Tämän viikon alussa intiaanit alkoivat marssinsa Quitoon. Iso joukko paikallisten kylien asukkaita lähti myös pääkaupunkiin mukaan mielenosoituksiin mutta noin 5000 intiaania saapui myös Ibarraan. 

He kerääntyivät keskustaan, tarkoituksenaan valloittaa kaupungintalo. Mukaan saapui myös työväenliittojen ja -järjestöjen edustajia sekä opiskelijoiden järjestöjen edustajia. 

Muutamat ihmiset mielenosoittajien seasta alkoivat kivittää kaupungintaloa sekä hyökkäsivät poliisin kimppuun joka vastasi kumiluodeilla ja kyynelkaasulla.

Poliisi on saanut kiinni suurimman osan näistä väkivaltaan yllyttäjistä jotka eivät kuulu mihinkään edellämainittuun järjestöön. Muuallakin maassa on ollut samanlaisia ongelmia kun järjestäytyneen rikollisuuden edustajat ovat soluttautuneet mielenosoittajien sekaan ja hyökänneet poliisien kimppuun ja tuhonneet julkista omaisuutta.

Mutta me olemme tuon kaiken välissä, omassa pienessä rauhallisessa saarekkeessa jonne välillä kuuluu laukauksia tai räjähdyksiä sekä ilmassa leijailee kyynelkaasua mutta mitään ei varsinaisesti tapahdu.

Kadut ovat rauhallisia, ilman liikennettä. Julkinen liikenne ja taksit ovat lakossa ja muut autot eivät pysty liikkumaan koska kaupungissa ei ole bensaa myytäväksi.

Kadun varrella pienet kaupat ovat auki, isommat ovat jo sulkeneet ovensa koska he eivät saa lakkoilijoiden ja tiesulkujen tähden uusia tuotteita ja hyllyt ovat tyhjinä. Pikkukaupoissakin alkaa olla jo varsin tyhjää mutta vielä löytyy perustarpeita.

Eilen kävin ostamassa intiaanipariskunnan pitämästä vihanneskaupasta perunoita, sipulia, sitruunoita ja mansikoita. Heillä tuoreita tuotteita oli hyvin koska he ostavat tuotteensa suoraan pienviljelijöiltä jotka lakkolaiset päästävät tiesulkujen läpi.

Joten tänään söimme lounalla lettuja, jäätelöä ja mansikoita.

Lapsityötä Punkuwaykun kylässä

Punkuwaykun seurakunta tekee lapsityötä yhdessä Compassion-järjestön kanssa. Compassion on USAlainen kristillinen kummijärjestö.

Kaikkiaan kummilapsia Punkuwaykussa on vähän päälle kaksikymmentä. Osa lapsista on seurakuntalaisten lapsia mutta suurimman osan vanhemmat ovat katolilaisia.

Lapset saavat järjestön maksaman luonaan perjantaisin sekä heillä on opetusta kristinuskosta ja apua läksyjen tekoon perjantai-iltapäivällä.

Lisäksi seurakunnalla on sunnantaisin lastentoimintaa jumalanpalveluksen aikana. Jotkus Compassion-toiminnassa mukana olevat lapset saapuvat myös sunnuntaisin kirkkoon ja joskus tuovat myös vanhempansa mukanaan.

Minulla on ollut mahdollisuus kertoa lapsille Raamatun kertomuksia. Vaikka lapset ujostelevat toisten edessä vastaamista ja huomion keskipisteenä olemista pitävät he kertomuksista kovasti ja usein rohkaistuvat vastaamaan kysymyksiin aivan huomaamattaan.

Kertomus riittää jatkokurssi Punkuwaykun kylässä

Heinäkuussa pidimme Kertomus riittää -jatkokurssin Punkuwaykun kylässä. Kylän nimi tarkoittaa rotkon ovea tai porttia kichwa-kielellä.

Punkuwaykussa oli pidettiin viime vuonna peruskurssi ja nyt kutsuimme mukaan kurssilla olleita, jatkamaan opintoja ja jotta he paremmin pysyisivät jakamaan Jumalan sanaa sukulaisille, naapureilleen, kyläläisille ja seurakunnassa.

Kurssille saapui myös viidakosta mukaan kokeneempia kertomuksen kertojia jotka auttoivat meitä peruskurssin järjestämisessä toisessa alueen kylässä. Heidän taitojaan hiottiin kurssin aikana ja he antoivat tukea Punkuwaykun tarinankertojille.

Mukana oli enimmillään kaikkiaan viisitoista henkeä. Täkäläiseen tyyliin osa osallistui koko kurssiin, toiset tulivat vain iltapäivällä tai aamulla ja osa vain yhtenä tai kahtena päivänä. Kaikkiaan kurssi kesti viisi päivää.

Parasta minusta oli nähdä että seurakunnan naistenpiirin naisista, joiden kanssa olen työskennellyt viikottain kertomusten parissa, mukana oli useampi nainen. Yksi ihan koko viikon, toiset vain iltapäivän tai päivän tai pari, mutta tärkeintä oli että he olivat mukana.

Kurssin vetäjistä, Irlantilainen Bryan Thompson ja hänen vaimonsa Amarylis, oli varmasti välillä hämmentävää kun ihmisiä tuli ja meni, miten sattui. Mutta onneksi he ovat jo tottuneita Latinaisamerikkalaiseen tyyliin. Amarylis on itse Dominikaanisesta tasavallasta.

Jokainen kurssilainen esitti ainakin yhden Raamatun kertomuksen ja sai siitä palautetta. Monelle tämä jatkokurssi on hetki kun menetelmä vihdoin alkaa selkeytyä. Itse muistan miten jännitin tuon ensimmäisen kertomuksen kertomista, niin etten saanut sitä edes tehtyä loppuun saakka. Onneksi tämän kurssin osallistujille ei käynyt yhtä huonosti.