Mistä me tulimme?

1 Moos 1 ja 1 Moos 2

Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.

1 Moos 1:1-2

Alussa ei ollut mitään. Ei ollut mitään nähtävää eikä kuultavaa. Oli pelkkä tyhjyys, enemmän kuin tyhjyys tai avaruuden tyhjiö. Kaikki oli pimeää ja pelkkää ei-mitään.

Jumala oli kuitenkin siellä, niin kuin hän on aina ollut ja tulee aina olemaan. Ja Jumalalla oli suunnitelma.

Jumala sanoi: »Tulkoon valo!» Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä, ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.

1 Moos 1:3-5 

Jumalan henki liikkui tyhjyydessä ja pimeydessä. Ja sitten hän kutsui valon. Ja valo tuli. Ja Jumala erotti valon pimeydestä. Jumala puhui. Ja mitä Jumala sanoi, tapahtui. Hänen henkensä toi elämän ja valon tyhjyyden keskelle ja loi tämän maailmankaikkeuden jossa me elämme.

Kun Jumala oli luonut valon, hän loi meren ja taivaan. Ja sen jälkeen hän loi maan ja puut ja kasvit ja kukat ja ruohon. Kaikki mitä Jumala sanoi tapahtui ja hänen henkensä antoi kaikelle sille elämän ja kaikki oli olemassa. Ja Jumala katsoi kaikkea luomaansa, piti siitä ja rakasti sitä ja kutsui kaikkea luomaansa hyväksi.

Jumala loi tähdet ja auringon ja kuun. Ne täyttivät avaruuden tyhjyyden ja Jumala katsoi niitä ja rakasti niitä ja kutsui niitä hyväksi. Ja kaikki minkä hän oli luonut oli hyvää.

Jumala loi linnut ja kalat ja täytti taivaat ja vedet niillä. Jumala loi eläimet ja kun hän sanoi sanat, hänen henkensä antoi niille hengen ja ne olivat olemassa ja elivät. Te olette kaikki hyviä, Jumala sanoi ja ne olivat. Ja Jumala katsoi kaikkea luomaansa ja se oli kaunista ja ihanaa ja Jumala rakasti niitä jokaista.

Kaikkein viimeisenä Jumala loi ihmiset. Alusta lähtien hänellä oli unelma sydämessään, tehdä maan päälle hänen kuvansa, joku joka voisi olla Jumalan edustaja maailman päällä. Jumala tahtoi tehdä ihmisistä vapaita ja onnellisia, kuten hän itse. Hän tahtoi tehdä heistä Jumalan kuninkaallisia edustajia täällä maan päällä, hänen suurlähettiläitään kaiken luodun keskellä.

Hän loi miehen ja naisen, ja heidän kauttaan koko ihmiskunnan. Ja Jumala katsoi heitä, näki miten kauniiksi ja täydelliseksi hän oli heidät luonut ja rakasti heitä ja kutsui luomustaan hyväksi. Ihmiset olivat hyviä ja miellyttivät Jumalaa ja heissä oli Jumalan elämää antava henki. Ja he pystyivät ajattelemaan ja puhumaan ja luomaan, kuten Jumala joka oli luonut heidät. Aivan kuten Jumala oli tarkoittanut alusta lähtien.

Jumalan henki puhalsi hengen Adamiin ja Eevaan ja ensimmäinen asia jonka he näkivät oli Jumala. Jumala oli luonut täydellisen puutarhan missä ihmiset voisivat asua. Se oli täynnä hedelmiä kantavia puita, kukkia, kasveja ja eläimiä ja taivaalla tanssivia lintuja ja vedessä karkeloivia kaloja. Ja kaukana avaruudessa kulkivat tähdet ja aurinko ja kuu ja kaikki ne iloitsivat yhdessä Jumalan kanssa siitä miten ihana tämä uusi maailma oli jonka Jumala oli luonut.

Jumala katsoi kaikkea luomaansa ja rakasti sitä. Se oli niin kaunista ja ihanaa hänen silmissään, suorastaan täydellistä. Tämä on hyvä, hän sanoi ja lepäsi. Ja hän antoi ihmisille lahjaksi levon, ensimmäisen lepopäivän. Rakkaudessaan Jumala oli luonut ihmiset lepäämään hänessä ja iloitsemaan hänen luomistyöstään.

Ei ole niin, että valitsin sinut,

Koska Herra, niin ei voisi olla;

Tämä sydän vielä kieltäisi sinut,

Jollet Sinä olisi valinnut minua... 

Sydämeni ei omista ketään ennen sinua,

Sinun rikasta armoasi minä janoan;

Tämän tiedän, jos Sinua rakastan,

Sinun on täytynyt ensin rakastaa minua. 

Josiah Conder, 1836

(käännös minun)

Rakas Jumala, ylistys ja kunnia sinulle koska sinä olet ihmeellinen. Tahdon kiittää sinua siitä että loit maailman. Kiitos että loit meidät ihmiset ja että loit minut. Kiitos että loit minut rakkaudesta, koska tahdoit rakastaa minua. Kiitos että teit minut sinun kuvaksesi ja että saan olla kuin sinä. Anna minun rakastaa sinua koska sinä olet rakastanut minua ensin. Anna rakkauden ylitsevuotaa elämässäni sinua kohtaan, luomiasi ihmisiä kohtaan, minua itseäni kohtaan ja koko luomakuntaa kohtaan. Anna elämäni olla sinun rakkautesi ilmentymä. 

Aamen.

Kuolema voitetaan Jeesuksessa

Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken,

säätää oikeutta monille kansoille.

Niin he takovat miekkansa vantaiksi

ja keihäänsä vesureiksi;

kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan,

eivätkä he enää opettele sotimaan.

Jesaja 2:4

5. Mooseksen kirjassa on kirjoitettu, että köyhät ovat aina kanssamme (5.Mooseksen kirja 15:11). Muualla on kirjoitettu, että aina tulee olemaan sotia ja huhuja sodista. Ihmisen psyykessä on kirjoitettu, että isot syövät aina pieniä. Monien loukattujen sydämiin on kirjoitettu että he ovat aina loukkausten ja hyväksikäytön uhreja. 

On kirjoitettu, ja uskotaan ja eletään, että maailma on vihamielinen, tuhoisa paikka. Sinun on oltava varoillasi ja taisteltava säilytyttääksesi kaikki mahdolliset edut. Sitä kirjoitetaan ja lausutaan kuin mantraa, maailma ilman loppua.

Tämän toivottomuuden keskellä Jeesus antaa runoilijan kirjoittaman näkemyksen toisesta päivästä, jota Israel odotti ja anoi kuolemaan johtavan kadenssin keskellä. Emme tiedä milloin, mutta tiedämme varmasti. 

Runoilija tietää varmasti, että tämä kuoleminen ja tappaminen ei ole ikuista, koska on sanottu toinen sana ja annettu toinen sanoma. Toinen päätös on tehty. On annettu sana joka hajottaa olettamuksemme, se avaa mahdollisuuden elämään kuoleman maailmassa. Runo todistaa siitä vaarallisella voimalla, jopa meille, jo nyt.

Tutki tätä visiota, se päättyy dramaattiseen muutoksen hetkeen. Vanha kaupunki on täynnä seppiä, joilla on niin paljon töitä. Kuuntele ja kuulet vasaran alasimen. Sepät lyövät ja paukuttavat rautaa, muotoilevat sitä uudelleen, hakkaavat miekat auranosiksi ja keihäät hedelmätarhojen työkaluiksi.

He puhdistavat pommit pois ja purkavat suuret asejärjestelmät. Pelko häviää. Viha romahtaa. Ahdistus vähenee. Asevarustelu kääntyy päinvastaiseksi. Kansakunnat ovat palaamassa oikeaan kutsumukseensa. Hoitamaan maata, rakastamaan luotua, tekemään ja antamaan lahjoja lähimmäisille. 

Niitä riittää kaikille. Uutta, syvää iloa. Noidankehät ja oranvanpyörät ovat pysähtyneet ja elämä on mahdollista.

Tämä visio kuulostaa mahdottomalta. Se kuulosti mahdottomalta ensimmäisellä kerralla. Eikä siitä ole tullut sen realistisempaa tällä välin. Elämme kuitenkin uuden todellisuuden aika. Ei tämä runo, vaan kuoleman vanha valta on epärealistista. 

Kuoleman valta on epärealistista kansojen keskuudessa, yhteisöissämme ja kirkoissamme ja perheissämme. Meillä on nyt uusi mahdollisuus, joka perustuu Jumalan rakkauteen ja Jumalan kärsimyksen voimaan. Jumalan rakkauden voima rikkoo noidankehät.

Olemme nähneet sen murtuneessa Jeesuksessa ja toisinaan olemme nähneet sen rikkinäisessä omassa elämässämme. Lupauksen siitä että syklit voidaan rikkoa, häiriöitä tapahtuu ja elämä voi olla erilainen. Se on luvattu ja se on tulossa, Jumalan hyvissä ajoin.

Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.

Johannes 11:25

Monien ihmisten suurin pelko on kuolema. Niille, jotka eivät usko Jumalaan, ajatus kuolemasta voi olla ylivoimainen, koska he eivät tiedä mikä heitä odottaa kuollessaan.

Martta ja Maria kohtasivat kuoleman todellisuuden kun heidän veljensä Lasarus kuoli vakavaan sairauteen. Hän oli todennäköisesti heidän ainoa suojelijansa ja elättäjänsä, koska aviomiehiä tai vanhempia ei mainita heidän kertomuksissaan. 

Martta osoitti uskonsa Jeesukseen, kun hän pyysi häntä herättämään veljensä kuolleista, koska "Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot." (Johannes 11:22).

Vaikka Martta tunnustaa oikein Jeesuksen suhteen Isäänsä, hän ei ymmärtänyt että Jeesus itse on ylösnousemus ja elämä. Elämän ja kuoleman voima on Jeesuksessa. 

Hän puhui maailman olemaan ja puhalsi elämän Aadamiin. Hän muovaa huolellisesti jokaisen lapsen äitinsä kohdussa ja useita kertoja Uudessa testamentissa hän täytti kuolleet ruumiin uudestaan elämällä.

Jeesus mitätöi kuoleman otteen luomakuntaan kun hän antoi vapaaehtoisesti oman elämänsä. Hän ei vain pysäyttänyt eikä lopettanut kuolemaa, hän voitti sen astumalla siihen ja tuhoamalla sen sisältä, nousten kuolleista ilman kenenkään puuttumista asiaan. Kuten Raamattu sanoo, ... "Kuolema on nielty ja voitto saatu" (1 Kor 15:54).

Koska Jeesus heräsi eloon, myös meidät, jotka olemme uskoneet häneen, on herätetty uuteen elämään hänen kanssaan. Vaikka me itkemme luodun kanssa kuoleman aiheuttaman rappeutumisen äärellä maailmassa, emme sure kuin ne joilla ei ole toivoa. 

Jopa kuoleman edessä, riippumatta siitä onko se syöpädiagnoosi tai tyhjä paikka juhlapöydässä, omaksumme fyysisen ylösnousemuksen toivomme, meidän ja kaikkien Jeesukselle kuuluvien.

Mutta ylösnousemus ei ole vain tuleva tapahtuma. Jeesuksen sanat tässä kohdassa muistuttavat meitä siitä, että ylösnousemus on myös ajankohtainen todellisuus. Ne, jotka uskovat Jeesukseen, eivät lopulta koskaan kuole. Saatamme kokea väliaikaisen fyysisen kuoleman, mutta sielumme ja henkemme elävät edelleen, kunnes saamme uudet kirkastettut ruumiimme.

Olemme ylösnousseita ihmisiä. Ja kun Jeesus palaa, mekin ylösnousemme täydellisesti, ruumiimme, sielumme ja henkemme. Sinä päivänä liittymme uskovien kuoroon joka ylistää ylösnoussut Herraamme ja pilkkaa entistä vihollistamme: "Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?" (1.Kor 15:55).

Jeesuksen historiallinen ylösnousemus antaa meille toivoa sekä tänään että tulevaisuudessa. Kuolema voitetaan Jeesuksessa, kun hän siirtää meidät ajallisesta elämästä iankaikkiseen elämään. 

Elämme ylösnousseiden elämää.

 

Rakkauden ja kärsivän voiman Jumala, puhu uudelleen muutossanasi keskellä väsynyttä maailmaa. Olemme niin helposti kapituloituvia epätoivoon, kuolemattomien käskyjen hyväksymiseen. Katkaise noidankehät ja sytytä meissä jälleen intohimo mahdolliseen. Jumala, sinä olet ylösnousemus ja elämä. Meidän maailmamme on edelleen synnin tuhoama mutta minä tiedän että sinä hallitset sen yli. Ja minä odotan päivää kun ei ole enää kuolemaa, ei surua, eikä kärsimystä. Auta minua elämään sinun ylösnousemuselämääsi. Anna minun olla elämän tuoksu kuolevassa maailmassa jotta muutkin voisivat löytää ikuisen elämän sinussa. 

Aamen.

Jeesus on muuttanut maailman ylitsevuotavaksi, joulupäivä

Mikä on suosikki joululaulusi? Ja miksi?

Oma suosikkini on Sibeliuksen säveltämä ja Topeliuksen sanoittama "En etsi valtaa, loistoa". Tänä jouluna erityisesti kaipaan taivaan valoa ja rauhaa tänne maan päälle. Sanat kuvastavat todella kauniisti sydämeni odotusta.

En etsi valtaa loistoa sanat

En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan;

ma pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan

Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo

Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan.

Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu

Jumalan sanan valoa, joss’ sieluin kirkastuu

Tuo kotihin, jos pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin

Jumalan sanan valoa, ja mieltä jaloa.

Luo köyhän niinkuin rikkahan saa joulu ihana

Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa

Sua halajan, Sua odotan, Sa Herra maan ja taivahan

Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo.

Me keskitymme usein jouluna lahjojen antamiseen, ruokaan, musiikkiin, perheen yhdessäoloon, ja myös kertomukseen vastasyntyneestä lapsesta. 

Mitä asioita Raamattu korostaa?

Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä."

Matteus 1:21

Nimi Jeesus on translitterointi heprealaisesta nimestä Joosua, joka tarkoittaa "Herra on pelastus". Raamatun aikoina se ei ollut harvinainen nimi, aivan kuten Jeesus itse ei näyttänyt epätavalliselta hänen kanssaan kasvaneille. Silti hänen etunimellään on suuri merkitys sille, kuka hän on ja mitä hän teki maan päällä.

Vanhassa testamentissa Joosua johti israelilaiset Kanaaniin. Hän pelasti kansan rohkealla johtajuudella Mooseksen kuoltua. Hän ryhtyi taisteluun verisen taistelun jälkeen ja johti satoja tuhansia luvattuun maahan.

Päinvastoin kuin ensimmäinen Joosua, toinen Joosua (Jeesus) pelasti koko ihmiskunnan yksin käydyn eeppisen taistelun kautta. Hän teki hiljaa tien kansalleen, jotta pääsisit Jumalan valtakunnan luvattuun maahan. Jeesus tuli pelastamaan ihmiset heidän synneistään. Mitä ensimmäinen Joosua oli voimaton tekemään, toinen Joosua syntyi toteuttamaan.

Jeesuksen elinaikana israelilaiset odottivat Joosuan kaltaista poliittista johtajaa, joka vapauttaisi heidät Rooman sorton ikeestä ja antaisi heidän elää maassa jonka Jumala oli heille luvannut. Aivan kuten heidän esi-isänsä oli vapautettu egyptiläisestä orjuudesta ja johdettu Kanaaniin. 

He halusivat taistelijan, sankarin, joka palauttaisi Israelin itsenäiseksi maaksi ja saisi roomalaiset juoksemaan pelosta.

Mutta Jeesuksen näkökulma on aina suurempi kuin meidän. Hänen katseensa kohdistui synnin universaaliin ongelmaan. Hänen taistelunsa oli kosmisella mittakaavalla. Sen tarkoituksena oli vapauttaa kaikki häneen uskovat sielua tappavan synnin orjuudesta ja toivottaa meidät tervetulleiksi Jumalan perheeseen.

Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät palaset, kaksitoista täyttä vakallista, ja tähteet kaloista.

Markus 6:42-43

Markuksen evankeliumin luvussa 6 Jeesus tekee yhden vaikuttavimmista ihmeistään, toisin sanoen muuttavan tapahtuman osoittaakseen Jumalan pelastavan voiman, joka on läsnä hänen elämässään ja sen kautta. Se on kertomus viiden tuhannen ihmisen ruokinnasta.

Markus kertoo meille, että Jeesus oli mennyt opetuslastensa kanssa erilleen rukoilemaan, mutta valtavat joukot seurasivat häntä. Jeesus näki väkijoukot ja sääli heitä. Hän halusi tehdä heidän elämästään parempaa. Ensin hän opetti heille hyvää uutista Jumalan anteliaasta rakkaudesta. Ja sitten hän ruokki heidät, kaikkiaan viisituhatta miestä ja ehkä vielä naisia ja lapsia päälle.

Opetuslapset eivät tietenkään ymmärtäneet, ja ajattelivat ettei hän pystyisi ruokkimaan niin suurta joukkoa. Joten hän otti viisi leipää ja kaksi kalaa. Se oli yhden pojan lounas. Hän otti sen mitä tarjolla oli. Mutta sitten hän toimi omalla myötätuntoisella, anteliaalla tavallansa, herrautensa mukaan. Hän muutti tavallisen ruoan sakramentiksi merkkinä Jumalan massiivisesta hyvyydestä ja anteliaisuudesta.

Markus raportoi:
Ja hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ja mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi; myöskin ne kaksi kalaa hän jakoi kaikille.
Markus 6:41

Sanat kuulostavat tutulta, eikö niin? Hänen rukouksensa koostuu pyhän ehtoollisuuden neljästä suuresta verbistä: "Hän otti, siunasi, mursi, antoi". Jeesus ottaa elämän tavalliset asiat kaikessa niukkuudessaan - kaksi kalaa ja viisi leipää - ja muuttaa ne Jumalan itsensä antavaksi anteliaisuudeksi. 

Tuloksena oli, että "kaikki söivät ja olivat täynnä" (jae 42). Mutta se ei ollut kaikki: jäljellä oli kaksitoista koria, riittävästi leipää kaikille Israelin heimoille.

Seurakunta - opetuslapset - ovat aina hieman hitaita, haluttomia oppimaan, mitä Jeesuksen uudet tiedot tarkoittavat. Seurakunta ja opetuslapset eivät halua heti tunnustaa, että Jeesus muuttaa maailmaa. Eivätkä he kykene toimimaan toisin Jeesuksen uudessa maailmassa. 

Opetuslapset näyttävät usein toimivan ikään kuin Jeesuksella ei oikeastaan ​​ole väliä. He toimivat ikään kuin maailmaa sitoisi edelleen niukkuus ja ahdistus, pelko ja varastoinnin tarve.

Mutta anna minun kertoa teille uutinen, joka julistetaan Kristuksen tulemisessa. Tulemisessa josta meille muistutetaan jokaisessa ehtoollispalveluksessa: Jeesus on muuttanut maailman ylitsevuotavaksi. 

Jumala on lahja, joka antaa jatkuvasti, ja Jeesuksen ympärillä olevat ihmiset ovat valtuutettuja saamaan runsautta ja toimimaan siksi anteliaasti.

Joka päivä, koko päivän: se on edelleen totta! "Hän ottaa, siunaa, rikkoo, antaa". Ja olemme hämmästyneitä ylijäämästä. Siellä on kaikki, joiden silmät näkevät, korvat kuulevat ja sydämet muistaa.

Olemme saaneet tarpeeksi ja tarpeeksi ja enemmän kuin tarpeeksi jakamista varten. Ole iloinen tästä Antajasta, joka antaa jatkuvasti ... loputtomasti.

 Mitä ylitsevuotasuus ja loputtomuus tarkoittavat sinun elämässäsi? Mitä sinulle merkitsee se ettei koskaan joudu elämään ilman tai tarvitsemaan jotakin mitä ei voi saada? Mitä tarkoittaa se että meillä on kaikki ja vielä enemmän mitä voisimme tarvita? Mitä sinulle tarkoittaa se että Jumala antaa paljon enemmän kuin ikinä tarvitset?

Jumala, jonka antamisella ei ole loppua, tee meistä iloisia vastaanottajia ​​anteliaisuudellesi. Anna meille silmät nähdä ja korvat kuulla ja sydämet muistaa sinun yltäkylläisyytesi, jotta voimme jakaa sen maailmalle. Kallis Jeesus, kiitos siitä että tulit pelastamaan paitsi Israelia myös kaikkia niitä, jotka seuraavat sinua. Olen usein kiedottu omaan vanhurskauteeni ja tunnen että pelastukseni on tehty ja ohi. Mutta sinä, anteliaisuudessasi, kaipaat jatkuvaa sydämeni uudistumista. Haluat pelastaa minut omasta ahneudestani, niukkuudeltani ja itseni vanhurskauttamiseltani ja muuttaa minut kuvaksesi ja anteliaisuudeksi. 

Aamen.

Adventti on runouden aikaa, neljäs adventtisunnuntai

Oletko valmis ottamaan vastaan joulun ihmeen? Sen suuren sanoman? Neljännestä adventista alkaa jouluun valmistautumisen loppuvaihe. Miten sinä olet valmistautunut jouluun? Mikä sinulle on tärkeintä jouluun valmistautumisessa?

Tänä adventtina odotamme lasta syntyväksi. Neljäs adventtisunnuntai on omistettu Marialle, Herramme äidille. Vapahtajan äidin odotus ja Herran kansan joulun odotus kuuluvat yhteen. Tähän aikaan kuuluu myös meidän, Jeesuksen omien, vapauden odotus, riemun odotus, uuden syntymän ja muutoksen odotus.

Koko maailma on raskaana ja synnytyksen tuskat ovat lähellä. Me tulemme muuttumaan, syntymään uudelleen, kuolemattomissa ruumiissa. Kuin viaton lapsi tulemme maailmaan ja saamme elää ikuisessa riemussa Vapahtajamme ja vanhimman veljemme, Jeesuksen, rinnalla.

Tämä maailma uudistuu, pelastuu, kuin tulen läpi. Meidän Herramme tulee tekemään uuden maan ja uuden taivaan. Aivan kuten meidät uudistetaan, myös maailma uudistetaan. 

Enää ei ole kipua, ei surua, ei kyyneliä, ei luonnonkatastrofeja, saasteita tai sukupuuttoon kuolemista. Enää ei ole kuolemaa. Jeesuksessa on vain elämää.

Neljäntenä adventtina kohtaamme viimeisillään raskaana olevan Marian. Vauvan syntymän hetki on jo lähellä. Olo on tukala ja edessä on vaivalloinen matka Betlehemiin. Takana kipeä kohtaaminen sulhasen Joosefin kanssa, ilo kun Jumala puuttui asiaan ja puhui hänelle.

Maria varmasti muisti hyvin hetket kun enkeli ilmeistyi hänelle ja kertoi hänen saavan lapsen, Jeesuksen. Maria varmasti aavisti mitä hänen lapsensa tulo merkitsi. Hän aivan varmasti unelmoi siitä vapautuksesta jonka hänen lapsensa, Messias, toisi Juudan kansalle.

Mutta voimme myös nähdä Raamatusta ettei hän täysin ymmärtänyt kuka Jeesus todella oli. Että tämän lapsen syntymän oli täyttymyksen aikakauden aamunkoitto. Vanhan testamentin kaiut kaikkialla tässä kohdassa yhdistyvät enkelin julistukseen. Profeetallisesta näkökulmasta katsottuna Jeesuksen tuleminen on itse asiassa Jumalan itsensä tulemista.

Ja autuas se, joka uskoi, sillä se sana on täyttyvä, mikä hänelle on tullut Herralta!"
Luuk. 1:45

Mariaa pidetään Luukkaan 1:45 esimerkkinä uskosta. Kappale osoittaa hänen halukkuutensa uskoa mahdottomaan ja olla Jumalan käytettävissä huolimatta siitä mullistuksesta, jota tämä aiheuttaa hänen elämässään. Tässä hän on esimerkki kaikille opetuslapsille. Jumalan lupauksiin voidaan luottaa, vaikka ne räjäyttävät reikiä ihmisen luonnollisiin odotuksiin.

Mikä saisi sinut juhlimaan villisti, ilman estoa juuri nyt? Kaksi serkkua, vanha nainen ja naimaton nuori nainen, tapaavat ensimmäisen kerran raskauden jälkeen. Millaisia tunteita odottaisit heidän välillään nousevan tällaisessa tilanteessa?

 Tarina Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta on Jumalan rakkauden juhla Israelia ja koko ihmiskuntaa kohtaan. Tämä rakkaus ilmenee loistavimmin toistuvassa julistuksessa Jumalan lunastuslupauksen eskatologisesta täyttymyksestä. Magnificat (Luuk. 1:46–55) on Marian ylistyslaulu vastauksena Jumalan armolliseen valintaan ottaa hänet Messiaan äidiksi. 

Runoudessa voimme tehdä asioita, joita logiikka ei salli. Runous avaa maailman järjen yli. Runous antaa pääsyn ristiriitoihin ja jännitteisiin, jotka logiikan on kiistettävä. Runous ei vain muista, vaan myös ehdottaa ja houkuttelee, ihmettelee ja kuvittelee ja ennustaa.

Useimmissa uskonnoissa jumalan kohtaaminen edellyttää alhaisten nousemista korkealle ja syntisten muuttumista pyhimyksiksi. Magnificat kumoaa kaikki protokollat ​​ja odotukset. Jumala, joka on korkea, tulee alhaalle. Hän näkee inhimillisen tarpeen ja käynnistää vallankumouksen, joka järjestää todellisuuden uudelleen. Ylivoimainen Jumala rukoilee matalan nuoren naisen puolesta ja kutsuu häntä siunatuksi. Kaikkivaltias antaa armon niille, jotka häntä pelkäävät, ja hajottaa vahvat, ylpeät ja rikkaat. Samalla kun hän täyttää nälkäiset ja tarvitsevat kaikella hyvällä. 

Juutalaiset tekivät runoja uskollisuudessaan. Miriam runoili, kun israelilaiset pääsivät Egyptin orjuudesta. Debora runosi, kun Israelin kansa huomasi, että kanaanilaiset eivät olleet niin pelottavia. Hannah runosi, kun pieni Samuel syntyi. Lopulta Maria teki runoja, kun hän sai tietää olevansa raskaana.  

Kaikki nämä äidit Israelissa juhlivat mahdotonta, joka oli heidän silmiensä edessä, vaikka he eivät kyenneeet selittämään sitä. He tekivät runoutta, kun kovat miehet jäsensivät edelleen logiikkaa, kirjoittivat muistioita toisilleen ja merkitsivät tosiasioita ylös.

Adventti on taistelu- ja ylistysrunouden aikaa. Aikaa, joka pitää maailmaa hallinnassaan ja avaa tien tulevaisuudelle jota Jumala valmistaa meille. 

Adventti on aika luopua meidän omasta hallinnastamme saadaksemme mahdottoman Jumalalta.

Silloin susi asuu karitsan kanssa,

ja pantteri makaa vohlan vieressä;

vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä,

ja pieni poikanen niitä paimentaa.

Lehmä ja karhu käyvät laitumella,

niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat,

ja jalopeura syö rehua kuin raavas.

Jesaja 11:6-7

Vanhat vihollisuudet, olettamukset vahvimpien ja pahimpien selviytymisestä, kaikki tämä on horjutettu. Paha ei pysy huipulla, koska tuleva, vanhurskauden ja oikeudenmukaisuuden leimaama tulevaisuus, kumoaa raakuuden ja voiman, uuden mahdollisuuden eduksi.

Marian runon vaikutus tulee Jumalan ratkaisevan työn korostamisesta. Hän toimii dramaattisesti ja erehtymättä halliten ihmisten asioita. Hän toteuttaa oman rauhanomaisen ja oikeudenmukaisen valtakuntansa tulon. Mitä on tapahtunut? Mikä voisi oikeuttaa tämän näin kauaskantoisen, jumalallisen ja ratkaisevan toiminnan?

Kun loppu saapuu,

 Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla,

ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan.

Jesaja 11:8

Kukaan ei loukkaannu koska myrkky poistuu maailmasta. Tuska on kadonnut koska Iisain juuri ohittaa ja ylittää kaiken tavallisen ja tutun. Kaikki tulee olemaan hyvin, ja kaikenlaiset asiat ovat hyvin.

Magnificat julistaa, että tämä hedelmöitys on käynnistänyt Jumalan ratkaisevan eskatologisen työn. Samalla tämä runo kuvaa Jumalan pelastavaa työtä, joka on konkreettista ja sijoittuu laajempaan vieraan miehityksen ja uskonnollis-poliittisen sorron maailmaan. Ratkaiseva tapahtuma, Jumalan valtakunnan tulo, joka perustuu Jeesuksen ihmeelliseen sikiämiseen, on jo tapahtunut. 

Siirtyminen alhaisuudesta ja nöyryytyksestä korotukseen on ominaista Jeesuksen toiminnalle. Jumalan työn loppuun saattaminen jää tulevaisuuteen. Magnificatissa ilmentynyt vallankumous on visio nykypäivään.

Runo kertoo adventista, tulevasta. Ja me tunnustavat kristityt, uskallamme sanoa että runo koskee jouluvauvaa joka kaataa Rooman voiman ja uskonnon.

Kokeile tätä Adventina: poikkea logiikasta, tunnetusta ja tutusta ja ota runo omaksesi.

Millä tavoin, vaikka vain pienellä osin, sinä voit olla mukana Jumalan työssä tässä maailmassa? Mitkä osat Marian laulua kuvastavat sinun sydämesi ja elämäsi kaipausta juuri nyt? Tai antavat sinulle toivoa ja rohkaisua?

Tuloa tekevä Jumala, avaa mielikuvitukseni tänä adventina, jotta voisin nähdä maailman, jonka uskollisuutesi on ratkaisevasti muokannut. Auta minua luopumaan omasta hallinnastani saadakseni sinun tuomasi uuden tilalle. Anna minun nähdä maailma ilman myrkkyä ja vihollisuuksia, maailma jossa hyvä voittaa ja rauhantekijät saavat levät Isän kanssa. 

Aamen.

Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä, kolmas adventtisunnuntai

Tälle adventtikaudelle työntäytyy väkisin Johannes Kastajan kömpelö, ei-toivottu hahmo. Muistat varmasti hänet. Hän on pukeutunut hiuspaitaan. Hän syö villihunajaa ja heinäsirkkoja.

Hän tulee vihaisena ja vaativana, suorastaan uhkaavana. Hän puhuu oikeastaan ​​vain yhden sanan: kadu! Tunnista vaara, johon olet joutunut, ja muutu.

Evankeliumin kertomuksessa Johannes ilmentää Tooran vaatimuksen parasta ja viimeistä vanhaa perinnettä. Hänellä on tämä syvä kiireellisyyden tunne maailmaa kohtaan, mutta se ei ole uutuuden kiire. Se on kiireellinen uhka ja vaara, varoitus maailmantilanteesta. Hän tulee kertomukseen ensimmäisenä. Jeesuksen edellä. Hän on avaintekijä adventtikertomuksessa.

Kun Jeesus ilmestyy näyttämölle, Johannes Kastaja tunnistaa Jeesuksen suuruuden, joka on suurempi kuin kaikki menneisyys - suurempi kuin Johannes, suurempi kuin kaikki muinaiset muistot ja toivot. Kun Jeesus tulee kertomukseen, Johannes sanoo nopeasti, äkillisesti ja varauksetta Jeesuksesta ”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä”. (Johannes 3:30)

Mitä tehdä, kun odotamme tätä adventtiaikaa? Siirry Jesajan suuresta visiosta Johanneksen kurinalaisuuteen. Jos Johannes ilmentää kaikkea vanhaa ja Jeesus kaikkea uutta, ota adventtityöksesi väheneminen ja kasvu.

Tehkää tietä Kuninkaalle!

Johanneksen kehoitus katumukseen ja parannukseen koskee myös meitä. Johannes viittaa Jumalan Karitsaan, joka kantaa koko maailman synnit. Jeesus on tulossa! Hän on Karitsa joka uhrataan meidän puolestamme. Hän ottaa meidän syntimme, meidän rikkomuksemme, meidän kipumme ja sairautemme kannettavakseen. Hän tekee meistä vapaita!

Tunnetko olosi vapaaksi tänä adventtina? Oletko kyennyt lepäämään? Ottamaan aikaa itsellesi, aikaa odottaa joulua ja nauttia siitä? Oletko sallinut itsesi pysähtyä ja unohtaa työn, kodin, perheen, ystävät, harrastukset, rahahuolet ja kaiken muun mitä kannamme mukanamme? Oletko elänyt tässä hetkessä, tässä odotuksessa, tässä adventissa?

Me saamme tunnustaa syntimme luottaen Kristuksessa annettuun pelastukseen. Me saamme levätä ja laskea taakan suurempiin käsiin. Me saamme pysähtyä ja nauttia. Me saamme elää tässä hetkessä, nauttien Hänen läsnäolostaan joka on paljon meitä suurempi.

Johannes oli merkki siitä, että profeettojen ennustukset olivat täyttymässä. Vapahtaja oli pian tuleva! 

Kristuksen tulemisessa toteutuivat pelastuksen ajan merkit. Hänessä meistä on tullut vapaita. Hänessä voimme luottaa siihen että kaikki meidän taakkamme on otettu pois. Hänessä saamme olla, hengittää rauhassa ja elää tätä hetkeä.

Vähennä elämästäsi kaikki vanha, tavanmukainen ja tuhoava, jotta Jeesuksen uusi elävä voima kasvaisi sinussa. Vähennä ahneutta ja kiihkeää kulutusta, yksinkertaisen. Elämää antavan jakamisen lisäämiseksi. Vähennä pelkoa ja puolustelua. Lisää elämää antavaa myötätuntoa ja anteliaisuutta. 

Vähennä vilpillisyyttä ja teeskentelyä, jotta voisit lisätä elämää antavien totuuksien kertomista toisille. Totuuden kertomista sinusta ja naapuristasi, yhteiskuntamme sairaudesta ja sen syistä. 

Vähennä vihamielisyyttä ja vieraantumista, parantumisen ja anteeksiannon lisäämiseksi. Ne ovat lopulta ainoat elämän lähteet.

Vähennä itseäsi ja anna Jeesuksen kasvaa!

Adventti valmistelee meitä suuria lupauksia varten. Se edeltää jotakin erinomaista, juhlallista, hämmästyttävää ja ihmeellistä. Ennen kuin tämä ihmeellinen saapuu on kuitenkin päivittäisiä oppitunteja. 

Adventin päivittäisiä harjoituksia, työtä, joka vaatii aikaa ja tarkoituksellisuutta. Pysähtymistä ja ajan ottamista meidän itsemme ja Jumalan väliseen yhteyteen. Sen myöntämistä, että tarvitsemme tätä yhteyttä. Sen myöntämistä, että tarvitsemme Jeesusta ja hänen pelastavaa työtään.

Adventti ei ole rentoa odotusta. Se on vaativa työ. Se vaatii sekä Jumalan valtakunnan kasvamista elämässäsi että päivittäistä vähenemistyötä, jotta Jeesus ja Jumalan näky rauhasta voisivat kasvaa.

Adventin työ on raskasta ja kivuliasta. Se on myös iloista ja kevyttä. Se on täynnä itkua ja kyyneliä, sekä iloa ja riemua. Se on meidän itsemme löytämistä, jotta voisimme antaa itsemme lahjana Jumalle. Se on Jumalan löytämistä, jotta Hän voisi antaa itsensä lahjana meille.

Tänä adventtikaudena, taivaallinen Isä, avaa sydämeni vastaanottamaan parannuksen kovaa sanaa. Avaa myös sydämeni vastaanottamaan parannuksen riemua ja iloa. Anna minulle mahdollisuus vähentää elämissämme olevia vanhoja, tavanmukaisia ja tuhoavia asioita, jotta Jeesuksen uusi elämää antava voima kasvaisi suureksi minussa. Auta minua vähenemään, jotta sinusta voi tulla suurempi minussa. 

Aamen.

Ota vastaan joulun herra, toinen adventtisunnuntai

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus.

Jesaja 9:1

Minä kasvoin juhlien adventtia. Adventtisunnuntaina meillä sytytettiin aina kynttilä ja luettiin yhdessä Raamatussa sen sunnuntain kohta. Viikolla tärkein asia oli lapsena adventtikalenterin luukun avaaminen ja sieltä löytyvä suklaa. Adventti on minulle odotusta, sitä että jotakin ihmeellistä on tulossa, jotakin paljon parempaa kuin tavallinen arki. Minulla on monia todella rakkaita muistoja adventista ja joulun odotuksesta joiden toivoisin siirtyvän pojilleni ja muille minulle rakkaille ihmisille.

Aikuisempana adventtikalenterin pieni suklaapala tai suklaarasiat eivät enää jaksanut innostaa minua, eikä oikein lahjojen saaminenkaan jouluaattona. Muistan miten mietin mikä tämä joulun tarkoitus oikein on. 

Kristityssä kodissa kasvaneena ymmärsin että jouluna juhlitaan maailmaan syntynyttä Kristusta, meidän pelastajaamme. Välillä ehdin eksyä koristelemisen ja joulun valmistelemisen ja sen kaiken tuoman stressin ansaan. Mutta vasta kun opin itse antamaan ja iloitsemaan siitä, ei joulu tuntunut minusta enää lainkaan joululta.

Käytämme niin paljon aikaa adventista ja joulunodotuksestamme luoden täydellisiä joulumaailmoita ja koristellen kotejamme ja valmistaen niitä jouluun. Mutta mitä me teemme valmistuaksemme jouluun ja nauttiaksemme adventistä hengellisesti? 

Miten me juhlistamme adventin aikaa, sen merkitystä meille Jeesuksen seuraajina ja yhteyttä Jumalaan joka se antaa meille?

Suurin osa kristityistä sanoo että joulu on Jeesuksen juhla, mutta heijastavatko meidän kalenterimme ja suunnitelmamme sitä? Vai ovatko ne täynnä joulukoristeita, joululeipomisia, joulukortteja, joulujuhlia ja kaikkea muuta kuin varsinaista joulun syytä itseään?

Onko adventti ja joulu ostamista ja koristelua? Onko joulun valmistelu leipomista, korttien tekemistä, lahjojen ostamista ja kodin uudelleen sisustamista? Mikä on adventin ja joulun todellinen tarkoitus? Mistä löytyy se ilo ja riemu josta joululaulut meille kertovat?

Adventti tulee latinan sanasta ”adventus” joka tarkoittaa tulemista. Se on aika jolloin valmistaudumme Jeesuksen ensimmäiseen tulemiseen ja samalla innokkaasti odotamme hänen toista tulemistaan, jolloin hänen kuninkuutensa ja valtakuntansa saapuu maan päälle. Samalla me juhlimme taivaan valtakuntaa ja Jumalan läsnäoloaan täällä meidän keskellämme hänen Pyhän Henkensä kautta. Me odotamme tulevaa, valmistaudumme siihen ja juhlistamme sitä joka on jo keskellämme.

Tämän viikon teema on toivo, toivo siitä että Jeesus on meidän kanssamme ja tulee meidän luoksemme, että hän on lähettänyt Pyhän Henkensä meidän luoksemme ja että me olemme jo hänen valtakunnassaan ja hän tulee uudelleen meidän luoksemme ja tuo valtakuntansa kaikkien nähtäväksi tänne maan päälle.

Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan.

Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu;

vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon.

Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan.

Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani;

eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä.

Jesaja 65:17-19 

Kutsun sinut pohtimaan hetken tätä runoa ja antamaan sen tunkeutua luihisi, sydämeesi ja uniisi. Jumala puhuu: ”uusi taivas, uusi maa, uusi Jerusalem”. Siitä tulee riemun täyttämä maailma, kun uusi tulee. Ja tiedätkö miksi?

Taivas ja maa iloitsevat, koska tuossa uudessa Jumalan tekemässä maailmassa ei enää ole itkua, ei enää kodittomia ihmisiä, ei enää murtuneita kansalaisia ​​jotka valittavat, ei enää terrorisoituneita ihmisiä jotka huutavat apua.

Taivas ja maa iloitsevat, koska tuossa uudessa Jumalan tekemässä maailmassa ei ole enää lapsikuolleisuutta, ei enää vain muutaman päivän eläviä pikkulapsia eikä enää vanhoja ihmisiä, ei enää niitä jotka kuolevat liian nuorina tai elävät liian heikkoina tai jatkavat kuorena kun elämä on kadonnut.

Taivas ja maa iloitsevat, koska tuossa uudessa maailmassa, jonka Jumala on rakentanut ei enää tapahtudu kotien anastamista. Ne, jotka rakentavat, jäävät asumaan, ne, jotka istuttavat, saavat korjata elon ja nauttia sen tuotteista. 

Ihmisiä ei enää veroteta jostakin kotiensa ulkopuolelta. Enää ei menetä koteja koska ne sijaitsevat väärällä alueella tai oikean alueen ulkopuolella. Enää ei ole sotaa tai takavarikointeja. 

Uuden tullessa jokainen ihminen elää viiniköynnöksen ja viikunapuun alla, turvallisena, pelottomana, rauhassa ilman tuhoavia uhkia tai huolia kilpailusta.

Taivas ja maa iloitsevat, koska Jumalan tekemässä tätä uutta maailmaa. Jumala pitää meistä huolen. Jumala on kuin äiti, joka kuulee ja vastaa yöllä, tietäen ennen kuin pyydämme, kuka häntä tarvitsee ja mitä tarvitaan. 

Emme koskaan enää jää yksin.

Runo on vaativa. Jumalan uusi maailma on kykyjemme tai jopa mielikuvituksemme ulkopuolella. Se ei vaikuta mahdolliselta. Väsymyksessämme, omavaraisuudessamme ja kyynisyydessämme uskomme syvästi, että nämä ​​lupaukset eivät voi toteutua täällä. 

Tällainen uudistus on vain runollista fantasiaa.

Adventissa saamme Jumalan voiman. Tämä voima on vastalääke väsymyksellemme ja kyynisyydellemme. Se on evankeliumin ratkaisu kulutukseemme ja omavaraisuuteemme. Silloin kun olemme selviytymisemme rajoilla. Kyynisyytemme ylittävä hyvä uutinen tietää, että maailmaamme voi tulla uutta.

Toivon Jumala joka tulet ja olet jo tullut, syrjäytä uupunut joulumme adventin voiman ihmeellä. Kiitos että sinä tulit maailmaan pelastamaan minut. Kiitos että olet antanut minulle Pyhän Henkesi ja tehnyt minusta sinun valtakuntasi kansalaisen. Kiitos että yhtenä päivänä saavut takaisin ja perustat uuden Jerusalemin, pyhän kaupunkisi, ja taivaallisen valtakuntasi tänne maan päälle. Kiitos että minä saan olla osa sinun suunnitelmiasi ja tulevaisuuttasi. Anna minulle tämä voima, näky uudesta, joka antaa minulle vapauden elää rohkeasti unelmasi maailmaa varten. 

Aamen.