Tarvitsen tukea voidakseni jatkaa työtä Ecuadorissa

Hyvät seurakuntalaiset ja ystävät!
Tarvitsemme lisää tukea työtämme varten täällä Ecuadorissa. Tahtoisitko sinä ehkä auttaa meitä tekemään työtä Ecuadorin intiaanien ja metsistien kanssa Andien pohjoisalueella?
Meille on ollut suuri ilo, poikani Mikaelin kanssa, löytää paikkamme täällä Ibarrassa ja saada olla mukana Jumalan työssä täällä ihmisten parissa, sekä intiaanien että mestitsien kanssa. Kuluneen vuoden aikana olen tukenut intiaaniseurakuntia Ibarran ympärillä sekä seurakuntia täällä Ibarrassa ja nuorisotyötä IPEE-kirkon pohjoisen piirin alueella. Työaloinani ovat olleet Kertomus riittää työ, tiedottaminen ja kouluttaminen, erityisesti opetuksen ja psykologian alueelta. Monia haasteita on ollut työn suhteen mutta se tekee työstä vielä mielenkiintoisempaa.
Erityisesti minua ilahduttaa että olen saanut tehdä Kertomus riittää -työtä sekä intiaanien että mestitsien parissa. Työmuoto on tarkoitutte lukutaidottomille, heikosti lukeville ja niille jotka mieluummin oppivat kuuntelemalla ja keskustelemalla kuin lukemisen kautta, joten se sopii erinomaisesti suurimmalle osalle ecuadorilaisia.
On valtava ilo nähdä miten ihmisten sydämet syttyvät Jumalan Sanalle kun he saavat vastaanottaa sen tavalla jonka he ymmärtävät ja pystyvät keskustelemaan siitä omalla kielellään ja omien kokemuksiensa kautta. Itsellenikin on ollut todellinen etuoikeus saada olla tässä työssä mukana koska se tuo Raamattua koko ajan läheisemmäksi, auttaa ymmärtämään sitä paremmin ja erityisesti auttaa ymmärtämään Jumalaa paremmin ja tuo häntä lähemmäs joka päivä.
Viime vuoden aikana olemme ehtineet kokea monenlaista hyvää ja siunauksia elämässämme. Olemme asettuneet yhä tukevammin tänne Ibarraan ja ystävystyneet monen ihmisen kanssa. On löytynyt sekä uusia ystäviä että ystäviä jotka tänne jäivät kun muutin pois vuonna 2000. On ihmeellistä kokea miten Jumala tuo ihmisiä meidän elämäämme ja miten monesta suunnasta siunaukset ovat meille tulleet. Samalla on ollut ilo saada tuoda Jumalan rakkautta ja viestiä Hänestä näiden ihmisten elämään. Kaikkein paras mitä meillä on antaa onkin juuri Jumalan rakkaus ja Hänen suuri uhrinsa meidän jokaisen puolesta.
Työkenttä täällä on laaja ja työtä olisi paljon. Vaikka nimellisiä kristittyjä Ecuadorissa on tilastojen mukaan yli 90% kansasta niin vain 11,3% heistä kuuluu evankelisiin kristittyihin. Loput yli 80’% prosenttia ovat katolilaisia jotka ovat joko nimikristittyjä tai palvovat pyhimysiä, perinnäissääntöjä ja suoranaisia epäjumalia. Erityisesti intiaanialueella monet kuuluvat nimellisesti katolilaiseen kirkkoon mutta todellisuudessa noudattavat edelleen vanhoja perinnäistapoja sekä harjoittavat noituutta ja palvovat vanhoja jumaluuksia.
Kaupungeissa mestitsien parissa myös noituus, shamanismi, uudet sekä vanhat uskonnot rehottavat yhdessä nimiuskovaisuuden kanssa. Monet myös mieltävät itsensä ateisteiksi vaikka he kuuluvatkin katolilaiseen kirkkoon koska heidät on sinne lapsena kastettu. Tarvetta Jumalan Sanalle ja läsnäololle täällä siis on, samoin työntekijöille jotka toisivat Jumalan Sanan ja läsnäolon valoa ihmisten elämään.
Vaikka meillä Mikaelin kanssa on ollut monenlaisia koettelemuksia on Jumala ollut vierellä koko ajan ja Hänen armonsa on kantanut kaiken yli. Meillä molemmilla on luottamus siihen että Hänen suunnitelmansa meitä kohtaan ovat hyviä ja Hänellä on toivo ja tulevaisuus meille varattuna, aivan kuten hän lupaa Jeremias 29:11.
Kiitos että jaksoit tämän kirjeen lukea ja toivon saavani tukesi työllemme, olkoon se rahallista tai rukoustukea. Ilman rukouksia emme täällä jaksaisi eikä työtä voisi tehdä tai olisi toivoa sen etenemisestä.
Siunausta,
Joanna ja Mikael
Joanna Sormunen on Vapaakirkon projektityöntekijänä Ecuadorissa Pieksämäen, Kajaanin, Suolahden ja Suonenjoen seurakuntien tuella. Lisäksi Joannaa tukee kannatusrinki. Jos tunnet kutsua Ecuadorin työn kannattamiseen, Joannan kannatusrinkiin tarvitaan vielä lisää kannattajia, ota yhteyttä Vapaakirkon toimistoon. Rahallisen tuen voi laittaa Vapaakirkon tilille:
Suomen Vapaakirkko IBAN FI135680 0020 2843 90 BIC OKOYFIHH ja viitenumero on 33534022
Kännykkä: +593-96-8236640
WhatsApp ryhmä: Kuulumisia Ecuadorista (laita WhatsApp yksityisviesti ylläolevaan numeroon jos tahdot tulla mukaan ryhmään ja liitän sinut siihen)
Sähköposti: joannaelisa75@yahoo.com
Facebook-sivu: https://www.facebook.com/kiittakaaainajakaikesta/

Pääsiäinen kärsimyksen keskellä

Terveisiä Ecuadorista! Me ollaan nyt viidestään kotona karanteenissa, ollaan oltu jo useamman viikon ajan. Eli täällä olen minä, Mikael, Elvis joka on Mikaelin entinen luokkatoveri, kotitilanteen takia koditon ja asuu nyt meillä, sekä Bailarina ja Hobitti, meidän koirat.

Alkuun oli vaikea tottua olemaan vain kotona. Meillä on onneksi tässä vähän asuinalueella tilaa missä voi ulkoilla, muita vältellen mutta kadulle voi lähteä vain 5 am ja 2 pm välillä. Kello 14 alkaa ulkonaliikkumiskielto ja sitten ulos kadulle voi mennä vain jos on hätätilanne tai töissä välttämättömäksi luokitellussa ammatissa/paikassa.

 

 

Ensimmäisen viikon jälkeen tilanteeseen alkoi tottua ja siitä pystyi jopa vähän nauttimaan. On mukava saada nukkua aamulla pitkään, viettää päivät yhdessä ja leipoa, minäkin olen innostunut mukaan tähän kotonaleipomisliikeeseen. Toisaalta huolestuttaa maailman tilanne, täällä Ecuadorissa on Etelä-Amerikan suurin koronakertymä Guayaquilissa. Meiltä kotoa sinne on useampi sata kilometriä mutta silti on surullista että samassa maassa ihmiset kärsivät, kuolevat koteihinsa ja odottavat kadulla useita päiviä ennen kuin heidät voidaan haudata. 

YLE jo teki jutun tilanteesta Guayaquilissa, se kannattaa lukea ja rukoilla ihmisten puolesta siellä. IPEE-kirkolla on kolme seurakuntaa alueella, lisäksi siellä on useita muita seurakuntia. IPEE-kirkon puolesta tiedän että ainakin yhden pastorin isä, toisen pastorin poika sekä yksi vanhemmiston jäsen ovat jo menehtyneet, testejä on valitettavasti mahdoton saada tehtyä joten virallista diagnoosia ei ole heillä kellään mutta he menehtyivät covid-19 tyyppisiin oireisiin. Rukoilettehan seurakuntalaisten puolesta tällä todella suuresti kärsivällä alueella.

Vuorilla intiaanit ovat sulkeutuneet omiin koteihinsa ja kyliinsä. Kyliin johtavat tiet on tukittu puunrungoilla ja muilla esteillä, kukaan ei pääse sisään eikä ulos. Ihmiset välttävät toisiaan, kaikki pelkäävät miten käy jos tartunta tulee koska kylissä ei ole minkäänlaista terveydenhuoltoa tarjolla. Joihinkiin seurakuntalaisiin olen saanut yhteyden ja kertonut että rukoilemme heidän puolestaan, useimpien puhelimet ovat pois päältä, he eivät varmaan ole pystyneet ostamaan puheaikaa niihin. Haluankin tuoda teille rukousaiheeksi nämä vuorten intiaanit jotka oikeasti ovat huolissaan tilanteesta. Kylissä asuu paljon vanhuksia ja ihmisillä ei ole mahdollisuutta päästä lääkäriin tai sairaalaan, varsinkin nyt kun julkinen liikenne ei kulje.

Tällä hetkellä meidän kotikaupungissamme, Ibarrassa, on alle kaksikymmentä varmistettua covid-19 tapausta. Valitettavasti täällä ei tutkita tautiketjuja, joten oikeasti tartuntoja on varmasti paljon enemmän. Kaksi ihmistä on jo menehtynyt täällä coronan takia joten sairaustapauksia on varmasti enemmän kuin nuo viralliset. Ihmiset ovat täällä huolissaan, olen Whatsappin kautta yhteydessä seurakuntalaisiin ja monia pelottaa tilanne, erityisesti niitä joiden perheenjäsenet joutuvat edelleen käymään töissä. Toisilla taas on vaikea tilanne koska työtä ei ole ja sitä kautta ei ole rahaa ostaa ruokaa. Rukoilettehan Ibarran ja seurakuntalaisten puolesta.

Täällä Ecuadorissa yli 60% kansasta on epävirallisissa töissä, eli heillä ei ole varsinaista työpaikkaa. He ansaitsevat toimeentulonsa myymällä vaikka vihanneksia kadulla tai torilla, tai myymällä tekemiään tuotteita kuten empanadoja tai paistettuja banaaneja. Nämä ihmiset, yli puolet ecuadorilaisista, saavat rahaa sen mukaan mitä he ansaitsevat tästä työstä päivittäin. Työttömyystukia tai muuta apua ei heille ole. Nyt koronaviruksen aikana, Ecuadorin valtio on antanut 60 dollarin kuukausittaisen avustuksen näille ihmisille ainakin kahden kuukauden ajaksi. Tätä avustusta ihmiset jonottavat kaduilla pankkeihin, useimmiten ilman hengityssuojaimia tai turvavälejä.

 

Tilanne on monelle epätoivoinen. Valtio yrittää kontrolloida toreja, sulkea ne viikonloppuisin ja rajoittaa ihmismäärää joka sinne saa mennä kerralla. Samoin kuin estää katumyyjien toimintaa ym. Mikä tarkoittaa että ihmiset ovat koko ajan tulleet epätoivoisemmiksi koska heidän täytyy saada jostakin rahaa voidakseen syödä ja ruokkia lapsiaan.

 

 

Tilanne on todella vaikea. Guayaquilissa se on jo johtanut sairauden leviämiseen niin että hallituksen puolesta on jo sanuttu että sitä ei voi enää estää, ainakin 70% guayaquililaisista tulee sairastumaan covid-19 tautiin ja valtio voi vain yrittää auttaa heitä tarjoamalla terveydenhuoltoa ja parantamalla ruumiiden kodeista hakua ja nopeuttamalla niiden hautaamista. Nyt yritetään että samaa ei tapahtuisi lopussa maata.

Rukoilethan Ecuadorin puolesta, ihmiset täällä tarvitsevat Jumalaa ja hänen armoaan ja rakkauttaan. Nyt on pääsiäisviikko, normaalista katolilaisessa Ecuadorissa pääsiäiseen kuuluu monia perinteitä, kuten ruoat ja kulkueet. Tänä vuonna, ensimmäisen kerran satoihin vuosiin, Ecuadorissa ei järjestetä pääsiäisjumalanpalveluksia eikä -kulkueita. Palmusunnuntaina kirkot täyttyvät palmunlehviä pitelevistä seurakuntalaisista mutta tänä vuonna ne olivat tyhjiä. Pitkänä perjantaina kadut ovat täynnä kulkueissa mukana kulkevia ihmisiä tai katselijoita, mutta viime perjantaina kadut olivat tyhjiä. Pääsiäissunnuntaina kun kirkoissa julistetaan kirkkovuoden iloisinta sanomaa, hauta on tyhjä, samaan aikaan tänä sunnuntaina, kirkot ovat tyhjiä.

Monet seurakunnat ja kirkkokunnat, kuten IPEE-kirkko järjestävät internetin kautta jumalanpalveluksia, niin myös meidän kotiseurakuntamme täällä Ibarrassa. Vuorilla se ei ole mahdollista eikä köyhimmillä täällä ole varaa laitteisiin joilla he voisivat kokouksia seurata. Mutta me kaikki tiedämme että Jumala on meidän kaikkien kanssamme, joka päivä, meidän kanssamme jotka pystymme seuraamaan jumalanpalveluksia kotoa käsin ja myös niiden kanssa jotka eivät siihen pysty. Hän kuoli ristillä jokaisen meidän tähtemme ja Hänen hautansa on tyhjä koska on Hän on pelastanut meistä jokaisen.

Rukoilkaa tänä pääsiäisenä niiden puolesta jotka kärsivät ja tarvitsevat Jumalan läsnäoloa elämäänsä, myös täällä Ecuadorissa.

A Poem For Guayaquil

Remember that social distancing and staying at home safe is a priviledge that not everybody have. I hope that the children will have happy and safe memories of this cuaranteen but it is not possible for everyone.

A Poem For Guayaquil

Do you remember that winter (rainy season), mami?
When the people died on the streets?
And their bodies remained there for days,
And we had to burn gabage because the stink was so strong.

Do you remember that winter, mami?
When abuela died and we couldn't bury her?
And we had to abandon her body on the street
and let the rats eat her while we waited.

Do you remember that winter, mami?
When you and papi couldn't work,
And we didn't have anything to eat,
And the soldiers beat up my brother for going out.

Do you rmember that winter, mami?
I hope it never returns,
And we can finally be safe,
And people will stop dying.

Joanna Sormunen

Terveisiä Ibarrasta koronan keskeltä

Hei kaikki!
Terveisiä kotikaranteenista. Ecuadorissa on nyt ? varmistettua covid-19 tapausta ja ? kuolemaa, ? on tähän mennessä parantunut taudista. Hurjasti nousevat siis numerot koko ajan ja sairaanhoito täällä on kovilla.
Ibarrassa on ? tapausta, ainakin yksi niistä Bola Amarilla naapuristossa lähellä tätä samaa tietä alemmas muutama sataa metriä. Asuinalueemme asukkaat ovatkin huolissaan koska se on hyvin lähellä meitä ja ihmiset kulkevat paljon ja ovat tekemisessä toistensa kanssa ja täällä myös pussaillaan poskelle aina kun tervehditään tai miesten kesken kätellään. Rukousta tarvitaan että ihmiset voisivat luottaa Jumalaan ja jättää itsensä ja perheensä Hänen käsiinsä nyt ja aina.
Muuten asiat ovat hyvin. Minä ostin ruokaa kauhean määrän kotiin heti kun tuli aavistuskin karanteenista. Vessapaperiakin on, pikkuisenenemmän kuin normaalimäärä mutta sitä en viitsinyt hamstrata. Lisäksi kaupungin puolesta on palvelu mistä voi tilata kotiin torilta tuoreita ruoka-aineita ja kaupat ja ravintolat mainostavat koko ajan Facebookissa kotiintuotitarjouksiaan. Eli ei meillä ainakaan hätää ole.
Näillä näkymin erikoistila jatkuu 17.4. saakka mutta on hyvinkin mahdollista että sitä jatketaan pidemmälle. Olen aloittanut päivittäisen Raamatun opiskelun toisen lähetystyöntekijän kanssa Skypen kautta. Tarkoituksena on käydä Raamattu läpi kun kerta aikaa riittää, sukuluettelot, lait ja säännökset aiomme jättää väliin tällä kertaa.
Jos joku tahtoo ottaa yhteyttä minuun Skypellä, olen siellä Mikael Sevilla (Mikkiksen tili) ja email on mikaelsevilla@yahoo.com.
Pyytäisin myös että rukoilisitte isäni Teijon puolesta. Hänellä piti olla leikkaus keskiviikkona mutta nyt vanhemmilleni on ilmoitettu että häneltä otetaan ensin koronatesti ja heidän pitää olla eristyksissä ja testin pitää olla negatiivinen että leikkaus voidaan tehdä.
Siunausta ja varjelusta teille kaikille tämän kriisin keskellä, Jumala pitää meistä kaikista huolta Jeremias 29:11

Erityistilanne Ecuadorissa

Ecuadorissa on ollut erityistilanne 17.3. lähtien. Ja kello 19-05 on ulkonaliikkumiskielto.Huomisesta lähtien se on välillä 14-05. Ihan hyvä mutta toisaalta huolettaa ihmiset jotka ovat kaupungeissa pienissä asunnoissa eivätkä pääse ulos. Varmasti tulee tunne että seinät kaatuvat päälle.
Täällä Ibarrassa, meidän kotikaupungissamme, on jo ensimmäinen koronakuolema. Maassa on kuollut yhteensä 28 ihmistä jo covid-19 takia.
Autoilua varten tarvitsee kirjallisen luvan. Perheestä saa lähteä ulos vain yksi kerrallaan. Ryhmissä ei saa olla ulkona edes kadulla. Jos on ulkona ilman lupaa, poliisi ja armeija vievät pois.
Nyt on putkissa satoja, jos ei tuhansia pidätettyjä jotka eivät ole uskoneet sisälläpysymiskäskyä. Vähimmillään siitä saa 3 kk vankeutta, enimmillään voi olla 3 vuotta.
Iso osa on nuoria jotka ovat olleet kaupungilla bilettämässä, baarit ym. ovat kiinni mutta kaupungeissa on paikkoja mihin voi raahata DJ välineet ja pitää omat bileet. Tälläisiä on poliisit löytäneet ympäri maata missä on ollut satoja nuoria kerralla paikalla. Varsinkin isoissa kaupungeissa nää Underground bileet oli jo ennestään tosi suosittuja.
Lisäksi poliisi on ottanut kiinni ihmisiä jotka ovat menneet rannalle uimaan/aurinkoa ottamaan/surffaamaan. Nämä yleensä päästetään vapaaksi kunhan he videolle lupaavat etteivät tee sitä enää ja pyytävät julkisesti anteeksi kun eivät kunnioita karanteenia ja kanssaihmisiään. Poliisi julkaisee näitä videoita somessa.
Lisäksi sitten on vaan tyhmiä ihmisiä jotka lähtevät kaupungille, huutavat poliisille, käyvät niihin käsiksi, heittävät niitä kivillä ja ajavat autolla päälle. Yhden näistä poliisi kuvasi miten ensin hyökkäsi yhden poliisin kimppuun ja sitten ajoi autollaan tämän päälle ja karkasi paikalta kotiinsa. Samoin poliisi kuvasi miten löysivät miehen kotoaan piileskelemästä keittiön yläkaapista.
Kiitos näiden temppujen, Guayasin provinssi on julistettu militarisoiduksi alueeksi ja puolustusvoimat partioivat siellä nyt kadulla että ihmiset noudattaisivat karanteenia.
Onneksi meillä on seuraa kotona. Koirat ovat olleet valtavaksi avuksi, varsinkin tuo pentu joka koko ajan vaatii huomiota ja jonka jäljiltä saa siivota jatkuvasti paikkoja. Ei ainakaan tekeminen lopu.

Kertomus riittää -kurssi Balsayakun kylässä viidakossa

Oli suuri ilo tehdä Jumalan työtä yhdessä Kertomus riittää -tiimin kanssaan Tenan lähistöllä sijaitsevassa Belsayakun kylässä viidakossa. Andit vaihtuivat rehevään viidakkoon ja lämpötila nousi huomattavasti.

Kaksi Chiriwasin kurssin nuorta osaanottajaa, sisarukset Rut (11 v) ja Josué (10 v) Cashaloman kylästä innostuivat Raamatun kertomuksista niin paljon että lähtivät, vanhempiensa luvalla, toisen Vapaakirkon lähetin Hannan Eriksonin mukana viidakkoon jotta voisivat osallistua myös Tenassa pidettävälle peruskurssille ja olla apuna siellä.

Lisäksi mukana olivat Punkuwaykusta Jorge ja hänen vaimonsa Noma, sekä heidän 5 vuotias poikansa Natán, lähtivät viidakkoon meidän mukaamme. Ennen lähtöämme Norma kertoi minulle heidän rukoilevan etteivät saisi töitä Tenan kurssin ajalle voidakseen lähteä mukaan. Norma on ompelija ja tekee äitinsä kanssa perinteisiä intiaanivaatteita kylien naisille ja Jorge on puuseppä.

”Tuntuu hassulle pyytää Jumalalta ettemme saisi töitä kun muut rukoilevat että Jumala antaisi heille työtä. Mutta me tunnemme sydämissämme että Jumala on kutsunut meidät lähtemään Tenaan ja tekemään Hänen työtään ja jos joku pyytää meidät nyt töihin niin emme pääsekään lähtemään.” Norma sanoi minulle.

Norma on yksi Punkuwaykun naisista jotka osallistuvat maanantaisin pidettävään naisten Raamatun opintoryhmään.

Viidakosta kouluttajina olivat Hanna, pastori Ramiro sekä nuori nainen nimeltään Gina, Bellavistan kylästä. Kaikki kolme olivat mukana myös vuoriston koulutuksissa meidän apunamme.

Viikko oli meille raskas. Kuumuutta ja kosteutta riitti, juomavettä sen sijaan ei. Muutenkin kurssien aikana oli kaikenlaisia pikku hankaluuksia. Ibarrassa minun asuinalueeltani meni vesi ja emme pystyneet pesemään itseämme ja juomavesi piti ostaa kaupasta.

Tenassa ei kauppoja ollut lähellä koska olimme leirikeskuksessa pikkukylän vierellä ja juotavaa piti hakea kaupungista saakka. Lisäksi huoneisiin tunki taranteloja ja muuta alueen eläimistöä. Jumala oli kuitenkin hyvä ja kantoi meitä koko koulutuksen ajan.

Kurssilla oli mukana useita varhaisteinejä ja teinejä joiden kanssa Hanna työskentelee viidakossa ja oli mahtava nähdä miten Jumala saapui heidän elämäänsä ja muutti heidän sydämiään ja antoi toivon ja rakkauden heille. On suuri etuoikeus saada olla mukana Jumalan työssä.

Erityisesti Jorge ja Norma saivat olla suurena siunauksena varhaisnuorille. Heidän intonsa oppia yhä enemmän Jumalan Sanasta ja jakaa sitä toisille sekä heidän rakkautensa omaa kansaansa ja viidakon kichwoja kohtaan näkyi kaikessa heidän tekemisessään ja sanomisessaan. Heidän pienryhmissään olevat nuoret ja varhaisnuoret rohkaistuivat keskustelemaan Jumalasta ja jopa ottamaan Hänet vastaan oman elämänsä ruhtinaaksi.

Myös Rutin ja Josuen esimerkki rohkaisi varhaisnuoria. Heistä oli uskomatonta tavata nämä pienet evankelistat ja lähetystyöntekijät vuoristosta jotka olivat rohkeasti saapuneet, ilman vanhempiaan, viidakkoon. Vain voidakseen jakaa siellä asuville hyvää sanomaa Jeesuksesta. Moni varhaisnuori saapui koulutukseen heidän esimerkkinsä innostamana.

Rukoilettehan kaikkien puolesta joita Jumala on koskettanut sekä täällä vuorilla että viidakossa jotta he saisivat kasvaa uskossa ja Jumalan tuntemisessa. Ja jotta työ saisi jatkua seurakunnissa ja kylissä.

Kertomus riittää -kurssi Chiriwasin kylässä

Chiriwasin nimi tarkoittaa kylmää taloa ja kylä sijaitsee Imbabura tulivuoren rinteellä missä kylmät tuulet piiskaavat sitä melkein jatkuvasti ja se usein on sumuun kääriintynyt tai jopa pilvet laskeutuvat niin alas että peittävät kylän.

Chiriwasiin meidät kutsui paikallinen baptisti-seurakunta. Heidän pastorinsa sekä muutama seurakuntalainen oli mukana viime vuonna Punkuwaykun peruskoulutuksessa ja he tahtoivat nyt että koko seurakunnalla olisi mahdollisuus oppia kertomaan Raamatun kertomuksia ja tutkiskelemaan niitä.

Punkuwaykun jatkokoulutuksen päätyttyä haastoimme punkuwaykulaisia mukaamme Chiriwasiin, mukaamme innostui kaksi nuorta miestä, Vicente ja Jorge. Rukoilettehan heidän molempien puolesta sekä heidän perheittensä puolesta.

Chiriwasissa koulutuksessa oli mukana suuri joukko lapsia ja nuoria. Eräs heistä, Santiago nimeltään, tuli kurssille äitinsä pakottomana ja ensimmäiset päivät enimmäkseen hoiti myös kurssilla mukana olevansa vanhemman sisarensa vauvaa.

Mutta Raamatun kertomukset muuttivat jotakin 14-vuotiaan nuoren miehen sydämessä. Kun hän toiseksi viimeisenä päivänä, perjantaina, kertoi kertomuksen Jeesuksen lähetyskäskystä toiselle ryhmälle, se selkeästi kosketti hänen sydäntään. Kertomuksen jälkeen hän sanoi minulle tulleensa kurssille vain koska äiti oli hänet pakottanut ja että hän oli ollut enemmän kuin isänsä, joka oli ennen seurakunnan aktiivinen jäsen mutta sitten erilaisista syistä jäänyt pois ja nyt ei oikein enää edes uskonut Jumalaan.

”Mutta nyt minä tiedän että Jumala on olemassa ja että Hän on todella mahtava. Ja minä haluan oppia yhä enemmän Hänestä ja haluan opiskella pastoriksi kun olen aikuinen. Ja haluan kertoa isällenikin miten mahtava Jumala on ja tuoda hänet uudelleen seurakuntaan.” Santiago kertoi minulle.

Mukana olivat myös siskokset Sara (9 v) ja Noemi (10 v) äitinsä kanssa. Molemmat kertoivat oman kertomuksensa pienryhmissä. Saran kertomus palavasta pensaasta ja Mooseksesta sai paljon hämmästystä aikaiseksi aikuisissa kuulijoissa terävien kysymystensä takia. Noemi ryhmässä oli mukana Chiriwasin pastori ja oli ihana nähdä miten rohkeasti nuori tyttö kertoi Raamatun tarinan ja esitti kysymyksiä kuulijoilleen.

Kaksi kurssin nuorta osaanottajaa, sisarukset Rut (11 v) ja Josué (10 v) innostuivat Raamatun kertomuksista niin paljon että lähtivät, vanhempiensa luvalla, toisen Vapaakirkon lähetin Hannan Eriksonin mukana viidakkoon jotta voisivat osallistua myös Tenassa pidettävälle peruskurssille ja olla apuna siellä.

Myös Jorge ja hänen vaimonsa Norma, sekä heidän 5 vuotias poikansa Natán, lähtivät viidakkoon meidän mukaamme. Ennen lähtöämme Norma kertoi minulle heidän rukoilevan etteivät saisi töitä Tenan kurssin ajalle voidakseen lähteä mukaan. Norma on ompelija ja tekee äitinsä kanssa perinteisiä intiaanivaatteita kylien naisille ja Jorge on puuseppä.

”Tuntuu hassulle pyytää Jumalalta ettemme saisi töitä kun muut rukoilevat että Jumala antaisi heille työtä. Mutta me tunnemme sydämissämme että Jumala on kutsunut meidät lähtemään Tenaan ja tekemään Hänen työtään ja jos joku pyytää meidät nyt töihin niin emme pääsekään lähtemään.” Norma sanoi minulle.

Norma on yksi Punkuwaykun naisista jotka osallistuvat maanantaisin pidettävään naisten Raamatun opintoryhmään.