Ajatuksia Baabelin tornin juurella

Eikö olisikin hienoa olla oma jumalasi? Yhtä mahtava ja voimakas kuin meidän Luojamme? Tehdä omat päätökset ja säännöt ja noudattaa niitä oman tahtosi mukaan? Yltää taivaaseen ja istua siellä ja hallita ja tuomita kaikkea kuten sinä itse näet parhaaksi? Olla oman itsesi herra ja kuningas, ei kenenkään muun vallan alla?

Ja he sanoivat: "Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan".

1 Moos 11:4

Minulle tulee ensimmäiseksi mieleen että taivas olisi aika täynnä kun kaikki nämä pikkuiset jumalat istuisivat siellä valtaistuimillaan ja määräilisivät kaikkea alapuolellaan olevaa. Seuraava ajatukseni on että tuloksena olisi varmasti aikamoinen kaaos täällä maan päällä. Ja sen jälkeen valtavat taistelut eri jumalien välillä kun nämä vaatisivat toisia kunnioittamaan heidän tahtoaan ja päätöksiään.

Eikö tämä ole aika hyvä kuva ihmiskunnan historiasta? Tärkeät miehet ja naiset kiipeävät korkeammalle, astuvat toistensa päälle, tallaavat muita jalkojensa alle, taistellessaan kaikkein korkeimmasta paikasta. Ja sitten he käskevät muita mielensä mukaan ja taistelevat toisia ylhäälle nousseita vastaan, ajaen toiset ihmiset kuolemaan ja tuhoon, samoin kuin maailman ympärillään ja alapuolellaan.

Tehkäämme itsellemme nimi. Kansakunnan nimi, valtion nimi, ihmisryhmän nimi, ihmisen nimi, nimi yli muiden joka on heitä hallitseva. Näyttäkäämme muille että me yllämme taivaaseen saakka, että me olemme heidän yläpuolellaan, että me olemme tärkeämpiä kuin kukaan muu, että minä olen kaikkein tärkein ja kaikkien muiden yläpuolella.

Minä olen muiden yläpuolella Facebookissa keskustellessani. Minä olen muiden yläpuolella työpaikallani. Minä olen muiden yläpuolella autoa ajaessani. Minä olen muiden yläpuolella kaikessa jonka teen, sanon tai kirjoitan. Minä olen tehnyt itselleni nimen ja minut tunnetaan yli kaiken maan.

Kuinka moni meistä elää tällä tavalla? Kuinka monesti me eksymme elämään tällä tavalla vaikka emme tahtoisi? Kuinka helppo on olla ylpeä ja kuinka vaikeaa onkaan todellinen nöyryys?

Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet. Ja Herra sanoi: "Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä." Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan.

1 Moos 11:5-9

Mutta vaikka torni ylettyy taivaaseen saakka, riippumatta siitä kuinka korkealla kiipeämme ja kurkotamme. Jumala on aina meidän yläpuolellamme. Hän astuu sivuun, meidän aistiemme ulkopuolelle, ulos meidän maailmastamme. Hänen paikkansa on aina kaikkein korkeimmalla, hän on kunnioitettu, kaikkivaltias, kaikkein suurin ja korkein.

Hän näkee meidät ja voi astua alas meidän luoksemme, mutta me pääsemme hänen luokseen vain jos hän kutsuu meidät vierelleen. Ja hän on ulkona meidän laatikostamme, meidän maailmastamme ja meidän olemassaolomme rajoista. Hän on niiden kaikkien yläpuolella ja kun me yritämme omilla keinoillamme kiivetä hänen luokseen, hän astuu alas ja tekee suunnitelmamme tyhjäksi.

Armossaan hän ei tuhoa meitä, kuten hän on luvannut. Hän teki liiton kaiken luomansa kanssa, kaiken elävän kanssa, ettei enää tuhoaisi maailmaa. Mutta Jumalalla ei ole vain yhtä korttia, hänellä ei ole vain yhtä tapaa käsitellä meitä. Hänen ymmärryksensä on meidän omamme yläpuolella ja Baabelissa hän päätti hajoittaa ihmiset yli kaiken maan ja sekoittaa kaiken maan kielen.

Enää ihmiset eivät olleet yksi ainoa yhtenäinen ryhmä vaan me jakaannuimme eri kieliryhmiin ja kulttuureihin. Mutta jokainen näistä on Jumalan luoma ja hänelle rakas. Vaikka yksi, Israelin kansa, onkin hänelle kaikkein rakkain. Ja me hänen adoptoinu lapsinaan, saamme olla osa hänen valittua kansaansa.

Jumala, auta minua ymmärtämään kuka minä olen ja kuka Sinä olet. Anna minulle todellista nöyryyttä ja terve kuva itsestäni ja kyvyistäni ja mahdollisuuksistani. Anna minun keskittyä Sinun lahjojesi käyttämiseen tavalla johon Sinä ne tarkoitit. Anna minun sydämeeni ilo siitä että saan elää Sinun luomakuntasi keskellä ja täytä kaipaukseni päästä yhtänä päivänä Sinun luoksesi, Sinun tahtomanasi aikana ja tavalla.

Teologia, seurakunta ja minä: Mitä on teologia ja mikä on sen merkitys seurakunnan ja uskovan elämälle

Alkukirkko ei ollut kristitty kirkko. He eivät kutsuneet itseään kristityiksi tai ajatelleet olevansa luomassa uutta uskontoa. He tunsivat kuuluvansa juutalaiseen maailmaan, juutalaiseen uskoon yhteen ainoaan Jumalaan ja Israelin kansan historiaan joka oli kulminoitunut Jeesuksen syntymässä, elämässä, kuolemassa ja ylösnousussa sekä taivaaseen nostamisessa.

Jeesuksen kuoleman jälkeen tämä juutalainen suuntaus alkoi levitä ympäri Välimerta ja laajemmalle. Sen jäseniksi tuli ei juutalasia, pakanoita joilla ei ollut juutalaista taustaa eivätkä he ymmärtäneet tai tunteneet ainoaa Jumalaa tai hänen kertomustaan joka alkoi maailman luomisessa tai sen tarkoitusta, yhdistää ihmiset uudelleen hänen kanssaan.

Sen sijaan nämä uudet Jeesuksen seuraajat, toivat mukanaan oman pakanallisen taustansa, historiansa ja uskomuksensa. Joten syntyi suuri paine kirjata ylös mikä oli tarkalleen Jeesuksen viesti ja mitä se tarkoitti hänen seuraajilleen. Opettaa oikeaa uskoa ja sen perusteita ja sitä mistä se syntyi ja miksi se oli niin tärkeää. Kertoa kaikille kuka todellinen yksi Jumala oli, kuka oli hänen poikansa Jeesus ja kuka oli Jumalan Pyhä Henki. Ja mitä tämä kaikki tarkoitti Jeesuksen seuraajille, juutalaisille yleensäkin sekä koko pakanamaailmalle heidän ympärillään ja maailman ääriin saakka.

Näin syntyi kristillinen teologia. Ne dogmat ja uskontunnustukset jotka me tunnemme ja joihin me uskomme. Jotka tahtovat julistaa ja kertoa, laittaa sanoiksi, ajatuksiksi ja käsitteiksi, meidän uskomme perusteet. Sen mikä erottaa meidät Jeesuksen seuraajat, kristityt, muista juutalaisista sekä pakanoista.

Teologia on keskeinen kristinuskolle, elintärkeä käsiterakenne joka ohjaa meitä lukemaan, kuulemaan ja ymmärtämään julistusta Jumalasta; Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Ja siitä miten hänen kertomuksensa liittyy koko maailman historiaan ja miten se koskettaa meitä kaikkia ja on ohjannut ja muuttanut maailmaa täydellisesti ja kuinka Jeesus oli se keskeinen tapahtuma koko maailmanhistoriassa jonka ympärillä kaikki muu pyörii.

Michael F. Birdin mukaan evankeliset seurakunnat ovat niitä, joiden julistuksen ja käytännön keskellä on evankeliumi. Evankelinen kirkko on evankeliumin luoma yhteisö, joka edistää ja saarnaa evankeliumia ja joka kehittää evankeliumia hengellisyydessään. Kirkon jäsenet pyrkivät elämään evankeliumin arvoista elämän. Heidän keskuksessaan on Jeesus Kristus, Herra joka on ilmoitettu evankeliumissa.

Teologia ei ole se mihin uskomme. Koska me uskomme Jumalaan. Mutta teologia yrittää auttaa meitä ymmärtämään Jumalaa ja hänen tarkoitustaan maailmalle ja meille. Siksi teologia käsittää, ei vain kristinuskon dogmat ja uskontunnustukset, koko meidän elämämme ja maailmankuvamme. Se yrittää selittää meille miksi maailma on sellainen jonka voimme omin silmin nähdä, mikä on maailman tarkoitus, synti ja suunta ja mitä se tarkoittaa minulle osana Jeesuksen ruumista, kirkkoa ja paikallista seurakuntaa, sekä henkilökohtaisesti, Jeesuksen seuraajana.

Alister E. McGrathin mukaan kristinuskon "suuremman kuvan" omaksuminen auttaa meitä ymmärtämään, että jokainen meistä, luotuna Jumalan kuvaksi, on tärkeä; ja että status ja varallisuus eivät tarkoita mitään verrattuna Jumalan tuntemisen rikkauksiin.

Ihannetilanteessa maailmanlaajuisella kirkolla ja paikallisilla seurakunnilla olisi täydellinen ymmärrys Jumalan tahdosta meitä kohtaan. Valitettavasti me olemme, lankeamuksen kautta, erotettuja Jumalasta ja vaikka Jeesus on yhdistänyt meidät uudelleen, olemme vasta prosessissa. Jumalan valtakunta on täällä ja tulossa, ymmärrys on meillä Pyhässä Hengessä mutta ei kokonaan, olemme Jumalan omia mutta vielä maailmassa, yhteydessä häneen ja erossa yhtä aikaa.

Joten ymmärryksemme ei ole täydellinen, kaikki me näemme vain heijastuksen, ymmärrämme vain osittain. Ja siksi teologia on niin tärkeää, erityisesti terveellinen, raamatullinen, perinteen ja meitä ympäröivän maailman, meidän kokemuksemme, huomioon ottava teologia.

Ei ole yksinkertaista saavuttaa tätä teologiaa. Ihmiset ovat työskennelleet tuhansien vuosien ajan ymmärtääkseen Jumalaa, hänen tahtoaan ja hänen sanaansa ja ilmestystään Pojassaan. Monia teorioita on kehitetty ja ajateltu, monia on juhlistettu ja unohdettu sitten muutaman vuoden tai vuosikymmenen jälkeen. Jotkin ovat kuitenkin säilyneet ja valloittaneet ihmisten sydämet, niissä tunnemme tuon jumalallisen heijastuksen, totuuden tuoksen, vilkaisun siihen kuka Jumala todella on ja miten me liitymme häneen. Thomas á Kempis (n. 1380-1471) kirjoitti hengellisessä klassikkossansa "Kristuksen seuraamisesta", kun näemme asiat oikeasta perspektiivistä "maailman kirkkaus häviää".

Ja teologia pyrkii siihen. Teologia ei ole joukko henkilökohtaisia uskonlausuntoja, vaanjulkisia lausuntoja ja käsityksiä kristillisen kirkon uskosta, jotka syntyivät varhaisissa uskoyhteisöissä, kun he pohtivat rikasta perintöään ja pyrkivät ilmaisemaan sen mahdollisimman ytimekkäästi.

Kristillinen teologia tiivistää kristillisen yhteisön laajemman pohdinnan siitä, kuinka Raamattua voisi ymmärtää parhaalla mahdollisella tavalla ja miten kutoa sen useita lankoja yhteen antaaksemme tyydyttävimmän ja todenmukaisimman kuvan uskosta. Mikään näistä säikeistä ei yksin riitä paljastamaan suurempaa kuvaa, joka kristillinen usko on.

Wayne Grudemin mukaan voimme ymmärtää kirkon tarkoituksen palveluksena Jumalalle, uskovien palvelemisena ja palveluksena maailmalle.

Suhteessa Jumalaan kirkon, ja paikallisen seurakunnan, tarkoitus on palvoa häntä. Palvonta kirkossa ei ole pelkästään valmistautumista johonkin muuhun. Ylistys ja palvonta sinänsä täyttävät kirkon tärkeimmän tarkoituksen Jumalaa kohtaan.

Raamatun mukaan seurakunnalla on velvollisuus kasvattaa niitä, jotka ovat jo uskovia, ja rakentaa heitä kypsyyteen uskossa. Olisi Uuden testamentin mallin vastaista on ajatella, että ainoa tavoitteemme ihmisten suhteen on tuoda heidät pelastavaan uskoon. Tavoitteenamme seurakuntana on oltava kaikkien kristittyjen esittäminen Jumalalle ”kypsinä Kristuksessa” (Kol. 1:28).

Jeesus käski opetuslapsiaan, että heidän tulisi "tehdä opetuslapsia kaikista kansoista" (Matt. 28:19). Tämä evankeliumin julistaminen on ensisijainen palvelumuoto joka kirkolla ja paikallisilla seurakunnilla on maailmaa kohtaan. Evankelioimistyön ohella meillä on myös armonpalvelus, diakoninen työ, johon kuuluu huolen pitäminen köyhistä ja tarvitsevista Herran nimessä.

Luulen että kirkon ja paikallisen seurakunnan suurin haaste on ensin löytää johtaja joka sekä tuntee tämän terveellisen, raamatullisen, perinteeseen ja kokemukseen pohjaavan teologian, että elää sitä omassa elämässään ja perheessään todeksi ja pystyy opettamaan sitä toisille. Me tarvitsemme johtajia ja pastoreita, seurakunnan vanhemmiston jäseniä, sekä muita seurakunnan työntekijöitä ja vapaaehtoisia jotka ovat juurtuneet Jumalaan, häneen sanaansa, ilmestykseensä ja teologiaan. Me tarvitsemme myös laajempaa ymmärrystä siitä mitä teologia on, ettei sitä käsitetä vain opiksi jota saadaan teologisessa seminaarissa tai opistossa tai yliopistossa, vaan se nähdään kristillisenä maailmankuvana joka yrittää selittää meidän uskomme ja suhteemme yhteen Jumalaan; Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen, ja heidän tahtoonsa meidän elämissämme, siihen tarkoitukseen joka Jumalan kertomuksella maailmassa on.

Kristinusko auttaa meitä, ainakin osittain muutettamaan mielikuvituksellista näkemystä maailmastamme. Sen avulla voimme nähdä sen sellaisena kuin se todellisuudessa on sen sijaan, että se jäisimme itse rakennettuun harhojen maailmaan, riippumatta siitä kuinka lohdullista tämä voisi olla. Teologia tarjoaa meille merkityskehyksen, joka antaa meille mahdollisuuden tarkastella tuttuja asioita ja nähdä ne uudessa valossa, kun ymmärrämme niiden todellisen tärkeyden ja arvon.

Itse tuskailen tämän vastuun kanssa. Se tuntuu valtavalta, miten minä, joka en todellakaan ole ymmärtänyt kuin minimaalisen osan Jumalan olemuksesta tai tahdosta, voisin välittää sitä toisille. Onneksi Jumala ei pyydä meiltä täydellisyyttä vaan sydämen asennetta ja uskoa, luottamusta siihen että hän johdattaa meitä, joka hetki.

Parhaimmillaan kristillinen teologia voi tehdä kolme asiaa, jotka kaikki ovat luonnollisia ja asianmukaisia seurauksia Raamatun, dogmojen, uskontunnusten, perinteiden ja kokemusten pohtimisesta. Teologia sallii kristillisen yhteisön, seurakuntien, säilyttää erillisen identiteettinsä vahvistamalla sen ytimessä olevat ydinkäsitykset. Sen avulla kirkko voi katsoa ulospäin osoittamalla turvallisen henkisen perustan harjoittaa vaihtoehtoisia tapoja nähdä maailmaamme. Ja se tarjoaa yksittäisille uskoville voimavaran tutkia edelleen omaa uskoaan, mikä antaa meille mahdollisuuden syventää kristillistä näkemystämme todellisuudesta. Kristillinen teologia siten sekä stimuloi että ravitsee kristillistä opetuslapsuutta.

Kun näemme asiat uudesta näkökulmasta, teologian näkökulmasta, ymmärrämme, että tämä ei ole vain erilainen tapa tarkastella maailmaa, vaan se on uskollinen ja kriittinen selitys sille, mitä maailma todella on. Kristilliseen opetuslapseuteen kuuluu pohtia uutta maailmaa, joka avautuu, kun katsomme teologian, dogmien ja uskontunnustusten kautta maailmaa ja itseämme ja tulemme näkemään sen uudella tavalla.

Minun työni Vapaakirkon lähetettynä työntekijänä Ecuadorissa on ollut hyvin vaihtelevaa. Olen saanut työskennellä diakonisella puolella, Jumalan käsinä ja jalkoina sekä evankelisessa työssä, opettaen Raamatun lukemista, tulkitsemista ja ymmärtämistä, ja oppien sitä samalla itse.

Samalla kun työtehtäväni ja vastuualueeni ovat vaihtuneet, olen oppinut enemmän Jumalasta ja hänen tahdostaan meitä kohtaan ja minun paikastani seurakunnassa. Olen tullut myös yhä vahvempaan vakaumukseen siitä että voidakseni tehdä tätä työtä minun on tunnettava paremmin teologiaa, kristinuskon perusteita ja niitä historiallisia totuuksia joista kristikunta on keskustellut, väitellyt ja mietiskellyt sitten Jeesuksen maailmaan tulon. Ja jopa sitä ennen.

John Websterin mukaan minkä tahansa kirkon opin täytyy alkaa kirkon teologisesta välttämättömyydestä ollakseen ekumeenisesti elinkelpoinen.

Kirkko on Hengen liikuttama, Hengen tuntema ja Hengen määrittelemä todellisuus ruumiina, jonka elävä sielu on elämän Henki. Kirkko ymmärretään Kristuksessa, samoin kuin Kristusta ymmärretään kirkossa.

Joten kirkon ja paikallisten seurakuntien on sijaittava Pojan ja Hengen kolminaisuuden työn jumalallisessa yhteydessa. Ja tämän rikkaan teologisen perustan ja paikallisten seurakuntien välillä ei voi olla eroa.

Ilman Raamattua ei voi olla teologiaa. Näin olen kokenut ja siksi tunnen että hyvä Raamatun tuntemus on ensimmäinen elinehto sekä seurakunnan johtajille että jokaiselle uskovalle. Itse tunnen kutsua opettajan työhön, sekä ammattinani että kirkon ja seurakunnan parissa. Jumala on kutsunut minut opettamaan hänestä ja hänen sanastaan. Joten ensimmäinen vaatimus on että tunnen Jumalan henkilökohtaisesti ja tunnen hänen sanansa. Mutta tunteakseni hänen sanansa, minua auttaa ja tukee tuo vuosituhantinen perinne Jumalan sanan sekä hänen Sanansa ilmestymisen tulkitsemisessa, sekä oma henkilökohtainen kokemukseni Jumalan läsnäolosta elämässäni ja seurakunnan kokemus Jumalan läsnäolosta.

Siksi uskon yhteisöllä on merkitystä. Kuvittele, että sinun seuraasi liittyy joukko ystäviä, kun ihailet näkymää edessäsi olevaan maisemaan. Kun alatte puhua toisillenne siitä, mitä näette, käy selväksi, että muut ovat huomanneet asioita, joita et olet nähnyt. Kun sinun huomiosi keskittyi yhteen asiaan, toisia kiehtoivatkin maiseman muut osat.

Kun puhut siitä, mitä kukin näitte, syntyy yhteisöllinen näkymä maisemaan, joka on paljon kattavampi ja luotettavampi kuin mikään yksittäinen kertomus siitä. Ryhmä ei vain näe enemmän kuin kukaan yksittäinen henkilö. Ryhmä voi myös korjata yksilön kertomuksen uskon maisemasta. Tarvitsemme siis kumulatiivisen, kattavan ja kriittisen selvityksen uskosta sen sijaan, että olisimme rajoittuneet yhden ihmisen usein hyvin subjektiiviseen käsitykseen asioista.

Espanjalainen kirjailija Teresa de Ávilan maamerkkiteoksessaan Sisäinen linna (1577) ehdottaa, että ajattelemme uskoa linnan tutkimisena. Saatuamme pääsyn sen sisälle kaipaamme, ja meidän on tarkoitus kaivat, tutkia linnan sisäpihoja ja huoneita yksi kerrallaan.

Teresa vaatii, että meidän on oltava varovaisia, ettemme koskaan rajoita kristillistä näkemystä todellisuudesta siihen, mitä olemme henkilökohtaisesti kokeneet, ymmärtäneet tai käsittäneet. Toiset, menneet ja nykyiset, kannustavat meitä menemään pidemmälle ja syvemmälle, avaamalla huoneet "sielun linnassa", kun tutkimme "Kristuksen rajattomia rikkauksia" (Ef. 3: 8).  Meidän kuuluu jäädä kiinni, jonkin sellaisen joka on suurempaa ja ihmeellisempää kuin alun perin ymmärrämme, heijastavaan asutukseen.

Tämä on se mitä Jumala on kutsunut minut siirtämään eteenpäin, olemaan lenkkinä tässä vuosituhantisessa kertomuksessa jota hän kertoo maailmankaikkeudelle ja osana hänen valtakuntansa laajenemista ja ilmestymistä täydellisesti tänne maailman päälle.

Kuinka sitten voimme käyttää teologiaa oman henkilökohtaisen uskomme kehittämiseen sekä sen laajuuden että syvyyden suhteen?

Yksi tärkeä tapa on nähdä teologian kartoittavan uskon maisemaa ja kutsuvan meitä tutkimaan sitä täysin, tietäen että maisemassa on osia, jotka jäävät tuntemattomiksi. Katson teologian kutsuvan minua tutkimaan sitä, mitä en ole vielä kohdannut, ja vahvistamaan sen, mitä en ole vielä ymmärtänyt.

Teologia on pyrkimys, siinä esitetään visio, jonka teologit kutsuvat meitä jakamaan, vaikka monet meistä tutkivat edelleen tämän vision yksittäisiä näkökohtia.

Tämä muistuttaa meitä siitä, että meidän tulisi nähdä kirkko ja paikallisseurakunta oppimisyhteisönä, jonka viisaudet ja oivallukset ylittävät kenenkään yksittäisen oivallukset tai viisauden. Muut, jotka kulkevat Jumalan tarinan läpi, voivat auttaa meitä matkustaessamme heidän kanssaan. Mutta eivät vain meidän ympärillämme olevat ja meidän kanssamme kulkevat voi auttaa meitä. Ne, jotka ovat tehneet uskonmatkan meiltä, voivat myös auttaa meitä, kun teemme saman pyhiinvaelluksen. He esittivät samoja kysymyksiä kuin me, ja heidän vastauksensa voivat rohkaista meitä kamppailussamme tänään.

Kuten suuri keskiaikainen teologi John Salisbury totesi, istumme jättiläisten harteilla. Näemme enemmän ja kauempana olevia asioita kuin he tekivät, ei siksi, että näkökykymme on ylivoimainen tai siksi, että olemme pitempiä kuin he olivat, vaan siksi, että ne nostavat meidät hartioilleen ja heidän suuri kasvunsa lisää meidän pituuttamme ja näköalaamme.

Meidän on myös muistettava, mitä Millard J. Erickson on sanonut, Raamatun maailma ja tämä nykyinen maailma ovat hyvin erilaisia. On tärkeää sanoa evankeliumin sanoma termeillä, jotka ymmärretään nykymaailmassa. Monet teologit ovat yrittäneet tehdä tämän tehdäkseen viestistä maukasta nykyajan mielelle. Jotkut teologit eivät ole muuttaneet pelkästään ilmaisumuotoa, vaan myös sisältöä. Kristillisen sanoman ajattelun tavoitteena on säilyttää sisällön ja raamatullinen oppi samalla, kun sanoma on ymmärrettävämpi nykyään.

Keskimääräinen kristitty, jopa kirkossa säännöllisesti käyvä, asuu kahdessa eri maailmassa. Sunnuntaina tällainen ihminen elää maailmassa, jossa kirveenpäät kelluvat, joet pysähtyvät kuin padot, aasit puhuvat, ihmiset kävelevät vetten päällä, kuolleet ihmiset heräävät eloon jopa päiviä kuoleman jälkeen ja neitsyt äidille syntyy lapsi.

Mutta loppuviikon aikana kristitty toimii hyvin erilaisessa ilmapiirissä. Täällä tekniikka, nykyaikaisten tieteellisten löytöjen sovellukset, ovat normi. Kuinka kauan tällaista skitsofreniaa voidaan ylläpitää? Mitä meidän on säilytettävä jotta ylläpitäisimme todellista kristillisyyttä ja pysyisimme todella kristittyinä?

Kirkon opin ja sen teologian on puhuttava seurakunnalle siten, että Kristuksen kehotus totta: "Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa." (Ef. 6:10).

Kristillisen teologian opiskelu ja jakaminen tarkoittaa siis sekä sen vahvistamista, jonka me olemme jo löytäneet ja johon me luottamme, että asettaa tavoiteen Jumalan ja Kristuksen arvostuksen laajentamiselle. Se muistuttaa meitä sekä siitä mitä tiedämme että siitä mitä meidän on vielä löydettävä. Teologia ei ehkä tarjoa meille lopullista selitysta "Kristuksen rajattomista rikkauksista", mutta se tarjoaa puitteet näiden löytämiselle ja arvostamiselle osana kristillisen opetuslapsuuden jatkuvaa prosessia. Itse sitoudun siis jatkamaan tätä tutkimusmatkaa!

Lähteet:

á Kempis, Tuomas: Kristuksen seuraamisesta (De Imitatione Christi); Kirjapaja; 2006.

Bird, Michael F.: Evangelical Theology, A Biblical and Systematic Introduction; Second Edition; Zondervan Academic; 2020.

de Avila, Teresa: Sisäinen linna (Castillo Interior o Las Moradas); The Interior Castle. – The Collected Works of St. Teresa of Avila. Vol. 2. Transl. Kieran Kavanaugh & Otilio Rodrigues. Washington, D.C. : ICS Publications. 1980.

Erickson, Millard J.: Christian Theology; Third Edition; Baker Academic; 2013.

Grudem, Wayne: Systematic Theology, An Introduction to Biblical Doctrine; Second Edition; Zondervan Academic; 2020.

McGrath, Alister, E.: Mere Discipleship, Growing in Wisdom and Hope; Baker Books; 2018.

Webster, John: The Oxford Handbook of Systematic Theology; Oxford University Press; 2007.

Wright, N. T.: Paul, A biography; Harper One; 2018.

Ajatuksia sateenkaaren alla

Mitä sateenkaari tarkoittaa? Mitä Jumala on luvannut meille? Ovatko hänen lupauksensa totta, tänään, meidän kaikkien elämässämme?

Ja Jumala puhui Nooalle ja hänen pojillensa, jotka olivat hänen kanssansa, sanoen:  "Katso, minä teen liiton teidän ja teidän jälkeläistenne kanssa ja kaikkien elävien olentojen kanssa, jotka luonanne ovat, lintujen, karjaeläinten ja kaikkien metsäeläinten kanssa, jotka luonanne ovat, kaikkien kanssa, jotka arkista lähtivät, kaikkien maan eläinten kanssa. Minä teen liiton teidän kanssanne: ei koskaan enää pidä kaikkea lihaa hukutettaman vedenpaisumuksella, eikä vedenpaisumus koskaan enää maata turmele."

1 Moos 9:8-11

Jumala teki liiton Nooan, hänen poikiensa kanssa ja heidän jälkeläistensä kanssa. Mutta tämä liitto pitää sisällään myös kaikki elävät olennot jotka Jumala on luonut. Jumala on tehnyt liittonsa lintujen, lampaiden, koirien ja kissojen kanssa sekä kaikkien hänen luomiensa elävien olentojen kanssa.

Me olemme Jumalan kuva tässä maailmassa. Meidät on laitettu tänne heijastamaan hänen luontoaan, sitä kuka hän on. Meidät on tehty rakastamaan maailmaa ja hänen luotujaan kuten Jumala rakastaa niitä. Ja Jumala on tehnyt liiton kaikkien hänen luomiensa elävien olentojen kanssa. Jumala on luvannut pitää huolta jokaisesta hänen luomastaan olennosta ja tämä vastuu on annettu hänen käsilleen, jaloilleen, silmilleen ja korvilleen täällä maan päällä, meille ihmisille jotka uskomme häneen. Meille on annettu vastuu pitää huoli kaikista elävistä olennoista jotka Jumala on luonut.

Minulle tämä on tuonut paljon huolta. Mitä se tarkoittaa omassa elämässäni? Aikaisemmin samassa luvussa Jumala antaa luvan syödä hänen luomiaan eläimiä. Mutta tarkoittaako se että voin jatkossakin mennä markettiin ja ostaa huoletta broilerin tai jauhelihaa? Onko minulla vastuu siitä miten nämä eläimet on kasvatettu ja miten niitä on kohdeltu? Onko minulla vastuuta siitä että niillä on ollut hyvä elämä ja kuolemassaan ne eivät ole kärsineet? Ja jos en voi varmistaa tätä, voinko silti syödä niiden lihaa huoletta?

Minulle tämä on tarkoittanut että olen alkanut etsiä tuottajia jotka pitävät parempaa huolta eläimistään. Pienempiä tiloja ja vastuullisia kasvattajia, paikkoja joissa eläimet elävät eläimellistä elämää, kuten Jumala on niiden tarkoittavan elävän.

Ja Jumala sanoi: "Tämä on sen liiton merkki, jonka minä ikuisiksi ajoiksi teen itseni ja teidän ja kaikkien elävien olentojen välillä, jotka teidän luonanne ovat: minä panen kaareni pilviin, ja se on oleva liiton merkkinä minun ja maan välillä. Ja kun minä kokoan pilviä maan päälle ja kaari näkyy pilvissä, muistan minä liittoni, joka on minun ja teidän ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, eikä vesi enää paisu tulvaksi hävittämään kaikkea lihaa. Niin kaari on oleva pilvissä, ja minä katselen sitä muistaakseni iankaikkista liittoa Jumalan ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, joka maan päällä on." Ja Jumala sanoi Nooalle: "Tämä on sen liiton merkki, jonka minä olen tehnyt itseni ja kaiken lihan välillä, joka maan päällä on".

1 Moos 9:12-17

Kuinka monta kertaa Jumala toistaa sen että liitto on tehty kaikkien elävien olentojen välillä, kaiken lihan välillä, joka maan päällä on. Tässä jaejaksossa se toistuu neljä kertaa mutta Jumala sanoo saman myös edellisessä jaejaksossa. Jumalan lupaus pitää huolta ihmisistä ja olla tuhoamatta häntä on tiukasti sidottu kaikkiin muihin eläviin olentoihin. Jumala tekee lupauksen yhtälailla jäniksille ja karhuille kuin ihmiselle, sioille ja hevosille sekä kottaraisille ja merikotkille.

Jumala, auta minua muistamaan että Sinä et luonut maailmaa vain ihmisille vaan Sinä loit ihmiset pitämään huolta maailmasta ja sinun luoduistasi. Anna minun olla Sinun kuvasi sinun luotujesi, kaikkien elävien olentojen keskellä, ja rakastaa niitä Sinun rakkaudellasi. Anna minun nähdä ne kuin Sinä ne näet ja olla todistajana siitä liitosta jonka Sinä teit ihmisten, Sinun seuraajiesi kanssa, ja kaikkien luotujesi kanssa.

Rakasta Herraa sinun Jumalaasi

"Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

Matt 22:36-38

Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi.

5 Moos 6:4-5

Viime viikkojen ajan kipuillessani elämäni, perheeni ja maailman tapahtumien kanssa olen joutunut kasvotusten itseni kanssa ja opettelemaan tuntemaan parammin itseäni, sekä sydäntäni, sieluani ja mieltäni. Toisaalta palaan kirkkoisä Agustinuksen sanoihin, ”Suo, Herra, että tuntisin itseni, jotta voisin tuntea sinut.” Mitä paremmin tunnen itseni, sitä paremmin voin tuntea Jumalaa.

Tunnen jotenkuten sydämeni, omat päätökseni ja osan motiiveista niiden taustalla. Ehkä tutuimmaksi minulle on tullut mieleni, ajatukseni ja oma logiikkani, se miten selitän maailmaa ympärilläni. Mutta se mitä en tunne on sieluni, en tunnista omia tunteitani ja niiden merkitystä omalle ruumiilleni.

Tiedän teorian, tunteet aiheuttavat erilaisia ruumiillisia reaktioita. Tulee pää kipeäksi, vatsaan koskee, hartian jäykistyvät, voi olla selän kanssa ongelmia ja terveys muutenkin reistailla. Mutta että oikeasti tietäisin ja tunnistaisin ne tunteet näiden fyysisten oireiden taustalla on ollut minulle mahdottomuus. 

Mihin pitäisi teitä vielä lyödä, kun yhä jatkatte luopumustanne? Koko pää on kipeä, koko sydän sairas.

Jesaja 1:5

Suoraan sanottuna en ole osannut edes tunnistaa koko ruumista omakseni. Se on ollut aina vähän sellainen puoliksi minun omani, ei koskaan tarpeeksi hyvä, kaunis, terve tai hyvä kuntoinen. Aina vähän rempallaan ja hoidon ja kuntoutuksen tarpeessa. Aina pitäisi korjata jotakin ja aina löytyy jotakin josta en pidä ja jota en tahtoisi omakseni tunnistaa.

Minä en ole ruumiini tai kehoni, se on vain se kehikko ympärilläni jossa todellinen minuuteni, mieleni ja sydämeni ratsastavat. Joka toteuttaa käskyjä joita mieleni ja sydämeni sille antavat, joko hyvin tai huonosti. Se on vain se joka näkyy ja ulkonäöllä ei ole väliä. Ulkoisella ei ole väliä, sisäinen on se todella tärkeä asia. Minun mieleni ja sydämeni ovat ne joilla on väliä. 

Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki.

Psalmien 51:12

Ja sydämeni tilalla käyttäisin mieluummin sanaa tahtoni koska nykykielessä sydämen merkitys on yleensä tunteiden keskus. Ja tunteet ovat se osa minua josta olen ollut todella hukassa. Jos ruumiini ei ole tuntunut osalta minua, niin tunteet eivät edes ole olleet olemassa. Niitä ei ole ollut eikä niillä ole ollut mitään merkitystä.

Tunteet vaihtelevat, ne ovat ailahtelevaisia, niihin ei voi luottaa, ne eivät ole todellisuutta, ne ovat vain tunteita.

Mutta minä itse olen myös tunteeni!

Olen oma ruumiini!

Minun tunteeni ovat minun, ne ovat osa minua. Ja minun ruumiini on minun, se on osa minua. Ja sillä ei ole yhtään mitään väliä mitä muut sanovat.

Nämä sanat ovat viimeinkin nousseet sisältäni ja olen voinut tunnistaa itseni sekä ruumiissani että tunteissani, sielussani, ei vain mielessäni ja sydämessäni, eli tahdossani.

Miten tämä liittyy Jumalan palvelemiseen?

Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se näkisi silmillään, ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämellään eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi."

Jesaja 6:10

Ihan ensimmäiseksi voin tunnustaa etten ole palvellut Jumalaa sielullani, koska en ole tunnustanut sen osan olemassaoloa itsessäni. Välillä vuosien varrella Pyhä Henki on herätellyt jotakin ja vastahakoisesti olen suostunut myöntämään että minullakin on jotain tuollaista mutta heti kun on ollut mahdollista olen sen piilottanut uudestaan jonnekin tajuntani, tai alitajuntani, viimeiseen nurkkaan.

Olen harjoitellut Jumalan rakastamista kaikesta sydämestäni. En ole siinä mitenkään täydellinen tai erityisen osaavainen, mutta se on mitä olen eniten harjoitellut. Välillä todella kovalla kurilla ja omalla yrittämisellä tuoden Jumalan eteen päätökseni ja tapani elää elämääni.

Ankaruus ja armottomuus ovat monesti, vuosien varralle, olleet osa kristillisyyttäni ja uskoani Jumalaan. Salatussa sydämessäni olen uskonut ankaraan, auktoriteettiseen Jumalaan joka on suorastaan armoton omiaan kohtaan. Ja joka vaatii jatkuvia suorituksia jotta hän voisi hyväksyä minut.

Vähitellen kerroksia pois kuoriessani olen tajunnut että tuo ankara ja armoton, auktoriteettinen jumala, onkin oma luomukseni ja sillä ei monessa suhteessa ole laisinkaan tekemistä oikein, Raamatun elävän Jumalan kanssa.

Rehellisesti sanottuna, olen eksyksissä kuin pieni lapsi. Onneksi Jeesus on kutsunut meitä lapsen kaltaisiksi, tulemaan Jumalan luokse kuin pieni lapsi isänsä luokse. Onneksi, koska se on ainoa mihin minä kykenen. Ja onneksi meille on annettu avuksi ja oppaaksi Pyhä Henki ja voin jättää nämä huolet Jumalan käsiin.

Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.

Snl 4:23

Mieltäni olen myös vuosien varrella hionut, varsinaiseksi rauta-ansaksi tai vanteeksi ympärilleni. Olen luonut teräksisen mielen joka pakotti minut niin ahtaaseen paikkaan että siellä ei ollut minulle enää tilaa elää ja hengittää, saati tilaa elävälle Jumalalle. Jouduin tekemääni ansaan yksin ja joka hetki mieleni vaati minulta yhä suurempia uhrauksia ja tarkempia sääntöjä, siihen saakka että edes sängystä ylös nouseminen aamulla tai ovesta ulkomaailmaan lähtö olivat minulle mahdottomia tekoja.

Jouduin oman tahtoni vangiksi koska olin muodostanut maailman jossa kaikki riippui minusta. Koko vastuu maailmasta ja sen pyörimisestä oli minulla ja jos en suorittanut tehtävääni täydellisesti koko maailma romahtaisi.

Tarvitsin useamman vuoden parantumisprosessin päästäkseni ulos tästä itse tekemästäni ansasta. Tämä prosessi on meneillään edelleen. Mutta kaikkein tärkeintä oli myöntää että vastuu maailmasta ja sen pyörittämisestä oli Jumalalla. Maailmalla meni ihan hyvin ilman minua, kysymys oli meneekö minulla hyvin tässä maailmassa.

Rehellinen vastaus oli että ei, ei mennyt mitenkään hyvin. Ja siihen tarvitsin Jumalan hoitoa ja voimaa että pääsin eteenpäin ja saatoin alkaa elämään uudelleen.

En vieläkään tunne itseäni mitenkään hyvin. Joka päivä tulee vastaan uusia asioita joista iso osa on suorastaan ärsyttävän itsestään selviä tai lapsellisen helppoja. Olen useaan kertaan sanonut tämän prosessin aikana että inhoan aforismeja ja itsestään selviä totuuksia koska ne olevinaan tietää mutta oikeasti, ihan oikeasti sisälläni, en tiedä niitä laisinkaan, toistelen vain tyhjiä sanoja ja puoliksi opeteltuja totuuksia.

Sama on Raamatun kanssa. Olen kyllä aina tiennyt että Jumala on armollinen, niinhän Raamattukin sanoo ja kaikki pastorit kaikissa saarnoissaan ja kirjat ja kaikki. Mutta ymmärtää se armollisuus omalla osallani, antaa sen totuuden muuttaa minua, kun en edes tiedä kuka minä olen ja mistä minut löytää, se ei vain ole ollut mahdollista.

ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä –

Room 2:15

Enää en tahdo vahingoittaa itseäni. Tai tunne että armo ja anteeksianto ovat mahdollisia kaikille, paitsi minulle. Enää en yhtä paljon keskity ansaitsemaan Jumalan rakkautta vaan yritän ottaa sitä vastaan ja rakastaa itse häntä takaisin.

On hämmentävää perustaa suhde rakkauteen. Vielä hämmentävämpää on miettiä ja etsiä mistä se rakkaus tulee, mikä minussa vastaa Jumalan rakkauteen ja heijastaa sitä takaisin hänelle. Ja opetella ymmärtämään että voin luovuttaa jotakin Jumalalle vasta kun itse tunnistan sen.

Voin rakastaa Jumalaa koko sydämelläni, vain jos tunnen sen kokonaan. En tiedä onko se koskaan mahdollista mutta rakastan Jumalaa sillä osalla sydämestäni jonka jo tunnen. Rakastan häntä joka päivä enemmän ja syvemmältä sydämestäni koska päivittäin opin tuntemaan itseäni paremmin.

Se pikkuruinen osa sielustani joka on minulle tullut tutuksi on aika hassuna Jumalaan. Se ei voi kuin tanssia ja iloita Jumalan mukana koska se on päässyt vapaaksi ja saanut tulla tunnetuksi. Emmekö me kaikki tahdo että meidän olemassaolomme tunnustetaan ja meidät tunnetaan nimeltä. Tätä on minun sieluni tahtonut koko elämäni ajan.

Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli.

1 Kor 2:16

Minun usein ylipullistunut mieleni rakastaa myös Jumalaa, sitä mukaa kun siitä vapautuu tilaa itsensä ihastelulta. Tahto ei ole helppo luovuttaja, se pitää kiinni ja pinnistelee loppuun saakka, ainakin minun tahtoni. Mutta askel askeleelta olen ymmärtänyt että minä en oikeasti osaa, enkä ymmärrä itse. Minä näen vain osan, Jumala näkee kaiken. Ja Jumala tietää kaiken. Jumalan suunnitelmat ovat paremmat kuin minun omani ja minä voin luottaa niihin. Minä voin luottaa mieleni hänen rakastaviin ja ihmeellisiin käsiinsä.

 

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
Room 12:1-2

Ajatuksia alttarin äärellä vedenpaisumuksen jälkeen

Ketä Jumalan lupaukset koskevat? Ovatko ne vain meille, ihmisille, vai onko Jumala tehnyt lupauksia muillekin luoduilleen? Rakastaako Jumala ihmisiä ja unohtaako hän muut luotunsa? Mitä se tarkoittaa että Jumala rakastaa maata ja luotujaan ja antaa myös niille lupauksensa?

Ja Nooa rakensi alttarin Herralle ja otti kaikkia puhtaita karjaeläimiä ja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja alttarilla. Ja Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: "En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niinkuin nyt olen tehnyt. Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö."

1 Moos 8:20-22

Jumala on luvannut että ei enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden. Mutta hän myös tunnistaa että ihmisen, meidän, sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Me olemme osa syntiä, synti on meissä, syntiinlankeamus erotti meidät Jumalasta ja siitä miksi hän oli meidät tarkoittanut ja nyt me olemme vääristyneitä ja pahoja.

Jumala myös päätti ettei hän enää koskaan tuhua kaikkea mikä elää. Selvästi hän rakastaa luomaansa maailma ja olentoja jotka elävät siinä. Hänen lupauksensa ei ole vain ihmisille vaan maalle ja kaikelle joka siinä elää. Jumalan kävi sääli luomiaan ja hän ei tahdo enää tuhota niitä.

Mitä tämä tarkoittaa meille ihmisille? Jumala loi meidät olemaan hänen kuvansa ja nyt me olemme pahoja. Miten me voimme muuttaa tämän tilanteen? Tai voimmeko me? Jumala loi meidät myös hallitsemaan ja pitämään huolta hänen luomastaan maailmasta ja kaikistä hänen luoduistaan. Olemmeko me ollenkaan onnistuneet tässä?

Kun katson maailmaa ja mitä me ihmiset olemme tehneet, en voi muuta kuin yhtyä Jumalan sanoihin. Ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Me olemme täyttäneet maailman väkivallalla ja tuholla. Olemme tappaneet, kiduttaneet, hyväksikäyttäneet ja tuhonneet hänen luotujaan ja teemme sitä jatkuvasti joka päivä. Onko meillä mitään toivoa?

Ja Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa. Ja peljätkööt ja vaviskoot teitä kaikki eläimet maan päällä ja kaikki taivaan linnut ja kaikki, jotka maassa matelevat, ja kaikki meren kalat; ne olkoot teidän valtaanne annetut. Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken. Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.

1 Moos 9:1-4

Tämä on ensimmäinen hetki Raamatussa kun Jumala antaa ihmisille luvan syödä luomiensa eläinten lihaa. Ainoa varoitus on laskea veri ensin ulos eikä syödä lihaa verisenä kun siinä on vielä sielu paikalla. Meidän tulee kunnioittaa Jumalan luomien eläinten elämää ja kohdella niitä sillä arvostuksella jonka ne ansaitsevat Jumalan luotuina, samoin kuin kasvit ja koko muu maailma.

Jumala siunasi myös Nooan ja hänen poikansa. Nämä harvat uskolliset ja tottelevaiset saivat Jumalalta siunauksen ja käskyn olla hedelmälliset ja täyttää koko maailma. Samoin kuin meidän tulee pelätä Jumalaa, nyt luotujen tulee pelätä Jumalan kuvaa maailmassa.

Miten minä osoitan uskoni ja tottelevaisuuteni ja heijastan Jumalan kuvaa maailmaan? Olenko sen arvoinen että eläimet ja Jumalan luodut pelkäävät minua ja vapisevat edessäni? Onko minussa jäljellä jotakin Jumalan yliluonnollisesta luonnosta ja luonteesta? 

Osoittaako minun käyttäytymiseni Jumalan luomia olentoja ja maailmaa kohtaa Jumalan luontoa ja luonnetta? Olenkö minä hyvä ja rakastava kuin hän vai käytänkö minä tätä maailmaa ja kaikkea Jumalan luomaa hyväkseni omiin tarkoituksiini, antamatta hänelle kunniaa ja kiitosta?

Jumala anna minun heijastaa sinun rakkauttasi ja luonnettasi ympärilleni, ei vain niiden ihmisten elämään jotka kohtaan vaan myös sinun luomaasi maata ja muita luotuja kohtaan. On helppo valita kenestä minä välitän mutta Sinä rakastat kaikkia ja kaikkea. Kaikki on Sinulle tärkeää koska Sinä olet sen luonut. Anna minun olla Sinun kuvasti täällä maan päällä myös siinä miten kohtelen kaikkea Sinun luomaasi ja anna minun sydämeeni Sinun rakkautesi Sinun luomistyötäsi kohtaan.

Mitä ovat teologian lähteet ja mikä on niiden suhde maailmassa, seurakunnassa ja minussa

Teologian lähteet riippuvat kirkkokunnasta. Protestantit antavat niille erilaisen arvon kuin katolilaiset, evankelikaalit eivät välttämättä tunnista kuin yhden ja jokainen kirkkokunta ja suuntaus korostaa yhtä toisen yli tai jättää osan täysin huomioimatta. Yleisesti tunnistettuna mutta ei kattavasti kaikille samoina, teologian lähteet ovat: Raamattu, traditio, kokemus ja järki.

Raamattu on Jumalan ilmoitus meille, siinä hän kertoo ihmiskirjoittajien kautta mitä hän tahtoo meille ilmoittaa itsestään, maailmasta ja jumalallisesta kertomuksesta: siitä miten hän on aina ollut olemassa, loi maailman ja ihmisen, ihmisen syntiinlankeemuksesta ja Jumalan pyrkimyksistä päästä uudelleen yhteyteen ihmisten kanssa ihmisten ja Israelin kansan historian kautta sekä kertomuksen kulminoitumisesta maailman tärkeimpään tapahtumaan: Jeesuksen syntymään, elämään, kuolemaan, uudelleennousuun ja taivaaseen astumiseen; sekä Jeesuksen seuraajien historiasta sen jälkeen.

Traditio on Jeesuksen seuraajien yritys luoda yhteinen ymmärryspohja Jumalan ilmoitukselle, se on luonut käsitteitä, merkityksiä, ilmauksia, uskonlausumia ja teorioita siitä mitä Jumala tahtoo yleensäkin, mitä hän tahtoo meille sanoa ilmoituksensa kautta, mitä hän tahtoo sanoa maailman historian ja hänen kansansa historian kautta ja mitä hän tahtoi sanoa meille oman ilmestyksensä, Jeesuksen syntymän, elämän, kuoleman, uudelleennousun ja taivaaseen astumisen kautta.

Kokemus on ihmisen subjektiivinen elämys ja elämä yhteydessä Jumalaan. Hänen tarinansa ja ymmärryksensä siitä mitä Jumala on tehnyt hänen elämässään, miten hän on muuttunut Jumalan työn kautta ja mitä Jumala puhuu hänelle ja hänen kauttaan henkilökohtaisesti.

Järki on Jumalan meille antama työkalu jota hän haluaa meidän käyttävän voidaksemme ymmärtää häntä itseään, hänen luomaansa maailmaa, hänen ilmoitustaan, työtään ja kertomustaan. Sekä voidaksemme muokata tätä maailmaa hänen tahtonsa mukaan, tehdä oikeita valintoja pohjaten tietoomme, ymmärrykseemme ja kokemukseemme sekä Hengen ilmoistukseen ja yhdessä selvittää mitä Jumala ilmoituksellaan tarkoittaa ja mitä se merkitsee meille ihmisille.

Sanoisin että Raamattu on tärkein lähde, siinä on Jumalan ilmoitus jonka hän on antanut meille ja joka on tarpeellinen ja jossa on kaikki tarpeellinen jotta voisimme pelastua. Mutta tämän lisäksi me tarvitsemme traditiota ja uskovien yhteyttä, yhteisöä joka auttaa meidän omaa ymmärrystämme ja kaikkea sitä arvokasta mietintää ja pohdintaa jota on jo tehty ymmärtääksemme Jumalan ilmestystä paremmin. Lisäksi meille on tarpeen oma kokemuksemme, jos emme voisi henkilökohtaisesti tuntea ja kokea Jumalaa, miten meillä voisi olla suhde hänen kanssaan? Sekä tarvitsemme järkeämme ymmärtääksemme Jumalaa ja hänen ilmestystään.

Mielestäni suhdetta Jumalaan, teologiaa, seurakuntaa, uskoa ja kristillisyyttä ei voi olla olemassa ilman näitä kaikkia: Raamattua, traditiota, kokemusta ja järkeä. Samalla kuitenkin olen sitä mieltä että tradition, kokemuksen ja järjen tulee aina olla Raamatulle alaisia.

Omassa elämässäni yritän uskollisesti lukea Raamattua joka päivä, mieluiten useamman kerran päivässä, ja rukoilla ja mietiskellä lukemiani tekstejä. Lisäksi luen teologiaa ja kristityn historiallisen yhteisön aikaansaamaa merkittävää traditiota ja kirjallista aarreaittaa. Nämä tekstit, yhdessä seurakuntayhteisön, sen pastorin ja johtajien, muiden seurakuntalaisten ja itseäni ympäröivän kulttuurin ja maailman kanssa, auttavat minua ymmärtämään Raamattua paremmin. Keskustelen, mieluiten joka päivä, mutta vähintään viikoittain toisten uskovien kanssa Raamatusta ja sen merkityksestä minulle sekä uskovien yhteisölle, Jeesuksen ruumiille, ja koko maailmalle.

Samoin tuen ymmärrystä Raamatusta omalla kokemuksellani. Luen tekstejä oman historiani läpi ja yritän tunnustaa ja tunnistää tämän aktiivisesti. Tämän tähden työskentelen päivittäin tunteakseni itseni ja Jumalaa paremmin. Mietiskelen ja rukoilen Jumalan ilmoituksen ja viestin sisällöstä ja sen merkityksestä minulle päivittäin. Yritän elää elämääni rukoillen, ollen itse elävä rukous, aina yhteydessä ja Jumalan läheisyydessä.

Käytän myös järkeäni ymmärtääkseni paremmin Jumalaa, hänen ilmoitustaan, itseäni ja muita ihmisiä, sekä seurakunnassa että ympäröivässä maailmassa. Opiskelen, tutkin, luen tekstejä, kuuntelen ja katselen uutisia ja keskustelen ihmisten kanssa voidaksi ymmärtää kaikkea paremmin. Analysoin omia kokemuksiani ja tekojani sekä sanoja, suhteitani muihin ihmisiin ja Jumalaan sekä ympäröivien ihmisten tekoja, sanoja, suhteita ja käyttäytymistä.

Kuten Augustinus sanoi, mitä paremmin tunnen itseni, sitä paremmin voin tuntea Jumalan. Mutta uskon myös että mitä paremmin tunnen ihmisluonnon, ympäröivät ihmiset, seurakunnan ja maailmanlaajuisen kirkon, perinteen ja Raamatun, sitä paremmin pystyn tuntemaan itseni ja Jumalaa.

Luulen että meidän kaikkien olisi tarpeen avata silmämme näkemään toisemme ja itsemme, sitä kautta voisimme myös paremmin tuntea Jumalaa, hänen kertomustaan sekä tahtoaan meitä kohtaan. Jos me käperrymme itseemme ja luomme ympärillemme kuplan, samalla kutistamme Jumalan tähän kuplaan sopivaksi. Vaikka se on kivuliasta ja usein jopa tuskallista, meidän on avauduttava maailmalle, meitä ympäröivälle kulttuurille ja ihmisille, seurakunnalla joka muodostuu elävistä ihmisistä, perinteelle joko muodostuu sekä elävistä ja jo edesmenneistä ihmisistä ja heidän ajatuksistaan ja kirjoituksistaan, sekä Jumalan kertomukselle itsestään, maailmasta ja ihmisistä sekä hänen ilmoitukselleen itsestään tässä maailmassa Jeesuksen kautta ja hänen Pyhälle hengelleen sekä niille kokemuksille jotka nämä kaikki yhdessä meille aiheuttavat.

Ajatuksia arkista ulos astuttua

Kuinka pitkään jaksat odottaa että Jumala päästää sinut vaikeuksistasi?

Pystyisitkö odottamaan ensin viisikymmentä päivää ja sitten sataviisikymmentä ja sen jälkeen kaksi ja puoli kuukautta ja sitten neljäkymmentä päivää ja sitten vielä viikon ja toisen viikon ja lopulta kokonaisen vuoden?

Me kaikki olemme eläneet korona pandemian keskellä, nyt jo yli vuoden. Toisten tilanne on ollut elämää uhkaava, osa on menettänyt elämänsä tai läheisiään, toisille tilanne on ollut enimmäkseen epämukava. Kuinka kärsivällinen sinä olet jaksanut olla?

Ja vesi väistyi väistymistään maan päältä; sadan viidenkymmenen päivän kuluttua alkoi vesi vähentyä. Niin arkki pysähtyi seitsemäntenä kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, Araratin vuorille. Ja vesi väheni vähenemistään aina kymmenenteen kuukauteen asti. Kymmenentenä kuukautena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, tulivat vuorten huiput näkyviin.

1 Moos 8:3-5

Nooa, ja hänen perheensä, elivät ensin viisikymmentä päivää myrskyn keskellä. Sitten myrsky lakkasi mutta heidän piti odottaa vielä sata viisikymmentä päivää ennen kuin vesi alkoi vähentyä. Ja seitsemän kuukauden kuluttua arkki pysähtyi vuorelle ja sen jälkeen piti odottaa vielä yli kaksi kuukautta että vuorten huiput tulivat näkyviin.

Vielä ei ollut mahdollista lähteä ulos arkista. Kotini on ollut mukava paikka viettää koronakaranteenia. Minulla on hyvä sänky, olohuoneen sohva ei ole kaikkein pehmein ja mukavin mutta siinä on hyvä istua ja lukea. Talossa on useita huoneita joihin minä ja perheeni voimme mennä olemaan omassa rauhassa tai voimme tulla yhteen ja viettää aikaa ja nauttia toistemme seurasta ja meillä on jopa pieni piha ja puutarha josta voimme nauttia vuoden ympäri. 

Mutta, henkilökohtaisesta kokemuksesta, voin kertoa että kun ulkonaliikkumiskielto estää lähtemästä kotoa, muuta kuin sairaalaan tai lääkärille, viikonlopun verran, koti alkaa tuntua varsin ahtaalta. Kun tilannetta kestää viikon, seinät alkavat tuntua vankilalta. Kun olimme kuukauden karanteenissa, ulos saattoi mennä vain ruokakauppaan, apteekkiin tai lääkärin tapaamiseen, elämä tuntui pysähtyneen kokonaan, seinät kaatuivat päälle ja kaikki piti miettiä uudestaan.

Meidän seurakuntamme kokoukset pidetään edelleen zoomissa, yli vuoden jälkeen. Ja poikani opiskelevat kännykän ja tietokoneen kautta, emmekä tiedä voivatko he palata kouluun ensi lukuvuonnakaan. Mutta me tiedämme että ympärillämme on muita. Me pidämme heihin yhteyttä puhelimella ja tapaamme varovasti, sääntöjä kunnioittaen. Minä edelleen jatkan työni tekemistä ja pojat opiskeluaan.

Nooa ja hänen perheensä olivat keskellä ääretöntä merta, laivassa josta ei päässyt mihinkään ja jota he eivät voineet edes ohjata, eivätkä he olisi tienneet miten ohjata sitä, ja kaikki muut olivat kuolleet. Miten avuton ja toivoton heidän olonsa oli täytynyt olla.

Kymmenen kuukautta oli kulunut, vuorten huiput tulivat esiin, arkki oli jäänyt kiinni ja he eivät voineet kuin odottaa.

Kuinka monta kertaa sinä olet valittanut Jumalalle tilannettasi koronapandemian aikana? Montako kertaa olet toivonut että Jumala olisi tehnyt jotain muuta? Että hän pelastaisi sinut tämän tilanteen keskeltä? Että maailma palaisi takaisin normaaliin? Montako kertaa olet menettänyt toivosi ja ajatellut että tulevaisuudella ei ole mitään hyvää tarjottavana? Montako kertaa olet suuttunut Jumalalle ja vaatinut selitystä, aikataulua, sanaa siitä mitä Hän aikoo tehdä ja mitä Hän tarkoittaa tällä kaikella?

Montako kertaa Nooa valitti, toivoi, epäili, menetti toivonsa tai suuttui Jumalalle? Raamattu ei kerro meille mitään tästä. Nooa on hurskas, vanhurskas, tottelevainen, koska hän teki mitä Jumala käski. Hänen tunteitaan, epäilyksiään tai raivon hetkiä ei kerrota meille.

Nooa ei hypännyt arkista ulos ja hukuttaunut raivoavaan mereen. Hänen perheensä ei kapinoinut ja ripustanut häntä arkin reunalle roikkumaan. He eivät heittäneet eläimiä arkista ulos, syöneet niitä tai lopettanut niiden elämää väsyneenä niiden hoitamiseen. He saattoivat kiukutella, raivota, epäillä ja tuntea epätoivoa. Mutta he tottelivat mitä Jumala oli käskenyt heidän tehdä.

Ja Nooan kuudentenasadantena yhdentenä ikävuotena, vuoden ensimmäisenä kuukautena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, oli vesi kuivunut maan päältä. Niin Nooa poisti katon arkista ja katseli; ja katso, maan pinta oli kuivunut. Ja toisena kuukautena, kuukauden kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä päivänä, oli maa aivan kuiva. Ja Jumala puhui Nooalle sanoen: 

"Lähde arkista, sinä ja vaimosi, poikasi ja miniäsi sinun kanssasi. Ja kaikki eläimet, jotka ovat luonasi, kaikki liha, linnut ja karjaeläimet ja kaikki matelijat, jotka maan päällä matelevat, vie ne ulos kanssasi. Niitä vilisköön maassa, ja ne olkoot hedelmälliset ja lisääntykööt maan päällä." Ja Nooa ja hänen poikansa, vaimonsa ja miniänsä hänen kanssaan lähtivät ulos, niin myös kaikki metsäeläimet, kaikki matelijat ja kaikki linnut, kaikki, mikä liikkuu maan päällä, lähtivät arkista suvuittain.

1 Moos 8:13-19

Vuosi ja yksi päivä ja Jumala viimein puhuu Nooalle ja käskee häntä lähtemään ulos arkista ja viemään perheensä sekä eläimet mukanaan. Vapaus saapui viimeinkin, elämä saattoi alkaa uudelleen.

Jumala, anna minulle luottamusta Sinuun ja kärsivällisyyttä odottaa Sinun valitsemaasi päivää. Auta minua muistamaan myrskyjen ja vaikeuksien keskellä, kun päivät vain venyvät ja missään ei näy mitään uutta tai mahdollisuutta muutokseen, että Sinun päiväsi tulee saapumaan kuten Sinä olet luvannut. Auta minua muistamaan että minä voin luottaa elämäni Sinun sanasi varaan ja että Sinun käsivartesi kannattelevat minua vesien, myrskyjen, vaikeuksien ja kivun yllä.