Minkälaista on elämä Ecuadorissa?

Kichwa-alkuperäiskansaan kuuluvia koululaisia Ecuadorin Amatsonian alueelta.

Elämä on aikalailla samanlaista, oli sitä missä tahansa. 

Ecuadorissa ihmiset nousevat yleensä aikaisemmin kuin Suomessa. Koulu alkaa kello 7 aamulla ja silloin mennään myös töihin. Illalla mennään myös aikaisemmin nukkumaan. Koulusta päästään viimeistään kello 13:30, alakoululaiset yleensä jo kello 12.

Keskipäivän jälkeen syödään iso ateria johon kuuluu keitto sekä pääruoka, yleensä aina riisiä yhdessä perunoiden tai pastan kanssa, sekä salaatti ja lihaa tai kalaa. Koulussa ei saa ruokaa, jos haluaa syödä pitää tuoda eväät kotoa mukana tai ostaa koulun kahvilasta tai kioskista.

Kichwa-alkuperäiskansaan kuuluva nainen lapsensa kanssa Ecuadorin Amatsonian alueelta.

Lapsilla on todella paljon läksyjä. Niiden tekemisessä menee usein hyvin myöhään, kaupungissa yleensä viikolla ei nähdä kavereita tai leikitä ulkona kuin koulussa. Ja sielläkin on vain yksi välitunti joka on vähän yli 30 min pitkä. 

Nyt covid19 pandemian aikana lapset ja nuoret ovat opiskelleet koko tämän ajan kotonaan. Tuhannet oppilaat ovat sen tähden jääneet pois opetuksen parista koska maaseudulla ei ole internetiä eikä mahdollisuutta osallistua opetukseen. 

Kichwa-alkuperäiskansaan kuuluvia miehiä Ecuadorin Amatsonian alueelta.

Viikonloppuna monet viettävät aikaa yhdessä sukulaisten kanssa, silloin voi leikkiä serkkujen kanssa. Harvemmin koulukavereiden tai muiden ystävien.

Maaseudulla lapset auttavat kodin töissä, ruokkivat eläimet, auttavat kylvännässä ja sadonkorjuussa ja hoitavat nuorempia sisaruksia. Mutta siellä heillä on myös enemmän vapautta ja jos lähellä asuu samanikäsiä lapsia on mahdollista leikkiä yhdessä ja viettää aikaa myös viikolla, ei vain viikonloppuisin. Tosin ensin pitää saada kotityöt ja läksyt tehdyksi.

Kaakaopuu ja hedelmän alku Ecuadorin Amatsonian alueella.

Työpäivät ovat kaupungissa pitkiä. Työmatkat lisäävät päivän pituutta vähintään tunnin, isommissa kaupungeissa jopa kolme tai neljä tuntia. Lisäksi päivällä on pitkä ruokatunti joka ei kuulu työaikaan, joskus jopa kaksi tuntia että työntekijät varmasti ehtivät käydä syömässä. 

Lounasravintoloita on joka puolella ja ne ovat edullisia ja ruoka on hyvää mutta isoissa kaupungeissa liikenteeseen kuluu todella paljon aikaa ja pienemmillä paikkakunnilla ihmiset yleensä käyvät omassa kodissa syömässä, jos se vain on mahdollista.

Kichwa-alkuperäiskansan kylä Ecuadorin Amatsonian alueelta.

Illalla ennen seitsemää on toinen iso ateria jossa myös syödään keitto ja pääruoka. Maaseudulla monet syövät myös aamupalaksi yhtä ison aterian. Vuoristossa syödään riisia ja perunaa tai pastaa. Rannikolla ja viidakossa riisiä ja erilaisia banaaneja sekä maniokkia.

Lauantaisin monet vanhemmat työskentelevät ja lapset tekevät läksyjä kotona. Sunnuntaina perhe lähtää yhdessä ulos. Kaupungeissa ihmiset lähtevät puistoihin ja viettävät päivän siellä urheillen, pelaten ja erilaisissa aktiviteeteissa. 

Napo-joki ja jokimaisemaa Ecuadorin Amatsonian alueelta. Viidakossa joet ovat tärkeitä kulkuväyliä.

Puistoissa on pieniä lampia ja ihmiset voivat vuokrata soutu- tai polkuveneitä, vuokralla on myös polkupyöriä ja polkuautoja sekä pattereille toimivia autoja lapsille. Usein voi myös ratsastaa poneilla tai taputtaa ja ruokkia erilaisia eläimiä. Lapsille on leikkipaikkoja, keinuja, kiipeilypaikkoja ym. Katuartistit kertovat vitsejä, esittävät sketsejä, piirtävät pilakuvia jne.

Maaseudulla ihmiset kiipeävät vuorille, lähtevät järven, joen tai meren rannalle, kuumille lähteille tai vesiputuoksen luokse, yleensä sunnuntai vietetään yhdessä luonnossa. Toisin kuin kaupungeissa, erilaisia kaupustelijoita on vaikea löytää ja eväät pitää ottaa itse mukaan. Tai sitten ruoka kalastetaan tai pyydystetään päivän aikana ja kotoa mukana otetut ainekset valmistetaan yhdessä avotulella ateriaksi.

Leikkikenttä Amatsonian viidakkoalueelta.

Maaseudulla ihmisten pitää kuitenkin muistaa eläinten tarpeet, niitä ei voi jättää kotiin yksin koko päiväksi. Lisäksi maatyötä tehdään viikonloppuisin koska viikolla miehet lähtevät kaupunkiin etsimään hanttitöitä kuten rakennukselle töihin.

Kotona äidit pitävät perhettä koossa yhdessä isovanhempien ja tätien kanssa. Maaseudulla perheet ovat isoja ja samassa talossa saattaa asua useampi sukupolvi yhdessä. Serkkuja ei ole vaikea löytää leikkikavereiksi tai lastenvahti löytyy helposti kun samassa talossa asuvat yhdessä isovanhemmat, sisarukset ja heidän lapsensa ja lapsenlapsensa.

Amatsonian alueella talon alapuoli toimii ylimääräisenä huoneena kuumina päivinä.

Kaupungeissa isovanhemmat asuvat usein yhdessä yhden lapsensa perheen kanssa. Muut lapset asuvat omissa kodeissaan, joka samassa kaupungissa tai eri puolella Ecuadoria. Perheet eivät ole yhtä suuria kuin maaseudulla. Ecuadorilainen ihanne on kaksi lasta, mielellään yksi tyttö ja yksi poika.

Elämä Ecuadorissa riippuu myös paljon siitä asutko Andeilla, Amatsonian alueella, Tyynen valtameren rannikkoalueella vai Galapagos-saarilla. Jokaisella alueella on oma ilmastonsa sekä kulttuurinsa ja perinteensä.

Kichwa-aluperäiskansan nainen Amatsonian alueelta perinteisen kantokorin kanssa.

Ajatuksia ihmisestä ja lankeamuksesta

Aadamin ja Eevan suhde Jumalaan oli rikki. Heidän ystävyytensä Jumalan kanssa oli pilalla. Kun he kuulevat että Jumala saapuu Eedenin puutarhaan, he piiloutuvat (1 Moos 3:8). Mutta Jumala tuli etsimään heitä ja me löydämme tekstistä Jumalan ensimmäisen kysymyksen Raamatussa: ”...Missä sinä olet?” (1 Moos 3:9).

Jumala ei luovuttanut. Hänen ensimmäinen kysymyksensä Raamatussa on kysymys meille, hän haluaa tietää missä me olemme. Jumala on kiinnostunut ihmisistä vaikka me olemme langenneita, vaikka me emme tee hänen tahtoaan ja emme ole täydellisiä ja meissä on vikoja.

Milloin tahansa me eksymme pois Jumalan luota, hän tulee etsimään meitä. Hän haluaa uudistaa suhteen meidän kanssamme ja tuoda meidät lähelle itseään. Vaikka se tuntuu ihan mahdottomalta, minä voin olla alasti Jumalan edessä eikä minun tarvitse tuntea häpeää. Jeesuksen uhrin tähden minun suhteeni Jumalaan voi olla täydellinen, vaikka syntiinlankeaminen on tapahtunut ja minä itse olen tehnyt syntiä, tarkoituksella ja useaan kertaan.

Jumala sanoo että Eevan jälkeläinen tulee iskemään käärmeen pään murskaksi ja käärme tulee puremaan häntä kantapäähän (1 Moos 3:15). Jeesus on se joka murskasi käärmeen pään. Mutta hän joutui  myös maksamaan siitä. Se iski häntä kantapäähän ja Jeesus joutui kuolemaan, pelastaakseen meidät kuolemalta.

Ristillä Jeesus murskasi Saatanan vallan mutta se maksoi hänelle hänen elämänsä. Hänen verensä vuosi jotta me voisimme pelastua ja voisimme saada anteeksi ja meidän suhteemme Jumalaan voisi korjaantua.

Miksi meidän on pakko tehdä syntiä kun hinta on niin korkea? Miksi Jumala vaatii niin korkean hinnan? Ja miksi Jeesus oli valmis maksamaan sen?

En ole vielä valmis vastaamaan siihen miksi minulla on tarve tehdä syntiä. Tiedän että se vaatii suurempaa astetta alastomuutta kuin mihin olen valmis. Sen tiedän että Jeesus oli valmis maksamaan hinnan koska hän rakastaa meitä niin paljon, koska hän rakastaa minua ja sinua ja me olemme hänelle niin kallisarvoisia. Hinta vaadittiin koska Jumala on Pyhä ja oikeudenmukainen ja synnin hinta on kuolema. Synti on kapina Jumalaa vastaan, me ihmiset kapinoimme ja ansaitsimme kuoleman. Jonkun oli kuoltava ja siksi Jumala valmisti tämän suunnitelman, tuskallisen, kivuliaan, mahdottomalta tuntuvan suunnitelman, joka antaa meille kaikille mahdollisuuden pelastua.

3 asiaa miten Ecuador eroaa Suomesta

Kichwa-alkuperäiskansaan kuuluva pieni tyttö Ecuadorin Amatsonian alueelta.

Helpompi olisi sanoa miten Ecuador on samanlainen kuin Suomi koska kaikki on erilaista.

Kyläkoulu Ecuadorin Amatsonian alueella.

Ecuadorin aika

Ecuadorissa on aivan erilainen aikakäsitys. Ihmiset puhuvat Ecuadorin ajasta (hora ecuatoriana), se tarkoittaa sitä että kaikki tapahtuu noin tunnin myöhemmin kuin oli sovittu. Eli jos sovit tavata jonkun kello 4, he tulevat paikalle kello 5. Tai jos kutsut pidetään kello 5, niin ensimmäiset ovat paikalla kello 6 jälkeen.

Sen lisäksi nyt heti voi tarkoittaa että jokin tapahtuu ihan kohta, myöhemmin samana päivänä, huomenna, ensi viikolla tai ensi vuonna. Ihan kohta tarkoittaa että on turha toivoa että mitään tapahtuisi.

Ihmiset elävät auringon mukaan, ei kellon. Aurinko nousee ja laskee päiväntasaajalla ympäri vuoden melkein samaan aikaan. Välillä se nousee vähän kuuden jälkeen, välillä vasta puoli seitsemän ja joskus lähempänä seitsemää. Se laskee myös kuuden ja seitsemän välillä.

Kichwa-alkuperäiskansan kylä Ecuadorin Amatsonian alueella.

Auringosta tietää onko aika nousta ylös, mennä nukkumaan, tehdä töitä, syödä, jne.

Ja aikaa on aina, se ei lopu koskaan koska sitä tulee aina lisää. Joten mitä turhaan hätäillä ja stressata itseään tai kiirehtiä, kyllä kaiken ehtii tehdä tai jos ei ehdi kun kuolee pois niin sitten ei enää ainakaan huolehdi yhtään mistään.

Joten ecuadorilaista, varsinkin maaseudulla intiaaneja, on ihan turha hoputtaa yhtään mihinkään. Kaikki tapahtuu kuitenkin nyt heti tai ihan kohta. Eli joskus tai ei ollenkaan.

Kichwa-alkuperäiskansaan kuuluvia opettajian ja oppilaita Ecuadorin Amatsonian alueelta.

Ecuador on iloinen maa

Ecuadorissa ihmiset ovat yleensä aina iloisia. Jos olet kovin vakavalla naamalla tutut tulevat kysymään että onko tapahtunut jotakin, eihän kukaan ole kuollut tai luokkaantunut tai vaikka sairaalassa.

Parempi on iloita ja nauttia elämästä kuin huolehtia. Monesti ihmiset ovat hyvin köyhiä ja työttömys on täällä nyt aivan uskomattoman korkealla. Töitä etsitään ja sitä tehdään, jos ei muu auta niin kadulle lähdetään vaikka myymään ruokaa, kuten empanadoja, paistettua vihreää tai kypsää plantaanibanaania tai chochoja (lupiinin siemeniä) ja tostadoa (eräänlaista paistettua maissia) tai vaikka jäätelöitä ja karkkeja bussiin.

Kichwa-kansan lapsia kylässään Ecuadorin Amatsonian alueella.

Työn ohessa ehtii kuitenkin aina vähän levätä ja jutella tuttujen kanssa tai vaikka tuntemattomien. Samalla voi kertoa vitsejä ja nauraa yhdessä. Koskaan ei ole niin kauheaa päivää etteikö vähän edes voisi nauraa.

Sitten jatketaan taas työtä ja ihmiset ostavat paljon mieluummin jos myyjä on iloinen ja juttelee heidän kanssaan. Siinä on hyvä viettää hetki aikaa yhdessä ja vaikka parjata poliitikkoja, ihmetellä sitä miten säät ovat muuttuneet (se on se ilmastonmuutos) tai kerrata juoruja tutuista ihmisistä.

Illalla kotona aikaa vietetään yhdessä, nauretaan ja jutellaan, kuunnellaan musiikkia kovaan ääneen ja vaikka vähän tanssitaankin. Koskaan ei olla niin köyhiä ettei voi hauskaa pitää koska se ei maksa mitään.

Kichwa-alkuperäiskansan perinteinen talo Ecuadorin Amatsonian alueelta.

Kaupat kaltereiden takana

Ecuadorissa on paljon pieniä kauppoja. Niihin ei pääse sisälle vaan ulkopuolelta pitää kaltereiden välistä kertoa mitä haluaa ostaa. Kauppa on yksi pieni huone, siellä on kaupan omistaja tai hänen perheenjäsenensä ja vaihtoehtoja ei ole kauheasti. Yleensä näistä pikkukaupoista saa perusasioita kuten riisiä, makaroonia, tiskiainetta (joka ei ole nestemäistä Ecuadorissa vaan kovettunutta tahnaa purkissa), kanaa ja limpparia. 

Lisäksi on hedelmä ja vihanneskauppoja sekä lihakauppoja, pieniä rautakauppoja, kampaamoja, apteekki, ompelijoiden liikkeitä ja paperikauppoja joissa usein on myös tietokoneita jotka on kytketty internetiin ja joita voi maksusta käyttää.

Meidän kotimme ympärillä on näitä kaikkia. Kun lähtee kauemmas, keskustaan saakka, siellä on iso tori mistä löytyy vaikka minkälaisia tuoreita hedelmiä. Joulukuussa on mangoaika ja niitä löytyy pieniä keltaisia ja vähän isompia keltaisia ja keskikoisia ja valtavan isoja punaisia ja monia muita lajeja. Minä pidän kaikkein eniten punaisista mangoista, keltaisetkin ovat hyviä mutta niistä pitää imeskellä mehu ja hampaanvälit tulevat täyteen kuitumaista hedelmälihaa.

Kichwa-alkuperäiskansan kylä Ecuadorin Amatsonian alueelta.

Kesäkuussa saa guaba-hedelmiä ja niistä voi tehdä vaikka espumillaa, ecuadorilaisten herkkua. Se on kananmunanvalkuaisista vatkattua makeaa vaahtoa johon laitetaan guabahilloa mauksi. Kesäkuussa alkaa yleensä kesä, eli kuivakausi, täällä Andeilla. Sadekauden lopuksi monet hedelmät ovat kypsiä, meilläkin pihassa mandariinipuut ovat täynnä mandariineja.

Ibarran toriin kuuluu suuri halli jossa myydään liha- ja kalatuotteita, valmiiksi rakennettuja kojuja joissa on yleensä myynnissä vaatteita, leluja, laittomasti kopioituja elokuva DVDtä ja musiikki cdtä. Ja ulkona on iso alue johon myyjät laittavat omat kojunsa ja myyvät siellä hedelmiä, vihanneksia, mausteita, keramiikkaa, meikkejä ja melkein ihan mitä vain. Täällä Ibarrassa on aivan oma torinsa missä myydään vain perunoita koska tämä on perunantuottaja-aluetta.

Kyläkauppa kichwakylässä Amatsonian alueella.

Ibarrassa on myös suomalaistyylisiä kauppoja ja kolme isoa supermarkettia (Ibarrassa asuu noin 100 000 asukasta) mutta yksikään niistä ei ole yhtä iso kuin suomalainen Prisma. Täällä on myös kaksi ostoskeskusta mutta monet ihmiset eivät koskaan käy näissä supermarketeissa tai ostoskeskuksissa. He ostavat tarvittavan oman asuinalueensa pikkukaupoista, suoraan tuottajilta, torilta tai keskustan pikkukaupoista. 

Keskustasta, ihan ison torin vierestä, löytyy kodiskoneliikkeitä, tietotekniikkaliikkeitä, vaattekauppoja ja ihan kaikkea mitä ihminen voi tarvita. Lisäksi keskustassa on paljon pieniä ravintoloja. Monet niistä ovat lounasravintoloita, yleensä yhden ihmisen annos maksaa noin 2 tai 3 dollaria. Siihen kuuluu sekä alkukeitto, pääannos että mehu.

Kichwa-alkuperäiskansan mies ostoksilla kyläkaupassa Ecuadorin Amatsonian alueella.

Ajatuksia alkuperäisen synnin äärellä

Eevan ensimmäinen virhe oli vastata käärmeelle ja lähteä mukaan keskusteluun sen kanssa. Meidät on luotu olemaan yhteydessä Jumalaan ja keskustelemaan sekä kommunikoimaan hänen kanssaan, ei pahan kanssa.

Paholainen, käärmeen muodossa, huijaa Eevan ajattelemaan että hänen synnillään ei tule olemaan seuraamuksia.

”Silloin käärme sanoi naiselle: ”Ei, ette te kuole.”

1 Moos 3:4

Käärme huijaa Eevan ajattelemaan että Jumalalla on jotenkin huonoja, ilkeitä tai itsekkäitä motiiveja pitää ihmiset syömästä hyvän ja pahan tahdon puusta.

”Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.”

1 Moos 3:5

Monesti me nielaisemme valheen Jumalasta ennen kuin nielaisemme kielletyn hedelmän. Hedelmä näytti hyvältä syödä, kauniilta katsella ja houkuttelevalta, koska se antoi ymmärrystä (jae 6). Houkutus, viettelemys tai kiusaus ilmenee usein näin.

Aadam ja Eeva lankesivat ja kuten usein meille ihmisille käy, he yrittivät peittää lankeumuksensa ja syntinsä.

”Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen.”

1 Moos 3:7

Tämän minä ymmärrän. Kun katson itseäni minunkin tekee mieli sitoa yhteen viikunanlehtiä ja peittää itseni. Tai etsiä peite jolla voin peittää sekä ulkoisen minäni että sisimpäni. Jotakin turvallista joka ei anna muiden nähdä todellista minua. Vaikka maski tai naamari tai kokonainen puku joka auttaa muita näkemään vain roolin ja sen osan itsestäni jonka tahdon heille näyttää.

Synti on tämän tunteen ja halun takana, ei Jumala. Jumala ei tahdo että me peitämme itsemme ja piilottelemme itseämme muilta. Hän tahtoo että olemme avoimia, alastomia, haavoittuvia, näkyvillä, emmekä tunne siitä häpeää.

Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?" Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi'." Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan". Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi. Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.

1 Moos 3:1-7

Mikä on parasta ja pahinta Ecuadorissa

Mikä on parasta Ecuadorissa

Parasta Ecuadorissa ovat ihmiset. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja iloisia täällä. Monilla ei ole yhtään mitään mutta silti he ovat valmiita antamaan omastaan ja tahtovat parasta toisille. Varsinkin maaseudulla kylissä ihmiset ovat aina valmiita jakamaan ja auttomaan toisia.

Kun Ecuadorin rannikolla oli 7,9 asteen maanjäristys huhtikuussa 2016 intiaanit täällä Pohjois-Andeilla keräsivät ruokaa ja lähettivät perunoita, maissia ja muita omia tuotteitaan rannikolle kotinsa menettäneille ihmisille.

Kaupungeissa oli myös keräyspisteitä joihin kerättiin tonneittain ruokaa ja pullotettua vettä. Ihmiset menivät supermarketteihin, ostivat hyllyt tyhjäksi ja jättivät ruoan ja veden keräyspisteeseen kaupan ulkopuolelle.

Lisäksi eri kulttuurit ja tavat ovat todella mielenkiintoisia. Ecuadorissa on yli 20 eri alkuperäiskansaa ja täällä puhutaan 13 eri kieltä joista virallisia kieliä ovat espanja, kichwa (quechuan sukulainen jota puhutaan enimmäkseen Andeilla), waorani ja shuar (näitä puhutaan Ecuadorin amatsonian viidakon ylänköalueella).

Kielen lisäksi monet perinteet, uskomukset, pukeutusmistavat ja ruoat ovat säilyneet eurooppalaisia edeltävältä ajalta ja tänne hyvinkin pieneen maahan mahtuu vaikka miten paljon erilaista. Ecuadoriin kuuluvat Andit, amatsonian viidakon ylängöt, Tyynen valtameren rannikko (johon kuuluu myös viidakkoa sekä satoja kilometrejä hiekkarantoja) sekä Galapagos-saaret. Eli nähtävää on niin paljon ettei siihen koskaan ehdi kyllästyä.

Luonto on täällä aivan uskomaton ja eläimiä, lintuja ja kasveja on tuhansia eriliasia. Ecuador on yksi maailman biodiverseeteimmistä maista (eniten vaihtelua ja eri lajeja). On ihana mennä ulos omaan puutarhaan ja katsella miten kolibrit tulevat imemään mettä pihan kukista tai syödä oman pihan mandariineja tuoreena suoraan puusta.

Lisäksi ruoka on täällä todella herkullista ja maailman parhaat kaakaopavut tulevat Ecuadorista. Myös Fazer käyttää arriba-kaakaopapuja taatakseen suklaansa erinomaisen maun.

Ecuador on täynnä mikroilmastoja, aivan lyhyen matkan päässä lämpötila ja ilmastotyyppi sekä kasvullisuus vaihtuvat aivan erilaiseksi. Meiltä vajaan tunnin päässä on vuoristolaaksoja joissa kasvaa villinä liljoja, Andien huippuja joilla ei kasva enää oikein mitään mutta joiden heinän seassa asuu valtava määrä erilaisia lintuja ja eläimiä, kuivaa ja kuumaa autiomaata, pilvisademetsiä sekä viidakkoa. Jokaisella alueella on omat kasvinsa ja eläimensä.

Tämä on ihan parasta Ecuadorissa.

 

Mikä on pahinta Ecuadorissa

Tällä hetkellä taloudellinen tilanne. Ecuadorilla oli jo paljon taloudellisia vaikeuksia ennen koronan saapumista. Nyt koronan takia maa on konkurssissa. Ecuadorissa tällä hetkellä yli 40% työttömyys, useat lapset ja nuoret ovat joutuneet jättämään koulun kesken koska koulu on ollut etänä vuoden 2020 maaliskuusta lähtien eikä kaikilla ole tietokoneita, kännyköitä tai internet-yhtymiä.

Koronan johdosta Ecuadorin terveydenhuolto on romahtanut. Maalla ei ole enää varaa perusterveydenhuoltoon ja lääkärit ovat kaikki kiireisiä hoitaessaan koronapotilaita. Maasta on vaikea saada lääkkeitä ja lasten perusrokotuksia. Pitkäaikaispotilaiden, kuten syöpäsairaiden, AIDSia sairastavien ja monista muista sairauksista kärsivien ihmisten hoito ja lääkitys on lopetettu maassa.

Ecuadorilla on myös pitkä historia alkuperäiskansojen sortamisessa, kuten koko Latinalaisella Amerikalla. Ecuadorin alkuperäiskansojen jäsenet tunnustettiin ihmisiksi (eikä eläimiksi) vasta 50-luvulla. 90-luvulla, 30 vuotta sitten, he aloittivat vaatimaan itselleen muitakin oikeuksia, esimerkiksi oikeuden opiskeluun (sitä ennen he pystyivät opiskelemaan espanjaksi alakoulussa mutta eivät voineet valmistua ylioppilaiksi tai opiskella yliopistossa, kuten eivät myöskään mustat ecuadorilaiset) ja oikeuden osallistua politiikkaan ja päättää omista asioistaan.

Suurten lakkojen ja mielenosoitusten jälkeen, joissa kuoli paljon intiaaneja, heille annettiin lupa perustaa omilla kielillään oma opetusjärjestelmänsä sekä päästä yliopistoon ja maan perustuslakia muutettiin niin että sekä alkuperäiskansoilla että mustilla orjien jälkeläisillä on samat oikeudet kuin muillakin ecuadorilaisilla.

Valitettavasti alkuperäiskansojen jäseniä sekä mustia sorretaan edelleen. Heidän on vaikeampi päästä opiskelemaan, saada työpaikka jne. Lainsäädäntö ei enää salli sortoa mutta ihmisten asenteita on vaikeampi muuttaa.

Vuoden 2019 lokakuussa oli kansallinen lakko ja isoja mielenosoituksia. Meidän kaupunkimme, Ibarra, oli silloin piiritettynä ja vuorilla meidän kotimme yläpuolella vähän yli kilometrin päässä oli yhteenottoja intiaanien ja armeijan välillä. Meille kotiin kuului kun armeija ampui intiaaneja ja ikkunat piti tilkitä tarkkaan ettei kyynelkaasu päässyt sisälle saakka.

Silloin armeija hyökkäsi intiaaninaisia ja -lapsia vastaan sekä ihmisiä kuoli ja vammautui ihan koko maassa.

Lisäksi Nämä ovat pahimpia asioita Ecuadorissa.

Ajatuksia lankeamuksen äärellä

Kaiken tämän jälkeen, ensimmäinen kysymys Raamatussa on Jumalan hyvyydestä.

Jumala antoi ihmisille kaikkea hyvää, kaikkea mitä he tarvitsivat, mikä tuottaisi heille iloa ja nautintoa. Mutta ihmiset etsivät silti vielä jotakin enemmän, jotakin joka olisi ehkä heiltä piilossa. Ja he lankesivat kiusaukseen, houkutukseen, syödä kielletty hedelmä.

Tämä kiusaus alkoi epäilyksellä Jumalan hyvyydestä. Raamatun ensimmäinen kysymys on tämä jonka käärme esittää naiselle:

”...Onko Jumala todella sanonut: ”Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta?”

1 Moos 3:1

Kysymyksen taustalla on demoninen valhe siitä että Jumala ei antaisi, piilottelisi ihmisiltä, jotakin joka oli todella hyvää ja mielenkiintoista.

Oliko kyseessä oikea puu ja oikea hedelmä? Onko tämä symboolista puhetta? Oliko houkutus tehdä jotakin Jumalan tehdon vastaista ja laittaa oma tahto ja mieli Jumalan edelle ja se on tehty ymmärrettäväksi näin yhden heldelmän, ja sen syömisen kautta?

Minulla ei ole näihin kysymyksiin vastausta. Uskon että jos Jumala oli puutarhaan tehnyt puun jolla oli tällaisia kemiallisia, fysikaalisia tai metafyysisiä ominaisuuksia, niin varmasti ihmiset sitä tuijottelivat ja miettivät mielessään että miltähän tuo ainoa kielletty hedelmä maistuisi.

Ajatus siitä että jokin on kiellettyä, kun kaikki muu on sallittua, on varmasti ollut houkutteleva ja pelottava samaan aikaan. Ja tähän juuri käärme iskee. Se tiesi että olemme itsenäisiä Jumalasta, meillä on Jumalan antama vapaa tahto ja tämä mahdollistaa Jumalan käskyjen tottelematta jättämisen tai jopa niitä vastaan menemisen ja niiden epäilyn.

Ja ihminen sokeasti lankeaa, kuurona Jumalan sanoille hän antaa käärmeen houkutella itseään. Eikä vain nainen, vaan myös mies. Missä oli Aadam? Missä oli mies jolle Jumala sanoi että tästä puusta ei pidä syödä. Miksi hän on hiljaa?

Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?" Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi'." Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan". Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi. Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.

1 Moos 3:1-7

Kuka minä olen - ihminen blogin takana

Olen Joanna Sormunen, Vapaakirkon lähetti sekä kahden teinipojan, Mikaelin ja Elviksen, äiti. Olen asunut Ecuadorissa vuodesta -96 lähtien. Välissä olin n. puolitoista vuotta Suomessa. Eli yhteensä olen asunut Ecuadorissa jotain 22 tai 23 vuotta. Asumme Ecuadorin pohjoisosassa Andeilla Ibarran kaupungissa. Ibarrassa on vähän yli 130 000 asukasta ja se on noin 2200 metrin korkeudella merenpinnasta.

Opiskelin täällä Ecuadorissa ensin englanninopettajaksi ja sitten psykopedagogiksi, joka on erityisopettajan ja opetuspsykologin sekoitus. Menin täällä naimisiin ja saimme yhden pojan. Toisen pojan Jumala toi elämäämme kun koronakaranteeni alkoi täällä Ecuadorissa maaliskuussa 2020. Hän ei enää pystynyt asumaan kotonaan perhetilanteensa takia. 

Tällä hetkellä perheeseemme kuuluuvat myös doña Anita sekä hänen kaksi tytärtään, Catherine ja Ivana ja Catherinen kaksivuotias poika, Abdiel. Doña Anita auttaa minua täällä kotona ja koska heidän tilanteensa on covid-19 takia ollut todella hankala kutsuin heidät asumaan meille kotiin. Ulkonaliikkumiskieltojen ja muiden pandemian aiheuttamien hankaluuksien keskellä on ollut mukava saada viettää aikaa yhdessä ja olla seurana toisillemme.

Molemmat poikani ovat lukiossa, lukion ensimmäisella ja viimeisellä luokalla. He opiskelevat etänä koska täällä Ecuadorissa koulut eivät ole vielä palanneet takaisin normaaliopetukseen paitsi jotkut pikkukoulut maaseudulla. Pojille on raskasta kun he eivät pysty näkemään kavereita ja opetusta pitää seurata tietokoneelta ja kännykästä. Minä joudun myös tekemään työt tietokoneelta käsin ja seurakunnan kokoukset ja toiminta pidetään zoomissa.

Tulin Ecuadoriin vierailulle vanhempieni luokse. He tulivat tänne lähetystyöhön, kun minä olin päässyt lukiosta. Minä haaveilin lähtetystyöstä lapsesta lähtien, en tiennyt minne Jumala kutsuu minut mutta ajattelin että ehkä Afrikkaan tai Kiinaan. Etelä-Amerikka alkoi kiinnostaa kun nuortenillassamme vieraili lähetystyöntekijä Boliviasta. Kun en päässyt vanhempieni mukaan Ecuadoriin koska olin jo täysi-ikäinen se tuntui minusta valtavan epäreilulta. 

Onneksi sain rahat kokoon matkalippuja varten ja vanhempani auttoivat minua hankkimaan viisumin ja tulin tänne välivuodeksi. Välivuodesta kasvoi ensin neljä vuotta ja sitten minun täytyi todeta että Ecuador on koti jonne Jumala on minut kutsunut ja sen ihmiset ovat tulleet minulle liian rakkaiksi jotta osaisin enää asua Suomessa.

Ecuadorissa olen asunut Andeilla sekä täällä Ibarrassa ja maan pääkaupungissa Quitossa. Lisäksi asuin Tyynenvaltamen rannalla Mantassa useamman vuoden, Baezassa pilvisademetsä-alueella ja Tenassa Amatsonin viidakossa. Ihmiset eri alueilla sekä luonto ja maisemat ovat tulleet tutuiksi ja rakkaiksi. Olen saanut työni kautta tutustua naisiin ja lapsiin täällä sekä heidän tilanteeseensa ja tarpeisiinsa. Myös vammaiset, heidän perheensä ja vertaisjärjestöt ja niiden toiminta ovat tulleet tutuiksi. Samoin kuin Pohjoisten Andien ja Amatsonian syntyalueen alkuperäisasukkaat ja heidän järjestönsä, elämänsä ja kylänsä.

Elämä ei ole aina helppoa täällä mutta se on aina rikasta ja mielenkiintoista. Olemme saaneet elää Jumalan varjeluksessa ja pysyä suhteellisen terveinä ja turvassa. Tulevaisuudessa saamme varmasti seikkailla lisää hänen suojassaan. 

Ajatuksia ensimmäisestä avioliitosta

 Jumala antoi ihmisille kaiken mitä me tarvitsemme ja mitä me voisimme haluta: ravintoa, mielekästä tekemistä, lepoa ja seuraa.

”Herra Jumala sanoi: ”Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.”

1 Moos 2:18

Jumalan ensimmäinen ajatus, hänen luotuaan ihmisen, oli miten voin tehdä hänen elämästään vielä parempaa. Jumala loi ihmiselle kumppanin ja avioliiton, sitoutumisen kahden ihmisen välillä jossa voi olla täydellinen luottamus ja turva. Hän antoi ihmisille lahjaksi seksin ja nautinnon ja se oli täysin vailla häpeää.

”Ja he olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä tunteneet häpeää.”

1 Moos 2:25

Kun on itse kokenut huonoja ihmissuhteita, ollut sekä uhri että haavoittaja, on vaikea kuvitella minkälaista olisi ymmärtää toista täysin ja tulla täysin ymmärretyksi. Minkälaista olisi olla suhteessa jossa ei tarvitse hävetä mitään? Ei ole mitään hävettävää? Ei koska kaikki on sallittua vaan koska kaikki on hyvää.

Suoraan sanottuna pelkkä ajatus koskee sydämeen. Kaipuu juuri tällaiseen suhteeseen on niin valtavan suuri. Haluaisin tietää miten voisin saada sen aikaan kun en pysty siihen edes Jumalan kanssa. Minulla on niin valtava kasa painolastia jota kannan mukanani ympäriinsä ja häpeän näyttää toisille. Miten avoimuus on mahdollista ja rakkaus kun toinen tietää minusta kaiken?

Suoraan sanottuna on helpompi olla yksin. Mutta Jumala sanoo että meidän ei ole hyvä olla yksin vaan tarvitsemme toisiamme, tarvitsemme merkittäviä ihmissuhteita. Tällä hetkellä taidan tyytyä merkittävään jumalasuhteeseen ja merkittäviin suhteisiin poikieni kanssa sekä vanhempieni ja sisarusteni kanssa ja seurakunnan jäsenten kanssa. Mutta en tiedä koska olen valmis uskaltautumaan todella merkittävään suhteeseen jossa olen täysin alasti toisen ihmisen edessä, niin että hän tietää ja tuntee minut kokonaan ja minä hänet ja meillä ei ole lainkaan häpeää.

Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman". Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva". Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva. Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut. Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu". Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa.

1 Moos 2:15-25